Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Malesia

Pieni kurkistus Borneon saarelle

Vähän jälkijunassa taas tullaan. Filippiineiltä kirjoittelen edellisen kohteen kohokohdista 🙂

Yhdeksän päivän stoppi Malesiassa (30.1-7.2.2020) tuntui jopa jokseenkin pitkältä, kun vietettiin kaikki yöt samassa paikassa. Tai no majapaikkaa vaihdettiin neljästi mutta pysyttiin samassa kaupungissa eli Kota Kinabalussa. Malesialle kuuluu osa Borneon saaresta. Suurin osa saaresta kuuluu Indonesialle ja pieni valtio nimeltä Brunei sijaitsee myöskin tällä saarella. Kota Kinabalu sijaitsee siis länsirannikolla Sabahin maakunnassa. Joskus täytyy päästä takaisin. Etenkin saaren itärannikon sukelluskohteet ja Kinabatang joki kiinnostaa.

Vuosi sitten käytiin Malesiassa mantereen puolella ystävien kanssa. Yksi suuri ero meidän mielestä Borneon puolelle olivat ihmiset. Kota Kinabalussa ja sen ympäristössä koettiin, että ihmiset olivat ihan äärimmäisen ystävällisiä. Vastaantulijat usein hymyilivät ja jopa ketjupaikoista sai aina aurinkoista palvelua. En väitä, että mantereen puolella oltaisiin mitenkään töykeää palvelua saatu. Koettiin samaisella reissulla viime vuonna Thaimaan puolelle saapuessa hurja tasoero palvelun laatuun ja ihmisten ystävällisyyteen.

Sukellusreissulla käytiin lounas syömässä Pulau Gaya saarella

Meillä oli tarkoituksena viettää hyvin aktiiviset päivät kohteessa, kun aikaa oli varattu noin vähän. No toisin kävi. Allekirjoittanut tuli hieman kipeäksi sukellusreissun jälkeen. Ei nyt mitenkään järkyttävän paha onneksi, vähän kurkku kipeä ja sellainen vetämätön ja tukkoinen olo. Todettiin, että parempi ottaa iisimmin muutama päivä jotta ei jää päälle pidemmäksi aikaa.

Pulau Gaya

Tosiaan meidän ensimmäinen sukellusreissu Open Water Diver -sertifioinnin jälkeen! Ostettiin reissu Borneo Dream Travel & Tours -yhtiöltä. Ja todellakin voimme suositella! Meitä oli sukeltamassa vain kolme henkilöä ja kaksi divemasteria (me sukellettiin Jantsun kanssa toisen kanssa ja yksi nainen oli muistelemassa sukellusta toisen kanssa). Lisäksi mukana oli kaksi snorklaajaa ja myös heillä oli oma opas. Koko porukka oli ammattitaitoisia ja ystävällisiä 🙂 Meillä oli kaiken kaikkiaan mielettömän kiva päivä ja kokoajan turvallinen olo. Pakko tunnustaa, että mulla kyllä jännitti aamulla. Jännitys laantui siinä vaiheessa, kun päästiin satamaan ja tavattiin meidän ihana divemaster Esther.

Green Turtle

Tehtiin tosiaan kaksi sukellusta Tunku Abdul Rahman National Parkin alueella aivan Kota Kinabalun edustalla. Tänne ei tosiaan tarvitse kauhean pitkään matkata veneellä. Näkyvyys ei tähän aikaan vuodesta ole parhain mahdollinen mutta lähinnä haluttiin lähteä mahdollisimman nopeasti tekemään joku sukellus sertifioinnin jälkeen, kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa. Tässä vaiheessa riittää harjoiteltavaa joten suhteellisen helpot kohteet on meidän juttu.

Nemoja löydettiin paljonkin!

