Browsing Tag

bussi

Uusia paloja Thaimaata

Thaimaassa ollaan käyty jo useamman kerran mutta ollaan aina lennetty etelään. Kaksi kertaa Phukettiin ja kerran Krabille. Ja viimeisimmällä kerralla Malesian kautta Thaimaahan ja lennot kotiin Phuketin kentältä. Tykätään Thaimaasta, tuskinpa muuten tänne olisi näin monesti suunnattu 🙂 Reissaaminen myös aloitettiin Thaimaasta pakettimatkalla 2012. Niin paljon hyviä muistoja!

Sisko <3

Tällä kertaa lennot oli Bangkokiin. Meiju oli meitä noin puoli tuntia ennen kentällä ja joutui meitä hieman odottelemaan. Olipa ihana nähdä tutut kasvot pitkästä aikaan <3 Vaikka reissaaminen Jantsun kanssa onkin parasta niin on tosi mukavaa, kun reissuille liittyy muitakin tuttuja aina välillä 🙂 Bangkokin kentällä käytiin syömässä ihan törkeen kalliit ruuat Burger Kingillä.. Ja siitä suunnattiin alakertaan, kun tietojeni mukaan sieltä lähtee busseja tasaisin väliajoin suoraan Hua Hiniin. No, olis pitänyt varata paikat jo etukäteen, koska jouduttiin odottamaan reilu 2h, kun ei mahduttu ennen klo 12 lähteviin. Kentällä käytiin vaihtamassa rahaa (alakerrassa löytyi vaihtopisteitä hyvällä kurssilla: 33,4!) ja Meiju nukkui rankan matkustamisen jälkeen päikkärit kovilla penkeillä. Onneksi bussi oli varustettu tosi kivoilla ja leveillä penkeillä/hyvällä jalkatilalla joten matkustaminen sujui sitten leppoisasti. Paitsi Bangkokin läpi meneminen kesti kaksi tuntia.. Matka Hua Hiniin kesti reilu 4h. Kaikki taisi välillä vähän torkkua.

Smoothie baarit on parhautta

Meillä oli varattuna kahdeksi yöksi majoitus Hua Hinin keskustasta etelään 6,5km, lähelle rantaa nimeltä Takiab Beach. Periaatteessa ihan samaa rantaa kuin Hua Hin Beach. Yhtenä iltapäivänä käveltiinkin keskustasta rantaa pitkin hotellille. Ranta oli tosi siisti. Ihmisiä toki oli paljon mutta tietyissä kohteissa sitä osaa odottaakin 🙂 Ei nyt mikään kamala ryysis, hyvin sinne olisi sopinut aurinkoa ottamaan. Rannalla oli myös aika paljon hevosia. Ratsastamaan ei kuitenkaan houkuttanut, kun sen verran rannalla oli sitä porukkaa. Meidän hotelli oli Kocchira ja jos tuonne päin joku menee niin voidaan suositella tuota majapaikkaa 🙂 Ainakin meidän huone oli tosi tilava ja siisti. Hotellilla oli tosi iso uima-allas! Jantsun lemppari, kun pystyi uimaan vähän matkaakin, kun edestakaisin allasta veti.

Me ollaan varmaan hyvin sopeutuvia ja meille kelpaa monenlaiset kohteet. Joten taas voi vaan todeta, että Hua Hin oli aivan kiva kohde 😀 Toki ollaan kivemmissakin käyty mutta ei nyt varsinaisesti mitään valitettavaa löydetty. Käytiin läheisillä Cicada markkinoilla yhtenä iltana syömässä ja siellä oli tosi kiva tunnelma. Hyvää ruokaa ja musiikkia 🙂

Sateenkaari drinksut Hua Hin Beachillä

Meillekin ensimmäinen junakokemus Thaimaasta tuli tällä reissulla! Hua Hinistä matkattiin junalla Chumphoniin. Netti näytti ettei junalippuja ollut enää saatavilla joten käytiin asemalla kysymässä ja sieltä liput sitten saatiinkin. Ostettiin liput vasta viiden jälkeen lähtevään junaan. Juna oli yli tunnin myöhässä ja matkan ei Hua Hinistä pitänyt kestää kuin neljä tuntia mutta taisi kestää lähemmäs viisi. Niinpä olimme Chumphonin majapaikassa vasta kahdentoista aikoihin. Jälkiviisaana voimme todeta, että olisi pitänyt ottaa aikaisempi juna ihan jo senkin takia, että olisi vaikka matkalla voinut vähän maisemia katsella.

Meiju eka kertaa ”reppureissaamassa”

Me ostettiin tosiaan liput junan kakkosluokkaan (1-3). Ne kustansi jotain noin 5e/hlö. Tämä luokka oli ainakin meille ihan riittävä vaikka Meiju totesikin, että ei oo VR:ää moittiminen ainakaan enään 😀 Ainakin tässä luokassa oli määritetyt paikat ja niille päästiin. Junassa oli kattopuhaltimia ja ikkunoita auki joten ainakaan illalla ei kuuma tullut.

Chumphoniin ihastuttiin kaikki. Oltaisiin varmasti oltu ainakin yksi yö lisää, mikäli ei olisi jo ollut Koh Taolle maksettu majoitusta valmiiksi. Meidän majapaikkamme Chumphonissa, Villa Varich, oli aivan ihana! Todella kauniisti viimeistelty pihapiiri ja ihanat mökit siellä maaseudun rauhassa joen rannalla. Kaupunkiin oli matkaa noin 4km. Meillä jäikin ajanpuutteen vuoksi Chumphonin kaupunki kyllä näkemättä, ajettiin sen läpi vain tuolloin yöllä, kun saavuimme junalla.

Meidän ihana villa. Hintaa tälle tuli aamupalan (kylläkin huonon sellaisen, paitsi Jantsu kehui että kahvi oli Aasian parasta) kanssa vain noin 10e/hlö/yö!

Majapaikassa oli todella hyviä juttuja Villamme lisäksi. Henkilökunta oli todella avuliasta ja ystävällistä. Lisäksi sieltä olisi saanut ilmaiseksi lainata pyöriä (ei ehditty) ja siellä oli myös muutama kajakki joita sai myöskin lainata ilmaiseksi.

