Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

semmonensopivamatka

Matka El Nidoon

Ehkä yksi tämän reissun tuskastuttavimmista matkoista oli Kota Kinabalusta El Nidoon, Filippiineille. Matka ei kartalla näytä pitkältä mutta jotta elämä ei olisi niin helppoa ei tätä väliä voi suoraan taittaa oikein mitenkään.

Jos etsitään halpoja lentoja, on niiden lentoajat yleensä p****t. Niinpä halpojen lentojen perässä valittiin lento, joka lähtee 2:35, ei päivällä vaan yöllä. Lentokentälle lähtö siinä puolen yön tienoilla. Ja lento Manilaan kesti vain vajaa 2h joten koneessa ei mitään hyviä unia ehtinyt saamaan (vaikka oli tyhjä kone ja saatiin omat penkkirivit). Manilassa passin leimaus, kysymys oletko käynyt Kiinassa ja pläräys passin sivuista. Vähän ruokaa ja odottelua. Seuraava lento Manilasta Puerto Princesiin oli edellistäkin lyhyempi lento ja taas vain pientä torkuntaa. Tässä vaiheessa oltu ilman unia se noin 24h.

Puerto Princesasta El Nidoon on vielä matkaa 5-6h. Ensin se kyyti pitää tietenkin jostain keksiä. Hotelliltamme vastattiin aika viime tingassa, että joo me lähetetään kyyti teitä hakemaan maksaa 600pesoa/hlö (eli noin 11e). Puolen tunnin odottelun jälkeen meidät ohjataan johonkin minivaniin. Onko tää oikea? Alku vaikuttaa hyvältä, meitä on kuusi ihmistä kyydissä. Lyhyen matkan jälkeen pysähdytään, hypätkää toiseen autoon. What? Se minivani oli ääriään myöten täynnä. Meille Jantsun kans oli vain etupenkkipaikat jäljellä ja näistä se keskimmäinen ei näyttänyt siltä, että siinä olisi haluttanut istua kuutta tuntia (oli sellainen hieman korkeampi, jälkikäteen viritetty). Yhdellä toisella pariskunnalla paloi käpy hommaan ja he kysyivät mitä maksaa oma auto. He sitten tarjosivat meille aika hyvää diiliä: maksakaa tonni lisää ja hypätkää samoille jousille. He siis maksoivat matkasta 4000pesoa ja me 2200pesoa (noin 40e). Tartuttiin tarjoukseen, ruhtinaallisesti tilaa! Pääsi ihan makaamaan taaimmaiselle penkkiriville. Kyydistä tuli joo hieman kallis, mutta sillä hetkellä se ei haitannut tippaakaan, eikä kyllä haittaa edelleenkään 😀

El Nidossakin on kyllä lentokenttä, mutta halvin reitti tuli Puerto Princesin kautta.

Matka kesti noin 5,5h parilla pysähdyksellä. Vessoista sai maksaa 5pesoa paikallisilla ”huoltoasemilla”. Paikat taattua Aasia laatua 😀 Syötävää ja juotavaa sai myös ostettua. Ensimmäisellä stopilla napattiin riisiä ja vähän jotain lihaa. Ei nää buffetit mitää houkuttelevia olleet.. Perille saavuttiin ihan hyvään aikaan. Nukuttiin parin tunnin päikkärit ja käytiin syömässä ja jatkettiin nukkumista. Seuraavana päivänä sitten jaksoikin jo lähteä hieman tutustumaan ympäristöön 🙂

Corong Corong Beach

Meillä on tähän asti täällä oleilu ollut tosi aktiivista! On käyty pari saarihyppelyä, skootterilla ajelemassa ja käveleskelty lähirantoja. Instagramissa lähinnä tarinan puolelle ehtinyt mitään päivitellä. Kirjoittelen lisää, kun taas ehdin. Huomenna lähdetään sukeltamaan.