Molemmilla sukelluksilla nähtiinkin kyllä! Korallit ei ensimmäisellä sukelluksella häävejä olleet, toisella parempia mutta hyvin paljon valitettavasti kuollutta. Toisella sukelluksella nähtiin kilpikonna pohjasta lepäilemästä <3 Yhdellä stopilla käytiin myös vähän snorklaamassa ja erilaisia kaloja näkyi paljon. Näkyvyys snorklatessa oli todella hyvä. Merivesi ei ollut yhtä lämmintä kuin Koh Taolla ja sukelluksen lopussa alkoi märkäpuvusta huolimatta olla vähän vilpoinen. Siihen päälle veneen kyydissä istuminen niin 30 lämpöasteesta huolimatta paleli 😀 Tämän seurauksena pitikin parannella jokunen päivä.

Ei mitään valtavan fyysistä tai kylmää viitsitty sitten tehdä. Niinpä lähdettiin yhtenä päivänä käymään Klias joella. Sinne kesti Kota Kinabalusta autolla noin 2h/suunta. Jokiristeily ei kauaa kestänyt, vain noin 1,5h. Mutta sitä olisi ollut turhaa aloittaa aikaisemmin, koska eläimet nukkuivat kuumaan aikaan.

Ja miksipä juuri sinne lähdettiin. No katsomaan josko nähtäisiin nenäapinoita! Ja nähtiinkin. Toki ne olivat hyvin korkealla puissa syömässä lehtiä. Nenäapinoita elää luonnossa vain Borneon saarella ja laji on uhanalainen. Nähtiin myös liskoja ja lintuja. Auringonlaskettua käytiin vielä toinen pyörähdys joella katsomassa tulikärpäsiä. Kuutamo hieman haittasi näkyvyyttä, ei ollut kauhean pimeää. Tuiketta puissa kuitenkin näkyi.

Auringonlasku Klias joella

Tehtiin myös toinen sellainen helppo retki. Eli paljon autossa istumista ja muutama nähtävyys. Lähdettiin ylöspäin, kirjaimellisesti. 1800m merenpinnan yläpuolella taidettiin korkeimmillaan olla. Maisemat oli U-P-E-A-T! Syötiin taivaallisen hyvää ananasta. Ja tällä reissulla meillä oli varmaan yksi parhaista oppaista koskaan, ”Ari”. Tiesi ja osasi kertoa todella paljon, paljon pieniä yksityiskohtia ja puhui erittäin hyvää englantia.

Kinabalu Mountain

Yksi kohteista oli Desa Dairy Farm. Malesian suurin maitotila. Reilu 300 holsteinia lypsämässä. Olisi ollut mielenkiintoista keskustella tilasta jonkun kanssa, joka olisi osannut vastata kysymyksiimme. Näin ollen vierailu jäi vähän vajavaiseksi.

Mutta tällä tilalla oli otettu kaikki hyöty irti turisteista. Kuulemma paikalla vierailee todella paljon nimenomaan malesialaisia turisteja. Ja väkeä oli todellakin paljon! Meidän kanssa yhtäaikaa paikalla oli varmasti yli sata henkilöä. Tilalla pääsi katsomaan aamu- ja iltalypsyä ikkunan takaa. Pääsi katsomaan hiehoja laitumella. Siellä oli myöskin yhdessä tilassa muutama vasikka ja kilejä, joita sai juottaa tuttipulloilla, maksua vastaan tietenkin. Tällä tilalla maito jatkojalostettiin itse. Tilalla oli myynnissä paitoja ja lippiksiä (Desa Dairy Farm painatuksella tietenkin). Löytyi erikseen kahvila, jäätelökioski ja jonkinlainen snägäri. Lisäksi tietenkin pystyi ostamaan maitoa, jogurttia ja juustoa. Ja pitihän meilläkin tämän vierailun jälkeen tietenkin kaupasta etsiä tilan tuotteita, eli markkinointi onnistunutta 😉

Paikalle oli viiden ringetin (eli reilu 1e) sisäänpääsymaksu. Ja esimerkiksi ihana pehmis maksoi myöskin reilun euron ja kahvi noin 1,5e. Ei nämä huonoa bisnestä varmastikaan tee. Tila oli noin 200 hehtaaria ja paikalla on kuulemma ennen ollut golf rata. Mutta ei yhtään hullu idea. Ja onhan tämä aivan varmasti hieno elämys ihmisille, jotka eivät tällaisesta mitään tiedä. Pääsevät näkemään, mistä se maito ja maitotuotteet tulee 🙂