Meidän villa näkyy vähän kuvassa, heti sillan jälkeen

Yksi kokonainen päivä aikaa Chumphonissa joten aikaa ei ollut hukattavaksi. Aamupalan jälkeen suunnattiin kajakeilla joelle. Meijulle tämä oli ensimmäinen kajakointikokemus ja oli aivan haltioissaan ympäristöstä.

Joki ei ollut mikään virtaava ja kaikkialla ympärillä oli vihreyttä (ja palmuja <3). Apinoita ei nähty vaikka meille sanottiin, että apinoita voi näkyä. Näimme paljon erilaisia lintuja ja yhden käärmeen! Se ylitti joen jonkin matkan päästä meidän kajakeista. Sukkelasti ylittikin joen. Se oli ensimmäinen käärme, joka ollaan Thaimaassa nähty.

Smoothieiden hakumatkan maisemia

Oli ihana, kun jokainen ihminen tervehti ja vilkutti meidät nähdessään niin joen rannalla kajakoidessa kuin teiden varsilla kävellessä. Maaseudut on ihania. Todella rauhallinen paikka kaiken kaikkiaan tämä meidän majapaikan ympäristö.

Thungwualaen Beach

Kajakoinnin jälkeen pyydettiin respasta kyytiä rannalle. Rantoja oli tälläkin suunnalla useampia. Saimme suosituksen, että hienoin ranta löytyy noin 20km päästä. Ja sieltä löytyy myös useita ravintoloita. Sinne siis! Ranta todellakin oli kaunis, Thungwualaen beach. Tuolloin oli sunnuntai ja rannalla olikin paljon paikallisia. Länsimaisia turisteja oli muutamia. Täälläkin ihmiset tervehtivät ystävällisesti ja nuori tyttöporukka kävi minua ja Meijua vähän jututtamassa 🙂 Heistä yksi puhui todella hyvää englantia ja tulkkasikin kavereilleen.

Thungwualaen Beach

Chumphonista hypättiin kahden yön jälkeen aikaisin aamulla lauttaan ja Koh Taolle. Ja jälleen ollaan yhdessä ihanassa uudessa paikassa 🙂

 

– Marjo 

Kambodza yllätti positiivisella tavalla

Jälleen blogi vähän laahaa jäljestä, keskiviikkona saavuttiin jo Laosiin. Mutta nyt on sopiva aika kertoa kokemuksiamme ja ajatuksiamme Kambodzasta.

Vietnamin ja Kambodzan välinen raja ylitettiin maateitse, Ha Tienin raja-asemalta. Tämä oli Phu Quocista lyhin reitti (lentämällä olisi toki varmaan päässyt myös). Ensin ferryllä takaisin mantereelle, josta hypättiin bussiin. Koska Phu Quociin matkaaminen oli mielenkiintoinen kokemus, oli sieltä matkan jatkaminen vähintään yhtä mielenkiintoista 😀 Minibussi saapui varmaan puoli tuntia myöhässä meitä hotellilta hakemaan. Sen verran on toki Aasiassa matkattu, että tämä ei mitään paniikkia aiheuttanut, ei ne aikataulut ole aina niin justiinsa. Satamaan kun saavuttiin saatiin epämääräiset liput ja kuski vain viittoi, että tuonne laiturille päin. No oikea ferry selvisi sitten sieltä. Ha Tienin satamassa taas sai vähän ihmetellä, että mihinkähän seuraavaksi. Löydettiin oikea tyyppi ja hän sentään puhui ihan hyvää englantiakin 🙂 Siinä hän sitten kalasteli porukan kasaan ja jatkettiin matkaa kävellen vähän matkan päähän. Saatiin maahantulokortit täytettäviksi (ei muistaakseni mitään viisumihakemuksia ollut erikseen?). Tässä vaiheessa sitten kerättiin passit ja rahat viisumia varten. Passit ja rahat jäi tälle miehelle ja meidät ohjattiin bussiin. Ja seuraavaksi bussista ulos. Kukaan ei taas puhunut englantia ja oli vähän epäselvää onko nyt kaikki jäämässä pois vai vain osa. Eiku kaikki ulos bussista ja kuski viittoi kävelkää tuohon suuntaan. Jahas. No perästä tuli myös mies meidän passien kanssa 😀 Ensin käveltiin Vietnamin puolella raja-asemalle, jossa meidät kirjattiin ulos Vietnamista, eli passiin leima. Jatkettiin kävellen rajan yli ja siellä sitten Kambodzan puoleiselle raja-asemalle leimaamaan meidät siihen maahan. Tämä kävi vallan helposti, me ei käyty edes luukulla itse (kummallakaan raja-asemalla) vaan passit vienyt mies hoiti passeihin viisumit ja leimat. Tadaa, nyt oltiin Kambodzassa! Meillä oli ensimmäiset pari yötä varattu aika läheltä rajaa, pienestä paikasta nimeltä Kep. Matka minivanilla taisi kestää vain puolisen tuntia. Minivani oli parhaat päivänsä nähnyt, repsotti vähän joka suunnasta. mm. peräkontti ei mennyt kunnolla kiinni. Päästiin kuitenkin reppuinemme ehjinä perille.

Kep Beach

Kep oli oikein sympaattinen pieni paikka. Ei siellä kauheasti mitään ollut mutta meillä oli pariksi yöksi varattu ihana hotelli merinäköalalla ja uima-altaalla. Ja mulla oli vähän sellainen olo, että mahdollisesti olin tulossa kipeäksi joten aika iisisti sitten otettiinkin pari päivää (enkä tullut sen kipeämmäksi onneksi).

Yksi suurin nautinto reissuilla on ihanat tuoreet hedelmät! Aamupalalla on aina saatava. Keliakin vuoksi, kun leipää ei pysty syömään, aamupalat koostuvatkin yleensä kananmunista ja hedelmistä.

