Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Vietnam

Ajatuksia Vietnamista

Meillä on ihana huone parvekkeella ja merinäköalalla Kep Beachillä.

Kambodzassa ollaan, Kepissä. Mutta palataan vielä hetkeksi takaisin Vietnamiin ja sieltä vähän yhteenvetoa.

Hanoi

Me tykättiin Vietnamista paljon! Toisista kohteista enemmän ja toisista vähemmän mutta kokonaisuudessaan enemmän tykättiin. Vietnami on todella monipuolinen kohde, kaikille löytyy jotain.  Keski-Vietnami jäi ainakin vielä toistaiseksi näkemättä ja kokematta. Ja toki myös sekä pohjoisessa että etelässä jäi paljon hienoja kohteita näkemättä. Eniten ehkä harmittaa ettei lähdetty käymään Sapassa. Aika moni kenen kanssa on matkalla vaihdettu reissukuulumisia on nostanut Sapan ihan kärkeen. Pelättiin vissiin turhaan kylmää ilmaa, me suomalaiset 😀

Hanoi vs Saigon. Meidän mielestä Hanoi vie ihan satasella. Oli meidän mielestämme paljon kivempi ja mielenkiintoisempi kaupunki.

Hanoi

Ruoka ei kuitenkaan meihin oikein iskenyt. En tiedä miksi, ei vain tullut sellaista nautintoa ruuasta kuin esimerkiksi Thaimaassa. Etenkin nuudelikeitto oli allekirjoittaneen mielestä ihan hirveää. Se hajukin sai jo sellaisen ällötyksen. Osasyynä tietenkin saattoi olla, että söin sitä ensimmäisen kerran silloin, kun olin tulossa kipeäksi. Toisen kerran uskaltauduin maistamaan Can Thossa, kun se kuului retken aamupalaan. Ei vain ollut mun juttu, ei alkuunkaan. Merenelävistä kun ei niin välitetä niin aika kanariisi tai kananmunariisi painotteisesti mentiin, välillä myös lihaa. Ehkä parhaat ruuat meidän makuun löytyi Mui Nesta. Lihaan käärityt sienet meni ehkä mulla ykköseksi!

Laadukkaita majoituksia löytyi helposti edulliseen hintaan. Kaikki majapaikat olivat todella hyviä, joissa me olimme. Ollaan oltu kuitenkin hyvin laidasta laitaan erilaisissa majapaikoissa. Homestaysta hotelleihin, ikkunattomista huoneista oman parvekkeen omaaviin huoneisiin. Muutamissa on päästy nauttimaan ihanista uima-altaista, se tuo heti hieman luksusta 🙂

Mui Nen toinen majoitus: Mui Ne Hills Villa Hotel

Yleisesti ottaen tuntui, että englantia puhuttiin aika huonosti. Ne jotka osas niin oikeasti osas ja muut sit ei juuri ollenkaan. Mutta ystävällinen kuva paikallisista kuitenkin jäi. Turvallisen tuntoinen maa, paitsi tietenkin se liikenne on vähän turhan kaaottista 😀 Busseilla matkustaminen oli meidän mielestä kohtuu edullista. Bussit (suurin osa) olivat myös tosi laadukkaita ainakin hintaansa nähden. Bussilippujen ostaminen oli helppoa oikeastaan ihan kaikkialla. Yleensäkin Vietnamissa matkustaminen tuntui helpolta, turisteja on joten palveluitakin on.

Da Lat

Meidän lempparit oli Tam Coc, Mui Ne, Da Lat ja Phu Quoc. Halong Bayn risteily myös mutta tietenkin se sairastaminen vähän pilasi fiilistä siellä. Meidän suositus on ottaa risteily Hanoista käsin. Meille ei itse Ha Longista jäänyt oikein mitään käteen. Aivan yhtä hyvin sen kaupungin olisi voinut skipata. Toki juuri siellä minä tulin kipeäksi, että saattoi tietenkin vaikuttaa. Meidän majapaikka oli myös todennäköisesti hieman huonolla suunnalla, koska ruokapaikkoja ei oikein löytynyt. Can Tho oli ehkä toinen paikka, joka ei meihin iskenyt. Enkä oikein osaa sanoa miksi.

Tam Coc ja Da Lat olivat luontonsa takia meille suosikkeja. Molemmissa riitti tekemistä. Tam Coc oli kylämäisyytensä vuoksi ehkä vielä parempi näistä kahdesta.

Mui Ne ja Phu Quoc olivat todella helppoja ja ihania rantakohteita. Kaunista luontoa toki niissäkin 🙂

Risteilyn maisemia. Olihan siellä upea luonto ja sää onneksi kuitenkin suosi.

Kohokohdat:

  1. Da Latin Canyoneering tour
  2. Phu Quocin Starfish Beach
  3. Cu Chi -tunnelit Saigonissa ja
  4. Kitesurffaus Mui Nessa.

Canyoneeringia on päästävä kokeilemaan vielä jossain muuallakin. Se oli kyllä mieletön kokemus. Jantsun kitesurffaus tulee myös jatkumaan muuallakin. Starfish Beach ja Cu Chi -tunnelit ovatkin sitten Vietnamin ”omia”.