Canopy Walking 43 metrin korkeudessa

Tilavierailun jälkeen matka jatkui vielä kuumille lähteille ja canopy walkille. Nämä siis sijaitsivat samassa paikassa. Päästiin siis vähän urheilemaankin, kun canopy walkille piti kiivetä polkua joku varmaan 20 minuuttia. Ihan hauska kokemus tämäkin! Tämän jälkeen saatiin lämmin jalkakylpy kuumilla lähteillä.

Poring Hot Spring

Coronavirus jyllää joten kiinalaisia turisteja ei nyt ole Malesiassa eikä täällä Filippiineilläkään näkynyt. Tietenkään tämä virus ei ole hyvä asia, mutta me on saatu kiertää turistinähtävyyksiä ilman tungosta. Meidän oppaamme sanoi, että esimerkiksi Malesiassa viruksen odotetaan vaikuttavan niin rajusti, että turisteja Kiinasta tulee 25% vähemmän kuin normaalisti.

Lounas maisemat <3

Borneo ja sen vihreys ja ihanat ihmiset viehättivät. Kota Kinabalu oli aivan mukava ja siisti kaupunki. Paljon ostoskeskuksia. Tuli syötyä liian monesti mäkkärillä, kun niitä tuntui löytyvän joka kulmalta 😀 Kota Kinabalu on ihan hyvä tukikohta tutustua tähän alueeseen. Paljon oli erilaisia retkiä tarjolla. Tottakai autossa joutuu istumaan, ihan sama mihin suuntaan lähtee. Crab -taksisovellus toimi hyvin ja kyydin sai nopeasti ja halvalla.

 

– Marjo

Langkawi 8-12.3.2019

Penangista tultiin laivalla Langkawille. Ensimmäinen pätkä laivalla ja näitä sitten olikin edessä myös Langkawin jälkeen, kun Thaimaan puolelle siirryttiin saarihyppelemään.

Langkawi oli oikeastaan ennen tätä reissua se paikka, jonka olemassaolosta Malesiassa tiesi pääkaupunki Kuala Lumpurin lisäksi. Ensimmäinen paikka tällä reissulla, johon varasimme meidän mittapuulla ruhtinaallisen pitkän ajan: neljä yötä! Pidempäänkin olisi voinut viihtyä ja hyvin paljon jäi näkemättä ja kokematta (niinkuin lähes aina).

Ensimmäisenä iltana syötiin ”hienosti” rannalla auringon laskiessa
Jonkun muun illan eväät nautittiin hotellin terassilla. Tax-free juomat ja ruuat paikallisten markkinoilta. Nuudeliannos käärittynä paperiin.

Varattiin edullinen majoitus hyvin läheltä ”pääkatua” ja rantaankaan ei pitkä matka ollut. Majoitus oli Chenang Inn. Aamupalan kera neljä yötä kustansi noin 25e/yö/pariskunta. Huoneet olivat siistejä ja niissä oli oma suihku lämpimällä vedelle ja ilmastointi. Oli totaalisen nappivalinta tämä paikka! Lähellä kaikkea mutta silti todella rauhallinen sijainti. Terassilla oli kiva istua iltaa porukassa. Ei mitään valittamista.

Tehtiin yksi ohjattu kajakkiretki. Järjestäjä oli Xtreme lLangkawi. Voin todellakin suositella! Opas oli todella asiansa osaava ja ryhmäkoko pieni. Itseasissa ryhmässä olimme vain me neljä. Todellakin hintansa arvoinen vaikka oli vähän normaalia kalliimpi (noin 55e/hlö).

Kajakoimme mangrovemetsässä ja kävimme myös pienellä rannalla. Näimme paljon kotkia, jostakin veneestä niitä ruokittiin. Kajakoinnin päätteeksi saimme todella hyvät ruuat kelluvassa ravintolassa, olimme ainoat siellä. Näimme muita ryhmiä myös, ryhmäkoot olivat todellakin suuremmat ja he tekivät paljon pienemmän kierroksen kajakeilla. Ruuan jälkeen ajoimme vielä veneellä sellaisen luolan kautta, jossa oli todella paljon lepakoita.

