Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Le Morne

Ikoninen Le Morne

Le Morne. Maisema siitä piirtyy varmasti monien verkkokalvolle silloin, kun puhutaan Mauritiuksesta. Ja en mitään muuta väitä, upea paikka. Voi vain todeta taas, kuinka kaunis luonto on. Le Mornella on kallista majoittua. Majoituimme La Gauletessa, josta ei enää kovin pitkä matka ollut Le Morneen. Jos liikkuu busseilla kannattee ottaa huomioon, ettei Le Morneen kulje bussit. Ne kulkevat päätietä vain ohitse ja päätieltä on kuitenkin vielä useampi kilometri tuolle julkiselle rannalle. Tuolla ei siis asu paikallisia ollenkaan. Eli jos et liiku autolla, ota suosiolla paikalle taksi. Parkkipaikkoja paikalla oli myös paljon joten omalla autolla pääsee paikalle mainiosti.

Ranta oli ihana. Tuuli kävi hyvin. Aallot löivät rantaan todella voimakkaasti ja ihmisiä vedessä kyllä oli, mutta varoituksia myös siitä, että uiminen on vaarallista.

Yhtenä aamuna kiivettiin Le Morne vuorelle. Me pähkäiltiin aika paljon sitä, että mistä kiivetään ja miten paikalle pääsee. Tässäpä vinkkejä niitä kaipaaville.

Keltaisella merkitty suunnilleen missä kohtaa on julkinen ranta. Sininen piste on kohta, josta bussi menee ohi. Punaisella on merkitty tie, jota pitkin taksikuski vei meidät aloittamaan vaellusta (isoin punainen piste aloituspaikka). Tie oli aika heikkokuntoinen hiekkatie. Jälleen bussi menee vain päätietä joten perille asti ei pääse bussilla.

Aloituspaikalle mentiin taksilla (maksoi noin kympin suunta). Tältä aloituspaikalta ei tarvinut ainakaan maksaa mitään sisäänpääsymaksua. Vihkoon nimi ja puhnumero sekä aloitusaika (lopetusaika sitten alas tullessa). Jos lähdet vaeltamaan, kannattee liikkeellä olla mahdollisimman aikaisin. Me lähdettiin seitsämän aikaan. Mitä pidemmälle päivä ehtii, sitä kuumempi on. Mustat kivet matkalla joista tarvii käsilläkin kiinni ottaa, ovat todella kuumia päivän myötä, kun aurinko niihin paistaa. Aamulla ei ollut matkalla ruuhkaa. Ylhäällä oli muutama isompi porukka (oppaan kanssa). Kun lähdimme alaspäin tuli useampia ihmisiä vastaan ja paikoin reitti on sellainen ettei mahdu kuin yksi ihminen menemään kerrallaan, joten odotteluksi menee.

Jantsu kiipeämässä.

Reitti oli alkuun helpompi. Pientä nousua. Lopusta ehkä kilometri oli sitten rajumpaa nousua ja vaikeampaa maastoa. Välillä nousu oli sellaista, että tarvi käsilläkin ottaa kiinni kalliosta. Ei olla ennen reissulla noustu näin jyrkkiä pätkiä! Maisemat olivat kaiken työn arvoisia. Aivan upeat! Ja tietenkin maisemat näyttävät vielä upeammilta, kun niiden eteen on nähnyt vaivaa. Vettä kannattee pakata mukaan reilusti. Samoin pienestä eväästä ei ole haittaa 🙂 Tänne järjestetään myös opastettuja retkiä jos ei halua itsekseen lähteä. Reitit oli osin merkitty ja välillä piti miettiä mihin mutta aika loogisesti löytyi oikea reitti.

Nousua oli sykemittarien mukaan karvaa vaille 500m, kokonaismatka 6,4km ja aikaa meni ylös-alas yhteensä 2h55min. Aikaan laskettu siis vain nousu ja lasku.