Starfish Beachillä näitä riitti

Kuukaudessa ehti tosiaan nähdä paljon mutta vielä enemmän jäi varmasti näkemättä. Enää en ihmettele ihmisiä joilla Vietnamin vierailu venähtää. Joten suosittelen minäkin sinne matkaavia harkitsemaan pidempää kuin kuukauden viisumia, mikäli paluulentoja ei ole vielä hankittu 😀 Meidän ensin suunniteltu noin 21 päivää venähti 29 päivään. Viisumillamme sai olla 30 päivää.

Mutta matka jatkuu ja mielettömän hienoja kohteita odotamme jatkossakin, rima vain voi nousta matkan edetessä?

 

-Marjo

Phu Quoc

Aloitetaanpa matkasta Phu Quociin. Me tosiaan lähdimme liikkeelle Mekong Deltan pääkaupungista, Can Thosta. Ostimme majapaikalta bussi+ferryliput. Hintaa näille tuli kahdelta hengeltä noin 30e. Lippuja ei toki koskaan nähty ja tajusin tilanteen vasta, kun hypättiin auton kyytiin, joka vie meidät bussille. Respan todella ystävällinen nainen sanoi, että kaikki kunnossa ja siellä kyytikin odottaa sitten Ha Tienissä, joka vie meidät ferrylle. Jännitettävää siis riitti sitten vähän joka välissä, kun tosiaan respan jälkeen kukaan ei puhunut sanaakaan englantia 😀

Starfish Beachin maisemia

Ehkä odotettiin, että bussi on samanlainen, joihin oltiin jo Vietnamissa totuttu. Ei ollut. Tällä kertaa hypättiin paikallisten bussiin. Ei tässä vielä mitään, ihan ok. Mutta matka oli aivan hirveä. Neljä tuntia niin pomppuista tietä, että niska meni jumiin. Yhtään silmäystä ei todellakaan voinut nukkua. Ja kaiken lisäksi kuski oli ihan hullu 😀 Kauhealla kiireellä kokoajan ohitteli ja olin varma, että on jonkun vastaantulevan kanssa vielä nokkakolari tai että joku skootteri jää alle. No kaikki selvisi perille ehjin nahoin. Myös se joku kana, joka matkusti meidän viereisen penkin jalkatilassa sellaisessa oljista tehdyssä suljetussa kassissa. Durian haisi koko matkan, koska bussissa myös kuljetettiin jos jonkinlaisia laatikoita ja pusseja.

Ha Tienissä meidät ohjattiin kahden skootterin kyytiin. Okei, toivottavasti matka ei ole pitkä. Ei ollut ja selvittiin tästäkin. Ferryn lipunmyynnissä meille lyötiin vaan liput kouraan ja kerrottiin, että tuonne suuntaan. Aikaakin oli vielä lähtöön 45min. Ja kun vihdoin päästiin saarelle, satamassa meille tarjottiin 3USD/hlö bussilippu hotellille. Voi kyllä kiitos! Hotellille päästyämme oltiin matkustettu 8h odotteluineen. Suosittelen ottamaan lennot sikäli mikäli se on mahdollista 🙂

Me ollaan vallan tykätty Phu Quocista. Turisteja täällä on paljon ja sitä myötä on myös palveluita. Eli sellainen helppo lomakohde 🙂 Ihan laadukkaan majapaikan löytää helposti 15-20e, jopa uima-altaallisen. Long Beach on toki hyvin täyteen tupattu mutta hiljaisempiakin rantoja löytyy. Palvelut ja majapaikat keskittyvät kuitenkin tänne.

Starfish Beach

Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja ajeltiin pohjoisen suuntaan Starfish Beachille. Se oli aivan upea! Rannalta löytyi ihania ravintoloita, joista osalla oli myös laitureille tehty viihtyisät tilat syömistä varten. Tuoretta kalaa ainakin oli saatavilla. Ravintolan henkilökunta kävi kalaa hakemassa meressä olevista altaistaan siinä vaiheessa, kun kalaa joku tilasi 😀 Me ei oikein olla lämmetty mereneläville vielä(kään). Minä sentään kokeilin riisiä merenelävillä mutta ne merenelävät jäi syömättä.. Mustekalan lonkerot olivat aivan liikaa. Jantsu tyytyi vegevaihtoehtoon, joka olisi ehkä ollut mullekin se parempi vaihtoehto.

Starfish Beach

Palataanpa vielä pääasiaan eli niihin meritähtiin. Niitä oli tosiaan todella paljon rannalla ja ne olivat niin kauniita. Oisin voinut siellä hengailla niiden kanssa koko päivän. Ranta oli muutenkin ihanaa vaaleaa hiekkaa ja taustalla siinsi turkoosi meri. Totesinkin Jantsulle siinä laitureita kävellessä, että täähän on sellanen paikka, johon vois rakentaa vedenpäällisiä bungaloweja niinku kaikissa ultimaattisissa rantakohteissa.