 

-Marjo

Pieni kurkistus Borneon saarelle

Vähän jälkijunassa taas tullaan. Filippiineiltä kirjoittelen edellisen kohteen kohokohdista 🙂

Yhdeksän päivän stoppi Malesiassa (30.1-7.2.2020) tuntui jopa jokseenkin pitkältä, kun vietettiin kaikki yöt samassa paikassa. Tai no majapaikkaa vaihdettiin neljästi mutta pysyttiin samassa kaupungissa eli Kota Kinabalussa. Malesialle kuuluu osa Borneon saaresta. Suurin osa saaresta kuuluu Indonesialle ja pieni valtio nimeltä Brunei sijaitsee myöskin tällä saarella. Kota Kinabalu sijaitsee siis länsirannikolla Sabahin maakunnassa. Joskus täytyy päästä takaisin. Etenkin saaren itärannikon sukelluskohteet ja Kinabatang joki kiinnostaa.

Vuosi sitten käytiin Malesiassa mantereen puolella ystävien kanssa. Yksi suuri ero meidän mielestä Borneon puolelle olivat ihmiset. Kota Kinabalussa ja sen ympäristössä koettiin, että ihmiset olivat ihan äärimmäisen ystävällisiä. Vastaantulijat usein hymyilivät ja jopa ketjupaikoista sai aina aurinkoista palvelua. En väitä, että mantereen puolella oltaisiin mitenkään töykeää palvelua saatu. Koettiin samaisella reissulla viime vuonna Thaimaan puolelle saapuessa hurja tasoero palvelun laatuun ja ihmisten ystävällisyyteen.

Sukellusreissulla käytiin lounas syömässä Pulau Gaya saarella

Meillä oli tarkoituksena viettää hyvin aktiiviset päivät kohteessa, kun aikaa oli varattu noin vähän. No toisin kävi. Allekirjoittanut tuli hieman kipeäksi sukellusreissun jälkeen. Ei nyt mitenkään järkyttävän paha onneksi, vähän kurkku kipeä ja sellainen vetämätön ja tukkoinen olo. Todettiin, että parempi ottaa iisimmin muutama päivä jotta ei jää päälle pidemmäksi aikaa.

Pulau Gaya

Tosiaan meidän ensimmäinen sukellusreissu Open Water Diver -sertifioinnin jälkeen! Ostettiin reissu Borneo Dream Travel & Tours -yhtiöltä. Ja todellakin voimme suositella! Meitä oli sukeltamassa vain kolme henkilöä ja kaksi divemasteria (me sukellettiin Jantsun kanssa toisen kanssa ja yksi nainen oli muistelemassa sukellusta toisen kanssa). Lisäksi mukana oli kaksi snorklaajaa ja myös heillä oli oma opas. Koko porukka oli ammattitaitoisia ja ystävällisiä 🙂 Meillä oli kaiken kaikkiaan mielettömän kiva päivä ja kokoajan turvallinen olo. Pakko tunnustaa, että mulla kyllä jännitti aamulla. Jännitys laantui siinä vaiheessa, kun päästiin satamaan ja tavattiin meidän ihana divemaster Esther.

Green Turtle

Tehtiin tosiaan kaksi sukellusta Tunku Abdul Rahman National Parkin alueella aivan Kota Kinabalun edustalla. Tänne ei tosiaan tarvitse kauhean pitkään matkata veneellä. Näkyvyys ei tähän aikaan vuodesta ole parhain mahdollinen mutta lähinnä haluttiin lähteä mahdollisimman nopeasti tekemään joku sukellus sertifioinnin jälkeen, kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa. Tässä vaiheessa riittää harjoiteltavaa joten suhteellisen helpot kohteet on meidän juttu.

Nemoja löydettiin paljonkin!

Molemmilla sukelluksilla nähtiinkin kyllä! Korallit ei ensimmäisellä sukelluksella häävejä olleet, toisella parempia mutta hyvin paljon valitettavasti kuollutta. Toisella sukelluksella nähtiin kilpikonna pohjasta lepäilemästä <3 Yhdellä stopilla käytiin myös vähän snorklaamassa ja erilaisia kaloja näkyi paljon. Näkyvyys snorklatessa oli todella hyvä. Merivesi ei ollut yhtä lämmintä kuin Koh Taolla ja sukelluksen lopussa alkoi märkäpuvusta huolimatta olla vähän vilpoinen. Siihen päälle veneen kyydissä istuminen niin 30 lämpöasteesta huolimatta paleli 😀 Tämän seurauksena pitikin parannella jokunen päivä.

