Maailmanympärimatka

Reissussa maaliskuu 2020. Kirjoitettu 12/2022 eli ei ihan tuoreilla muistikuvilla. Mennään siis hieman kuvapainotteisesti, saadaan jotain ainakin itselle muistiin.

Viimeisimmät tekstit, mitä olin reissussa kirjoittanut liittyivät Wanakan alueelle. Tästä loppu menee kuvia ja karttaa katsoen, että mitkä paikat täsmää ja kuulostaa tutuilta. Laitan ensin alle kartan koko meidän Uuden-Seelannin reitistä noin suunnilleen.

Cameron Flat Campsitelta pääsi kävellen katsomaan Blue Poolsseja. Pari riippusiltaa ja upean väristä vettä jälleen. Uuden-Seelannin maisemat ovat ehdottomasti hienoimpia, mitä ollaan nähty. Vaikka meille lämpö on usein tärkeä asia, kun reissuun lähdetään niin Uusi-Seelanti on silti yksi huikeimmista maista, joissa olemme käyneet. Joskus haluan vielä päästä jatkamaan. Meillähän pohjois saari jäi kokonaan näkemättä.

Täytyy kyllä sanoa, että melkoisen suppeaksi jää tämä tarinointi. Varmasti matkalla oli kaikenlaista mutta näin pitkä aika reissusta niin mitään kauhean yksityiskohtaista tai varsinkaan lineaarista on vaikea saada kirjoitettua. Monro Beach walk käytiin tsekkaamassa ja täällä länsi-rannikon puolella (tai jo vähän aikaisemmin) maisemat alkoivat muuttua erilaiseksi. Monro Beach walk tuntui osin jopa viidakkoiselta.

Länsi-rannikon muita käymiämme kohteita oli ainakin Franz Josef Glacier, Hokitika Gorge walk, Pancake Rocks, Punakaiki.

Punakaikissa minä kävin ratsastamassa (19.3.2020). Punakaiki Horse Treks, kävin kaksin oppaan kanssa ja tämä oli kyllä jokaisen lantin arvoinen retki. Ensin käytiin metsissä ja pysähdyttiin välipalalle sellaiseen pieneen mökkiin metsässä. Takaisin rannalle tultuamme laukattiin hevosten kanssa rantaviivaa.

Kuvia katsoessa maininnan tuolta matkalta kohti saaren pohjois-osia saa Spooners Rail tunnel! Oli aika jotenkin jopa pelottava. 1352m pitkä vanha rautatietunneli. Tunneli oli rakennettu 1891-93, eli todella kauan sitten. Tunnelin läpi pääsi kävellen, muutama pyöräilijä nähtiin myös. Oli todella hurja tunne lähteä kävelemään, kun ei oikeasti nähnyt edes sitä toista päätä. Vasta, kun tunnelia oli jonkin aikaa kävellyt niin alkoi näkymään sitä kuuluisaa ”valoa tunnelin päässä” 😀

Mä muistelen, että länsi-rannikon loppupuolella ja pohjoiseen suunnatessa koronasta alettiin puhumaan kokoajan enemmän ja enemmän. Ehdittin pohjoisessa vielä käymään Abel Tasman National Parkin seuduilla. Käytiin kävelemässä muutamia reittejä ja ihastelemassa luontoa. Mitäpä muutakaan, kun Uudessa-Seelannissa oltiin. Luontomatkailijan ja ulkoilmaihmisen unelmakohde!

Kovin montaa päivää tämä meidän pohjoisen turnee ei kestänyt, koska ratsastamassa Punakaikissa kävin tosiaan 19.3. ja siitä viiden päivän päästä oltiin jo meidän lockdown mökissä, Woodburyssa. Tästä ja koko reissun loppumisesta lisää seuraavaksi.

-Marjo

Teksti kirjoitettu jo reissussa (3/2020). Kuvat lisätty ja teksti julkaistu vasta 12.12.2022. Matkan keskeytyminen pandemian vuoksi harmitti niin paljon, että näihin palaaminen jäi ihan kokonaan.

