Suomen suurin matkablogiyhteisö

Romaniassa Draculan jäljillä

 

Tulimme aamulennolla Unkarin Budapestiin joka oli tuttu jo aiemmilta matkoilta. Budapestissa on monta rautatieasemaa. Olimme jo etukäteen selvittäneet että Keletistä lähtisi junayhteys Romanian Brasoviin, joka olisi ensimmäinen kohteemme.

Sesonkiaikaan Keletin lipunmyyntipisteet ovat todella ruuhkaiset. Nyt syyskuun lopulla ei tarvinnut jonotella kovinkaan pitkään. Päiväksi lähdimme Hop on – Hop off bussilla ja metrolla kiertelemään ympäri Budapestia. Illansuussa odottelemaan raiteen numero 6 viereen CFR Calatorin, Romanian veeärrän junaa. Jälleen kerran huomasimme että painettuunkaan sanaan ei voi aina uskoa. Kuutoselle peruutti vain paikallisjunia. Läksin kiertelemään ja löytyihän se junamme, kasiraiteelta tosin. Kerittiin, vieläpä jäi viitisen minuuttia aikaa reserviinkin…

CFR:n junat olivat siistejä. Vuoteet kahdessa kerroksessa, pesuallas ja kaappi, peilikin löytyi. Mukaan tuli vielä hygieniapakkaus, saippuoineen ja hammastahnoineen. Vähän ennen puoliyötä koputti Unkarin tullin tyttö hytin ovea liput ja passit nähdäkseen. Eikä aikaakaan kun Romanian virkailija teki saman operaation. Loppuyö nukuttiin sitten rauhallisesti.

Aamulla Karpaattien vuoristot näkyivät  junan ikkunasta. Cluj Napoca  sivuutettiin. Romanian maaseutu on köyhää. Hevoskärryt kuuluvat tieliikenteeseen enemmän kuin traktorit. Tasoristeyksiä on paljon ja jokaiseen riittää koppalakkinen henkilö liikennettä valvomaan vaikka puomitkin on. Nopea pikajuna ohittaa pienemmät asemat pysähtymättä, silti asemapäällikkö seisoo ylväänä virkapuvussa laiturillaan. Reppua pakatessani löysin sieltä lukemattoman eilisen aviisin suomesta, välissä Tokmannin mainoslehdykkä. Työnsin sen pesukaapin alle – siinäpä junasiivoojalle lukemista joskus…

Jäimme junasta uneliaalle Brasovin asemalle. Siellä oli myös ATM, josta saimme nostettua käteistä Romanian LEU:n muovirahoja. Oikeasti setelit eivät ole perinteisiä paperirahoja vaan muovia. Hotellikin löytyi muutaman kilometrin tallustelun jälkeen. Ihan neljän tähden sellainen, koska ne ovat edullisia Romaniassa.

Reput hotelliin ja kaupunkia katselemaan. Draculan linna oli pienessä Branin kaupungissa, muutamia kymmeniä kilometrejä Brasovista. Bussi sinne ei lähtenyt kaupungin keskustasta, vaan yhdeltä linja- autoasemista laitapuolelta. Katuvarressa seisoi ikäkulu Taksi Dacia, kuljettaja aivan ehtoopuolen mies hänkin. Tiedustelimme englanniksi mistä bussi Braniin lähtisi. Kuljettaja ei englantia puhunut, auttavasti saksaa kuitenkin, mitä onneksi puolisoni osasi. Sovimme kyydistä bussiasemalle. Pakoputki mörisi uhkaavasti ja auto sammui joka ikiseen liikennevaloon- ihan jokaiseen. Bensavalo paloi mittarissa. Olin varma että kohta kävellään… Perille kuitenkin päästiin. Siellä tuli toinen ongelma. Kyyti maksoi 6 leuta ja meillä oli vain sileä 100 leun seteli. Eihän miespololla ollut sellaiseen rahaan vastata. Onneksi alueella oli pari muuta mittariautoa joista vaihtoraha saatiin koottua. Annoimme sedälle kympin, josta hän tuntui tulevan ikionnelliseksi.

Bussiasema oli melko autio ja aikataulun mukaan seuraava vuoro lähtisi vajaan tunnin kuluttua. Pian seuraamme etsiytyi nahkatakkinen kaveri kyytiä tarjoamaan.  Lupasi viedä meidät Draculan linnaan, odotella meidän kierroksemme ajan sekä tuoda takaisin hotellille. Suostuimme tuumaan, eikä siitä tullut maksettavaa kuin 120 leuta (n.30e) Autokin oli jo parempaa mallia, kardaanin ääni vain häiritsi hieman.