Kambodza tuntui heti vähän Vietnamia kalliimmalta. Ja kahden viikon jälkeen ollaan edelleen sitä mieltä, että se oli Vietnamia kalliimpi. En tiedä onko näin todellisuudessa mutta se tunne meillä jäi. Ei nyt missään nimessä kallis maa, kun Suomeen vertaa 😀 Kambodzassa on oma rahayksikkö Kambodzan riel mutta dollareilla pärjäsi myös. Pankkiautomaateista (ainakin osasta, en tiedä pystyykö kaikista?) pystyi nostamaan sekä dollareita että paikallista valuuttaa. Myöskin esim. ravintoloiden listoissa hinnat oli ilmoitettu myös dollareissa, osassa paikoista vain dollareina. Kaikki retket, skootterien vuokrat yms. ilmoitettiin (ainakin turisteille) dollareina. Me mentiinkin enimmäkseen dollareilla.

Kepistä matka jatkui Kampotiin. Näiden paikkojen välinen bussimatka kustansi 3USD/hlö ja matka kesti noin tunnin. Todella siisti bussi. Kampot oli aika pieni kaupunki. Tykättiin ilmapiiristä. Ravintoloita oli todella paljon ja meidän hotelli oli erittäin hyvällä sijainnilla. Oli lyhyt matka kävellä joka paikkaan.

Maisemat aamulenkillä

Kampotissa vuokrattiin skootteri yhdeksi päiväksi meidän hotellilta. Lähdettiin käymään Bokorin kansallispuistossa. Bokorin kansallispuistossa meni hyvässä kunnossa oleva asfaltoitu, joskin aika mutkainen, tie. Matkaa suuntaansa taisi olla hotellilta jotain 40km tuonne huipulle (Bokor Hill Station). Kaupungista piti ajaa 10km kansallispuiston portille. Eli suurimman osan matkasta ajelimme kansallispuiston sisällä. Rauhallista ajoa ja maisemia ihastelua.

Bokorin kansallispuistossa

Tie vei Bokor vuoren huipulle. Huipulla oltiin reilu 1000m merenpinnan yläpuolella. Sen kyllä huomasi, kun matkalla ilma viileni huomattavasti. Piti vetää pitkähiaista päälle, kun alhaalla jopa skootterin kyydissä kävi vain lämmin ilmavirta.

1920-luvulla ranskalaisia ”pakeni” Bokor vuorelle kuumaa ilmaa. Huipulta löytyy vanhoja rakennuksia noilta ajoilta. Osa on kunnostettu ja taisi olla jopa hotelliksi tehty. Myöhemminkin vuorelle on rakennettu mm. kasino.

Bokor vuorella oli myös vanha kirkko.

Ennen tuota varsinaista Bokor Hill Stationia matkalla oli jonkun kuninkaan kesäasunto. Sekin oli rakennettu noin sata vuotta sitten. Omalla tavallaan aika aavemainen paikka. Kasvillisuus oli osin vallannut rakennuksia. Niitä oli myös sotkettu graffiteilla. Taloista ei oikeastaan ollut muuta jäljellä kuin katto, seinät ja lattia, nekin osin huonossa kunnossa.

The Black Palace

Historiallisista paikoista saisi tietenkin enemmän irti oppaan kanssa. Päädyttiin kuitenkin tosiaan ajamaan paikalle vain skootterilla keskenämme. Ei oltu oikeastaan paljonkaan selvitetty paikasta ja luonnonpuistoon oltiin lähinnä menossa katsomaan hienoa luontoa 🙂 Upeat näkymät matkalla olikin ja etenkin huipulta avautui hieno maisema merelle. Tuntui hurjalta, että näimme Phu Quocin saaren (Vietnamin saaren, josta muutama päivä sitten oli Kambodzaan saavuttu). Se oli niin lähellä! Ei siis ihme, että lähellä Star Fish Beachiä oli armeijan tukikohta valvomassa.

Tässä kuvassa ei Phu Quocia näy, se tuli enemmän vasemmalle.

Kambodzassa vietettiin aikaa yhteensä neljässä eri kohteessa: Kep, Kampot, Koh Rong Sanloem ja Siem Reap (kahdesta jälkimmäisestä tulee omat postauksensa). Ja voidaan kyllä kokonaisuudessaan sanoa, että viihdyimme kaikissa kohteissa todella hyvin! Kambodza on ainakin näiden kohteiden valossa erittäin monipuolinen kohde. Löytyy kuvan kauniita rantoja, upeaa luontoa sekä kulttuuria ja historiaa. Kulkeminen paikasta toiseen kävi aika helposti busseilla tai lentämällä. Muuten kuljettiin bussilla mutta lennettiin Sihanoukvillestä Siem Reapiin. Toki saarelle ja pois sieltä kuljettiin tietenkin ferryllä 🙂 Tiet ovat kuitenkin ainakin osittain huonossa kunnossa ja noihin bussimatkoihin saattaa tuhlaantua hyvinkin paljon aikaa. Tämä oli syy, miksi valittiin tuolle yhdelle välille lento.

Reitti yksinkertaistettuna. Siem Reapia en saanut tälle kartalle mahtumaan, joten se tulee tuonne pitkän nuolen yläpuolelle. Bussilla meidän olisi pitänyt mennä pääkaupunki Phnom Penhin kautta joten lento tuntui houkuttavammalta vaihtoehdolta. Matka kesti vain 45min. Kun esim. Kampotista Sihanoukvilleen saatiin istua 4h bussissa. Matkalla oli jotain tietöitä/rakennustyömaita, jotka hidastivat matkaa todella paljon.

