Browsing Tag

Thaimaa

Yksi lemppari, Koh Phi Phi

Kolmas kerta toden sanoo vai miten sitä sanotaan. Kävimme kolmatta kertaa Phi Phillä. Ensimmäisellä kerralla päiväretki 2012, seuraavalla kerralla kaksi yötä 2016 ja nyt 2019 tuplattiin ja oltiin neljä yötä 😀 Jokohan tämä paikka on nyt nähty? Sanomattakin selvää, että tykätään Phi Phistä. Vaikka siellä on bilemeno (eikä me nyt varsinaisesti mitään bilehileitä olla, paitsi ehkä sopivassa seurassa) ja paljon turisteja. Siellä on kuitenkin niin kaunista. Ja rentoa.

Tällä kertaa päästiin yhtenä iltana kuitenkin bileidenkin makuun, kun oli kavereita mukana 😀 Ja sanotaanko ettei hullumpi paikka siihenkään hommaan! Allekirjoittanut rakastaa tanssimista. Olihan se aika huippua tanssia menemään rannalla, kun vesi nousi polven korkeuteen ja kaikilla oli hyvä meno.

Bileitä seuraavana aamuna olo oli yllättävänkin hyvä ja Jantsu sitten totesi et lähdetäänkö käymään kävelemässä siellä toisella puolella. No tottahan toki! Ihan perus lähteä 30 asteen helteeseen kävelemään bileillan jälkeen. Reissukaverit olivat viisaita eivätkä lähteneet. Jantsun ”oikoreitellä”, meistä toisen pinna (en tunnusta!) alkoi iiihan pikkuisen kiristyä ja hyvä ettei matkan teko loppunut siihen paikkaan. No sieltä pusikosta nyt ainakin oli päästävä. Mentiin sitten hieman virallisemman tuntoista polkua. Tois

Long Beach

Vuokrattiin yhtenä päivänä taas pitkähäntävene. Tämmöisellä neljän hengen seurueella on kyllä kiva, kun yksityisbotskikaan ei tule kalliiksi. Kurvattiin Koh Phi Phi Leh saaren ympäristöön. Maya Bayn (eli The Beach leffasta tutun rannan) tuntumaan, mutta tiedossa oli, että se oli ainakin tuolloin suljettuna turisteilta. Liiallisen suosion varjopuolia. Pulahdettiin meressä kuitenkin tuolla ja ne karstikivikalliot sekä turkoosi vesi! Niin kaunista. Pileh lagoon oli aivan upea! Siellä oleskeltiin hieman pidempään.

Maya Bay

Pileh Lagoon

 

 

 

 

 

 

Näiden jälkeen käytiin vielä Monkey Beachillä. Oli sentään juuri eri Monkey Beach, jolla kävimme meidän ensimmäisellä Thaimaa reissulla. Täältä pojat saivat meloa kajakin pois, kun jotku eivät sitä ilmeisesti jaksaneet enää takaisin.

 

Aikaisemmilla reissuilla saareen tutustuminen on jäänyt aika vähäiseen. On ollut liian vähän aikaa ja kierretty vain ihan siinä ”ytimessä”/sataman tuntumassa + näköalapaikalla. Jantsun kanssa käveltiin yksi päivä tällä reissulla noin 10km kaiken kaikkiaan 😀 Polkua pitkin käveltiin Nui Beachille, joka oli aivan ihana! Ainakaan silloin siellä ei ollut paljon ihmisiä, olimme toki paikalla vasta iltapäivällä. Polku oli hieman haasteellinen, jyrkkää nousua/laskua. Samalla reissulla ohitimme Loh Lana Bayn ja Loh Ba Kao Bayn. Tällä puolella saarta meno tuntui paljon rauhallisemmalta. Ainakin tällä kokemuksella voisin sanoa, että mikäli Phi Phille haluaa eikä se bilettäminen niin kiinnosta, niin tämä voisi olla sopiva paikka. Ravintoloita ja kauppoja löytyi kyllä.