Draculastahan kaikki ovat kuulleet, sekä linnastansa. Ikävä ukkeli joka pisteli kavereiden päitä seipään päähän- Vlad Seivästäjäksi kutsuivat. Komea on linna vuoren rinteessä, siitä onko kyseessä juuri Draculan linna, ei taida varmuutta olla tänä päivänäkään…Linnalle johtava raitti on täynnä turistipyydyksiä ja kuppiloita. Viehättävä linna on entisöity huolella ja näkymät torneista uljaat. Erilaisia kidutusvälineitä löytyy taatusti enemmän kuin mielikuvitusta.

Reilussa tunnissa oli kaikki tarpeellinen jo kuitenkin nähty. Kylälle palatessa autokuskimme pompahti esiin ihmisjoukosta kuin marionetti ja kyyditsi meidät takaisin Brasoviin. Jäi aikaa katukahviloihin ja nousta hiihtohissin tapaisella kabiinilla ylös vuorelle, jonne on pystytetty suurin valkoisin kirjaimin BRASOV . Ihan samanlaiset kuin Hollywoodissa nähtiin myöhemmin.

Seuraavana aamuna köpöttelimme juna- asemalle ostamaan lippuja eteenpäin. Bukarestin olimme pudottaneet matkaohjelmasta jo pois. Kaupunki ei vaikuttanut oikein kiinnostavalta. Olisihan siellä ollut Ceausescun rakennuttama megapalatsi – ehkäpä juuri siksi ei.

Romaniassa on rautatieaseman yhteydessä aina Autogara, eli matkahuolto tavallaan. Sieltä sai bussilippuja. Lähdössä oli pikkubussi Sibiuun, jonne sitten suuntasimme seuraavaksi. Täpösen täyteen auto tulikin. Auton kyydissä maisema avautui paljon paremmin kuin kiitävästä junasta. Löytyi vuoritietä ja tasankoja. Pieniä kyliä joiden jokainen talo oli takuulla erivärinen kuin naapurilla. Mustalaisten omia asuinalueita. Kansaa paimenessa ja perunan nostossa hevosineen ja kärryineen. Näkymä kuin jostain 20- 30 luvun Suomesta.

 

Sibiusta saimme hotellihuoneen aivan torin reunalta vanhasta rakennuksesta. Vanhoissa taloissa näkyi saksalaisvaikutus. Alueella asui ennen huomattava määrä saksankielistä väestöä. Ehkäpä peruna vieläkin kansalaiset puhuvat paremmin saksaa kuin englantia. Huoneemme ikkunasta näkyi Tivoli, joka sattui juuri samalle viikolle. Vaimokin pääsi vihdoin ajamaan possujunalla, jota oli lapsesta saakka unelmoinut 🙂

Eikä siinä vielä kaikki. Kansainvälinen mustalaistapahtuma sattui juuri sinä viikonloppuna Sibiuun. Kulkueita ja musisointia kahdeksi päiväksi riitti. Taiteilijoita joka puolelta Eurooppaa, Amerikasta, Intiasta ja ties mistä…

Kiertelimme ympäri kaupunkia, kiipesimme kaupungintalon torniin, kävimme markkinoilla. Ensimmäisenä päivänä iskin silmäni torilla hienoon, käsintehtyyn sakkipeliin. Se oli verrattain kookas, josko vielä reppuun mahtuisi…Lähtöpäivänä sen lopulta sitten ostin. Taisi jäädä hinnaksi kymmenen euroa viimeisessä tinkauksessa.

Lopulta oli kuitenkin lähdön aika. Romaniassa, kuten monessa muussakin entisessä sosialistimaassa on se(kin) hyvä puoli että juna- ja bussiasemilta voi lipun ostaa vaikka sunnuntai-iltana yhdeksältä. Toimistot on auki joka päivä ja myöhään illalla. Ostettiin Sibiusta liput Budapestiin, sivumennen sanottuna puolella hintaa kuin Unkarista. 23.05 noustiin yöjunaan asemalta. Kun nousimme vaunuun ja omaan hyttiimme, sanoin puolisolle että tämähän on sama vaunu kuin tullessa Romaniaan. Vaimo sanoi että toki samankaltainen, mutta uskoo CFR yhtiöllä olevan muitakin junia/vaunuja käytössä reiteillään. Sanomatta sanaakaan kyyristyin pesukaapin eteen ja haroin sen alustaa. Aivan oikein, sieltähän löytyi Tokmannin mainoslehtinen, jonka olin sinne tulomatkalla piiloittanut 🙂

 

 

 

Previous Post

No Comments

Leave a Reply