   

Jos Mauritiukselle matkaat, kannattee ehdottomasti vierailla Le Mornella ja mikäli kunto riittää niin suosittelen tätä pientä urakkaa ylös 🙂

 

– Marjo

Rento ja ystävällinen Mauritius

Mauritius mielletään aika helposti kalliiksi rantaparatiisiksi. Ainakin itse oon ajatellu aika helposti juurikin luksuskohteeksi hienoine resortteineen ja ihmiset viettämässä häämatkojaan siellä. Kyllähän Mauritiukselta löytyy taatusti hienoja (ja kalliita) resortteja mutta on tämä maa niin paljon muutakin. Erittäin ystävällisiä ihmisiä, upea luonto, hienot rannat, miellyttävä ilmasto. Yksi yllättävä asia oli, että rannoilla oli todella paljon havupuita. Palmuja oli enemmän resorttien kohdilla rannoissa, istutettuja? Lämmintä nyt lokakuussa päivisin 26-29 celsiusta. Iltaisin lämpötila hieman tipahtanut, alimmillaan varmaan 20-22:n asteeseen. Tuuli kuitenkin illalla oli välillä viileä, joten tarvitsi vetää pitkähiaista päälle. Vielä tähän aikaan ei ole ymmärtääkseni varsinainen turistisesonki ja taksikuskitkin sanoivat ettei vielä ole paljon turisteja. Mauritiuksella turismi kuitenkin keskittyy paljon resortteihin ja luksuslomailuun joten paikka ei tunnu pienestä koostaan huolimatta miltään turistirysältä. Viikonloppuisin rannat täyttyivät paikallisista. Väkeä oli todella paljon! Perhekeskeisyys näkyi kyllä 🙂

Trou aux Biches Beach. Vietettiin yksi rantapäivä täällä. Tää ranta meni varmaan kakkoseksi Mauritiuksen rannoista 🙂

Eihän tämä Mauritius iso paikka ole. Asun Etelä-Lapissa kunnassa, jonka pinta-ala on noin 3500 nelikökilometriä ja asukkaita taitaa olla vajaa neljä tuhatta. Mauritiuksen pinta-ala on noin 2000 neliökilometriä ja täällä asukkaita noin 1,3 miljoonaa 😀 Jo pelkästään meidän ensimmäisessä kohteessa, Trou D’Eau Doucessa oli asukkaita jotain 5000 ja se tuntui pieneltä paikalta.

Pätkä Flic en Flac beachistä. Tämä ranta oli pisin ainaki niistä joissa me kävimme. Flic en Flacissa oli myös todella paljon palveluita.

Varattiin aika korkea budjetti tänne, varsinkin, kun mun ystävä tuli lomailee meidän kans tänne. Noin kolmasosa budjetista jäi kuitenkin säästöön. Meillä meni noin 100e/pvä/2hlö sisältäen kaikean paitsi lentoja. Eikä kyllä olla pihistelty. Ei tietenkään menty resortteihin vaan on vuokrattu lähinnä huoneistoja bookingin ja airbnb:n kautta. On ollu omat keittiöt kaikissa mutta vain aamupalat tehtiin itse. Muuten syötiin ulkona ja kolmelta hengeltä ruokailu juomineen 10-60e (noissa 50-60e ruokailuissa on jo useammat mojitotkin :D). Ei olla kalleimmissa ravintoloissa syöty ja listoiltakin yleensä niitä hieman halvempia. Majoitukset on ollu 7,5-22,5e/hlö (ja viimeiset kaks yötä vähä hulluteltiin omalla talolla uima-altaan kera: 43e/hlö). Saatiin vielä myöhäisempi uloskirjais, kun kukaan ei ollut varannut majoitusta viimeiselle päivälle. Ihana nauttia viimeisestäkin päivästä ”loppuun asti”, kun lennot lähtevät vasta klo 21. Pialla lähtee lento takaisin Suomeen ja me Jantsun kanssa jatketaan Intiaan, Andamaaneille. Jännittää!