Kampotissa tehtiin muutama ns. nollapäivä eli kulutettiin mahdollisimman vähän. Näin saatiin hieman puskuria saarelle, jonka luettiin olevan kalliimpi ja haluttiin kuitenkin siellä mukavaan majapaikkaan. Rantalomalle siis muutamaksi päiväksi! 😀 Niinhän se menee, että välillä tulee kalliimpia päiviä ja välillä halvempia, mutta niiden tulee olla tasapainossa jos haluaa budjetin pitävän. Kambodza oli tämän reissun maista ensimmäinen, jossa hieman ylitettiin budjetti (50e). Muista maista on jäänyt ikäänkuin ”säästöön”. Myös lentojen kanssa epäonnistuttiin ensimmäisen (toivottavasti myös viimeisen) kerran.. Tammikuulle löytyis siis lennot Sihanoukvillestä Siem Reapiin ja Siem Reapista Laosin Luang Prabangiin. Halvimpia lippuja kun ostetaan niin vaihto- ja peruutusehdot on aika olemattomat. Oltaisiin saatu vaihdettua toinen noista lipuista mutta vaihto olisi maksanut enemmän kuin uudet lentoliput. Virheistä oppii, kalliista virheistä toivottavasti oppii vielä enemmän.

Paikallinen tuktuk, skootterin perässä vaunu!

Kampotista löydettiin taas kuntosali. Eipä ole tainnut ikinä saada sellaista hikeä pintaan salilla 😀 Salilla ei ollut edes puhaltimia, tai oli mutta joko ne eivät toimineet tai niitä ei vain haluttu pitää päällä. Hyvät treenit ja hyvän mielen sai kuitenkin aikaiseksi. Nollapäivän budjettiin sopivaa aktiviteettiä, kun hinta oli kahdelta hengeltä yhteensä 1,2e.

Kampotissa tehtiin auringonlaskuristeilyitä. Samoin kuin muissakin kohteissa joissa ollaan oltu joen äärellä. Yhtenä iltana lähdettiin kokeilemaan. Hintaa tuolle oli 5USD/hlö ja se sisälsi muutaman juoman joten ei hirveän kallis. Risteilijä kyllä lähti satamastaan vasta, kun aurinko oli jo laskenut. Yllä oleva kuva on siis otettu risteilijän kyydistä, joka vielä odotteli satamassa. Oli kuitenkin kiva lipua pimeää jokea pitkin ja nähdä ne kaikki valot ympärillä. Ja kun tarpeeksi kauas mentiin valoista avautui tähtitaivas yläpuolelle. Risteilijä ajoi myös lähelle rantaa jolloin puissa pystyi näkemään välkettä: tulikärpäsiä.

Allekirjoittanut on enimmäkseen elänyt riisillä ja kanalla (välillä jotain muuta lihaa), kananmunilla, ranskalaisilla ja hedelmillä. Jantsu sentään voi syödä välillä pastaa, pitsaa, hampurilaisia, leipiä ja mitä tahansa. Välillä riisi ja kana siis vähän tökkii. Niinpä suunnattiin Kampotissa tripadvisorin arvosteluiden perusteella yhteen kebab paikkaan (Aroma House) ja siellä piti sitten käydä toisenkin kerran.

Voidaan suositella tätä ravintolaa!

 

– Marjo

Phu Quoc

Aloitetaanpa matkasta Phu Quociin. Me tosiaan lähdimme liikkeelle Mekong Deltan pääkaupungista, Can Thosta. Ostimme majapaikalta bussi+ferryliput. Hintaa näille tuli kahdelta hengeltä noin 30e. Lippuja ei toki koskaan nähty ja tajusin tilanteen vasta, kun hypättiin auton kyytiin, joka vie meidät bussille. Respan todella ystävällinen nainen sanoi, että kaikki kunnossa ja siellä kyytikin odottaa sitten Ha Tienissä, joka vie meidät ferrylle. Jännitettävää siis riitti sitten vähän joka välissä, kun tosiaan respan jälkeen kukaan ei puhunut sanaakaan englantia 😀

Starfish Beachin maisemia

Ehkä odotettiin, että bussi on samanlainen, joihin oltiin jo Vietnamissa totuttu. Ei ollut. Tällä kertaa hypättiin paikallisten bussiin. Ei tässä vielä mitään, ihan ok. Mutta matka oli aivan hirveä. Neljä tuntia niin pomppuista tietä, että niska meni jumiin. Yhtään silmäystä ei todellakaan voinut nukkua. Ja kaiken lisäksi kuski oli ihan hullu 😀 Kauhealla kiireellä kokoajan ohitteli ja olin varma, että on jonkun vastaantulevan kanssa vielä nokkakolari tai että joku skootteri jää alle. No kaikki selvisi perille ehjin nahoin. Myös se joku kana, joka matkusti meidän viereisen penkin jalkatilassa sellaisessa oljista tehdyssä suljetussa kassissa. Durian haisi koko matkan, koska bussissa myös kuljetettiin jos jonkinlaisia laatikoita ja pusseja.

Ha Tienissä meidät ohjattiin kahden skootterin kyytiin. Okei, toivottavasti matka ei ole pitkä. Ei ollut ja selvittiin tästäkin. Ferryn lipunmyynnissä meille lyötiin vaan liput kouraan ja kerrottiin, että tuonne suuntaan. Aikaakin oli vielä lähtöön 45min. Ja kun vihdoin päästiin saarelle, satamassa meille tarjottiin 3USD/hlö bussilippu hotellille. Voi kyllä kiitos! Hotellille päästyämme oltiin matkustettu 8h odotteluineen. Suosittelen ottamaan lennot sikäli mikäli se on mahdollista 🙂

Me ollaan vallan tykätty Phu Quocista. Turisteja täällä on paljon ja sitä myötä on myös palveluita. Eli sellainen helppo lomakohde 🙂 Ihan laadukkaan majapaikan löytää helposti 15-20e, jopa uima-altaallisen. Long Beach on toki hyvin täyteen tupattu mutta hiljaisempiakin rantoja löytyy. Palvelut ja majapaikat keskittyvät kuitenkin tänne.

Starfish Beach

Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja ajeltiin pohjoisen suuntaan Starfish Beachille. Se oli aivan upea! Rannalta löytyi ihania ravintoloita, joista osalla oli myös laitureille tehty viihtyisät tilat syömistä varten. Tuoretta kalaa ainakin oli saatavilla. Ravintolan henkilökunta kävi kalaa hakemassa meressä olevista altaistaan siinä vaiheessa, kun kalaa joku tilasi 😀 Me ei oikein olla lämmetty mereneläville vielä(kään). Minä sentään kokeilin riisiä merenelävillä mutta ne merenelävät jäi syömättä.. Mustekalan lonkerot olivat aivan liikaa. Jantsu tyytyi vegevaihtoehtoon, joka olisi ehkä ollut mullekin se parempi vaihtoehto.