Niin hienoja!

Phu Quocin saari on aika iso ja skootterilla esim tuonne pohjoiseen ajaminen kesti noin 50min. Päätiet ovat erittäin hyvässä kunnossa ja leveitäkin mutta pienet tiet sitten hiekkateitä ja erittäin pomppuisia.

Auringonlaskut ovat olleet upeita, jokaisena iltana! Kaikki kuvat auringonlaskuista tässä postauksesta on eri illoilta ja Long Beachiltä. Hienoihin auringolaskuihin ei vain voi kyllästyä!

Ollaan osattu rentoutua ainakin meidän mittapuulla. Tällaisissa paikoissa, joissa pysähdytään useampi päivä (tällä kokemuksella yli neljä päivää), tulee tietynlainen rutiini päiviin. Ollaan päästy käymään useamman kerran samalla kuntosalilla! Paikat on ehtinyt tietyllä tasolla lähistöltä tulla tutuiksi. Tietää parhaan reitin rannalle ja mistä löytää hyvää ruokaa 🙂

Snorklausretken ensimmäinen saari jolle pysähdyttiin

Phu Quocissa ollaan oltu kaiken kaikkiaan kuusi yötä. Neljä yötä oltiin halvemmassa majapaikassa ja kahdeksi viimeiseksi yöksi siirryttiin sitten hieman parempaan hotelliin, että saadaan viimeinen kokonainen päivä viettää uima-altaalla 😀 Täältä Praha hotellista uima-altaita löytyy jopa kaksi! Sai siis päivän mittaa vaihtaa altaalta toiselle. Hintaan kuuluu myös todella hyvä buffet aamupala. Jos hedelmiä on tarjolla viittä eri lajia, niin aamu ei voi käynnistyä muuten kuin täydellisesti! Kuten sanoin aikaisemmin, täältä löytää hyvän laatuisia majapaikkoja varsin edulliseen hintaan. Tämä Praha hotelli kustansi siis 24e/yö.

Allas nro 2

Ennen hotellin vaihtoa käytiin tekemässä snorklausretki. Retki suuntautui Phu Quocin eteläpäähän sijaitseville saarille (An Thoi Islands). En kyllä millään muista saarien nimiä joilla vierailimme ja kartastakaan en ihan saa selkoa.

Meillä oli tosi kiva ryhmä. Pohjoismaat oli hyvin edustettuna, kun oli yksi nainen Norjasta, yksi pariskunta Tanskasta ja me Suomesta. Lisäksi oli pariskunta Kanadasta ja yksi mies sekä pariskunta Yhdysvalloista. Oli kiva vaihdella reissukuulumisia ja ilo huomata, että omakin englanti pikkuhiljaa kehittyy. Edelleen mua pelottaa hirveästi puhua englantia, mutta jospa tässä rohkeus kasvaa reissun aikana.

Ensimmäinen saari. Vähän matkaa, kun käveltiin kivikkoa löydettiin rauhallinen pieni pätkä rantaa. Turisteja siinä ”päärannalla” oli liikaa.

Alue oli kaunista, todella ihania rantoja ja saaria. Turkoosia vettä ja vaaleaa hiekkaa <3 Matkalla aallokko oli aika kova ja kastuttiinkin aika hyvin matkalla, kun vettä räiskyi speedboatin sivuista sisään. Ensin oli tunnin stoppi saarella, sen jälkeen kahdessa eri paikassa snorklausta ja lopuksi vielä stoppi toiselle saarelle. Toisella saarella saatiin nauttia ihana lounas! Meillä ei ollut ennakkoon suuria odotuksia snorklauksen suhteen mutta kyllä sieltä koralliakin löytyi! Paljon oli toki kuolluttakin, mutta löytyi sieltä värejäkin vielä. Vesi oli ainakin tähän aikaan vuodesta hieman sameaa. Toinen snorklauspaikka oli hienompi, siellä oli paljon erilaisia kalojakin.

Jantsu snorklaamassa

Toisella saarella oltiin sen verran pitkään, että sieltä ehti kaikki muut turistit lähteä ennen meitä. Paikka tuntui paratiisilta siinä vaiheessa. Upeat maisemat ja niin rauhallista.

Harmiksemme meidän GoPro sanoi sopimuksensa irti tällä reissulla.. 🙁 Se vain pimeni eikä lähtenyt enää päälle. Luulin, että akku loppui mutta ei ollut akusta kiinni. Kamera menee aivan tulikuumaksi, jos sisällä pitää akkua. Katsotaanpa löytyykö täältä mistään uutta. Harmittaa kyllä, kun ostettiin kamera vain reilu vuosi sitten..

Tässä vaiheessa paikalla oli vielä toinen turistivene meidän veneen lisäksi.