Tämän jälkeen sitten takaisin lähtöpaikalle ja hyvästelimme oppaamme 🙂

Nooran kans selfiehetki
Meijän huippis ryhmärämä!


Puun alituksen jälkeinen kolari 😀

Langkawilla nautittiin rannoista ja kierreltiin pääkatua ostosten toivossa. Eipä sieltä juuri mitään mukaan kuitenkaan tarttunut. Jantsulle jokunen uusi paita ja mulle uudet fliparit 🙂 Kuala Lumpurista ostetut nimittäin pettivät jo tässä vaiheessa 😀

Käytiin myös yhtenä päivänä saaren toisella puolella (Pohjoispuolella), Tanjung Rhu Beachillä. Aurinkotuolit olivat aivan järkyttävän hintaisia joten lähdettiin kävelemään hieman kauemmas. Löydettiin täydellinen paikka puun alta ja siinä lähistöllä ei ollut ketään muita!

Tanjung Rhu Beach
Tanjung Rhu Beach
Vesiputoukset ei kauheesti tiputtele vettä jos on kuivaa. Moneskohan kuiva vesiputous tää jo oli meidän reissuilla, koskaan ei opita 😀 paikka: Selamat Datang

Ja vielä pieni videokooste:

Seuraavaksi suunnataan katseet Thaimaahan! Alla olevassa kuvassa sinne jo katsellaankin 😉 Ei toki kyseiselle saarelle matkattu (Koh Tarutao).

– Marjo

Suurkaupunki saaressa, Penang

Bussilla saavuttiin Penangiin auringonlaskun aikaan. Huoneisten omistajat suosittelivat käyttämään taksin tilaamiseen sovellusta ”Grab”. Todellakin voin suositella! Toimi erinomaisen hyvin ja taksit eivät olleet pahan hintaisia.

Oltiin varattu melkoisen hulppean näköinen huoneisto bookingin kautta: The Landmark Seaview Super Condo Gurney. Osattiin odottaakin hienoa mutta silti paikka löi meidät ällikältä 😀 Huoneisto oli toiseksi ylimmässä kerroksessa (40/41) ja se oli aivan valtava. Kaksi makuuhuonetta, lisäksi suuri olohuone kera parvekkeen ja ruokailutilan, keittiö, useampi vessa/kylpyhuone ja parvekkeita. Siisti ja tyylikkäästi sisustettu. Rakennuksessa oli myös suuri uima-allas vapaasti käytettävissä, allas-alue oli todella siisti. Mulla ei valitettavasti huoneiston sisältä ollut mitään kuvia.

Tämä paikka osoittautui kuitenkin meille liian suurkaupungiksi. Onneksi oli kiva majoitus. Jos ei niin kaupungeista välitä, niin suosittelen Penangista majoituspaikaksi jotain syrjäisempää. Meidän huoneisto siis sijaitsi George Townissa. Kun kävimme Monkey Beachillä oli siellä päin ainakin rauhallisemman oloista. George Townissa ruuhkat olivat kokoajan läsnä ja lyhyetkin matkat kesti taksilla kauan. Mutta loppupeleissä hyvin monipuolinen kohde, ehkä se kaksi päivää oli liian lyhyt aika tällaiseen paikkaan ja toisaalta valitsimme meille hieman huonon sijainnin.

Käytiin Penangin kansallispuistossa ja Monkey Beachillä, niistä kyllä tykättiin todella paljon. Meille sanottiin ettei Monkey Beachille pääse kävellen, koska reitit ovat osin niin huonossa kunnossa. Sinne olisi siis pitänyt mennä veneellä. Haluttiin lähteä kuitenkin kokeilemaan ja perille päästiinkin. Välillä reitti oli toki erittäin mielenkiintoinen, kun puusta tehdyt kävelyreitit olivat rempallaan ja portaista osa hieman epäluotettavan tuntoisia. Suuria puita oli myös kaatunut eteen. Useamman tunnin kävelyn jälkeen kuitenkin päästiin Monkey Beachille. Ihan kaunis paikka ja ainakaan silloin, kun me oltiin ei siellä ruuhkaksi asti porukkaa ollut. Sieltä sai ostettua juomaa ja ruokaa. Venekyydillä kuitenkin poistuimme rannalta ennen auringonlaskua.