Starfish Beach

Palataanpa vielä pääasiaan eli niihin meritähtiin. Niitä oli tosiaan todella paljon rannalla ja ne olivat niin kauniita. Oisin voinut siellä hengailla niiden kanssa koko päivän. Ranta oli muutenkin ihanaa vaaleaa hiekkaa ja taustalla siinsi turkoosi meri. Totesinkin Jantsulle siinä laitureita kävellessä, että täähän on sellanen paikka, johon vois rakentaa vedenpäällisiä bungaloweja niinku kaikissa ultimaattisissa rantakohteissa.

Niin hienoja!

Phu Quocin saari on aika iso ja skootterilla esim tuonne pohjoiseen ajaminen kesti noin 50min. Päätiet ovat erittäin hyvässä kunnossa ja leveitäkin mutta pienet tiet sitten hiekkateitä ja erittäin pomppuisia.

Auringonlaskut ovat olleet upeita, jokaisena iltana! Kaikki kuvat auringonlaskuista tässä postauksesta on eri illoilta ja Long Beachiltä. Hienoihin auringolaskuihin ei vain voi kyllästyä!

Ollaan osattu rentoutua ainakin meidän mittapuulla. Tällaisissa paikoissa, joissa pysähdytään useampi päivä (tällä kokemuksella yli neljä päivää), tulee tietynlainen rutiini päiviin. Ollaan päästy käymään useamman kerran samalla kuntosalilla! Paikat on ehtinyt tietyllä tasolla lähistöltä tulla tutuiksi. Tietää parhaan reitin rannalle ja mistä löytää hyvää ruokaa 🙂

Snorklausretken ensimmäinen saari jolle pysähdyttiin

Phu Quocissa ollaan oltu kaiken kaikkiaan kuusi yötä. Neljä yötä oltiin halvemmassa majapaikassa ja kahdeksi viimeiseksi yöksi siirryttiin sitten hieman parempaan hotelliin, että saadaan viimeinen kokonainen päivä viettää uima-altaalla 😀 Täältä Praha hotellista uima-altaita löytyy jopa kaksi! Sai siis päivän mittaa vaihtaa altaalta toiselle. Hintaan kuuluu myös todella hyvä buffet aamupala. Jos hedelmiä on tarjolla viittä eri lajia, niin aamu ei voi käynnistyä muuten kuin täydellisesti! Kuten sanoin aikaisemmin, täältä löytää hyvän laatuisia majapaikkoja varsin edulliseen hintaan. Tämä Praha hotelli kustansi siis 24e/yö.

Allas nro 2

Ennen hotellin vaihtoa käytiin tekemässä snorklausretki. Retki suuntautui Phu Quocin eteläpäähän sijaitseville saarille (An Thoi Islands). En kyllä millään muista saarien nimiä joilla vierailimme ja kartastakaan en ihan saa selkoa.

Meillä oli tosi kiva ryhmä. Pohjoismaat oli hyvin edustettuna, kun oli yksi nainen Norjasta, yksi pariskunta Tanskasta ja me Suomesta. Lisäksi oli pariskunta Kanadasta ja yksi mies sekä pariskunta Yhdysvalloista. Oli kiva vaihdella reissukuulumisia ja ilo huomata, että omakin englanti pikkuhiljaa kehittyy. Edelleen mua pelottaa hirveästi puhua englantia, mutta jospa tässä rohkeus kasvaa reissun aikana.

Ensimmäinen saari. Vähän matkaa, kun käveltiin kivikkoa löydettiin rauhallinen pieni pätkä rantaa. Turisteja siinä ”päärannalla” oli liikaa.

Alue oli kaunista, todella ihania rantoja ja saaria. Turkoosia vettä ja vaaleaa hiekkaa <3 Matkalla aallokko oli aika kova ja kastuttiinkin aika hyvin matkalla, kun vettä räiskyi speedboatin sivuista sisään. Ensin oli tunnin stoppi saarella, sen jälkeen kahdessa eri paikassa snorklausta ja lopuksi vielä stoppi toiselle saarelle. Toisella saarella saatiin nauttia ihana lounas! Meillä ei ollut ennakkoon suuria odotuksia snorklauksen suhteen mutta kyllä sieltä koralliakin löytyi! Paljon oli toki kuolluttakin, mutta löytyi sieltä värejäkin vielä. Vesi oli ainakin tähän aikaan vuodesta hieman sameaa. Toinen snorklauspaikka oli hienompi, siellä oli paljon erilaisia kalojakin.

Jantsu snorklaamassa

Toisella saarella oltiin sen verran pitkään, että sieltä ehti kaikki muut turistit lähteä ennen meitä. Paikka tuntui paratiisilta siinä vaiheessa. Upeat maisemat ja niin rauhallista.

Harmiksemme meidän GoPro sanoi sopimuksensa irti tällä reissulla.. 🙁 Se vain pimeni eikä lähtenyt enää päälle. Luulin, että akku loppui mutta ei ollut akusta kiinni. Kamera menee aivan tulikuumaksi, jos sisällä pitää akkua. Katsotaanpa löytyykö täältä mistään uutta. Harmittaa kyllä, kun ostettiin kamera vain reilu vuosi sitten..

Tässä vaiheessa paikalla oli vielä toinen turistivene meidän veneen lisäksi.

