Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

snorklaus

Yksi paratiisi, Koh Rong Sanloem

Me todellakin tykättiin Kambodzasta. Totaalisesti kuitenkin rakastuttiin Koh Rong Sanloemiin! Harmittaa, että vietettiin siellä vain kolme yötä. Harmittaa myös että aikataulusta riippuen Koh Rong Sanloemin isosisarus Koh Rong jäi meiltä kokonaan välistä. Mutta ei harmitella enempää vaan tartutaan vielä takaisin ihaniin muistoihin paratiisista.

Valkoista hiekkaa ja turkoosia merta. Paratiisien rakennuspalikat. Ainakin meidän paratiisista pitää kuitenkin löytyä myös sopivasti palveluita. Koh Rong Sanloemilta niitä löytyikin sopivasti. Oli eri tasoista majoitusta ja useita ravintoloita. Päärannan keskiosio saattoi tuntua hetkittäin ruuhkaiselta mutta rauhallisempiakin alueita löytyi, kun viitsi kävellä johonkin suuntaan. Rantoja siivottiinkin ahkerasti ainakin suurelta osin. Rannan toinen pää oli ikävästi roskaisempi, johon me ihmiset tietenkin olemme syyllisiä, muoviroskia kun ei muut tänne kylvä.

Tänne saarille tullaan kaupungin nimeltä Sihanoukville kautta. Sieltä löytyy myös lentokenttä. Me ei yövytty Sihanoukvillessä mennessä eikä tullessa. Moni kuitenkin viettää sielläkin yön tai kaksi. Sen verran olin kauhutarinoita lukenut kaupungista, että päätettiin se skipata. Kauhutarinat ei tuntuneet yhtään liioitelluilta, kun ajettiin sen läpi. Kaupunki oli kuin pelkkää rakennustyömaata. Suurelta osin tietkin olivat päällystämättömiä. Sikäli mikäli me on oikein ymmärretty niin kiinalaiset ovat tämän takana. Kiinalaiset ovat investoineet kaupunkiin suuria summia rahaa. Myös kasinoita on avattu ympäri kaupunkia. Uutta ja hienoa oltiin ilmeisesti rakentamassa joka paikkaan. Kiinalaisia asuu kaupungissa paljon. Sen huomasi jo kaikista kylteistä, kaikki luki myös kiinaksi, osassa kylteistä jopa vain kiinaksi.

Ainoa kuva, jonka kaupungista nappasin. Ja tämä on jopa hyvin siedettävän näköinen alue verratten siihen, mitä nähtiin..

Ensimmäinen kaunis asia, mikä nähtiin oli ranta. Sen sataman vieressä, josta lähdettiin oli oikein siisti vaaleahiekkainen ranta. Silti meillä ei ollut mitään halua jäädä tänne. Odottelimme vain, että pääsemme pois. Takaisin saarelta tullessa jaoimme taksin lentokentälle toisen pariskunnan kanssa. Hekään eivät olleet kaupungissa yöpyneet. Matka satamasta lentokentälle oli noin 30km ja tuo matka kesti aikalailla tunnin! Maksoikin 20USD mutta jaettuna neljälle hengelle se ei tuntunut niin pahalta. Liikennettä oli tosiaan paljon ja kun ei ollut oikein toimivaa tieverkostoa niin aikaa paloi. Onneksi meillä ei ollut mikään kiire kentälle, koska lennon lähtöön oli joku 5h.

Ranta Sihanoukvillessä. Kauempana näkyy satama, josta lähdettiin ferryllä saarelle.

Palataan nyt takaisin Koh Rong Sanloemiin. Me yövyimme aikalailla päärannan (Saracen Bay Beach) puolivälissä, tuossa ruuhkaisimmassa kohdassa, Sara Resortissa. Oltiin varattu kolme yötä ja halvinta huonevaihtoehtoa ei ollut kuin kahdeksi yöksi joten napattiin viimeiseksi yöksi pykälää parempi (ja tietenkin kalliimpi) huone. Ensimmäiset kaksi yötä vietettiin kaikista kauimmaisessa (respasta ja rannalta katsottuna) huoneessa. Ainakin siellä oli rauhallista, paitsi agrikaatin ääni kuului sinne aika selvästi. Onneksi olen kotona tottunut 😀

Kulkuväylä ja kahden ensimmäisen yön huone. Huomaa ihana terassi kattotuulettimella!