Jossain päin Mauritiusta etsimässä seuraavaa bussia.

Flic en Flacissa oli meidän mieleen pari tosi hyvä ravintolaa: Sunset Garden (hieno) ja Dragon Hut (halvempi). Kuva Sunset Gardenista.

Meidän reitti Mauritiuksella oli lentokenttä – Trou D’Eau Douce – Pereybere – Flic en Flac – La Gaulette – Blue Bay – lentokenttä. Kentältä eka majotukseen, La Gauletesta Blue Bayhin ja muutama ”retki” La Gauletessa mentiin taksilla. Sekä nyt viimeinen lyhyt pätkä majoitukselta kentälle mennään taksilla. Muut välit kuljettu erittäin halvoilla busseilla. Bussit on vaihtelevasti ollu tosi täysiä tai tosi tyhjiä. Ehkä en ison matkalaukun kans lähtis, koska tosi kapeet käytävät ja jalkatilat. Reppujen kans helpompi (allekirjoittaneella 80L matkailurinkka ja kyllä mut aina sisään päästettiin). Joillain pätkillä joutuu vaihtaa bussia useaankiin otteeseen. Matkanteko ei mitään hirvittävän nopeaa ole mutta jos ei kiire ja haluaa säästää niin oiva vaihtoeht0 taksille 🙂 Auton vuokraaminen on käsittääkseni myös suosittua ja paljon on turistejakin näkynyt rattien takana. Saatiinhan me yhdesti kyytikin toiselta turistilta. Me ei haluttu kokoajaksi vuokrata autoa ja päädyttiin sit et busseilla päässään mihin tarvii. Bussien hinnat oli 0,25-0,9e/hlö riippuen vähän matkan pituudesta. La Gauletesta Blue Bayhin olisi tarvinut mennä yhteensä neljällä bussilla, joten päädyttiin taksiin, että päästään nauttimaan omasta talosta mahdollisimman pitkäksi aikaa. Taksin hinta tuolle matkalle oli vajaa 40e (noin 1,5h, 60-70km).

Illalliselle Pareyberessä

Pereyberestä käytiin bussilla useammassa paikassa. Mm. Grand Baiessa. Grand Baie oli aika iso ja ruuhkaisempi paikka. Löytyi yökerhoja, ostoskeskus, basaari ja mäkkäri!

Tehtiin kaksi retkeä. Ensimminen Trou D’Eau Doucesta saarelle nimeltä Île aux Cerfs. Retki kustansi noin 30e/hlö ja sisälsi kuljetuksen edestakaisin, loistavan ruuan sekä vierailun vesiputouksella. Saari oli upea. Toisella puolella, jossa oli rauhaisampaa sai kuitenkin väistellä rantahiekalla merisiilejä. Piti muistaa katsoa mihin astuu eikä uppoutua liiaksi upeisiin maisemiin. Ruoka tarjoiltiin pienen venematkan päässä. Kanaa, kalaa, riisiä ja rommia! Rommia näillä retkillä tarjottiin niin paljon kuin ikinä olisi halunnut juoda 😀 Colan kera tietenkin. Vesiputouksella mentiin myöskin veneellä. Ja siellä näkyi sitten hieman enemmän turisteja. Veneitä jonoksi asti ja kukin vene vuorotellen käymään lähellä putousta.

Île aux Cerf oli kaunein saari, jolla kävimme. Ja riippumatto oli loistava hankinta reissuun!