Phu Quocissa (kuten useissa muissakin paikoissa) kannattee kyllä ehdottomasti lähteä tutustumaan muihinkin rantoihin, kuin siihen jonne turismi on keskittynyt. Usein ne hienoimmat rannat löytyvät muualta. Me poikkesimme skootterilla myös pohjoisempana Cua Can Beachillä (samana päivänä kuin Starfish Beachillä). Ranta oli todella hiljaisen oloinen mutta meille alkoi siinä vaiheessa jo rantailu riittää joten ei jääty sen enempää ottamaan rannasta selkoa. Myös nuo snorklausretkien rannat ja saaret olivat upeita! Niissä turisteja kuitenkin tuppaa olemaan välillä vähän liikaa. Myös Long Beach oli ihan kiva mutta paikoittain hyvinkin täyteen ahdettu. Osittain sen verran kapea, ettei rantatuolien ja vesirajan väliin aina jäänyt hirveästi tilaa. Kyllä sieltäkin kuitenkin jokainen varmaan paikkansa löytää 🙂

29 päivää Vietnamissa! Huomenna on aika jatkaa matkaa. Hypätään rajan yli Kambodzaan.

 

-Marjo

Eteläistä Vietnamia ristiin rastiin

Saigonissa liikennettä riitti, etenkin skoottereita.

Huonojen etukäteissuunnitelmien vuoksi Vietnamin reittivalinnat ihan kaikilta osin  ei menneet ihan nappiin. Hanoista tosiaan lennettiin Halongin risteilyn jälkeen Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin. Hypättiin Keski-Vietnamin ylitse, koska sinne lupasi ihan reilusti vesisadetta, joka tähän aikaan vuodesta vissiin ihan normaalia. Oikeastaan ennen lentoja jo tajuttiin, kun suunniteltiin jatkoa, että meillä olisi ollut ehkä kuitenkin järkevämpi lentää johonkin muualle, koska keksittiin, että lähdetään sitten kuitenkin Saigonista ylöspäin. Mui Ne ja Da Lat valikoituivat kohteiksi. Ja näiden jälkeen Can Tho, joka onkin sitten Saigonista etelään.

Kartta kuvaa reitistä, Mui Ne on siis yksi alue Phan Thietissä

Varattiin Saigoniin majoitus kolmeksi yöksi. Ajateltiin, että ehditään varmasti parantua kunnolla ennen seuraavaa siirtymää. Vatsataudin jälkeen oli kiva syödä tutussa ja turvallisessa mäkkärissä ja taidettiinkin olla pari päivää kanta-asiakkaat 😀

Syötiin me toki muutakin kuin mäkkäriä. Löydettiin tosi kiva street food paikka! Harmi, että vasta viimeisenä iltana.

Saigon tuntui hyvinkin lämpimältä pohjoisen jälkeen. Ilmansaasteiden määrän kyllä myös näki sekä tunsi hengittäessä. Ainakin oletan sen olleen sitä. Ilma tuntui jotenkin sellaiselta tunkkaiselta. Saigon oli, yllätys yllätys, liian suuri kaupunki meille. Ei meillä kauheasti toki odotuksiakaan ollut.

Sotamuseosta

Saigonissa meidän ohjelma oli hyvin samanlaista kuin Hanoissa, eli kierreltiin jalkaisin ympäriinsä. Hanoissa tutustuttiin muutamiin temppeleihin mutta Saigonissa tutustuttiin Vietnamin sotaan. Kävimme sotamuseossa ja seuraavana päivänä Cu Chi -tunneleilla. Noista tunneleista olin lukenut ennakkoon ja tiesin, että siellä halutaan mennä käymään. Otettiin opastettu retki pienemmässä ryhmässä (9 hlö) ja se maksoi kaikkinensa meiltä kahdelta 50e. Matkaa ei Saigonista ollut kuin noin 60km mutta matka kesti 2h/suunta. Paljon liikennettä joten nopeudet vain olivat niin hitaat, kun ei mitään highwayta ollut. Meille sattui ainakin ihan mielettömän hyvä opas! Ja mentiin vasta iltapäivällä, joten porukkaa oli ilmeisesti hieman vähemmän kuin aamusta.

Paikka oli todella mielenkiintoinen. Herätti ajatuksia. Ajatus maanalaisissa tunneleissa elämisestä ainakin itseäni ahdisti todella paljon, mutta pakosta ihmiset kykenevät vaikka mihin. Pätkiä noista tunneleista oli suurennettu turisteja varten, niissä mahtui kulkemaan kyyryssä. Mutta oikeasti ovat olleet vielä ahtaampia ja niissä on liikuttu lähinnä ryömimällä. Vietnamilaiset ovat sen verran pieniä ettei amerikkalaiset sotilaat noihin mahtuneet. Muutenkin vietnamilaiset olivat oppaan kertoman mukaan olleet hyvin kekseliäitä. Oli jos jonkinmoisia ansoja, jotka oli merkitty tietyllä tapaa etteivät omat näihin mene. Tunnelit oli merkattu tietyllä tapaa, etteivät amerikkalaiset tiedä missä ne ovat. Tunneleihin saatiin happea bambujen ja termiittipesien avulla. Vietnamilaiset keräsivät amerikkalaisten räjähtämättömät pommit ja rakensivat niistä uusia pommeja. Yksi aika hauska yksityiskohta oli heidän sandaalit! Ne pystyi kääntämään jalkoihin toisin päin ja näin ollen jälkien perusteella vietnamilaiset olisivatkin kulkeneet vastakkaiseen suuntaan 😀 Toimii kuulemma nykyisin myös jos et halua, että puoliso tietää mihin suuntaan olet mennyt 😉 Maistettiin myös cassavaa (joku perunan tapainen) ja erilaisilla aseilla pääsi maksua vastaan ampumaan. Suosittelen kyllä vierailemaan tuolla jos Saigonissa käy.