Tällä kertaa meidän onneksi, resortilla oli käynyt kai joku ylibuukkaus tai jotain. Viimeinen yö saatiin valita pidämmekö vanhan huoneen vai haluammeko huoneen merinäköalalla. Oltiin vähän hämillään (ei ehkä ymmärretty ihan täysillä heti) joten respan työntekijä tokaisi, että tietenkin otatte merinäköalahuoneen 😀 Resortilla ei ollut tosiaan näitä merinäköalahuoneita kuin kaksi. Huone oli valtava! Kaksi kylppäriä, iso makuuhuone (kolme varmaan 120cm leveää sänkyä), ikäänkuin eteinen ilmastoinnilla ja isolla kulmasohvalla sekä oma terassi ihan rannalla. Yhtään kuvaa en nähtävästi ole tajunnut sisältä ottaa, terassilta sitäkin enemmän. Resortilla oli kirjahylly ja siitä pystyi tekemään vaihtokaupan omaan kirjaan. Sattui löytymään ihan hyvän oloinen suomalainen kirja, joten vaihdoin yhden omista jo luetuista tähän. Mulla oli siis kolme jo luettua kirjaa laukussa enkä raski vaan heivata niitä mihinkään vaan pakko saada edes vaihdettua 😀 Nyt tilanne korjautui edes vähän. Toki tämä uusi kirja oli sitten niin hyvä, että ahmin parissa päivässä sen yli puoleen väliin. Nyt odottelen taas seuraavia rantakohteita, joissa voin jatkaa.

Auringonnousun aikaan rannalla ei paljon kulkijoita ollut.

Koh Rong Sanloem oli rauhallinen paikka. Iltaisin ei ollut mitään suuria bileitä. Koh Rongilla on kuulemamme mukaan enemmän bilemeininkiäkin. Ravintoloista sai kuitenkin ruokaa vielä illalla (esim. meidän resortin keittiö suljettiin klo 22 ja baari klo 23). Ja oli rannalla myös ihan puhtaasti baareja, joista ei ruokaa saanut. Meno oli kuitenkin aika rauhallista. Yksi huono puoli oli, että jokainen ravintola/baari soitti omaa musiikkiaan ja näin ollen eri musiikit vähän sekoittuivat.

Kävellen päärannalta pääsi käymään Lazy Beachillä, Sunset Beachillä, jollakin majakalla ja vesiputouksella. Me kävimme näistä vain vesiputouksella tai no, oikeammin ”vesiputouksella”. Siinä ei ollut mitään nähtävää ainakaan tähän aikaan vuodesta. Mutta se oli helpon matkan päässä, rannan toisessa päässä. Kävimme myös Lazy Beachillä. Lazy Beachiltä samoin kuin Sunset Beachiltä näkee auringonlaskun. Lazy Beach oli nimensä veroinen. Siellä ei ollut lähellä auringonlaskua paljon ihmisiä. Siellä oli ainakin yksi ravintola ja ainakin yksi majapaikka, en nyt mene takuuseen näistä.

Reitti ainakin Lazy Beachille oli osin tällaista ja osin sitten vähän kapeampaa polkua.

Viimeisenä päivänä tehtiin snorklausretki pilkkopimeässä. Eikä mikä tahansa snorklaus vaan snorklaus hohtavien planktonien kanssa! Olin joskus lukenut tästä, että ainakin Malediiveilla voi päästä kokemaan tämän. Mutta ilmeisesti monessa muussakin paikassa. En ollut tätä selvittänyt ennen reissua, mutta kun rannoilla näkyi ”mainoksia” tällaisesta retkestä totesin heti Jantsulle, että mennään ennemmin tuollaiselle kuin normaalille snorklausretkelle.

Kun ajeltiin veneellä kauemmas rannasta ei vesi näyttänyt mitenkään erikoiselta. Mietinkin siinä vaiheessa, että liekö tuolla pilkkopimeässä vedessä mitään nähdään. Toisin kävi. Heti, kun hypättiin veteen niin alkoi tapahtua. Kun käsiä ja jalkoja liikutteli niin nämä planktonit jotenkin aktivoituivat ja kuin pieninä tähtinä loistivat ympärillä. Se oli todella taian omaista! Ei sitä oikeastaan pysty edes sanoin kuvailemaan. Puoli tuntia siinä meni helposti ihmetellessä. Vähän jokin pisteli ihoa (opas kertoi mitä se on mutta mun muistilla en muista enää), ei kuulemma vaarallista mutta vähän ikävän tuntoista. Snorklatessa usein tunnen samanlaisia pistoja mutta huomattavasti vähemmän kuin nyt. Varmaan vedessä olisi viihtynyt vieläkin pidempään ilman tuota pientä pistelyä. Ihan uskomaton kokemus kuitenkin kaiken kaikkiaan! Lähtisin milloin vain uudestaan.

Lazy Beach ja auringonlasku

Kuinka kauan lie paikka säilyy yhtä upeana? Voisin kuvitella, että pikkuhiljaa hotellien ja muiden palveluiden kuten myös turistien määrä kasvaa. Kyllähän esim. tuonne saaren toiselle puolelle vievät tiet näyttivät siltä, että niistä tulee vielä joskus kulkemaan skootterit, tuktukit ja varmaan autotkin. Varmasti rauhallisempiakin paikkoja kuitenkin tulee säilymään pitkän aikaa. Monille rannoille kun pääsi kuitenkin vain veneellä. Voisin hyvin kuvitella matkustavani tänne uudestaankin.

 

– Marjo

Phu Quoc

Aloitetaanpa matkasta Phu Quociin. Me tosiaan lähdimme liikkeelle Mekong Deltan pääkaupungista, Can Thosta. Ostimme majapaikalta bussi+ferryliput. Hintaa näille tuli kahdelta hengeltä noin 30e. Lippuja ei toki koskaan nähty ja tajusin tilanteen vasta, kun hypättiin auton kyytiin, joka vie meidät bussille. Respan todella ystävällinen nainen sanoi, että kaikki kunnossa ja siellä kyytikin odottaa sitten Ha Tienissä, joka vie meidät ferrylle. Jännitettävää siis riitti sitten vähän joka välissä, kun tosiaan respan jälkeen kukaan ei puhunut sanaakaan englantia 😀

Starfish Beachin maisemia

Ehkä odotettiin, että bussi on samanlainen, joihin oltiin jo Vietnamissa totuttu. Ei ollut. Tällä kertaa hypättiin paikallisten bussiin. Ei tässä vielä mitään, ihan ok. Mutta matka oli aivan hirveä. Neljä tuntia niin pomppuista tietä, että niska meni jumiin. Yhtään silmäystä ei todellakaan voinut nukkua. Ja kaiken lisäksi kuski oli ihan hullu 😀 Kauhealla kiireellä kokoajan ohitteli ja olin varma, että on jonkun vastaantulevan kanssa vielä nokkakolari tai että joku skootteri jää alle. No kaikki selvisi perille ehjin nahoin. Myös se joku kana, joka matkusti meidän viereisen penkin jalkatilassa sellaisessa oljista tehdyssä suljetussa kassissa. Durian haisi koko matkan, koska bussissa myös kuljetettiin jos jonkinlaisia laatikoita ja pusseja.

Ha Tienissä meidät ohjattiin kahden skootterin kyytiin. Okei, toivottavasti matka ei ole pitkä. Ei ollut ja selvittiin tästäkin. Ferryn lipunmyynnissä meille lyötiin vaan liput kouraan ja kerrottiin, että tuonne suuntaan. Aikaakin oli vielä lähtöön 45min. Ja kun vihdoin päästiin saarelle, satamassa meille tarjottiin 3USD/hlö bussilippu hotellille. Voi kyllä kiitos! Hotellille päästyämme oltiin matkustettu 8h odotteluineen. Suosittelen ottamaan lennot sikäli mikäli se on mahdollista 🙂

Me ollaan vallan tykätty Phu Quocista. Turisteja täällä on paljon ja sitä myötä on myös palveluita. Eli sellainen helppo lomakohde 🙂 Ihan laadukkaan majapaikan löytää helposti 15-20e, jopa uima-altaallisen. Long Beach on toki hyvin täyteen tupattu mutta hiljaisempiakin rantoja löytyy. Palvelut ja majapaikat keskittyvät kuitenkin tänne.

Starfish Beach

Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja ajeltiin pohjoisen suuntaan Starfish Beachille. Se oli aivan upea! Rannalta löytyi ihania ravintoloita, joista osalla oli myös laitureille tehty viihtyisät tilat syömistä varten. Tuoretta kalaa ainakin oli saatavilla. Ravintolan henkilökunta kävi kalaa hakemassa meressä olevista altaistaan siinä vaiheessa, kun kalaa joku tilasi 😀 Me ei oikein olla lämmetty mereneläville vielä(kään). Minä sentään kokeilin riisiä merenelävillä mutta ne merenelävät jäi syömättä.. Mustekalan lonkerot olivat aivan liikaa. Jantsu tyytyi vegevaihtoehtoon, joka olisi ehkä ollut mullekin se parempi vaihtoehto.

Starfish Beach

Palataanpa vielä pääasiaan eli niihin meritähtiin. Niitä oli tosiaan todella paljon rannalla ja ne olivat niin kauniita. Oisin voinut siellä hengailla niiden kanssa koko päivän. Ranta oli muutenkin ihanaa vaaleaa hiekkaa ja taustalla siinsi turkoosi meri. Totesinkin Jantsulle siinä laitureita kävellessä, että täähän on sellanen paikka, johon vois rakentaa vedenpäällisiä bungaloweja niinku kaikissa ultimaattisissa rantakohteissa.

Niin hienoja!

Phu Quocin saari on aika iso ja skootterilla esim tuonne pohjoiseen ajaminen kesti noin 50min. Päätiet ovat erittäin hyvässä kunnossa ja leveitäkin mutta pienet tiet sitten hiekkateitä ja erittäin pomppuisia.

Auringonlaskut ovat olleet upeita, jokaisena iltana! Kaikki kuvat auringonlaskuista tässä postauksesta on eri illoilta ja Long Beachiltä. Hienoihin auringolaskuihin ei vain voi kyllästyä!

Ollaan osattu rentoutua ainakin meidän mittapuulla. Tällaisissa paikoissa, joissa pysähdytään useampi päivä (tällä kokemuksella yli neljä päivää), tulee tietynlainen rutiini päiviin. Ollaan päästy käymään useamman kerran samalla kuntosalilla! Paikat on ehtinyt tietyllä tasolla lähistöltä tulla tutuiksi. Tietää parhaan reitin rannalle ja mistä löytää hyvää ruokaa 🙂

Snorklausretken ensimmäinen saari jolle pysähdyttiin

Phu Quocissa ollaan oltu kaiken kaikkiaan kuusi yötä. Neljä yötä oltiin halvemmassa majapaikassa ja kahdeksi viimeiseksi yöksi siirryttiin sitten hieman parempaan hotelliin, että saadaan viimeinen kokonainen päivä viettää uima-altaalla 😀 Täältä Praha hotellista uima-altaita löytyy jopa kaksi! Sai siis päivän mittaa vaihtaa altaalta toiselle. Hintaan kuuluu myös todella hyvä buffet aamupala. Jos hedelmiä on tarjolla viittä eri lajia, niin aamu ei voi käynnistyä muuten kuin täydellisesti! Kuten sanoin aikaisemmin, täältä löytää hyvän laatuisia majapaikkoja varsin edulliseen hintaan. Tämä Praha hotelli kustansi siis 24e/yö.

Allas nro 2

Ennen hotellin vaihtoa käytiin tekemässä snorklausretki. Retki suuntautui Phu Quocin eteläpäähän sijaitseville saarille (An Thoi Islands). En kyllä millään muista saarien nimiä joilla vierailimme ja kartastakaan en ihan saa selkoa.

Meillä oli tosi kiva ryhmä. Pohjoismaat oli hyvin edustettuna, kun oli yksi nainen Norjasta, yksi pariskunta Tanskasta ja me Suomesta. Lisäksi oli pariskunta Kanadasta ja yksi mies sekä pariskunta Yhdysvalloista. Oli kiva vaihdella reissukuulumisia ja ilo huomata, että omakin englanti pikkuhiljaa kehittyy. Edelleen mua pelottaa hirveästi puhua englantia, mutta jospa tässä rohkeus kasvaa reissun aikana.

Ensimmäinen saari. Vähän matkaa, kun käveltiin kivikkoa löydettiin rauhallinen pieni pätkä rantaa. Turisteja siinä ”päärannalla” oli liikaa.

Alue oli kaunista, todella ihania rantoja ja saaria. Turkoosia vettä ja vaaleaa hiekkaa <3 Matkalla aallokko oli aika kova ja kastuttiinkin aika hyvin matkalla, kun vettä räiskyi speedboatin sivuista sisään. Ensin oli tunnin stoppi saarella, sen jälkeen kahdessa eri paikassa snorklausta ja lopuksi vielä stoppi toiselle saarelle. Toisella saarella saatiin nauttia ihana lounas! Meillä ei ollut ennakkoon suuria odotuksia snorklauksen suhteen mutta kyllä sieltä koralliakin löytyi! Paljon oli toki kuolluttakin, mutta löytyi sieltä värejäkin vielä. Vesi oli ainakin tähän aikaan vuodesta hieman sameaa. Toinen snorklauspaikka oli hienompi, siellä oli paljon erilaisia kalojakin.

Jantsu snorklaamassa

Toisella saarella oltiin sen verran pitkään, että sieltä ehti kaikki muut turistit lähteä ennen meitä. Paikka tuntui paratiisilta siinä vaiheessa. Upeat maisemat ja niin rauhallista.

Harmiksemme meidän GoPro sanoi sopimuksensa irti tällä reissulla.. 🙁 Se vain pimeni eikä lähtenyt enää päälle. Luulin, että akku loppui mutta ei ollut akusta kiinni. Kamera menee aivan tulikuumaksi, jos sisällä pitää akkua. Katsotaanpa löytyykö täältä mistään uutta. Harmittaa kyllä, kun ostettiin kamera vain reilu vuosi sitten..

Tässä vaiheessa paikalla oli vielä toinen turistivene meidän veneen lisäksi.

Phu Quocissa (kuten useissa muissakin paikoissa) kannattee kyllä ehdottomasti lähteä tutustumaan muihinkin rantoihin, kuin siihen jonne turismi on keskittynyt. Usein ne hienoimmat rannat löytyvät muualta. Me poikkesimme skootterilla myös pohjoisempana Cua Can Beachillä (samana päivänä kuin Starfish Beachillä). Ranta oli todella hiljaisen oloinen mutta meille alkoi siinä vaiheessa jo rantailu riittää joten ei jääty sen enempää ottamaan rannasta selkoa. Myös nuo snorklausretkien rannat ja saaret olivat upeita! Niissä turisteja kuitenkin tuppaa olemaan välillä vähän liikaa. Myös Long Beach oli ihan kiva mutta paikoittain hyvinkin täyteen ahdettu. Osittain sen verran kapea, ettei rantatuolien ja vesirajan väliin aina jäänyt hirveästi tilaa. Kyllä sieltäkin kuitenkin jokainen varmaan paikkansa löytää 🙂

29 päivää Vietnamissa! Huomenna on aika jatkaa matkaa. Hypätään rajan yli Kambodzaan.

 

-Marjo

Thaimaa ei petä koskaa, Koh Adang & Koh Lipe

Neljäs kerta, kun saavuttiin Thaimaahan Jantsun kanssa. Matkakavereille ensimmäinen. Meillekin ensimmäinen kerta saapua muuten kuin lentämällä! Noin reissun puolessa välissä ja suunnitelmissa useampi saari. Meidän piti mennä tässä kohtaa vain Koh Lipelle. Mutta majoituksia, kun selattiin olisiko ollut viimeisenä iltana Langkawilla ”löydettiin” naapurissa olevalta Koh Adang saarelta kiva resortti, Adang Island Resort, ihan kohtuu hintaan. Niinpä lähdettiin kokeilemaan resorttielämää kahdeksi yöksi 😀

Koh Adang on aivan näköetäisyydella Lipen vieressä. Pojat kävivät kajakeilla Adangilta Lipellä ja aikaa heillä meni edestakaisin noin 40min. Hotellilta oli ilmaiset järjestetyt kyydit molempiin suuntiin tiettyihin aikoihin ja nämä toimivat ainakin meidän vierailujen aikaan todella hyvin. Hotellissa oli yksi ravintola ja hinnat olivat jopa aika kohtuulliset, todella hyviä ruokia kyllä. Söimme siellä muutaman kerran ja muuten sitten Lipen puolella. Hotellin tilat ja huoneet olivat todella siistissä kunnossa. Erilaisia liskoja oli aika paljon. Iltaisin myös lepakoita. Yhtenä iltana, kun käveltiin Nooran kanssa huoneille, alkoi lepakoita lentelemään ja Noora lähti juoksemaan ja melkein potkaisi sellaista isoa liskoa 😀 Naurua riitti! Lisko pakeni lähimpään pusikkoon. Jälkeenpäin mietittiin säikähtiköhän Noora vai lisko enemmän.

Koh Adangilla oli muutama viidakkoreitti. Kävimme yksi aamu kävelemässä Pirate Waterfall:illa, jota en välttämättä olisi sillä hetkellä ainakaan vesiputoukseksi kutsunut (todella kuivaa). Reitti oli vähän jännittävä aamuntunteina, jossain kun rasahti niin säikäyttihän se 😀

Vesiputous

Noora viidakossa

 

 

 

 

Vois sanoa, että aika luksus paikka vaan olla, kun lämmintä se noin 30 astetta 🙂

 

Nooran kans kajakoitiin kivikon taakse ”lähemmäs” auringonlaskua

Koh Lipelle siirtyminen olikin sitten resortista bambumajaan. Ensimmäistä kertaa siis nukuttiin bambumajassa! Jonka seinän raoista valo puski sisään. Kylppärissä ei ollut kattoa toisessa reunassa, sänky oli hyvin kierretty hyönteisverkolla, puhallin saattoi viilentää hieman, terassilla riippui riippukeinu. Illalla allekirjoittanutta vähän pelotti esim. mennä yksin vessaan, onneksi on tuo toinen osapuoli aina mukana pelastamassa näissä tilanteissa 😀 Kylppärissä olikin ensimmäisenä iltana sammakko! Kaiken kaikkiaan bambumaja oli kuitenkin aivan ihana ja tunnelmallinen <3 Voisin olla toista mieltä, mikäli olisi törmätty isoihin ötököihin tai muuhun ällöttävään mutta näin tämä kelpasi meille paremmin kuin loistavasti. Oikeastaan bambumaja ei ollut edes kuuma vaikka siellä oli vain puhallin, koska se ei lämmennyt sisältä samanlain kuin ehkä tiiviimmät rakennukset? Ainiin, majoituspaikan nimi oli Forra Dive Resort Pattaya Beach ja voin kyllä suositella.

Koh Lipestä tykättiin kovin paljon muutenkin. Kivan pieni, joten jalan kuljettiin ympäriinsä. Turisteja oli toki paljon mutta ei anneta sen yleensä häiritä kohtuuttomasti.

Jantsun kanssa tehtiin yksi snorklausretki. Retki oli vain puolen päivän, lähdettiin iltapäivästä. Pitkähäntäveneellä kierrettiin kolme snorklauspaikkaa, joista ensimmäisen olisi voinut suosiolla jättää vaikka välistä. Siellä ei oikeastaan näkynyt juuri mitään, yhdenlaisia kaloja. Toinen paikka oli varmasti hienoin Thaimaassa snorklaamimmaste paikoista! Viimeinen oli sitten jotain näiden väliltä. Lopuksi käytiin saarella, joka oli sileistä mustista kivistä. Kivet olivat niin kuumia, että ilman sandaaleita oli turha yrittää ja ne hohkasivat kuin saunan kiuaskivet. Lopuksi vietimme vielä pienen hetken saarella nimeltä Koh Ra Wi, ihana paratiisi. Siellä oli vain melkoisen vihaisen oloisia apinoita joita kannattee varoa.

Täydellinen välipala

 

 

 

 

 

 

 

Koh Lipen auringonlaskut olivat todella kauniita. Jantsun kanssa yksi meidän harrastus reissuilla on aina katsoa auringonlaskut. Sellainen hetki rauhoittua, kun yleensä pakko olla menossa kokoajan. Kameralla mulla oli paljon hienompiakin kuvia, mutta en todellakaan tiedä minne talteen olen ne kuvat laittanut. En löydä niitä mistään 🙁

 

– Marjo