Ei mitään valtavan fyysistä tai kylmää viitsitty sitten tehdä. Niinpä lähdettiin yhtenä päivänä käymään Klias joella. Sinne kesti Kota Kinabalusta autolla noin 2h/suunta. Jokiristeily ei kauaa kestänyt, vain noin 1,5h. Mutta sitä olisi ollut turhaa aloittaa aikaisemmin, koska eläimet nukkuivat kuumaan aikaan.

Ja miksipä juuri sinne lähdettiin. No katsomaan josko nähtäisiin nenäapinoita! Ja nähtiinkin. Toki ne olivat hyvin korkealla puissa syömässä lehtiä. Nenäapinoita elää luonnossa vain Borneon saarella ja laji on uhanalainen. Nähtiin myös liskoja ja lintuja. Auringonlaskettua käytiin vielä toinen pyörähdys joella katsomassa tulikärpäsiä. Kuutamo hieman haittasi näkyvyyttä, ei ollut kauhean pimeää. Tuiketta puissa kuitenkin näkyi.

Auringonlasku Klias joella

Tehtiin myös toinen sellainen helppo retki. Eli paljon autossa istumista ja muutama nähtävyys. Lähdettiin ylöspäin, kirjaimellisesti. 1800m merenpinnan yläpuolella taidettiin korkeimmillaan olla. Maisemat oli U-P-E-A-T! Syötiin taivaallisen hyvää ananasta. Ja tällä reissulla meillä oli varmaan yksi parhaista oppaista koskaan, ”Ari”. Tiesi ja osasi kertoa todella paljon, paljon pieniä yksityiskohtia ja puhui erittäin hyvää englantia.

Kinabalu Mountain

Yksi kohteista oli Desa Dairy Farm. Malesian suurin maitotila. Reilu 300 holsteinia lypsämässä. Olisi ollut mielenkiintoista keskustella tilasta jonkun kanssa, joka olisi osannut vastata kysymyksiimme. Näin ollen vierailu jäi vähän vajavaiseksi.

Mutta tällä tilalla oli otettu kaikki hyöty irti turisteista. Kuulemma paikalla vierailee todella paljon nimenomaan malesialaisia turisteja. Ja väkeä oli todellakin paljon! Meidän kanssa yhtäaikaa paikalla oli varmasti yli sata henkilöä. Tilalla pääsi katsomaan aamu- ja iltalypsyä ikkunan takaa. Pääsi katsomaan hiehoja laitumella. Siellä oli myöskin yhdessä tilassa muutama vasikka ja kilejä, joita sai juottaa tuttipulloilla, maksua vastaan tietenkin. Tällä tilalla maito jatkojalostettiin itse. Tilalla oli myynnissä paitoja ja lippiksiä (Desa Dairy Farm painatuksella tietenkin). Löytyi erikseen kahvila, jäätelökioski ja jonkinlainen snägäri. Lisäksi tietenkin pystyi ostamaan maitoa, jogurttia ja juustoa. Ja pitihän meilläkin tämän vierailun jälkeen tietenkin kaupasta etsiä tilan tuotteita, eli markkinointi onnistunutta 😉

Paikalle oli viiden ringetin (eli reilu 1e) sisäänpääsymaksu. Ja esimerkiksi ihana pehmis maksoi myöskin reilun euron ja kahvi noin 1,5e. Ei nämä huonoa bisnestä varmastikaan tee. Tila oli noin 200 hehtaaria ja paikalla on kuulemma ennen ollut golf rata. Mutta ei yhtään hullu idea. Ja onhan tämä aivan varmasti hieno elämys ihmisille, jotka eivät tällaisesta mitään tiedä. Pääsevät näkemään, mistä se maito ja maitotuotteet tulee 🙂

Canopy Walking 43 metrin korkeudessa

Tilavierailun jälkeen matka jatkui vielä kuumille lähteille ja canopy walkille. Nämä siis sijaitsivat samassa paikassa. Päästiin siis vähän urheilemaankin, kun canopy walkille piti kiivetä polkua joku varmaan 20 minuuttia. Ihan hauska kokemus tämäkin! Tämän jälkeen saatiin lämmin jalkakylpy kuumilla lähteillä.

Poring Hot Spring

Coronavirus jyllää joten kiinalaisia turisteja ei nyt ole Malesiassa eikä täällä Filippiineilläkään näkynyt. Tietenkään tämä virus ei ole hyvä asia, mutta me on saatu kiertää turistinähtävyyksiä ilman tungosta. Meidän oppaamme sanoi, että esimerkiksi Malesiassa viruksen odotetaan vaikuttavan niin rajusti, että turisteja Kiinasta tulee 25% vähemmän kuin normaalisti.