Saigon Skydeckistä käytiin vielä viimeisenä aamuna katselemassa maisemia. Lippu oli aika kallis (kahdelta hengeltä 16e). Ylhäällä oli ravintola mutta Jantsu ei edes kahvia tilannut, kun hinta taisi olla jotai viiden euron luokkaa 😀 Ylhäältä näki kyllä kaupunkia mutta myös sen, kuinka saastunutta ilma oikeasti on. Kuin usvaa leijuisi kaupungin yllä.

Saigonista otettiin suunta rantakohteeseen, Mui Neen. Mui Ne sijaitsee noin 200km Saigonista itään. Ostettiin paikat turistibussista hintaan 7,5e/hlö. Matka kesti noin 4,5h mutta matka oli ihan miellyttävä. Vietnamissa nuo turistibussit ovat hyvinkin laadukkaan oloisia ja löytyy myös sleeper busseja, joissa saa olla lähes makuuasennossa.

Meillä ei ollut alunperin Mui Neen sen kummempia suunnitelmia. Käydään rentoutumassa muutama päivä rantakohteessa ja katselemassa vähän ympäristöä, että mitä sieltä löytyy. Otettiinkin alkuun vain kolme yötä May Bungalow nimisestä majapaikasta. Alettiin miettimään tekemisiä ja hoksattiin, että täällä voi harrastaa kitesurffausta. Jantsu on tästä haaveillut jo pidemmän aikaa, että pitäisi kurssille päästä. Niinpä minä vähän yllytin, että antaa mennä vaan ja muutaman whatsapp-viestin jälkeen oli sovittu, että aamulla meitä tullaa hakemaan. Mulla ei ainakaan vielä niin suurta innostusta ollut lajiin, että lähtisin niin kalliille kurssille. Kurssi tulisi kestämään noin kolme päivää joten varaamamme kolme yötä ei riittänyt. Otettiin vielä kaksi yötä lisää mutta hieman lähempää tuota osaa rannasta, jossa kitesurffaukset tapahtuu. Mui Nesta löytyi (niinkuin koko Vietnamista) todella hyviä majoituksia parilla kympillä yö. Mui Nessa molemmissa majoituksissa oli uima-allaskin.

Kurssi oli kestoltaan siis 7h ja se jaettiin kolmelle päivälle. Ensimmäisenä päivänä tunteja tuli hieman enemmän, kun leijan käsittelyä opeteltiin rannalta. Päivän päätteeksi pääsi veteenkin kokeilemaan. Seuraavana päivänä harjoiteltiin vedessä, sekä laudan kanssa että ilman, mutta Jantsu ei vielä saanut lupaa nousta laudan päälle. Niinpä se rannalta katsottuna näytti pelkältä räpiköinniltä. Minä istuin siis tuolla Vietnam kitesurffing schoolin terassilla säkkituolissa nuo ajat rentoutumassa. Toisena päivänä Jantsua poltti jalkaan meduusa. Ei ainakaan myöntänyt, että olisi sattunut. Opettajaa oli kuulemma polttanut myös. Meduusaa ei kuitenkaan ollut aallokossa näkynyt

Harjoittelua aaltojen seassa

Kolmantena päivänä sitten pääsi jo vähän nousemaan laudallekin. Laji näyttää hyvinkin helpolta, kun katseli ammattilaisia touhussa. Ja niitä olikin todella mielenkiintoista seurata. Leijan ohjaaminen ja samalla laudalla tasapainoilu ei kuitenkaan ole varmastikaan yhtä helppoa kuin miltä se näyttää! Jantsu totesi, että Mui Nessa iso aallokko vielä hankaloitti hommaa entisestään.

Toinen majapaikka Mui Ne Hill’s Villa Hotel. Tähän kompleksiin kuului useampi hieman eri niminen paikka ja kaikkien aamupala oli samassa paikassa. Ei mitään pahaa sanottavaa!

Mui Neesta löytyi tosiaan helposti kaikki, mitä tarvitsi. Ravintoloita löytyi paljon, myös kauppoja, jotka myivät kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Venäläisiä oli todella paljon. Useissa ravintoloissa oli listatkin myös venäjäksi ja asiakaspalveluakin taisi saada useissa paikoissa venäjäksi.