Penangista löytyi paljon sellaisia ruokatoreja joista sai todella edulliseen hintaan ruoka-annoksia. Jantsu tilasi yhtenä iltana puolikkaan kanan, oli tainnut harkita kokonaistakin 😀 Puolikas kana maksoi juoman kanssa noin viisi euroa. Alla kuvassa oleva annos, muistaakseni juoman kanssa, reilu 2e.

Viimeisenä aamuna käytiin kävelemässä George Townin vanhassa kaupungissa. Etsittiin George Townin kuuluisaa katutaidetta. Oli ihan hauska idea, että taideteoksille oli kartta, jonka avulla niitä pystyi etsimään. Todella suosittu vaikutti olevan etenkin kiinalaisten keskuudessa ja kuvia olikin vaikea välillä ottaa, melkein sai jonottaa. Me menimme melko aikaisin aamusta ja alkuun saimme kiertää melkein keskenämme. Tämän kokemuksen perusteella suosittelen menemään aikaisin aamulla. Hienoa katutaidetta kyllä 🙂

– Marjo

Viileämpään, Cameron Highlands

Viidakon jälkeen vuorossa oli ylängöt Cameron Highlandissa. Minibussilla suuntasimme kaupunkiin nimeltä Tanah Rata. Odotettavissa oli viileämpi ilma. Korkeuden puolesta osasimme odottaa jotain samankaltaista kuin Sri Lankan Nuwara Eliya. Tanah Rata sijaitsee 1440m korkeudessa mutta Cameron Highlandin korkein kohta lähes 2000m korkeudessa.

Kun saavuimme ilman raikkauden ainakin huomasi heti ja pitkät vaatteet eivät olleet yhtään liikaa 😀 Päivisin lämpötilat olivat tuolloin maaliskuussa aurinkoisella säällä noin +25. Mahdollinen sade ja pilvet viilensivät. Illalla lämpöä ei varmaan paljon yli kymmentä ollut. Meidän vierailun aikana vettä satoi vähän. Aurinkokin onneksi paistoi, koska olihan näkymät varmasti aurinkoisella säällä upeammat. Ja tietenkin myös se ympäriinsä kävely on ilman vesisadetta huomattavasti mukavempaa.

Yövyimme Tanah Ratasta vielä vähän (noin 5km) pohjoiseen, Brinchangissa. Reissumme ainoa huono majapaikka löytyi täältä.. Olimme varanneet suuren huoneiston, mutta se oli aivan homeessa. Itse en todellakaan ole herkkä homeelle tai edes sitä juuri huomaa mutta täällä jopa minulla tuli pää kipeäksi. Porukan muut olivat heti sitä mieltä, että hometta. Allaskaapista taisi löytyä ihan sieniä.. Noora ja Joeli lähtivät käymään hammaslääkärissä, kun Joelilla oli hammas lohjennut. Me Jantsun kanssa jäätiin selvittämään yöpaikka, homeluolaan ei suostuttu jäämään. Onneksi henkilökunta oli todella ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. He järjestivät meille huoneet. Paremmat kuin huoneisto, mutta tämän reissun huonoimmat siitä huolimatta. Huoneista ei kosteutta tahtonut saada oikein millään pois ja olivat hieman tunkkaisia. Pari yötä nyt meni näissäkin vallan mainiosti.

Brinchangista meillä jäi vähän sellainen olo, että siellä mahdollisesti asui jonkin verran kiinalaisia (ei faktatietoa). Kiinalaisia ravintoloita ainakin oli paljon ja kiinalaisia tilpehöörikauppoja jokunen. Myöskin kiinalaisia näkyi katukuvassa.