Lounas maisemat <3

Borneo ja sen vihreys ja ihanat ihmiset viehättivät. Kota Kinabalu oli aivan mukava ja siisti kaupunki. Paljon ostoskeskuksia. Tuli syötyä liian monesti mäkkärillä, kun niitä tuntui löytyvän joka kulmalta 😀 Kota Kinabalu on ihan hyvä tukikohta tutustua tähän alueeseen. Paljon oli erilaisia retkiä tarjolla. Tottakai autossa joutuu istumaan, ihan sama mihin suuntaan lähtee. Crab -taksisovellus toimi hyvin ja kyydin sai nopeasti ja halvalla.

 

– Marjo

Ääripäitä, Khanomista Bangkokiin

Meilläkin loma häämöttää loppuaan. Reissu tosin jatkuu. Ollaan sanottu, että nyt ollaan lomalla, kun Meiju tuli lomailee meidän kanssa 😀 Illalla meillä on lennot Malesian Kota Kinabaluun, Borneon saarelle. Täältä Don Mueang lentokentältä viimeistelen tätä postausta.

Khanom

Koh Phanganilta tosiaan jatkettiin matkaa ferryllä takaisin mantereelle, Khanomiin. Oltiin luettu, että se on todella rauhallinen paikka ja lähettiinkin sitten sinne ihan vaan rentoutumaan. Vaikka sitä toki oltiin tehty jo aikaisemmissakin kohteissa. Kun ostettiin lippuja Phanganilta niin pieni epäilys hiipi meihin. Nimittäin lippuja myyvä rouva kysyi, kun oli jo jonkun aikaa lippuja kirjoitellut, että miksi te menette Khanomiin. Ei vissiin ihan tyypillinen kohde kolmelle nuorelle reissaajalle?

Näkymät parvekkeelta

Sellaisen meille sopivan hotellin löytäminen tuntui hyvin haasteeliselta. Pitäisi kuitenkin pysyä budjetissa mutta mitä olisi lomailu ilman uima-allasta ja muuta mukavaa. Paljon löytyi liian kalliita, tosi hienon näköisiä paikkoja. Sitten löytyi niitä, jotka eivät oikein houkutelleet. Päädyttiin lopulta vähän ylittämään budjetti ja valittiin Khanom Golden Beach hotel. Myöhemmin paikan päällä kuultiin, että hotelli oli suomalaisten suosima. Löytyi paaljon suomalaisia kirjoja hyllystä ja pääsin vaihtaa kaikki kolme jo luettua kirjaa uusiin! Hotellilla sattui olemaan meidän kanss yhtäaikaa kaksi suomalaista pariskuntaa. Muuten siellä ei sitten juurikaan porukkaa tuntunut olevan. Henkilökunta oli ihanan ystävällistä ja palvelualtista vaikka kielitaito ei kaikilla parhain ollutkaan. Viikonloppuna hotelli alkoi täyttyä thaimaalaisista turisteista.

Khanomissa on Thaimaan pisin ranta, 10km. Pitkä se tosiaankin oli ja R-A-U-H-A-L-L-I-N-E-N. Välillä se tuntui jopa autiolta. Roskaa oli jonkun verran mutta valitettavasti se tuntuu Aasiassa olevan aika tavallista. Meri huuhtoo niin paljon mukanaan ja kukaan ei siivoa noita yleisiä alueita. Hotellien kohdalla oli vähän siistimpää. Ainakin nyt tammikuussa aallot olivat melko isot rannalla ja kova tuuli. Meistä kukaan ei käynyt meressä uimassa. Hotellilla oli ihana allasalue aivan meren rannalla joten viihdyttiin siellä. Kuumakaan ei rannalla varsinaisesti tullut tuulesta johtuen.

Vuokrattiin yhtenä päivänä kaksi skootteria, että päästiin vähän kiertämään aluetta. Etäisyydet olivat liian pitkiä kävelyyn jopa meille 😀 Khanomissa liikenne on hyvin rauhallista ja tiet todella hyvässä kunnossa. Tällä kertaa minäkin pääsin ajamaan, kun Meiju meni Jantsun kyytiin ja sain oman skootterin. Ei meillä mitään merkittävää päämäärää ollut, käytiin keskustan tuntumassa ja rannan molemmissa päissä. Kunhan ajeltiin.