Me ei Mui Nessa varsinaisesti muuta ehditty kitesurffauksen ohella tekemään. Tai no tietenkin käveltiin lähialueita mutta kaikki ”nähtävyydet” jäivät kiertämättä. Mutta oltaisiin viihdytty pidempäänkin kuin viisi päivää! Sellainen kiva ja helppo rantakohde 🙂

Mui Nesta matka jatkui jälleen bussilla kohti Da Latia. Matka taittui tällä kertaa sellaisella aika luksus minivanilla. Meidän lisäksi kyydissä oli vain yksi matkustaja. Jälleen matka kesti sen noin 3,5h vaikka matkaa ei ollut kuin noin 150km. Tie oli kyllä todella kapea ja mutkainen, että ei siellä lujaa voinut ajaa. Ja sitten kun tie vähän parani niin liikennettä tuli paljon enemmän ja vauhti sen takia hidasta edelleen.

Da Lat on kaupunki sisämaassa ja se on 1500m merenpinnan yläpuolella. Ilmasto oli siis tyystin erilainen kuin Mui Nessa. Oltiin totuttu jo siihen 30 lämpöasteeseen niin Da Latiin illalla saapuessamme lämpötila oli jotain 10-15 asteen väliin 😀 Kyllä vähän paleli. Päivisin lämpötila nousi kuitenkin 20-25 asteeseen.

10km trekkailun maisemia

Da Latiin suunniteltiin tehokkaat kolme päivää. Kahdelle päivälle jokin ohjattu aktiviteetti ja yhtenä päivänä kierrellään jalkaisin. Aktiviteeteiksi valikoituivat trekkaus ja canyoneering tour.

Trekkailun osalta meillä kävi hyvä tuuri. Oltiin ainoat osallistujat! Saatiin siis yksityisopas. Opas puhui erittäin hyvää englantia ja ei me tuonne oltaisi osattu itse lähteä trekkaamaan, reittiä ei oltu merkattu mitenkään. Ei nähty koko trekkailun aikana ensimmäistäkään turistia. Vain joitakin paikallisia, jotka työskentelivät alueella. Alueella oli siis paljon kahviviljelmiä. Tuttu mäntyjen tuoksu nenässä sai taivaltaa mäkiä ylös ja alas 🙂 Jännittävin oli joen yli menevä riippusilta, joka oli aika heiluva. Mutta niin siitä vaan skoottereillakin mentiin ylitse.

Luonnon oma vesiliukumäki

Canyoneering tourille lähdettiin Dalat Adventure Toursin matkassa. Luvassa oli vauhdikas päivä! Saman päivän iltana meillä oli myös lähtö Da Latista kohti Can Thoa, eli sleeper bussiin yöksi. Niinpä aamulla aamupalan jälkeen luovutettiin hotellihuone ja jätettiin reput odottelemaan respaan. Minibussi tuli hakemaan meitä seikkailuun!

Vaijeriliuku!

Aluksi tietenkin varusteiden jakaminen kaikille sekä harjoiteltiin betoniseinällä tuota laskeutumista. Harjoittelun jälkeen lähdettiin sitten tositoimiin. Retki sisälsi useampia laskeutumisia, ensin ihan kuivaa seinämää ja ”vaikein” oli 25m korkea vesiputous, jossa todellakin vesi virtasi. Se piti mennä sukat jalassa, koska kengät olis ollu liukkaammat. Lisäksi oli yksi vaijeriliuku, luonnon oma vesiliukumäki, hyppy kalliolta veteen (7m), ”pesukone” eli laskeuduttiin sellaiseen kallioiden väliin, johon tuli vesiputous. Sitten vielä uitiin, lilluttiin virran vietävänä ja trekkailtiin 🙂

Tässä laskeudutaan alas 25m korkeaa vesiputousta! Lopussa piti hypätä noin kolmesta metristä selälleen veteen. Se oli varmaan kaikista pelottavin kohta koko päivässä 😀

Oli kyllä aivan mielettömän mukava päivä! Ja todella hyvin järjestetty. Meillä oli myös todella hyvä porukka. Meidän lisäksi ryhmässä oli kuusi israelilaista ja heidän kanssa juttu luisti hyvin. Seikkailun päätteeksi mentiin syömään todella hyvät ruuat, ruokaa oli pöydän täydeltä.

Jantsu laskeutumassa ”pesukoneeseen” eli vesiputouksen ryöpytykseen.

Aktiivisen päivän päätteeksi olisi tietenkin ollut kiva painella hotellille lepäämään mutta meillä ei enää sitä huonetta ollut. Niinpä istuskeltiin hotellin respassa (luojan kiitos hyvät sohvat) useampi tunti. Illaksi valuttiin bussille ja jännällä odotettiin ensimmäistä sleeper bussi kokemusta. Mulla jostakin syystä ahdisti, oli liian kylmä tai liian kuuma ja liian ahdasta repun kanssa mutta en oikein tiennyt mihin sen laittaa, kun pelkäsin että se lähtee jonkun mukaan. Jantsu nukkui ihan hyvin. Aikatauluissa luki, että bussi Da Latista Can Thoon 20:00-7:00 (ainakin näin me ymmärrettiin). Niinpä oltiin vähän hämillään, kun saavuttiin Can Thoon jo kello 5:00.