 

Kävimme myös pari kertaa Phi Phin Long Beachillä. Hieno paikka sekin ja kävelyreitti rantaa pitkin oli todella mukava. Kaverit taisivat jossain puussa nähdä ison hämähäkin, minun pää kääntyi pois siinä vaiheessa, parempi etten edes näe 😀 Long Beachillä oli porukkaa kuitenkin aika paljon.

 

Phi Philtä otettiin ferry Phukettiin ja sieltä taksi lähelle lentokenttää, Nai Yang Beachille. Hyvä paikka viettää päivä tai kaksi lentoja ennen tai niiden jälkeen 🙂

 

 

 

Tuttu ja turvallinen, Koh Lanta

Koh Lantalla olemme vierailleet ensimmäisen kerran 2016. Tuo reissu oli oikeastaan meidän ensimmäinen omatoimireissu. Kovasti oli muutamassa vuodessa paikka muuttunut. Tai hotellien ja ravintoloiden määrä oli moninkertaistunut ja tuo ”ruuhkaisin” alue oli laajentunut. Kaunis paikka kuitenkin edelleen ja Long Beachistä oli sama tunnelma kuin edelliselläkin reissulla: turisteja kyllä oli mutta rannalta löysi helposti hiljaisemman kohdan. Tungoksen tunnetta ei siis tullut.

Niinpä ystävämme/reissukaveri Noora kirjoitti tämän Koh Lantasta:

Koh Lantalle tulimme ferryllä edellisestä kohteesta. Ferryissä mun mielestä plussaa on kannet, joille voi mennä istuskelemaan ja samalla saa aurinkoa. Tasaisemmalta tuntuva kyyti on myös turvallisemman oloinen, kun nopian speedboatin ryskytys.

Muutamien tuntien matkanteot ferryillä paikoista toisiin tähän astisella reissulla taisivat jo vähän uuvuttaa, joten muutenkin Lantalla suunnitelmissa oli viettää vähän ”suunnitteluvapaata” ja tehdä vähän, mitä mieleen sattuu tulemaan, jos sattuu. Satamasta hyppäsimme yhteiskyytiin muiden reissaajien kanssa hotellille. Reppujen kanssa reissaillessa joutuu joskus odottelemaan, kuten nytkin odottelimme, että saatiin varaamamme huoneet.

Majoitus oli siisti ja luotettava aivan kävelymatkan päässä Long Beachilta ja muutoinkin keskeisellä paikalla. Pyykinpesu onnistui saman katon alla ja on Thaikuissa kyllä sen verran edullinen palvelu, ettei oikeastaan kannata vaivautua itse pesemään nyrkkipyykkiä ellei sitten nauti siitä erityisen paljon.

Kamat jätettiin huoneisiin ja viereiseen sopivan ja edullisen näköiseen ruokapaikkaan. Sattumalta samaan ruokapaikkaan sattui mukava suomalaisperhe, joiden kanssa vaihdettiin reissukuulumiset ja saatiin paljon hyviä vinkkejä Lantalle, kuten muun muassa, että skootterin uskaltaa aivan hyvin vuokrata ja ajaa Lantalla sekä suositus kuntosalista ihan lähellä tuli saman tien käyttöön varsinkin Joelille, joka oli jo tovin kaipaillut painoja ja käyttänyt luovuutta treenaamisen suhteen esim. rannoilla. Myös tulevia reissuja ajatellen saimme paljon vinkkejä mm. budjettien ja matkasuunnittelun muodossa. Vaikka reissuilla toisaalta toivoisi mahdollisimman vähän törmäävänsä suomalaisiin, oli kokemusten vaihto tosi hyödyllistä.

Syötiin siis päivälliset ja käytiin vähän treenailemassa salilla, välipalaksi sai palkkarit matkaan ja suihkun kautta auringonlaskua ihastelemaan Long Beachille. Rantaravintolasta auringonlaskun näki omasta pöydästä. Hintataso tietysti oli korkeahko siellä.