Khanomissa on mahdollista nähdä vaaleanpunaisia delfiineitä! Oltiin ajateltu aikaisemmin, että lähdetään käymään veneretkellä, jolla niitä  voisi nähdä. Ei sitten kuitenkaan lähdetty osin sen vuoksi, että merenkäynti oli kova ja osin siksi, että retket olivat melko kalliin oloisia. Mutta meilläpä kävi ihan älyttömän hyvä tuuri! Oltiin syömässä rannalla ravintolassa niin siinäpä niitä delfiineitä rannalla polski <3 Niitä oli ainakin kolme ja menivät useamman kerran siitä ravintolan ohitse. Kuvissa delfiinit eivät näytä niin vaaleanpunaisilta, mitä ne silmään näytti. Aurinko sen verran valotti niitä.

Oltiin ostettu jo ennakkoon lennot Surat Thanista Bangkokiin. Eli Khanomin rauhasta ruuhkaisaan Bangkokiin. Lauantaina illalla mentiin siis Khanomista taksilla lähelle Surat Thanin lentokenttää halpaan majapaikkaan. Hintaa oli jotain 7e/hlö ja tosi siisti majapaikka, Innkhun House URT Suratthani Airport)! Meille annettiin kaksi huonetta vaikka olin varannut vain yhden. Ilmainen lentokenttäkuljetuskin kuului hotellin hintaan. Sunnuntaina aamulla viiden aikaan lähdettiin lentokentälle ja kahdeksalta oltiin jo Bangkokissa. Otettiin vähän enemmän luxus majoitus Meijun viimeiseksi yöksi, Jantsun kanssa jatkettiin siinä vielä toinen yö. Meijun lento lähti vasta illalla joten saatiin näin pitää varmasti huonetta koko päivä ja Meiju sai nauttia vielä viimeisestä lomapäivästä 🙂

 

Hotelli oli Dusit Princess Srinakarin Bangkok. Hotellissa oli mieletön buffet -aamiainen! Hotellin vieressä oli ostoskeskus Seacon Square, kaikki tarvittava löytyi siis kävelymatkan päästä. Suvarnabhumin lentokentälle matkaa oli noin puoli tuntia taksilla. Meiju käytiin viemässä taksilla mutta tultiin Jantsun kanssa takaisin skytrainilla + bussilla ja hyvin näppärästi (+ halvasti) onnistui näinkin 🙂

Swensen’s löytyi ostoskeskuksesta joten muutamat jäätelöt siellä!

Pyykinpesu oli ainoa asia, joka sai ärsyyntymään.. Ei löydetty mistään lähistöltä pyykkäyspalvelua ja hotellin pyykkäyspalvelu oli niin kallis, että meillä olis varmaan ollu järkevämpi lähteä ostamaan uudet vaatteet. No, nyrkkipyykillä pakolliset ja jospa sitten Malesiassa löytyisi järkevämpään hintaan, tai edes pesukoneita, joilla voisi itse käydä pyykit pyöräyttää.

Heippa Meiju <3

Meiju tosiaan lähti maanantaina ja meillä lento tänään keskiviikkona. Pari päivää jäi vielä aikaa. Vaihdettiin hotellia julkisia käyttäen. Aikaa tähän vaihtoon meni kaksi tuntia 😀 Ensin hotellilta bussipysäkille, siinä ooteltiin tovi oikeaa ja saattoipa mennä pari ohikin. Skytrainilla keskustaan ja vaihdettiin toiseen linjaan. Ja vielä bussilla viimeinen lyhyt pätkä. Skytrain on hyvinkin selkeä ja sillä on kyllä helppo liikkua! Jos vielä joskus Bangkokiin eksytään niin majapaikka ehdottomasti läheltä skytrainia. Bussit olivat sitten hitusen haastavampia. Niitä suhas kokoajan eri numeroilla ja lopulta hypittiin ihan eri numeroisiin busseihin, kun oltiin suunniteltu ja päädyttiin suunnilleen oikeisiin paikkoihin.