Auringonnousu kelluvilla markkinoilla Mekong joella

Päästiin onneksi meidän majapaikassa sisälle vaikka vastaanotto oli hyvin uninen. Meidän huone ei tietenkään ollut valmis, koska edelliset asukkaat vielä nukkuivat siellä. Maksettiin muutama euro, että päästiin aamuksi nukkumaan dormiin, koska oltiin molemmat tosi väsyneitä. Ensimmäinen kokemus dormista check! Klo 11 herättiin ja saatiin omakin huone siinä vaiheessa.

Kelluvilla markkinoilla veneet ilmoittivat näin, että mitä myyvät

Can Tho on Mekongin suiston suurin kaupunki. Ja siellä suosittuja juttuja turisteille on ainakin ”floating market” sekä Mekongin risteilyt. Me varattiin tuonne kaksi yötä ja ajateltiin, että käydään katsastamassa nuo kelluvat markkinat.

Tästä perinteinen vietnamilainen aamupala, nuudelikeitto, keittiön ikkunasta katsoen.

Aamulla lähtö oli jo kello 5:15. Otettiin retki markkinoille majapaikkamme kautta. ”Handsome John” toimi oppaanamme ja meidän hotellilta lähti kuuden hengen porukka. Paras aika vierailla kelluvilla markkinoilla on kuulemma kello 6-9 aamulla. Siellä ei ilmeisesti ole silloin vielä niin kova ruuhka. Me kuviteltiin, että siellä olisi ollut enemmän sitä perinteistä ”osta tätä ja tätä” -tuputusta turisteille. Mutta ei ollut, nämä todella olivat enemmän paikallisten markkinat. Aamupala kuului retken hintaan. Mulla jäi todennäköisesti Ha Longissa kammo tuota nuudelikeittoa kohtaan etten varmaan ikinä tule siitä tykkäämään. Söin toki jonkun verran nyttenkin, mutta en tykkää. Jantsun mielestä oli ihan hyvää.

Retkeen kuului tietenkin muutakin kuin kelluvat markkinat. Käytiin katsomassa kuinka riisinuudeleita valmistetaan. Kävimme myös hedelmätarhassa katsomassa erilaisia hedelmiä ja saatiinpa hyvä välipalakin. Hedelmät näissä maissa on vaan niin hyviä!

Mitähän muuta Can Thosta. Käveltiin parin päivän aikana tosi paljon ja löydettiin hyvä kuntosalikin. Meidän majapaikka oli vähän kauempana keskustasta, joten aina kun haluttiin esim. syömään meni kävelyyn aikaa. Me ei nimittäin ihan helpolla napata taksia 😀 Can Tho ei meitä kuitenkaan mitenkään säväyttänyt, ihan kiva, ei muuta.

Jossain kohtaa Etelä-Vietnamin rundia päätettiin kuitenkin, että lähdetään käymään myös Phu Quocissa. Kolmen viikon visiitti Vietnamissa siis muuttui reilun neljän viikon visiitiksi! Sen pidempään me ei täällä voidakaan olla (ainakaan ihan tuosta noin vaan), kun viisumit on vain kuukaudeksi. Ollaan tosiaan nyt Phu Quocissa mutta täältä tulee ihan omaa tarinaa toivottavasti muutaman päivän sisään, ennen maan vaihtoa 🙂

P.S. Ihan liikaa asiaa yhteen postaukseen! Pitäisi aktivoitua kirjoittamaan useammin niin näistä tulisi ehkä luettaviakin.

 

– Marjo

Risteily ja sairastelua

Tam Cocista siirryttiin bussilla Ha Longiin. Ei oltu hankittu risteilyä joten ajateltiin, että otetaan Ha Longiin pari yötä ja voidaan siellä suunnitella. Vinkkinä, että kannattee ostaa risteily Hanoista, siellä oli paljon enemmän ja helpommin saatavilla kojuja joissa kilpailuttaa hintoja ja kysellä risteilyistä. Siinäpä sitten reippaina saatiin sovittua heti ensimmäisenä päivänä (maanantaina) meille risteily alkamaan keskiviikkona.  Risteily ostettiin yhtiöltä Paloma Cruise. Ja tämä risteily ei itseasiassa suunnannut suositulle turistien täyttämälle Halong Baylle vaan rauhallisemmalle Bai Tu Long Baylle. Maisemat ovat kuitenkin ymmärtääkseni hyvinkin samanlaiset mutta veneitä ei niin paljon. Mulla ei juurikaan ole kuvia risteilijästä, otimme enimmäkseen videoita. Lopusta voi katsoa koostevideon 🙂 Paloma Cruisesta meillä ei ole mitään huonoa sanottavaa. Henkilökunta oli loistava ja ohjelma oli hyvin suunniteltu. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi. Meidän tapauksessa liikaa, koska eihän me juurikaan voitu syödä. Tilat olivat myös oikei siistit. Me oltiin ensimmäinen yö ihan normaalissa hytissä ja toiseksi yöksi päästiin isompaan, jossa oli oma parveke.