Lyhyitä välejä oli todella helppo ja halpa kulkea busseilla. Mitään varsinaisia aikatauluja ei kullekin pysähdyspaikalle löydetty, mutta tiettyyn aikaan (ehkä muistaakseni tunnin välein) lähti Tanah Ratasta ja kävi kiertämässä lenkin ja takaisin. Tanah Rata – Brinchang väli maksoi bussilla kahdelta hengeltä 4RM (alle euro).

Ainoan kokonaisen päivän aamuna herättiin aikaisin ja sen enempää suunnittelematta oli vain tarkoitus lähteä katsomaan auringonnousua johonkin. Hypättiin taksin kyytiin ja kysyttiin tietäisikö jotain hyvää paikkaa (ja hinta tietenkin neuvoteltiin). Kuski vei meidät aika lähelle BOH teeplantaaseja ja jätti sinne tien reunaan. Nähtiin taatusti yksi upeimmista auringonnousuista, aivan uskomattoman hieno!

Auringonnousun jälkeen odoteltiin, että päästäisiin aamuteelle (tai vaikka jopa aamupalalle) tuonne BOH teeplantaaseille. Katseltiin, kun teelehtien kerääjät saapuivat töihin kuorma-auton lavalla. Vilkuttivat hymy huulilla ja lähtivät keräämään lehtiä. Ei taatusti mitään keveintä työtä. Heille ymmärtääkseni maksetaan palkkakin kerättyjen lehtien määrän mukaan, ei sen mukaan kauan töitä tekevät.

Jantsu ei saanut aamukahvia, kun tarjolla oli vain teekahvia. Teekahvi meni kyllä kokeiluun ja oli kuulemma ihan ok. Aamupalaa ei myöskään täältä saanut, teetä ja erilaisia leivonnaisia. Keliaakikkona tietenkin tyydyin vain teehen.

Takseja ei oikein tuolta ollut saatavilla, kun tulevilla ihmisillä oli ajopeli allaan tai kuljettaja. Pääsimme sitten yhden kuljettajan kyytiin, jolla oli kaksi turistia kyydissä. Pienellä summalla pääsimme perhosfarmille, kiitimme ja pahoittelimme 😀 Perhosfarmilla oli paljon isoja ja pienempiä upeita perhosia. Enpä ole koskaan tainnut niin isoja nähdäkään. Oli siellä lisäksi muita ötököitä (onneksi eri paikoissa kuin perhoset, en halunnut nähdä), lintuja, pieniä eläimiä, kamalan lihava pesukarhu sekä kukkia. Kävimme kurkkaamassa myös mansikkatilalla mutta kalliit hinnat saivat meidät todellakin vain kurkkaamaan. Mansikoiden itselle poimiminen oli kallista vaikkei mistään isoista määristä puhuttu.Taidettiin ostaa rasiallinen mansikoita ja todettiin, että kadulla olisi ollut paljon halvempia. Mansikat kasvatettiin kasvihuoneissa ja kapeilla pitkillä ”pöydillä”. Niitä ei siis tarvitse kyykistellen poimia.

Kävimme myös toisella teeplantaasilla, Cameron Valley Tea. Pääsimme yhden intialaisen bisnesmiehen kyydillä, johon olimme aikaisemmin tutustuneet. Ajattelimme, että käydään pieni lenkki kävelemässä plantaaseilla. No, pieni lenkki venyi useammaksi tunniksi. Kävelimme aivan sattumalta hyvin vaatimattoman kylän ohitse, jonka tajusimme ohi mentyämme olevan sellainen vaatimattomasti asuvien alkuperäiskansalaisten kylä. Lapset juoksivat perässä ja kyselivät nimiä ja kertoivat omiaan. Vilkuttivat iloisesti, kun lähdimme. Näihin kyliin olisi päässyt sellaisilla järjestetyillä retkillä tutustumaan.

Taustalla näkyy alkuperäiskansan kylä

Tanah Ratasta ostimme bussiliput seuraavaan kohteeseen, Penangiin.

– Marjo