Phu Quocissa (kuten useissa muissakin paikoissa) kannattee kyllä ehdottomasti lähteä tutustumaan muihinkin rantoihin, kuin siihen jonne turismi on keskittynyt. Usein ne hienoimmat rannat löytyvät muualta. Me poikkesimme skootterilla myös pohjoisempana Cua Can Beachillä (samana päivänä kuin Starfish Beachillä). Ranta oli todella hiljaisen oloinen mutta meille alkoi siinä vaiheessa jo rantailu riittää joten ei jääty sen enempää ottamaan rannasta selkoa. Myös nuo snorklausretkien rannat ja saaret olivat upeita! Niissä turisteja kuitenkin tuppaa olemaan välillä vähän liikaa. Myös Long Beach oli ihan kiva mutta paikoittain hyvinkin täyteen ahdettu. Osittain sen verran kapea, ettei rantatuolien ja vesirajan väliin aina jäänyt hirveästi tilaa. Kyllä sieltäkin kuitenkin jokainen varmaan paikkansa löytää 🙂

29 päivää Vietnamissa! Huomenna on aika jatkaa matkaa. Hypätään rajan yli Kambodzaan.

 

-Marjo

Eteläistä Vietnamia ristiin rastiin

Saigonissa liikennettä riitti, etenkin skoottereita.

Huonojen etukäteissuunnitelmien vuoksi Vietnamin reittivalinnat ihan kaikilta osin  ei menneet ihan nappiin. Hanoista tosiaan lennettiin Halongin risteilyn jälkeen Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin. Hypättiin Keski-Vietnamin ylitse, koska sinne lupasi ihan reilusti vesisadetta, joka tähän aikaan vuodesta vissiin ihan normaalia. Oikeastaan ennen lentoja jo tajuttiin, kun suunniteltiin jatkoa, että meillä olisi ollut ehkä kuitenkin järkevämpi lentää johonkin muualle, koska keksittiin, että lähdetään sitten kuitenkin Saigonista ylöspäin. Mui Ne ja Da Lat valikoituivat kohteiksi. Ja näiden jälkeen Can Tho, joka onkin sitten Saigonista etelään.

Kartta kuvaa reitistä, Mui Ne on siis yksi alue Phan Thietissä

Varattiin Saigoniin majoitus kolmeksi yöksi. Ajateltiin, että ehditään varmasti parantua kunnolla ennen seuraavaa siirtymää. Vatsataudin jälkeen oli kiva syödä tutussa ja turvallisessa mäkkärissä ja taidettiinkin olla pari päivää kanta-asiakkaat 😀

Syötiin me toki muutakin kuin mäkkäriä. Löydettiin tosi kiva street food paikka! Harmi, että vasta viimeisenä iltana.

Saigon tuntui hyvinkin lämpimältä pohjoisen jälkeen. Ilmansaasteiden määrän kyllä myös näki sekä tunsi hengittäessä. Ainakin oletan sen olleen sitä. Ilma tuntui jotenkin sellaiselta tunkkaiselta. Saigon oli, yllätys yllätys, liian suuri kaupunki meille. Ei meillä kauheasti toki odotuksiakaan ollut.

Sotamuseosta

Saigonissa meidän ohjelma oli hyvin samanlaista kuin Hanoissa, eli kierreltiin jalkaisin ympäriinsä. Hanoissa tutustuttiin muutamiin temppeleihin mutta Saigonissa tutustuttiin Vietnamin sotaan. Kävimme sotamuseossa ja seuraavana päivänä Cu Chi -tunneleilla. Noista tunneleista olin lukenut ennakkoon ja tiesin, että siellä halutaan mennä käymään. Otettiin opastettu retki pienemmässä ryhmässä (9 hlö) ja se maksoi kaikkinensa meiltä kahdelta 50e. Matkaa ei Saigonista ollut kuin noin 60km mutta matka kesti 2h/suunta. Paljon liikennettä joten nopeudet vain olivat niin hitaat, kun ei mitään highwayta ollut. Meille sattui ainakin ihan mielettömän hyvä opas! Ja mentiin vasta iltapäivällä, joten porukkaa oli ilmeisesti hieman vähemmän kuin aamusta.

Paikka oli todella mielenkiintoinen. Herätti ajatuksia. Ajatus maanalaisissa tunneleissa elämisestä ainakin itseäni ahdisti todella paljon, mutta pakosta ihmiset kykenevät vaikka mihin. Pätkiä noista tunneleista oli suurennettu turisteja varten, niissä mahtui kulkemaan kyyryssä. Mutta oikeasti ovat olleet vielä ahtaampia ja niissä on liikuttu lähinnä ryömimällä. Vietnamilaiset ovat sen verran pieniä ettei amerikkalaiset sotilaat noihin mahtuneet. Muutenkin vietnamilaiset olivat oppaan kertoman mukaan olleet hyvin kekseliäitä. Oli jos jonkinmoisia ansoja, jotka oli merkitty tietyllä tapaa etteivät omat näihin mene. Tunnelit oli merkattu tietyllä tapaa, etteivät amerikkalaiset tiedä missä ne ovat. Tunneleihin saatiin happea bambujen ja termiittipesien avulla. Vietnamilaiset keräsivät amerikkalaisten räjähtämättömät pommit ja rakensivat niistä uusia pommeja. Yksi aika hauska yksityiskohta oli heidän sandaalit! Ne pystyi kääntämään jalkoihin toisin päin ja näin ollen jälkien perusteella vietnamilaiset olisivatkin kulkeneet vastakkaiseen suuntaan 😀 Toimii kuulemma nykyisin myös jos et halua, että puoliso tietää mihin suuntaan olet mennyt 😉 Maistettiin myös cassavaa (joku perunan tapainen) ja erilaisilla aseilla pääsi maksua vastaan ampumaan. Suosittelen kyllä vierailemaan tuolla jos Saigonissa käy.

Saigon Skydeckistä käytiin vielä viimeisenä aamuna katselemassa maisemia. Lippu oli aika kallis (kahdelta hengeltä 16e). Ylhäällä oli ravintola mutta Jantsu ei edes kahvia tilannut, kun hinta taisi olla jotai viiden euron luokkaa 😀 Ylhäältä näki kyllä kaupunkia mutta myös sen, kuinka saastunutta ilma oikeasti on. Kuin usvaa leijuisi kaupungin yllä.

Saigonista otettiin suunta rantakohteeseen, Mui Neen. Mui Ne sijaitsee noin 200km Saigonista itään. Ostettiin paikat turistibussista hintaan 7,5e/hlö. Matka kesti noin 4,5h mutta matka oli ihan miellyttävä. Vietnamissa nuo turistibussit ovat hyvinkin laadukkaan oloisia ja löytyy myös sleeper busseja, joissa saa olla lähes makuuasennossa.

