Brunein sulttaanin vieraana

Maailman rikkaimpiin valtioihin kuuluva Brunei sijaitsee Borneon saarella, Etelä- Kiinan meren rannalla, Malesian ympäröimänä. Turistit eivät sitä ole oikein vielä löytäneet. Lähdimme Malesian Airlinesilla Kuala Lumpurista. Menolippu tilattiin jo Suomesta ennen matkaa, paluun ajankohta jätettiin avoimeksi. Palvelutiskillä siitä tulikin heti ongelma, miksi paluulippua ei ole. Kerroimme että tarkoituksenamme on lentää Bandar Seri Begawaniin, sieltä bussilla pitkin Borneon rannikkoa Kuchingiin, josta taasen Singaporeen. Aikataulua emme osaa sanoa. Eipä se kelvannut kenttävirkailijalle, eikä Supervisorille jonka hän kutsui avukseen. Rikas Brunei ei kaipaa köyhiä reppureita riesakseen, ehkäpä heillä ei ole aikomustakaan lähteä maasta sinne päästyään…

Näytettiin sitten luottokortteja ja täytettiin lomake jossa sitouduttiin vastaamaan itse kaikista kustannuksista maassa oleskelun ajan, myöskin paluukyydeistä. Niin pääsimme lennollemme Bandar Seri Begawaniin, jonka sanotaan olevan kaupunki joka ei koskaan valvo. Melko unelias paikka se tosiaan olikin. Badiah hotellista saimme hyvätasoisen majoituksen sekä kaikki palvelut.

Kaupunki on verrattain pieni, kävellen sen ottaa hyväkuntoinen haltuunsa melkein parhaiten. Tilasimme kuitenkin taksin aamuksi kuljettamaan meidät Tasek Laman luonnonpuistoon. Mittariautoja kaupungissa on verrattain vähän koska kaikilla on auto tai useampia. Trooppisessa ilmastossa on hyvä lähteä liikenteeseen mieluummin varhain, ennenkuin aurinko alkaa porottamaan. Tasek Laman puistossa pärjää urbaanikin henkilö hyvin, kävelytietkin on pääosin päällystetty. Viidakon tunnelmaan pääsee kuitenkin jo lintujen ja muun eläimistön äänien säestyksellä jo alkumetreillä. Korkeuseroja löytyy kyllä ihan riittävästi. Näköalatorniinkin voi kiivetä.

Keskipäivällä oltiin takaisin rantabulevardilla. Rauhallisessa liikenteessä oli helppo kulkea ja löytää haluamansa ostospaikat. Keskustaa hallitsee mahtava, puistojen ympäröimä moskeija. Kun pukeutuu asialliseen Isä Camillo kauhtanaan, pääsee ihastelemaan köysien takaa loisteliasta sisustustakin. Toinen nähtävyys on kuninkaallinen museo. Siellä on kaksi kerrosta täynnä huoneita, jotka on täytetty pääasiassa erilaisilla lahjaesineillä jotka on lahjoitettu sulttaanille. Kaikenlaisia krumeluureja sai katsella turtumukseen saakka.

Seuraavana päivänä kiertelimme Bruneijoen varteen jo muinaisina aikoina rakennetun Kampong Ayerin paalujen varaan rakennetun kylän sokkeloissa. Sen sanotaan olleen paikallaan jo 500 luvulla. Aikamoinen rakennelma kaikenkaikkiaan, alueella asuu noin 30000 asukasta.Eksyimmekin muutamaan otteeseen, lopulta melkein tuurilla takaisin kuivalle maalle.

Iltapäivällä kävimme selvittämässä bussiyhteyksiä Kuchingiin. Varsin ikäkulu linjuri ei oikein herättänyt meissä luottamusta. Väistämättä tuli mieleen edellisvuoden seikkailut Vietnamissa (kso. Miljonäärinä Vietnamissa). Automatka rannikkoa myöten kestäisi kolmisen vuorokautta. Siispä plan B astui kehiin. Lennetään saaren pohjoisosan Kota Kinabaluun, josta taasen Kuchingiin. Säästämme monta päivää ja suuntaamme…ehkäpä Indonesiaan.

Bruneissa olisi toki ollut paljon muutakin näkemisen arvoista, ei tosin ihan kaupunkialueella. Muutaman tunnin retkellä kaupungin ulkopuolella löytyisi aitoa luontoa, jota ei enää muualla tapaa.  Ehkäpä vielä joskus toiste…

 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply