Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

skootteri

Lomalla kavereiden kanssa, Bali ja Nusa Penida

Me ollaan oltu nyt viikon päivät Uudessa-Seelannissa ja täällä riittää tekemistä ja näkemistä. Niinpä Henna kirjoitti meidän Balin seikkailuista! 🙂 Täydensin kuitenkin tekstin kuvilla.

-Marjo

Ryhmä kasassa!

Pääsin kirjoittamaan tänne blogiin vierailevana tähtenä Balin reissustamme. Vietimme Balilla ja Nusa Penidalla kaksi huippua viikkoa ja samalla nauroimme itsellemme ainakin sata vuotta lisää elinaikaa. Huippua, että seitsemän ihmistä sai järjestettyä itsensä samaan paikkaan nopealla aikataululla.

Kun päästiin Jantsun kanssa hoitamaan kavereille kyyti kentältä 😀

 

Hämmästys oli suuri kun saavuimme kentältä majapaikkaamme Canggussa, jossa Marjo ja Jantsu meitä jo odottelivat. Näin isolla porukalla reissatessa on mahdollisuus vuokrata oma huvila omalla uima-altaalla ja majapaikkamme oli todella hieno ja positiivinen yllätys. Oli mukava aloittaa reissu rentoilemalla omassa majapaikassa omalla poolilla hyvässä seurassa. Ehdottomasti hyvä valinta. Lisäplussaa managerin hyvästä palvelusta ja siitä, että majapaikassa oli oma vesisäiliö, jota tyhjensimmekin tiuhaan tahtiin. Hintaa majapaikasta tuli n.34€ yöltä/hlö.

Huvilalla saimme harvinaislaatuisen tilaisuuden ottaa huvilaamme oma kokki illaksi loihtimaan meille ruoat alkuruoista jälkkäriin asti. Menu-vaihtoehtoja sisällöltään ja hinnaltaan oli useita. Ruoka oli hyvää sekä pääsimme kokeilemaan uusia makuja ja hintaakin omalle kokille tuli 300 000 IDR eli alle 20€ jokaiselta. Lisäksi lämmitimme ruokia vielä seuraavanakin päivänä.

Kuumalla säällä aurinkoa on hyvä ottaa veden alla

Canggusta matka jatkui neljän yön jälkeen kohti Nusa Penidaa. Ensin autokyyti Sanuriin yht. 300 000 IDR (vajaa 20e) ja siitä veneellä kohti Nusa Penidaa 150 000 IDR (vajaa 10e). Perillä kävelimme vuokraamaan skoottereita ja saimmekin neljä skootteria hyvään päivähintaan 70 000 IDR (4,5e)/ skootteri. Reput skoottereihin ja matkalle kohti majapaikkaa.

Prätkähiiret Ranualta oli meidän jengi!

Majoittauduimme vaatimattomampaan majapaikkaan Gelih bungalows ja yö aamupalalla oli edullinen 12,71€ yö/hlö. Miinusta majapaikassa oli paikallinen laulu, joka kuului isolla aamusta iltaan ihan vierestä. Onneksi se ei kuitenkaan meitä haitannut, koska olimme päivät kiertelemässä saarta. Majapaikasta löytyi mukava allas, johon oli kiva välillä pulahdella. Aamupala oli hyvä vaikka sitä saikin odotella tunnin verran aamuisin. Ensimmäisenä iltana meillä oli yhdessä bungaloweista hämähäkin saalistusoperaatio, joka muuttui siivousoperaatioksi purkaessamme sängyn hämistä etsiessämme. Lopulta hämähäkki löytyi ja pääsimme kaikki nukkumaan.

Gelih Bungalows

Ensimmäinen päivä saarella vietettiin päiväretkellä Kelingking Beachillä. Tiet sinne olivat hyvässä kunnossa ja matka skoottereilla taittui näppärästi. Väkeä Kelingking Beachillä oli paljon ja alun säikähdyksen jälkeen löysimmekin paikalta hyvän spotin, jossa saimme ihastella mahtavaa näkymää rauhassa ja ottaa kuvia. Kelingking Beach häikäisi jälleen kauneudellaan ja ehdottomasti yksi ykkösnähtävyyksistä. Matkalla kotiin kaatosade yllätti meidät ja pysähdyimme peltikatokseen odottelemaan sen laantumista. Huomasimme olevamme pienellä paikallisella maatilalla ja seurana meillä sateensuojassa oli muutama kanakin. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa ja kotimatkalla pysähdyimme Crystal Bay Beachilla, jossa oli hyvinkin rauhallista kelistä johtuen. Kotimatkalla allekirjoittaneella loppui vielä bensa skootterista (kiitos rikkinäisen bensamittarin), mutta onneksi sitä sai näppärästi haettua ja matka kohti majapaikkaa jatkui.

Kelingking Beach

Seuraavana päiväksi varasimme sukellus-/snorklausreissun Octopus Dive Nusa Penidalta. Halusimme sisällyttää reissuun sekä sukellusta että snorklausta ja tehdä reissun omalla porukalla. Marjo ja Jantsu pääsivät sukeltamaan ja me muut snorklasimme. Lisähintaa privaattireissulle tuli 100 000 IDR (6,5e)/hlö ja se sisälsi välineet ja lounaan. Päivä sisälsi kolme stoppia, joista ensimmäisenä Manta point. Odotimme kovasti näkevämme paholaisrauskuja ja olimme onnekkaita. Paikassa pyöri koko ajan kolme isoa paholaisrauskua. Melkoisen hienoja otuksia, välillä jopa vähän jänskätti kun ne sattuivat snorklatessa suoraan alle, koska vedessä on vaikea hahmottaa etäisyyksiä. Ensimmäisen pointin jälkeen veneessä oli havaittavissa pientä matalapainetta, koska meripahoinvointi iski useampaan meistä. Onneksi oppaallamme oli mukana pahoinvointilääkkeitä, jotka auttoivat. Siinä tohinassa unohtuikin aurinkorasvan lisäys, josta muistutus tulikin myöhemmin. Toisena pysähdyksenä oli Toyapakeh, jossa ikäväksemme saimme huomata paljon roskia. Kolmas ja viimeinen pysähdys oli SD point, jossa oli hienoja koralleja ja paljon erilaisia kaloja. Aika kuluikin viimeisellä pisteellä huomaamatta, koska nähtävää oli niin paljon. Koska meillä oli retkellä vain oma porukka ja saimme valita niin päätimme syödä lounaan vasta maissa. Lounas sisälsi useita erilaisia paikallisia makuja, joita halutessaan sai maistella.

Meidän kymmenes sukellus oli huikein sukellus tähän mennessä! Jantsun kanssa katseltiin näitä alhaalta päin, kun toiset katsoi snorklatessa ylhäältä 🙂 Hienoja eläimiä! Nusa Penidan edustalla näimme myös tähän mennessä parhaiten säilyneitä koralleita, riutta oli todella upea.

Viimeisenä kokonaisena päivänä Nusa Penidalla hyppäsimme jälleen skoottereiden kyytiin ja neljän skootterin prätkäjengi jatkoi saaren tutkailua. Näin suurella porukalla mopoilu sujui yllättävänkin mutkattomasti ja sujuvasti, koska sovimme esimerkiksi yhteisen kolmen tyyttäyksen äänimerkin mikäli jollakin täytyy pysähtyä. Starttasimme aamulla takaisin kohti Crystal Bayta, jossa olimme sadepäivänä jo pyörähtäneet. Otimme rantakamat mukaan ja rentoilimme rannalla aurinkoa ottaen ja uiden. Snorklausreissulta muistutuksena jääneet palaneen selät ja takapuolet toivat oman lisämausteensa rannalle.

Crystal Bay

Tästä muu retkue jatkoi matkaa Broken Beachille katsomaan upeaa näkymää sortuneesta luolasta. Kertoman mukaan reissu oli hikinen auringon porottaessa. Marjo ja Jantsu jatkoivat Broken Beachiltä saaren kiertämistä muiden tullessa majapaikkaan. Matkalla he olivat käyneet Nusa Penidan Teletubbies eli teletappikukkuloilla, josta maisemat olivat olleet todella upeat. Asvaltoidut tiet olivat loppuneet matkalla ja tilalla oli ollut pottupeltoteitä, joka hidastikin matkan tekoa.

Broken Beach

Lähtöpäivänä saarelta skootterin vuokraajamme auttoi meitä venelippujen ostossa ja saimmekin jättää skootterit suoraan satamaan, josta hän kavereineen ne sitten kuskasi takaisin vuokrauspaikalle. Skoottereiden vuokraus suoraan saarelle tullessa ja lähtiessä satamaan palauttaminen oli kätevää ja ehdottomasti itse ainakin käytän tätä jatkossakin. Venematkalla takaisin Balin saarelle Sanurin satamaan pisti silmään meren roskaisuus, jonka vuoksi meillä piti pysähtyä tarkistamaan ettei roskia mennyt potkureihin.

Crystal Bay

Sanurissa tilasimme kyydin Crab-taksisovelluksella kuudelle hengelle vaikka meitä oli seitsemän. Kuski oli vähän ihmeissään kun seitsemän ihmistä reppuineen vakuutteli, että kyllä me mahdutaan kyytiin. Luvattiin maksaa pieni summa ekstraa ja hän suostui ottamaan meidät kyytiin. Halapajusseina ahtauduttiin autoon ja reppuja syliin, ja hyvin mahtui. Kuskilla kyllä meinasi touhu vähän huvittaa. Kuski oli lepposan olonen kaveri ja hän puhui hyvin englantia, joten kysyttiin häneltä myös päiväretkeä Ubudiin.

Balilla suuntasimme viimeisiksi neljäksi yöksi Seminyakiin. Vuokrasimme Seminyakista Aisha villan omalla poolilla. Sijainniksi valikoitui paikka, joka oli lähellä palveluja kuten ravintoloita ja kauppoja joihin pääsee kätevästi jalkaisin. Olikin positiivinen yllätys, että vaikka huvila oli keskellä vilskettä niin silti huvilalle ei ympäristön äänet kuuluneet vaan saimme olla siellä omassa rauhassa. Huvila oli vähän vanhempi ja hintaa yölle tuli 21,4€/hlö.

Seminyakissa päivät kuluivat omalla poolilla hyvästä seurasta ja lämmöstä nauttien, syöden ja kauppoja kierrellen. Nusa Penidalla ollessamme päivät olivat aika aktiivisia, joten oli mukavaa vastapainoa vain rentoilla ja nauttia olosta. Erityisesti nautimme Marjon kanssa kun saimme syödäksemme gluteenittomia burgereita WACKO burger cafessa.

Teimme Seminyakista päiväretken Ubudiin. Maksoimme kuskille 12 tunnin retkestä yhteensä 700 000 IDR (noin 45e). Matka ensimmäiseen etappiimme Tukad Cepung vesiputoukselle kesti noin tunnin ja sinne sisäänpääsy maksoi 15 000 IDR (alle euron). Vesiputoukselle laskeuduttiin portaita ja alhaalla oli joki jota pitkin pääsi kahdelle eri vesiputoukselle. Olikin hyvä, että jalassa oli släpärit.

Tegallalang riisiterassi

Tämän jälkeen meillä alkoikin olla nälkä ja kuljettaja vei meidät lounaalle paikkaan, jossa maisemat olivat kohdallaan mutta lounas kaikkein kallein reissulla syömämme. Tästä suuntasimme Ubud Art Marketille, jotka ovat markkinat joissa oli myynnissä vaikka ja mitä. Löysimmekin markkinoilta jotain ostettavaa tuliaisiksi ja muita tarpeita. Päämyyntikadulla myyjät olivat vähän turhan innokkaita ja poiketessa vähän syrjemmäksi shoppailu oli mukavampaa ja hinnat realistisempia.

Seuraavaksi kuljettaja vei meidän maistelemaan kuuluisaa Balin Luwak kahvia riisiterassille. Olimmekin vähän pöllämystyneitä autosta ulos astuessamme, että mihinkäs nyt tultiin. Luwak- kahvi valmistetaan kahvipavuista, jotka kulkevat sivettikissan ruoansulatuksen läpi. Kahvi onkin yksi maailman kalleimmista kahveista ja sivettikissojen olosuhteet kyseenalaisia. Saimme maistella paikassa 12 eri makuista kahvi- ja teemakua ja löysimmekin seasta joitakin suosikkimakuja. Tee- ja kahvimaistelu oli ilmainen ja Luwak- kahvi maksoi kupilta 50 000 IDR (3,2e) ja otimme sellaisen jaettavaksi. Koostumus ja maku verrattuna paikalliseen Bali kahviin oli tasaisempi ja maukkaampi. Paikassa pääsi myös ihastelemaan huoliteltuja riisiterasseja 100 000 IDR (6,5e) hintaan ja oli mahdollisuus erilaisiin ja eri hintaisiin keinuihin. Paikka oli vähän liian huvipuistomainen meidän makuun ja keli ei ollut parhaimmillaan, joten päätimme jatkaa matkaa Tegallalang riisiterassille. Tänne pääsymaksu oli vain 10 000 IDR (0,65e) ja väkeä ei juurikaan ollut. Pääsimme kävelemään riisiterasseille ja katsomaaan niitä lähietäisyydeltä. Toki riisiterassit eivät olleet niin huoliteltuja kuin kalliimmassa paikassa. Päivä Ubudissa oli mukava ja kotimatka Seminyakiin kesti noin 1,5 tuntia. Lisäksi pysähdyimme matkalla hakemaan kaupasta isompia kauppaostoksia.

Loppuaika Seminyakissa meni rentoutuessa ja pieniä ostoksia tehdessä. Vuokrasimme huvilan yhdeksi ekstra yöksi, koska kaikilla oli lennot lähtöpäivänä vasta myöhään illalla. Näin saimme rentoilla vielä viimeisen päivän ja käydä pesulla ennen pitkää matkustamista. Kokonaisuudessaan huiput kaksi viikkoa sisältäen paljon nähtävää ja koettavaa ja mikä tärkeintä hyvää seuraa ja ilon ja onnen hetkiä kilokaupalla. Seitsemän ihmistä sai hyvin sumplittua kaiken hienosti yhteen, kiitos Jantsun ryhmäpalvereiden.

 

-Henna

Phu Quoc

Aloitetaanpa matkasta Phu Quociin. Me tosiaan lähdimme liikkeelle Mekong Deltan pääkaupungista, Can Thosta. Ostimme majapaikalta bussi+ferryliput. Hintaa näille tuli kahdelta hengeltä noin 30e. Lippuja ei toki koskaan nähty ja tajusin tilanteen vasta, kun hypättiin auton kyytiin, joka vie meidät bussille. Respan todella ystävällinen nainen sanoi, että kaikki kunnossa ja siellä kyytikin odottaa sitten Ha Tienissä, joka vie meidät ferrylle. Jännitettävää siis riitti sitten vähän joka välissä, kun tosiaan respan jälkeen kukaan ei puhunut sanaakaan englantia 😀

Starfish Beachin maisemia

Ehkä odotettiin, että bussi on samanlainen, joihin oltiin jo Vietnamissa totuttu. Ei ollut. Tällä kertaa hypättiin paikallisten bussiin. Ei tässä vielä mitään, ihan ok. Mutta matka oli aivan hirveä. Neljä tuntia niin pomppuista tietä, että niska meni jumiin. Yhtään silmäystä ei todellakaan voinut nukkua. Ja kaiken lisäksi kuski oli ihan hullu 😀 Kauhealla kiireellä kokoajan ohitteli ja olin varma, että on jonkun vastaantulevan kanssa vielä nokkakolari tai että joku skootteri jää alle. No kaikki selvisi perille ehjin nahoin. Myös se joku kana, joka matkusti meidän viereisen penkin jalkatilassa sellaisessa oljista tehdyssä suljetussa kassissa. Durian haisi koko matkan, koska bussissa myös kuljetettiin jos jonkinlaisia laatikoita ja pusseja.

Ha Tienissä meidät ohjattiin kahden skootterin kyytiin. Okei, toivottavasti matka ei ole pitkä. Ei ollut ja selvittiin tästäkin. Ferryn lipunmyynnissä meille lyötiin vaan liput kouraan ja kerrottiin, että tuonne suuntaan. Aikaakin oli vielä lähtöön 45min. Ja kun vihdoin päästiin saarelle, satamassa meille tarjottiin 3USD/hlö bussilippu hotellille. Voi kyllä kiitos! Hotellille päästyämme oltiin matkustettu 8h odotteluineen. Suosittelen ottamaan lennot sikäli mikäli se on mahdollista 🙂

Me ollaan vallan tykätty Phu Quocista. Turisteja täällä on paljon ja sitä myötä on myös palveluita. Eli sellainen helppo lomakohde 🙂 Ihan laadukkaan majapaikan löytää helposti 15-20e, jopa uima-altaallisen. Long Beach on toki hyvin täyteen tupattu mutta hiljaisempiakin rantoja löytyy. Palvelut ja majapaikat keskittyvät kuitenkin tänne.

Starfish Beach

Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja ajeltiin pohjoisen suuntaan Starfish Beachille. Se oli aivan upea! Rannalta löytyi ihania ravintoloita, joista osalla oli myös laitureille tehty viihtyisät tilat syömistä varten. Tuoretta kalaa ainakin oli saatavilla. Ravintolan henkilökunta kävi kalaa hakemassa meressä olevista altaistaan siinä vaiheessa, kun kalaa joku tilasi 😀 Me ei oikein olla lämmetty mereneläville vielä(kään). Minä sentään kokeilin riisiä merenelävillä mutta ne merenelävät jäi syömättä.. Mustekalan lonkerot olivat aivan liikaa. Jantsu tyytyi vegevaihtoehtoon, joka olisi ehkä ollut mullekin se parempi vaihtoehto.

Starfish Beach

Palataanpa vielä pääasiaan eli niihin meritähtiin. Niitä oli tosiaan todella paljon rannalla ja ne olivat niin kauniita. Oisin voinut siellä hengailla niiden kanssa koko päivän. Ranta oli muutenkin ihanaa vaaleaa hiekkaa ja taustalla siinsi turkoosi meri. Totesinkin Jantsulle siinä laitureita kävellessä, että täähän on sellanen paikka, johon vois rakentaa vedenpäällisiä bungaloweja niinku kaikissa ultimaattisissa rantakohteissa.

Niin hienoja!

Phu Quocin saari on aika iso ja skootterilla esim tuonne pohjoiseen ajaminen kesti noin 50min. Päätiet ovat erittäin hyvässä kunnossa ja leveitäkin mutta pienet tiet sitten hiekkateitä ja erittäin pomppuisia.

Auringonlaskut ovat olleet upeita, jokaisena iltana! Kaikki kuvat auringonlaskuista tässä postauksesta on eri illoilta ja Long Beachiltä. Hienoihin auringolaskuihin ei vain voi kyllästyä!

Ollaan osattu rentoutua ainakin meidän mittapuulla. Tällaisissa paikoissa, joissa pysähdytään useampi päivä (tällä kokemuksella yli neljä päivää), tulee tietynlainen rutiini päiviin. Ollaan päästy käymään useamman kerran samalla kuntosalilla! Paikat on ehtinyt tietyllä tasolla lähistöltä tulla tutuiksi. Tietää parhaan reitin rannalle ja mistä löytää hyvää ruokaa 🙂

Snorklausretken ensimmäinen saari jolle pysähdyttiin

Phu Quocissa ollaan oltu kaiken kaikkiaan kuusi yötä. Neljä yötä oltiin halvemmassa majapaikassa ja kahdeksi viimeiseksi yöksi siirryttiin sitten hieman parempaan hotelliin, että saadaan viimeinen kokonainen päivä viettää uima-altaalla 😀 Täältä Praha hotellista uima-altaita löytyy jopa kaksi! Sai siis päivän mittaa vaihtaa altaalta toiselle. Hintaan kuuluu myös todella hyvä buffet aamupala. Jos hedelmiä on tarjolla viittä eri lajia, niin aamu ei voi käynnistyä muuten kuin täydellisesti! Kuten sanoin aikaisemmin, täältä löytää hyvän laatuisia majapaikkoja varsin edulliseen hintaan. Tämä Praha hotelli kustansi siis 24e/yö.

Allas nro 2

Ennen hotellin vaihtoa käytiin tekemässä snorklausretki. Retki suuntautui Phu Quocin eteläpäähän sijaitseville saarille (An Thoi Islands). En kyllä millään muista saarien nimiä joilla vierailimme ja kartastakaan en ihan saa selkoa.

Meillä oli tosi kiva ryhmä. Pohjoismaat oli hyvin edustettuna, kun oli yksi nainen Norjasta, yksi pariskunta Tanskasta ja me Suomesta. Lisäksi oli pariskunta Kanadasta ja yksi mies sekä pariskunta Yhdysvalloista. Oli kiva vaihdella reissukuulumisia ja ilo huomata, että omakin englanti pikkuhiljaa kehittyy. Edelleen mua pelottaa hirveästi puhua englantia, mutta jospa tässä rohkeus kasvaa reissun aikana.

Ensimmäinen saari. Vähän matkaa, kun käveltiin kivikkoa löydettiin rauhallinen pieni pätkä rantaa. Turisteja siinä ”päärannalla” oli liikaa.

Alue oli kaunista, todella ihania rantoja ja saaria. Turkoosia vettä ja vaaleaa hiekkaa <3 Matkalla aallokko oli aika kova ja kastuttiinkin aika hyvin matkalla, kun vettä räiskyi speedboatin sivuista sisään. Ensin oli tunnin stoppi saarella, sen jälkeen kahdessa eri paikassa snorklausta ja lopuksi vielä stoppi toiselle saarelle. Toisella saarella saatiin nauttia ihana lounas! Meillä ei ollut ennakkoon suuria odotuksia snorklauksen suhteen mutta kyllä sieltä koralliakin löytyi! Paljon oli toki kuolluttakin, mutta löytyi sieltä värejäkin vielä. Vesi oli ainakin tähän aikaan vuodesta hieman sameaa. Toinen snorklauspaikka oli hienompi, siellä oli paljon erilaisia kalojakin.

Jantsu snorklaamassa

Toisella saarella oltiin sen verran pitkään, että sieltä ehti kaikki muut turistit lähteä ennen meitä. Paikka tuntui paratiisilta siinä vaiheessa. Upeat maisemat ja niin rauhallista.

Harmiksemme meidän GoPro sanoi sopimuksensa irti tällä reissulla.. 🙁 Se vain pimeni eikä lähtenyt enää päälle. Luulin, että akku loppui mutta ei ollut akusta kiinni. Kamera menee aivan tulikuumaksi, jos sisällä pitää akkua. Katsotaanpa löytyykö täältä mistään uutta. Harmittaa kyllä, kun ostettiin kamera vain reilu vuosi sitten..

Tässä vaiheessa paikalla oli vielä toinen turistivene meidän veneen lisäksi.

Phu Quocissa (kuten useissa muissakin paikoissa) kannattee kyllä ehdottomasti lähteä tutustumaan muihinkin rantoihin, kuin siihen jonne turismi on keskittynyt. Usein ne hienoimmat rannat löytyvät muualta. Me poikkesimme skootterilla myös pohjoisempana Cua Can Beachillä (samana päivänä kuin Starfish Beachillä). Ranta oli todella hiljaisen oloinen mutta meille alkoi siinä vaiheessa jo rantailu riittää joten ei jääty sen enempää ottamaan rannasta selkoa. Myös nuo snorklausretkien rannat ja saaret olivat upeita! Niissä turisteja kuitenkin tuppaa olemaan välillä vähän liikaa. Myös Long Beach oli ihan kiva mutta paikoittain hyvinkin täyteen ahdettu. Osittain sen verran kapea, ettei rantatuolien ja vesirajan väliin aina jäänyt hirveästi tilaa. Kyllä sieltäkin kuitenkin jokainen varmaan paikkansa löytää 🙂

29 päivää Vietnamissa! Huomenna on aika jatkaa matkaa. Hypätään rajan yli Kambodzaan.

 

-Marjo

Hanoi ja Tam Coc, nämä jäi melkein välistä!

IndiGo:n siivin päädyttiin tosiaan 13.11. Hanoihin, Vietnamin pääkaupunkiin. Välillä tämä meidän reittimuutos on aiheuttanut vähän harmaita hiuksia ja on ehkä tehty vähän typeriä ratkaisuja reittien osalta, kun ei oikeen ole ollut suunnitelmaa. Ei oikein vieläkään nyt tiedetä, että miten meidän on järkevä halutut kohteet kiertää ja halutaanko edes kaikki ja jos ei niin mitä 😀 9.1. on takaraja, sillon pitää olla Bangkokissa ottamassa vastaan mun sisko Meiju <3 Voi että odotan sitä! Vaikka tässä onkin paljon varmasti upeita kohteita ennen sitä.

Ei varsinaisesti olla mitään kaupunki-ihmisiä, luontokohteet enemmän meidän juttu. Hanoi kuitenkin vaikutti ihan kivalta kaupungilta, tai ainakin tämä osa, missä olemme pyörineet. Kapeita kujia täynnä skoottereita ja siellä seassa saa puikkelehtia. Liikenteen sekamelska tunnettua Aasialaista laatua. Katsottavaa riittää. Skoottereilla voi kuljettaa lähestulkoon mitä tahansa. Jopa toinen skootteri oli poikittain toisen kyydissä. Joissakin skoottereissa voi olla hirveät määrät laatikoita köytettäny. Ja sitten tietenkin se, että pieni perhe mahtuu aivan hyvin yhden skootterin kyytiin.

Hanoissa meillä oli ihana majapaikka vanhan kaupungin tuntumassa. Golden Sun Villa Hotel. Loistava aamupala ja ihana henkilökunta. Huonekin erittäin viihtyisä. Helpon kävelymatkan päässä paljon nähtävää. Ja sisäänkirjautuessa toivotettiin tervetulleeksi hedelmillä ja mehulla 🙂

Hanoissa kierreltiin kävellen lähiseutuja ympäriinsä ja käytiin katsomassa joitakin nähtävyyksiä. Hanoissa kolme yötä kuitenkin riitti ja jatkettiin matkaa Ninh Binhiin. Tätäkään ei oltu aikaisemmin suunniteltu mutta pienellä googlettelulla vaikutti aika meidän paikalta.

Vietnamissa mielenkiintoista paikkojen vaihdoksissa on ollut se, että aikaa melko lyhyisiinkin matkoihin menee todella pitkään. Esimerkiksi Hanoista Ninh Binhiin (tai no tarkemmin ottaen Tam Cociin) on reilu 100km. Tiiätteko kuin kauan tämä matka kesti? Reilu 2h! Tam Cocista Ha Longiin matka kesti noin 3,5h (matka noin 200km) ja Ha Longista Hanoihin 3h (matka noin 160km). Etelässä nämä matka-ajat on vielä järkyttävämpiä. 60km Ho Chi Minhin alueella 2h, Ho Chi Minh Citystä Mui Neen 4,5h (matka noin 220km). Siitä voi laskea ettei keskivauhti mikään hurja ole. Olemme siis kulkeneet turistibusseilla, jotka ovat olleet aika hyvän laatuisia ja ei mitenkään hirveän kalliita 🙂

Palataan takaisin Tam Cociin. Tämä on ollut ainakin mulle täällä Vietnamissa tähän astisista kohteista varmaan se lemppari. Todella paljon siellä oli turisteja mutta silti sellainen ihanan pieni paikka. Oltiin vain kaksi yötä ja kolmannellekin olisi varmasti vielä riittänyt nähtävää. Skootterien vuokraamisen lisäksi suosittua oli polkupyörien vuokraus.

Saavuimme iltapäivällä ja aikaa oli vain pari päivää. Niinpä suunnattiin heti hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen pienelle veneretkelle, jota oli tripadvisorissa suositeltu. Turisteja oli todella paljon mutta veneen kyydillä lipuessa tunnelma oli silti varsin rauhallinen. Tämmöisiä veneretki paikkoja oli useammassa paikassa lähistöllä. Me lähdettiin siitä Tam Cocin ”keskustasta”, lähestulkoon hotellin vierestä. Veneellä ei siis soudettu itse, istuttiin vain kyydissä. Maisemat olivat kyllä upeat! Kallioita kohosi siellä täällä. Tämä veneretki maksoi kahdelta tippeineen vajaa 20e ja kesto oli noin 1,5h. Meillä jäi muuten ihan hyvä maku mutta kaupustelu.. Siellä oli ”kauppaveneitä” ja yksikin yritti kovin, että ostakaa kuljettajalle nämä tipiksi (ja hinta tietenkin oli kolminkertainen siihen, jos tuotteet olisi ostanut kaupasta). Samoiten myös tämä meidän kuljettaja yritti jossain vaiheessa alkaa kauppaamaan meille jotain pusseistaan. Me harvemmin ostetaan mitään muuta kuin tarpeellista joten nuo kauppaustilanteet saa ahdistuksen päälle. Suurin osa kuljettajista kuitenkin näytti ajelevan ilman mitään kauppapussukoita joten suurin osa saa varmaan olla näiltä rauhassa.

Skootteri siis vuokrattiin ainoalle kokonaiselle päivälle. Ja ajeltiin heti aamupalan jälkeen Mua Cavesille. Siellä meitä kiinnosti tietenkin ne ylöspäin suuntaavat portaat 😀 Ehkei portaat vaan kuitenkin se näköalapaikka. Täälläkin turisteja oli paljon, aasialaisia turisteja enimmäkseen ja meteliä oli. Menimme paikalle noin klo 9 ja silloin siellä ei vielä ollut ihan niin tungosta mutta siinä vaiheessa, kun lähdettiin tulemaan alaspäin niin väki lisääntyi. Kiipeäminen ei ole peruskuntoiselle paha, meillä taisi mennä noin 30min ylös. Maisemat täältäkin todella hienot. Toisessa suuntaa näkyi juurikin se ”joki”, jota pitkin oli edellisenä päivänä menty veneen kyydissä:

Ja toiseen suuntaan avautui näkymä riisipelloille, toiselle huipulle sekä Ninh Binhin kaupunkiin saakka:

Tämä kuva on otettu portaissa matkalla, ei aivan huipulla

Alue oli tehty tosi viihtyisäksi ja kierreltiin näköalapaikan jälkeen vielä alhaallakin. Yllä olevassa kuvassa näkyvä reitti sydämelle oli kävelysilta lumpeiden keskellä.

Mua Cavella vierailun jälkeen huristeltiin skootterilla vielä ympäriinsä. Täällä ei ollut liikennettä paljoa, joten skootterilla oli helppo ajella. Jantsu ei jostain kumman syystä halua, että minä ajan vaikka silloin teininä mulla oli skootteri ja sillä tais tulla se lähemmäs 10 000km ajeltua. Mutta istun mielellään kyydissä ja katselen maisemia (= annan tarpeellisia neuvoja ajamista ajatellen :D).

Tam Cocissa meillä oli jälleen aivan loistava majapaikka: Thien Van Hotel & Spa. Hinta oli jotain hurjat 12,5e/yö ja huoneessa oli oma kylpyhuone, ilmastointi ja parveke. Huone oli vieläpä täydellisen siisti ja viihtyisä. Ja asiakaspalvelu erinomaista. Geelilakat alakerran spa:ssa sekä varpaiden- että sormien kynsiin yhteensä 10e.

Auringonlasku parvekkeelta

Tam Cocin jälkeen meillä oli pohjoisessa enää yksi kohde jäljellä: Ha Long ja Halong Bayn risteily. Mutta siitä kirjoitan aivan oman postauksen!

– Marjo