Wanakaan saapuessamme arvottiin, että minne Holiday Parkille ajetaan. Hinta lopulta ratkaisi ja ajettiin Lake Outlet Holiday Parkiin. Tosi kiva Holiday Park tämäkin. Kauniilla sijainnilla noin 6km Wanakan keskustasta. Huomattiin iltapäivällä ajaessamme Wanakan keskustan läpi, että siellä oli jotku isot markkinat. Piti tietenkin googlettaa, että mitkä markkinat. Ja niinpä meidän seuraavan päivän suunnitelma sitten muuttui 😀 Tapahtuma oli A&P Show Wanaka. Ohjelmasta jäi kuva, että olisi mahdollisesti jonkilainen maatalousmarkkina tyylinen tapahtuma. Joten tottakai lähdetään katsomaan!

Aamulla suunnattiin aamupalan jälkeen A&P Showhun. Hevosia oli todella paljon. Mulle jäi vähän epäselväksi kilpailumuoto, joka siinä puoli päivää pyöri. En ihan päässyt siihen sisään. Vähän kuin näyttelyiden ja kouluratsastuksen sekotus? Hevoset ja ponit esitettiin selästä, ne kiersivät tietyn hyvin lyhyen kuvion näyttäen kaikki askellajit. Sitten ne kiersivät myös kaikki yhtäaikaa ja tuomarit sitten asettelivat järjestykseen.

Käytiin seuraamassa liharotuisten nautojen näyttelyä myös, lypsyrotuisia ei paikalla nähty. Melkoisen komeita eläimiä oli kehässä. Ehkä vaikuttavinta kuitenkin oli nähdä yli 2-vuotiaiden sonnien näyttäminen. Eivät nimittäin olleet mitään ihan pieniä kavereita nämä. Kaksi oli hereford rotuisia ja yksi agnus.

Ehkä koomisin kilpailu oli jack russel race. Ei kyllä tiedetty yhtään, mitä odottaa tältä kilpailulta mutta haluttiin se nähdä. Koiria (terrierejä, kaikki eivät olleet russeleita) oli muistaakseni 40kpl. Yksi ratsastaja hevosensa kanssa veti pitkällä narulla näiden edestä ”saaliin” ja koirat vapautettiin. Kilpailun voittivat koirat, jotka olivat ensimmäisenä saaliilla. Muutama jatkoi hevosen perässä juoksemista ja portilla sitten muut hääsivät koiria hevosen ympäriltä, jotta se saatiin ulos kehästä. Siitä se kaaos alkoi, kun ihmiset juoksivat sitten koiriaan kiinni 😀 Ei ehkä ollut noin muutenkaan se ihan kaikista turvallisimman näköinen laji.

Lisäksi seurattiin vielä paimennus finaalia ja ratsastusta. Tietenkin kierreltiin ympäriinsä katselemassa, mitä kaikkea on myytävänä ja syötiin markkinaeväiksi todella hyvää kebabia. Ja tottakai myös pehmistä!

Päivä kului nopeasti ja päädyttiin palaamaan samaan Holiday Parkiin, jossa oli jo yksi yö vietetty. Saatiin tällä kertaa paikka paremmalla näköalalla 🙂

Wanakan jälkeen meillä seuraava suunniteltu kohde oli kaukana, joten tiedossa oli, että jonnekin sinne välille täytyy pysähtyä. Päätettiin siinä illalla, että seuraavana aamuna lähdetään kaupan kautta (ja käytiin tietenkin tsekkaamaassa #thatwanakatree) tekemään joku vähän pidempi kävelyreitti. Pyöriteltiin vaihtoehtoina Roys Peakia ja Isthmus Peakia. Päädyttiin jälkimmäiseen, koska se olisi kätevämmin matkan varralle ja päästäisiin jo johonkin asti Wanakasta kohti seuraavaa kohdetta.