Meillä ei ollut alunperin Mui Neen sen kummempia suunnitelmia. Käydään rentoutumassa muutama päivä rantakohteessa ja katselemassa vähän ympäristöä, että mitä sieltä löytyy. Otettiinkin alkuun vain kolme yötä May Bungalow nimisestä majapaikasta. Alettiin miettimään tekemisiä ja hoksattiin, että täällä voi harrastaa kitesurffausta. Jantsu on tästä haaveillut jo pidemmän aikaa, että pitäisi kurssille päästä. Niinpä minä vähän yllytin, että antaa mennä vaan ja muutaman whatsapp-viestin jälkeen oli sovittu, että aamulla meitä tullaa hakemaan. Mulla ei ainakaan vielä niin suurta innostusta ollut lajiin, että lähtisin niin kalliille kurssille. Kurssi tulisi kestämään noin kolme päivää joten varaamamme kolme yötä ei riittänyt. Otettiin vielä kaksi yötä lisää mutta hieman lähempää tuota osaa rannasta, jossa kitesurffaukset tapahtuu. Mui Nesta löytyi (niinkuin koko Vietnamista) todella hyviä majoituksia parilla kympillä yö. Mui Nessa molemmissa majoituksissa oli uima-allaskin.

Kurssi oli kestoltaan siis 7h ja se jaettiin kolmelle päivälle. Ensimmäisenä päivänä tunteja tuli hieman enemmän, kun leijan käsittelyä opeteltiin rannalta. Päivän päätteeksi pääsi veteenkin kokeilemaan. Seuraavana päivänä harjoiteltiin vedessä, sekä laudan kanssa että ilman, mutta Jantsu ei vielä saanut lupaa nousta laudan päälle. Niinpä se rannalta katsottuna näytti pelkältä räpiköinniltä. Minä istuin siis tuolla Vietnam kitesurffing schoolin terassilla säkkituolissa nuo ajat rentoutumassa. Toisena päivänä Jantsua poltti jalkaan meduusa. Ei ainakaan myöntänyt, että olisi sattunut. Opettajaa oli kuulemma polttanut myös. Meduusaa ei kuitenkaan ollut aallokossa näkynyt

Harjoittelua aaltojen seassa

Kolmantena päivänä sitten pääsi jo vähän nousemaan laudallekin. Laji näyttää hyvinkin helpolta, kun katseli ammattilaisia touhussa. Ja niitä olikin todella mielenkiintoista seurata. Leijan ohjaaminen ja samalla laudalla tasapainoilu ei kuitenkaan ole varmastikaan yhtä helppoa kuin miltä se näyttää! Jantsu totesi, että Mui Nessa iso aallokko vielä hankaloitti hommaa entisestään.

Toinen majapaikka Mui Ne Hill’s Villa Hotel. Tähän kompleksiin kuului useampi hieman eri niminen paikka ja kaikkien aamupala oli samassa paikassa. Ei mitään pahaa sanottavaa!

Mui Neesta löytyi tosiaan helposti kaikki, mitä tarvitsi. Ravintoloita löytyi paljon, myös kauppoja, jotka myivät kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Venäläisiä oli todella paljon. Useissa ravintoloissa oli listatkin myös venäjäksi ja asiakaspalveluakin taisi saada useissa paikoissa venäjäksi.

Me ei Mui Nessa varsinaisesti muuta ehditty kitesurffauksen ohella tekemään. Tai no tietenkin käveltiin lähialueita mutta kaikki ”nähtävyydet” jäivät kiertämättä. Mutta oltaisiin viihdytty pidempäänkin kuin viisi päivää! Sellainen kiva ja helppo rantakohde 🙂

Mui Nesta matka jatkui jälleen bussilla kohti Da Latia. Matka taittui tällä kertaa sellaisella aika luksus minivanilla. Meidän lisäksi kyydissä oli vain yksi matkustaja. Jälleen matka kesti sen noin 3,5h vaikka matkaa ei ollut kuin noin 150km. Tie oli kyllä todella kapea ja mutkainen, että ei siellä lujaa voinut ajaa. Ja sitten kun tie vähän parani niin liikennettä tuli paljon enemmän ja vauhti sen takia hidasta edelleen.

Da Lat on kaupunki sisämaassa ja se on 1500m merenpinnan yläpuolella. Ilmasto oli siis tyystin erilainen kuin Mui Nessa. Oltiin totuttu jo siihen 30 lämpöasteeseen niin Da Latiin illalla saapuessamme lämpötila oli jotain 10-15 asteen väliin 😀 Kyllä vähän paleli. Päivisin lämpötila nousi kuitenkin 20-25 asteeseen.

10km trekkailun maisemia

Da Latiin suunniteltiin tehokkaat kolme päivää. Kahdelle päivälle jokin ohjattu aktiviteetti ja yhtenä päivänä kierrellään jalkaisin. Aktiviteeteiksi valikoituivat trekkaus ja canyoneering tour.

Trekkailun osalta meillä kävi hyvä tuuri. Oltiin ainoat osallistujat! Saatiin siis yksityisopas. Opas puhui erittäin hyvää englantia ja ei me tuonne oltaisi osattu itse lähteä trekkaamaan, reittiä ei oltu merkattu mitenkään. Ei nähty koko trekkailun aikana ensimmäistäkään turistia. Vain joitakin paikallisia, jotka työskentelivät alueella. Alueella oli siis paljon kahviviljelmiä. Tuttu mäntyjen tuoksu nenässä sai taivaltaa mäkiä ylös ja alas 🙂 Jännittävin oli joen yli menevä riippusilta, joka oli aika heiluva. Mutta niin siitä vaan skoottereillakin mentiin ylitse.

Luonnon oma vesiliukumäki

Canyoneering tourille lähdettiin Dalat Adventure Toursin matkassa. Luvassa oli vauhdikas päivä! Saman päivän iltana meillä oli myös lähtö Da Latista kohti Can Thoa, eli sleeper bussiin yöksi. Niinpä aamulla aamupalan jälkeen luovutettiin hotellihuone ja jätettiin reput odottelemaan respaan. Minibussi tuli hakemaan meitä seikkailuun!