Toinen päivä  kulutettiin skoottereilla paikkoja tutkien. Aloiteltiin päivä mun toivomalta koira- ja kissatarhalta (Lanta Animal Welfare), paijattiin kisut ja kurkattiin miten hoitavat kulkukissat ja koirat siellä. Länsimaisten aloittama ja ylläpitämä projekti, josta  voi mm. adoptoida pitkin maailmaa ja tarvivat mm. lentokummeja ja vapaaehtoisia tarhalle aika ajoin. Kissoista sai kaverin myös vessaan.

 

 

 

 

 

 

 

Kissojen paijailun jälkeen jatkettiin skoottereilla Lantan päähän. Ajatuksena oli käydä kansallispuiston alueella, mutta portit olivat ehtineet jo mennä kiinni, joten tyydyimme vain reitin varrella maisemiin ja pistäydyimme rannoilla. Päivä kului tosi mukavasti skootterin selästä maisemia ihastellen. Matkan varrella olisi ollut mahdollisuus johonkin norsutrekkailuun, mutta ajatus norsuilla ratsastamisesta ja niiden oloista sai meidät ajelemaan pikaisesti ohi.

Lantan sataman läheisyydessä oli enemmälti kauppoja ja marketteja. Night marketilla käytiin syömässä iltapalat, (nutellalättyä!) sekä katselemassa ostoksia. Kuitenkaan kovin pitkää aikaa ei tullut ostosteluissa viihdyttyä.

Viimeinen päivä vietettiin oikeestaan rannalla, Long Beach oli toooosi pitkä nimensä mukaisesti, kävi lähes treenistä kävellä rannan toiseen päähän. Joel taisi käydä treenailemassa salilla, Marjo ja Jantsu toisella rannalla kuvailemassa ja mä kävelin itsekseni Long Beachia pitkin kuuntelemaan äänikirjoja ja ottamaan aurinkoa.

 

Rauhallista, Koh Mook

Koh Mook. Haaveilin siitä itseasiassa jo meidän ensimmäisellä omatoimireissulla Krabille 2016. Aikataulullisista syistä se jäi silloin näkemättä.

Koh Mook ei anna itsestään oikein paratiisimaista kuvaa, kun pieneen satamaan (vai laiturille?) saapuu laskuveden aikaan. Rannoilla elämää nähneitä veneitä ja jokseenkin sotkuista. Sotkuista oli myös ympäri saarta paikallisten asumusten ympäristössä etenkin. Jatkoimme matkaa kävellen kohti varaamaamme majoituspaikkaa, Phusam Big Resorttia (joka nimestä huolimatta oli sympaattinen intiimin tuntoinen paikka ihanine bungaloweineen). Tai ennen jatkamista täytyi pysähtyä syömään.

Pohdittiin Koh Mookin, Koh Kradanin ja Koh Ngain väliltä, että mikä saarista valitaan. Lukemamme perusteella päädyttiin Mookiin: ymmärryksemme mukaan Mookilla on enemmän sitä aivan paikallistakin menoa sekä hintataso matalampi. Toki emme kahdella muulla käyneet, joten suoraan me ei voida näitä vertailla. Mutta Kradan näytti ihanalta, kun Lantalle mennessä siitä poimittiin ihmisiä kyytiin. Mookilta löytyi kuitenkin edullista ruokaa ja hienoja maisemia. Saari ei ollut mitenkään turisteille siloteltu vaan siellä kyllä näkyi paikallista elämän menoa (ja Aasiassa aika tyypillistä sotkuisuutta).

Majapaikastamme oli Charlie Beachille kävellen noin 10-15min. Ranta oli todella leveä mutta ei mikään hirveän pitkä. Ihmisiä ei todellakaan ollut paljon ja rannalta löytyikin helposti oma hiljainen kaistale.