Isthmus Peak oli todellakin rankka (ainakin tämän hetkiselle kuntotasolle :D). 1100m nousua, 8km reitti ylös ja sama takaisin eli yhteensä 16km. Melko jyrkkää nousua/laskua suurin osa matkasta. Mutta täälläkin maisemat aivan vertaansa vailla! Varmasti upein meidän kävelemä reitti. Ylhäältä avautui näkymä sekä Wanaka järvelle että Hawea järvelle. Meillä matka ylös kesti noin 2h40min, parilla 5min pysähdyksellä sekä kuvaus/juomatauoilla. Alas tultiin vähän nopeampaa, noin kahdessa tunnissa. Eli kokonaisaika 4h40min. Ylhäällä vietettiin vähän pidempi tauko, jota ei tähän laskettu. Suuri osa reitistä kuljettiin lampaiden laitumella. Eli lampaita laidunsi siellä täällä, melko jyrkissäkin paikoissa.

Tästä ei autolla jatkettu enää kuin noin 40km eteenpäin ja jäätiin yöpymään Cameron Flat Campsitelle. Halpa paikka, vessa löytyy ja päästiin kokeilemaan toista yötä ilman lämmitystä. Katsotaan miten aamulla päästään ylös. Kylmyyden lisäksi jalat saattaa olla sitä mieltä, että ne ei halua toimia mihinkään suuntaan 😀

– Marjo

Teksti kirjoitettu jo reissussa (3/2020). Kuvat lisätty ja teksti julkaistu vasta 12.12.2022. Matkan keskeytyminen pandemian vuoksi harmitti niin paljon, että näihin palaaminen jäi ihan kokonaan.

Tuntuu, että tästä tämä roadtrippi oikeasti pääsi alkuun. Lähdettiin Geraldinesta ajamaan siinä kymmenen aikoihin kohti Tekapoa. Autosta on kiva katsella maisemia. Kokoajan riittää jotain katsottavaa. Nautoja ja lampaita laiduntaa joka puolella valtavilla laitumilla. Maasto kumpuilee, ja horisontissa näkyy vuoria. Osan vuorista huipuilla on lunta. Karua ja kaunista. Tekapon rannalle kun päästiin niin sitä järven väriä ei voinut kuin hämmästellä! Miten voi järvi olla tuon värinen? Kauttaaltaan tasaisen vaaleansininen/turkoosi. Kuvia tuli räpsittyä varmaan miljoona.

Käytiin Tekapossa kävelemässä 8km lenkki Mt John Summit Circuit Track. Lenkki oli todella kiva, ei liian haastava näin alkuun parin kuukauden Aasia laiskottelun jälkeen 😀 Maisemat olivat aivan huikeat koko lenkin ajan.

Tekapon rannalla valmistettiin lounas campervanissa ja auringossa istuskellessa tuli oikeasti tosi lämmin. Suunniteltiin ajavamme seuraavalle stopille ja ehdittiinkin jo lähteä kunnes mieli muuttui ja palattiinkin Tekapoon, kun se Lake Tekapo Motels & Holiday Park siinä oli niin ihanan näköinen. Sorsia oli tosi paljon! Hyvä etteivät auton sisään tunkeneet. Ja pimeän tullen oli myös jäniksiä.

Tekaposta ajettiin Pukakin ja Twizelin kautta Aorakiin White Horse Hill Campgroundille. Twizelissä käytiin kaupassa ja tankilla. Ajeltiin näköalareittiä ja käytiin katsomassa Lord Of The Ringsistä tuttua kuvauskohdetta: Pelennor Fieldsiä. Lounas syötiin tällä kertaa tienvarrella parkkipaikalla. Näköala oli taas jälleen mitä upein, Pukaki järvelle. Pukaki oli saman värinen kuin Tekapo.