Vaijeriliuku!

Aluksi tietenkin varusteiden jakaminen kaikille sekä harjoiteltiin betoniseinällä tuota laskeutumista. Harjoittelun jälkeen lähdettiin sitten tositoimiin. Retki sisälsi useampia laskeutumisia, ensin ihan kuivaa seinämää ja ”vaikein” oli 25m korkea vesiputous, jossa todellakin vesi virtasi. Se piti mennä sukat jalassa, koska kengät olis ollu liukkaammat. Lisäksi oli yksi vaijeriliuku, luonnon oma vesiliukumäki, hyppy kalliolta veteen (7m), ”pesukone” eli laskeuduttiin sellaiseen kallioiden väliin, johon tuli vesiputous. Sitten vielä uitiin, lilluttiin virran vietävänä ja trekkailtiin 🙂

Tässä laskeudutaan alas 25m korkeaa vesiputousta! Lopussa piti hypätä noin kolmesta metristä selälleen veteen. Se oli varmaan kaikista pelottavin kohta koko päivässä 😀

Oli kyllä aivan mielettömän mukava päivä! Ja todella hyvin järjestetty. Meillä oli myös todella hyvä porukka. Meidän lisäksi ryhmässä oli kuusi israelilaista ja heidän kanssa juttu luisti hyvin. Seikkailun päätteeksi mentiin syömään todella hyvät ruuat, ruokaa oli pöydän täydeltä.

Jantsu laskeutumassa ”pesukoneeseen” eli vesiputouksen ryöpytykseen.

Aktiivisen päivän päätteeksi olisi tietenkin ollut kiva painella hotellille lepäämään mutta meillä ei enää sitä huonetta ollut. Niinpä istuskeltiin hotellin respassa (luojan kiitos hyvät sohvat) useampi tunti. Illaksi valuttiin bussille ja jännällä odotettiin ensimmäistä sleeper bussi kokemusta. Mulla jostakin syystä ahdisti, oli liian kylmä tai liian kuuma ja liian ahdasta repun kanssa mutta en oikein tiennyt mihin sen laittaa, kun pelkäsin että se lähtee jonkun mukaan. Jantsu nukkui ihan hyvin. Aikatauluissa luki, että bussi Da Latista Can Thoon 20:00-7:00 (ainakin näin me ymmärrettiin). Niinpä oltiin vähän hämillään, kun saavuttiin Can Thoon jo kello 5:00.

Auringonnousu kelluvilla markkinoilla Mekong joella

Päästiin onneksi meidän majapaikassa sisälle vaikka vastaanotto oli hyvin uninen. Meidän huone ei tietenkään ollut valmis, koska edelliset asukkaat vielä nukkuivat siellä. Maksettiin muutama euro, että päästiin aamuksi nukkumaan dormiin, koska oltiin molemmat tosi väsyneitä. Ensimmäinen kokemus dormista check! Klo 11 herättiin ja saatiin omakin huone siinä vaiheessa.

Kelluvilla markkinoilla veneet ilmoittivat näin, että mitä myyvät

Can Tho on Mekongin suiston suurin kaupunki. Ja siellä suosittuja juttuja turisteille on ainakin ”floating market” sekä Mekongin risteilyt. Me varattiin tuonne kaksi yötä ja ajateltiin, että käydään katsastamassa nuo kelluvat markkinat.

Tästä perinteinen vietnamilainen aamupala, nuudelikeitto, keittiön ikkunasta katsoen.

Aamulla lähtö oli jo kello 5:15. Otettiin retki markkinoille majapaikkamme kautta. ”Handsome John” toimi oppaanamme ja meidän hotellilta lähti kuuden hengen porukka. Paras aika vierailla kelluvilla markkinoilla on kuulemma kello 6-9 aamulla. Siellä ei ilmeisesti ole silloin vielä niin kova ruuhka. Me kuviteltiin, että siellä olisi ollut enemmän sitä perinteistä ”osta tätä ja tätä” -tuputusta turisteille. Mutta ei ollut, nämä todella olivat enemmän paikallisten markkinat. Aamupala kuului retken hintaan. Mulla jäi todennäköisesti Ha Longissa kammo tuota nuudelikeittoa kohtaan etten varmaan ikinä tule siitä tykkäämään. Söin toki jonkun verran nyttenkin, mutta en tykkää. Jantsun mielestä oli ihan hyvää.

Retkeen kuului tietenkin muutakin kuin kelluvat markkinat. Käytiin katsomassa kuinka riisinuudeleita valmistetaan. Kävimme myös hedelmätarhassa katsomassa erilaisia hedelmiä ja saatiinpa hyvä välipalakin. Hedelmät näissä maissa on vaan niin hyviä!

Mitähän muuta Can Thosta. Käveltiin parin päivän aikana tosi paljon ja löydettiin hyvä kuntosalikin. Meidän majapaikka oli vähän kauempana keskustasta, joten aina kun haluttiin esim. syömään meni kävelyyn aikaa. Me ei nimittäin ihan helpolla napata taksia 😀 Can Tho ei meitä kuitenkaan mitenkään säväyttänyt, ihan kiva, ei muuta.

Jossain kohtaa Etelä-Vietnamin rundia päätettiin kuitenkin, että lähdetään käymään myös Phu Quocissa. Kolmen viikon visiitti Vietnamissa siis muuttui reilun neljän viikon visiitiksi! Sen pidempään me ei täällä voidakaan olla (ainakaan ihan tuosta noin vaan), kun viisumit on vain kuukaudeksi. Ollaan tosiaan nyt Phu Quocissa mutta täältä tulee ihan omaa tarinaa toivottavasti muutaman päivän sisään, ennen maan vaihtoa 🙂

P.S. Ihan liikaa asiaa yhteen postaukseen! Pitäisi aktivoitua kirjoittamaan useammin niin näistä tulisi ehkä luettaviakin.

 

– Marjo