Retken herkulliset ruuat

Toinen vene/saariretki tehtiin Flic en Flacista. Siihen retkeen kuului snorklausta, delffiineja, Crystal Rock ja saari nimeltä Île aux Benitiers. Hintaa tällä retkellä oli noin 35e/hlö. Näistä kahdesta saaresta meidän mielestä ehdottomasti hienompi oli Île aux Cerfs. Benitiersin ranta oli kapea ja täynnä katoksia, joissa retkille osallistuneille tarjottiin ruokaa (ja rommia). Veneellä suunnattiin aamulla ensin paikkaan, jossa oli todella paljon delfiineitä. Niitä sai katsoa veneestä tai hypätä sekaan snorklaamaan. Paikalla oli tooodella paljon veneitä ja jonkinlaiselta ajojahdilta se homma näytti. Mietin ensin menenkö ollenkaan snorklaamaan. Malediiveillä meidän kokemuksella delffiinien kanssa snorklaaminen on tehty enemmän delfiinien ehdoilla. Ainakin silloin, kun me siellä vierailimme. Siellä ei veneitä ollut niin paljon ja se ei todellakaan muistuttanut ajojahtia. Jantsu meni snorklaamaan joten kyllähän minunkin sitten oli päästävä. Delfiinit ovat kyllä uskomattoman upeita <3 ja niiden näkeminen vedessä saa hengityksen melkein salpaantumaan. Suosittelen kuitenkin omalla kokemuksella Malediivejä delffiinien kanssa snorklaamiseen mielummin kuin Mauritiusta.

Tästä matka jatkui toiseen snorklauspaikkaan. Pia snorklasi ensimmäistä kertaa elämässään! Ja vieläpä kalojen seassa vaikka ei pidä kaloista. Muuta nähtävää ei oikeastaan ollut kuin ne kalat. Meidän veneestä vedessä kävivät vain minä ja Pia. Matka jatkui Crystal Rockille, joka oli jo lähellä saarta. Vielä saarelle rentoutumaan ja rommicolaa pöytään. Ja hyvää ruokaa. Meidän pöytäseurueesta rommi ei muille maistunut joten pitihän meidän sitten uhrautua. Pulloa ei kuitenkaan tyhjäksi saatu 😀 Pomppuisa kyyti takaisin Flic en Flackiin noin kello kolme. Ja jälleen pystyi toteamaan, että oli todellakin rahansa arvoinen reissu 🙂

Kuha ja pari muuta kalaa

Pari Kuhaa

 

Crystal Rock

Île aux Benitiers. Taustalla Le Morne Mountain.

Jälleen herkullisia ruokia, allekirjoittanut jätti kuitenkin pastan syömättä keliakin vuoksi.

Ja sitä rommia!

La Gaulette valittiin sijainnin puolesta kohteeksi. Siitä olisi lyhyt matka vierailla Le Mornessa (rannalla ja vuorella). Myös Seven Coloured Earths Geoparkiin sekä Mauritiuksen korkeimmalle vesiputoukselle (Chamarel Waterfall) oli lyhyt matka. Otettiin taksi yhtenä aamuna, kun tuonne lähdettiin. Sisäänpääsymaksu oli 6-7e/hlö.

Chamarel Waterfall

Seven Coloured Eaths

Isoja kilpikonnia Seven Coloured Earths ”puistossa”

La Gauletessa ei ollut hiekkarantaa joten sellaisen perässä sinne ei kannate lähteä. Paikka oli kuitenkin todella kiva varsinkin, kun saatiin sieltä vuokrattua hulppea villa (22,5e/hlö/yö). Nurmipiha, kaksi kerrosta + kattoterassi.

Auringonlasku katsottuna meidän kattoterassilta. Ja taustalla komeilee Le Morne mountain.

Viimeiset kaksi päivää ollaan todellakin otettu rennosti. Ei olla poistuttu omalta ihanalta taloltamme ihan mihinkään. Ruuatkin on tehty itse 😀

Tämmönen siisti kiipeili meidän aidassa.

Lepakoita on nähty aika paljon.

Pari päivää vain relax, täydellinen paikka <3 Blue Baystä ei varsinaisesti muuta kerrottavaa 😀

Oltiin aika yksimielisiä siitä, että jos tänne tultais resorttilomalle valikoituis paikaksi Le Morne. Se alue oli upea. Le Mornen julkinen ranta oli suosikkimme käydyistä rannoista. Le Mornesta tulee oma postauksensa!

Näkymät Le Morne vuorelta