Mulla tuli päivällä, kun oli saavuttu Ha Longiin, huono olo ja kuvittelin sen johtuvan vain nälästä. Olihan meillä aamupala jäänyt syömättä ja oli bussissa syöty vain jotain sipsejä ja suklaata. Illalla olo vain paheni ja illallinen ei oikein maistunut vaikka edelleen hoin et tää huono olo johtuu nälästä. Yön ravasinkin sitten vessassa.. Mahatauti juttuja tuskin on kauhean kiva edes lukea joten ei mennä yksityiskohtiin.

Seuraavan päivän makasin sängyssä. Jantsu kävi hakemassa ruokaa itselleen ja mulle ei mikään maistunut, eipä ois pysyny sisälläkään. Iltapäivästä sain vähän hedelmiä menemään alas. Illalla sitten tuli vielä yläkauttakin ulos. Mutta sitten tuntui, että olo lähti kohenemaan. Oltiin vatvottu sitä risteilyä et siirretäänkö vai ei. Seuraava kahden yön/kolmen päivän risteily ois alkanut vasta lauantaina ja ei olis millään jaksettu olla Ha Longissa niin pitkään. Jälkiviisaana voin sanoa, että olisi pitänyt, kun eihän meillä ollut mihinkään kiire oikeasti. Oli ostettu niin halvat lennot Hanoista Saigoniin, että niille olisi ollut aivan se ja sama. Oltiin tyhmiä. Keskiviikko aamuna mun olo oli jo ”tosi hyvä” ja aamupalakin upposi. Tajusin kuitenkin, kun repun kans lähti kävelemään et ei h*lvetti. Ei mulla tässä vaiheessa enää mahassa se ongelma ollut mutta yleisesti sellainen heikko olo (yllättäen mahataudin jäljiltä).

Eihän se olo vielä ollutkaan terve. Makuultaan olo oli ihan hyvä mutta etenkin seisominen ja liikkuminen veivät voimat ihan nollaan. Ja jos ruoka ei oikein maistu niin eihän sitä ihan kunnossa ole. Iltapäivällä minä otinkin muutaman tunnin päikkärit hytissä ja Jantsu lähti käymään muun porukan mukana kajakoimassa. Illalliselle kun oltiin lähdössä niin olikin Jantsun vuoro halailla pönttöä.. Seuraavana päivänä meillä olisi ollut viiden tunnin retki rannalle ja kajakoimaan. Eipä meistä kummastakaan sinne ollut joten vietimme koko päivän laivalla. Harmitti kyllä aivan käsittämättömän paljon! Vielä kun illallisella kuulimme, että ranta oli oikein privaatti, meidän laivan porukka oli saanut olla siellä keskenään. Ja heitähän oli siellä siis kolme. Suurin osa meidän laivan porukasta oli vain yhden yön risteilyllä joten porukka vaihtui päivittäin.

Meillä tosiaan risteilyyn laitettu raha meni kuitenkin hieman hukkaan sairastelun vuoksi. Maisemat oli kyllä upeat ja jos positiivisuuden kautta yrittää ajatella niin voisihan sitä sairastaa huonommassakin paikassa. Palvelu ainakin pelasi.

Viimeisenä aamuna jaksettiin lähteä katsomaan kelluvaa kalastajakylää ja vierailemaan helmifarmilla. Eli risteilijästä lauttaan ja sitten soutuveneen kyytiin. Tunnelma oli jälleen ihanan rauhallinen, kun veneet vain lipuivat hiljaisuudessa. Kalastajakylän ohitse vain mentiin veneillä. Yllä olevassa kuvassa näkyy, millainen kylä oli kyseessä. Laitureiden päällä mökkejä. Helmifarmille meille esiteltiin eri lajeja helmisimpukoita ja kuinka niitä helmiä saadaan. Paikalta olisi myös tietenkin voinut ostaa hienoja helmikoruja.

Laivalle takaisin saavuttua oli vuorossa vielä vapaata oleskelua ja kokkauskurssi. Saatiin kaikki pyöritellä spring rollseja paikallisittain 🙂 Tämä oli ihan hauskaa ja oli mukava päästä kunnolla näkemään, että mitä spring rollsit sisältävät Vietnamissa. Ihan vain sen takia, että tämän jälkeen uskalsin niitä keliaakikkona syödä, kun ne tosiaan tehdään riisipaperiin. Ilmoitimme tosiaan etukäteen minun keliakiasta ja se oli jokaisella ruualla huomioitu ja mulle tuotiin aina eri annos, jos en saanut syödä samaa kuin muut.

Lopussa vielä GoPro videota laivalta. Suosittelen kyllä risteilyä jos Pohjois-Vietnamissa vierailee. Marraskuun puolessa välissä sää oli vielä ihan miellyttävä. Ei kuitenkaan niin lämmin, että kannella olisin ainakaan minä bikineissä paistatellut, ihan lämmin kuitenkin suomalaisen mittapuussa. Illalla toki viileämpi. Meille sattui kyllä hyvä sää risteilylle, aurinko paistoi ja oli todella selkeää.