Charlie Beach ja rantaleijonat 😉

Syötiin auringonlaskussa hienoissa maisemissa Charlie Beachillä illallinen. Jantsu tilasi spagetti bolognesen, eli lautasen spagettia ketsupille 😀

Ainoana kokonaisena päivänä vuokrasimme pitkähäntäveneen kuskin kera. Kiersimme Mookin ympäri, kävimme yhdellä rannalla ja Emerald Cavella. Otimme veneen vasta iltapäivästä, jotta Emerald Cave ei olisi enää ihan täynnä turisteja. Kävimme ensin tosiaan yhdellä pienellä rannalla. Siellä sattui juuri olemaan joku iso ilmeisesti koululaisryhmä keräämässä roskia, muuten oltaisiin saatu olla siellä keskenämme. Siisti ranta kyllä sattuneesta syystä ainakin oli 😀

 

 

 

 

 

Tästä rannalta jatkoimme matkaa pitkähäntäveneellä Emerald Cavelle. Kalliossa oli luola, jonne lähdimme sitten uimalla. Meidän kuljettalla oli mukana pieni poika, joka alkoi kauheasti itkemään, kun isä oli lähdössä veneeltä. Niinpä pienikin pääsi mukaan 🙂 Yhtäaikaa meidän kanssa sinne sattui sitten kuitenkin iso porukka jotain aasialaisia turisteja. Mekkala oli melkoinen. Tosiaan luola jonne uimme muuttui ihan pimeäksi ja välillä jalkoihin osui jotain (en todellakaan tiedä mitä, ehkä vain kasveja?) ja ei se ainakaan jännitystä vähentänyt. Kun pääsimme perille ympärillä oli tosiaan korkeat kalliot joka puolella. Aasialaiset turistit onneksi lähtivät jatkamaan matkaansa pian ja paikka hiljeni. Meidän lisäksi siellä oli vain muutama muu.

Palatessamme takaisin veneelle Jantsu bongasi lasien ja goproon kanssa, että alapuolella ui todella isoja kalaparvia. Noora riemastui tästä infosta ja vauhti kohti venettä yltyi 😀

Taustalla sisääm- ja uloskäynti, eikö ole todella houkutteleva 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mookilla vuokrasimme myös skootterit. Saimme ne suoraan majapaikasta vuokrattua. Mitään passeja tai muutakaan ei kyselty, kypäriä ei näkynyt missään ja skootteritkin vaikuttivat siltä, ettei esim. jarruja ollut huollettu ehkä koskaan 😀 No onneksi liikennettä oli hurjan vähän ja ei niitä teitäkään järin paljon. Nopeasti oli paikat kierretty, minne skootterilla pääsi.

Meille riitti Mookilla hyvin pari yötä. Toki jos olisimme olleet pidempään, olisi voinut muut lähisaaret kiertää. Ihana paikka rentoutumiseen mutta aktiivimatkailijoille ei hirveästi sen kummempaa tekemistä 🙂

 

 

 

 

-Marjo

Thaimaa ei petä koskaa, Koh Adang & Koh Lipe

Neljäs kerta, kun saavuttiin Thaimaahan Jantsun kanssa. Matkakavereille ensimmäinen. Meillekin ensimmäinen kerta saapua muuten kuin lentämällä! Noin reissun puolessa välissä ja suunnitelmissa useampi saari. Meidän piti mennä tässä kohtaa vain Koh Lipelle. Mutta majoituksia, kun selattiin olisiko ollut viimeisenä iltana Langkawilla ”löydettiin” naapurissa olevalta Koh Adang saarelta kiva resortti, Adang Island Resort, ihan kohtuu hintaan. Niinpä lähdettiin kokeilemaan resorttielämää kahdeksi yöksi 😀

Koh Adang on aivan näköetäisyydella Lipen vieressä. Pojat kävivät kajakeilla Adangilta Lipellä ja aikaa heillä meni edestakaisin noin 40min. Hotellilta oli ilmaiset järjestetyt kyydit molempiin suuntiin tiettyihin aikoihin ja nämä toimivat ainakin meidän vierailujen aikaan todella hyvin. Hotellissa oli yksi ravintola ja hinnat olivat jopa aika kohtuulliset, todella hyviä ruokia kyllä. Söimme siellä muutaman kerran ja muuten sitten Lipen puolella. Hotellin tilat ja huoneet olivat todella siistissä kunnossa. Erilaisia liskoja oli aika paljon. Iltaisin myös lepakoita. Yhtenä iltana, kun käveltiin Nooran kanssa huoneille, alkoi lepakoita lentelemään ja Noora lähti juoksemaan ja melkein potkaisi sellaista isoa liskoa 😀 Naurua riitti! Lisko pakeni lähimpään pusikkoon. Jälkeenpäin mietittiin säikähtiköhän Noora vai lisko enemmän.