Horse Hill Campground oli hyvin vaatimaton. Sieltä löytyi vessat ja yhteistila, jossa oli pyötyä ja penkkejä sekä tiskialtaita. Se sijaitsi vuorten juurella ja aivan siitä lähtee hienoja kävelyreittejä. Käytiin saapuessamme lyhyt noin 3km/40min Kea Point. Lopussa oli näkymä Glacier järvelle ja sen taustalla näkyi Mount Cook lumisen huippunsa kanssa. Kokkailtiin ja istuskeltiin ulkona taas ihanassa auringonpaisteessa. Juuri kun siirryttiin campervaniin kuulin oudon linnun äänen ja näin sen lentävän läheiseen puuhun. Totesin Jantsulle, että olisko se voinu olla Kea papukaija. No kohta näin, että sitä oli pari ihmistä kuvaamassa. Ja se tosiaan oli Kea papukaija. Pitihän sitä tottakai lähteä itsekin katsomaan (ja kuvaamaan). Näitä papukaijoja elää vain Uuden-Seelannin eteläsaarella ja ne ovat uhanalaisia, laskennallisesti niitä on ehkä 5000 yksilöä. Hauska tyyppi, ei paljon ihmisistä välittänyt vaan touhusi omiaan.

Tämä oli meidän ensimmäinen yöpaikka ilman lämmitystä. Yöllä ei varsinaisesti peiton alla kylmä ollut mutta illalla, kun alettiin nukkumaan huomasi kyllä, että lämpötila tippuu. Ja aamulla ei lämpimän peiton alta olisi haluttanut millään nousta. Ilta myöhällä, kun mentiin vielä käymään vessassa, jäätiin ihastelemaan tähtitaivasta. Tällä alueella on todella vähän valosaastetta joten tähtitaivas oli upea! Vielä, kun kuu alkoi valaisemaan lumihuippuisia vuoria oli näky aivan taianomainen. Jatkettiin taivaan ihastelua vielä campervanin ikkunasta. Onhan meillä kotonakin hieno tähtitaivas, joskus vain pitää lähteä kauas, että asioita osaa alkaa arvostamaan.

Aamulla herättiin tai ainakin yritettiin herätä aikaisin. Lopulta päästiin lähtemään meidän aamulenkille kahdeksan jälkeen. Herääminen ja toimiminen siinä aamukylmyydessä (+5-8 astetta) oli vain liian paha. Juuri kun oltiin lähdössä alkoi kuulua auton katolta ihmeellistä ääntä. Kolme Kea papukaijaa tepsutteli siellä! Niitä oli muutenkin siinä leirintäalueella yli kymmenen. En yhtään osannut odottaa tuollaista näkyä, kun toivoin, että nähtäisiin edes yksi <3 Lähdettiin aamusta siis kävelemaan Hooker Valley Track.

Kiitos tästä vinkistä Heidille, he vierailivat paikassa viime joulukuussa 🙂 Suositusten mukaan aamulla saa kävellä enemmän rauhassa, koska kyseessä on kuitenkin tosi suosittu reitti. Enkä yhtään ihmettele reitin suosiota! Reitti oli helppo, melko tasainen ja ympärillä kokoajan upeat maisemat. Aamusta sai tosiaan kävellä aika rauhassa, takaisin tullessa huomasi kyllä, että väkeä oli jo enemmän. Reitti oli noin 10-11km. Reitin varrella oli kolme riippusiltaa. Meillä tuon kävelyyn kuvauksineen kesti 2,5h. Paitsi kääntöpaikalla vietettiin vielä tuohon lisäksi puoli tuntia. Meille sattui ajallisesti aivan loistava tuuri. Käveltiin selkeässä säässä ja juuri kun lähdettiin takaisin päin tuli valtavasti sumua ja se ikäänkuin täytti tuon kääntöpaikan. Näky oli tosi hieno.

Kun päästiin takaisin autolle, lähdettiinkin heti ajamaan kohti Wanakaa. Matka oli tähän astisista ajoista pisin, noin 200km. Ja minäkin pääsin tässä vaiheessa ajamaan autoa, ensimmäistä kertaa ikinä, vasemmanpuoleisessa liikenteessä! Yllättävän luonnollisesti se kyllä sujui. Ainoa vaikea asia oli muistaa, että vilkku on oikealla kädellä ja vinkkarit vasemmalla 😀

– Marjo