Koh Adangilla oli muutama viidakkoreitti. Kävimme yksi aamu kävelemässä Pirate Waterfall:illa, jota en välttämättä olisi sillä hetkellä ainakaan vesiputoukseksi kutsunut (todella kuivaa). Reitti oli vähän jännittävä aamuntunteina, jossain kun rasahti niin säikäyttihän se 😀

Vesiputous

Noora viidakossa

 

 

 

 

Vois sanoa, että aika luksus paikka vaan olla, kun lämmintä se noin 30 astetta 🙂

 

Nooran kans kajakoitiin kivikon taakse ”lähemmäs” auringonlaskua

Koh Lipelle siirtyminen olikin sitten resortista bambumajaan. Ensimmäistä kertaa siis nukuttiin bambumajassa! Jonka seinän raoista valo puski sisään. Kylppärissä ei ollut kattoa toisessa reunassa, sänky oli hyvin kierretty hyönteisverkolla, puhallin saattoi viilentää hieman, terassilla riippui riippukeinu. Illalla allekirjoittanutta vähän pelotti esim. mennä yksin vessaan, onneksi on tuo toinen osapuoli aina mukana pelastamassa näissä tilanteissa 😀 Kylppärissä olikin ensimmäisenä iltana sammakko! Kaiken kaikkiaan bambumaja oli kuitenkin aivan ihana ja tunnelmallinen <3 Voisin olla toista mieltä, mikäli olisi törmätty isoihin ötököihin tai muuhun ällöttävään mutta näin tämä kelpasi meille paremmin kuin loistavasti. Oikeastaan bambumaja ei ollut edes kuuma vaikka siellä oli vain puhallin, koska se ei lämmennyt sisältä samanlain kuin ehkä tiiviimmät rakennukset? Ainiin, majoituspaikan nimi oli Forra Dive Resort Pattaya Beach ja voin kyllä suositella.

Koh Lipestä tykättiin kovin paljon muutenkin. Kivan pieni, joten jalan kuljettiin ympäriinsä. Turisteja oli toki paljon mutta ei anneta sen yleensä häiritä kohtuuttomasti.

Jantsun kanssa tehtiin yksi snorklausretki. Retki oli vain puolen päivän, lähdettiin iltapäivästä. Pitkähäntäveneellä kierrettiin kolme snorklauspaikkaa, joista ensimmäisen olisi voinut suosiolla jättää vaikka välistä. Siellä ei oikeastaan näkynyt juuri mitään, yhdenlaisia kaloja. Toinen paikka oli varmasti hienoin Thaimaassa snorklaamimmaste paikoista! Viimeinen oli sitten jotain näiden väliltä. Lopuksi käytiin saarella, joka oli sileistä mustista kivistä. Kivet olivat niin kuumia, että ilman sandaaleita oli turha yrittää ja ne hohkasivat kuin saunan kiuaskivet. Lopuksi vietimme vielä pienen hetken saarella nimeltä Koh Ra Wi, ihana paratiisi. Siellä oli vain melkoisen vihaisen oloisia apinoita joita kannattee varoa.

Täydellinen välipala

 

 

 

 

 

 

 

Koh Lipen auringonlaskut olivat todella kauniita. Jantsun kanssa yksi meidän harrastus reissuilla on aina katsoa auringonlaskut. Sellainen hetki rauhoittua, kun yleensä pakko olla menossa kokoajan. Kameralla mulla oli paljon hienompiakin kuvia, mutta en todellakaan tiedä minne talteen olen ne kuvat laittanut. En löydä niitä mistään 🙁

 

– Marjo