Ei jaksettu tutustua kaupunkiin sen koommin. Tuntui, että aikaa oli niin vähän et päädyttiin viettää se aika hotellilla. Meidän toinenkin hotelli oli kuitenkin tosi kiva. Löytyi hyvä kuntosali (ilmastointi!) ja uima-allas katolta (hotelli oli Grand Tower Inn Rama VI Hotel). Hotellia vaihdettiin siksi, että meidän lento lähtee tosiaan eri lentokentältä kuin Meijun ja haluttiin tulla vähän lähemmäksi. Ja toinen syy tietenkin hinta. Tämä jälkimmäinen oli melkein 20e halvempi yöltä.

Hotellin uima-allas kerroksessa 24

 

– Marjo

Saarihyppelyä, Koh Tao ja Koh Phangan

Koh Nang Yuan -saari näköalapaikalta katsottuna

Thaimaassa saarihyppely on mukavaa ja helppoa. Niinkuin Thaimaassa matkaaminen muutenkin. Koh Taolle varattiin viisi päivää aikaa. Meidän sukelluskurssi kesti sen kolme päivää joten saarta ei ihan hirveästi ehditty näkemään. Valittiin hyvä hotelli, jotta Meiju saa meidän sukelluspäivät nautiskella kivasta hotellielämästä ja rentoutua. Hotelli (Chaantalay) oli oikein loistava 🙂 Etenkin allasalue oli todella hieno ja huoliteltu. Viimeisenä iltana oltiin lähdössä ulos vähän myöhemmin ja Meiju hoksasi vasta alhaalla, että tarvis käydä vessassa. Totesin, että käydä noissa yleisissä vessoissa allasalueen vieressä. Kohta kuului kauheaa kiljuntaa ja Meiju juoksi vessasta ulos 😀 Mietittiin Jantsun kans mikähän siellä oli ja heräsikö koko hotelli. Meiju jalkojen juuresta oli juossut isompi kokoinen hämähäkki.. Se oli painellut oven ali ja hetken päästä se juoksi oven ali takaisin vessaan ja se oli Meijulle liikaa. Olisi ollut aivan varmasti minullekin! En ole edelleenkään nähnyt yhdelläkään reissulla mitään isompaa hämähäkkiä. Osaan vissiin pitää sopivissa paikoissa silmät kiinni. Muutaman kerran Jantsu tai joku muu on nähnyt jossain ulkona isomman hämähäkin mutta mä en koskaan katso niihin suuntiin 😀

Meijun valtakunta kolme päivää

Tehtiin heti seuraavana päivänä saapumisesta snorklausretki. Meiju piti tietenkin saada kokemaan snorklaus ja Koh Taolla oli kuulemani perusteella hienot snorklauspaikatkin. Ostettiin retki Oxygen nimiseltä firmalta. Vene oli aika iso ja porukkaa paljon mutta retki oli hyvin organisoitu. Thaimaassa nämä vaan yleensä toimii!

Retken ensimmäinen stoppi oli Koh Nang Yuan -saari. Siellä kolme saarta yhdistyy hiekkakaistaleilla toisiinsa. Toki vesi oli meidän vierailun aikana ainakin korkealla ja päästäkseen näköalapaikalle piti keskimmäiseltä saarelta kävellä vedessä, joka ulottui vyötärölle asti. Saari oli todella kaunis paikka! Meri ympärillä oli turkoosia ja paljon snorklaajia ja sukeltajiakin oli näissä vesissä. Saarelle oli tiukasti kielletty tuomasta esim. muovipulloja. Myös räpylöiden ja sellaisten uintikenkien tuominen oli kielletty. Mietittiin oliko ne kielletty siksi, koska niillä voi helposti seisoa koralleiden päällä..? Sitäkin kun näkee hyvin paljon. Saarelta sai ostettua vain lasipulloissa olevia juomia.

Kävimme tietenkin siellä kuuluisalla näköalapaikalla. Ja koska saavuimme isommalla veneellä, ja siellä oli paljon muitakin veneitä, oli ruuhka taattu. Kuvien seesteisyys ei ole ihan todellisuutta. Kuvauspaikalle joutui oikeasti jonottamaan! Tämä aika ei selvästikkään ollut paras mahdollinen. Mutta maisemat oli tottakai upeat.

Saarelta matka jatkui eri snorklauspaikkoihin Koh Taon ympärillä. Koko saari kierrettiin ympäri ja muutama paikka jäi snorklaamatta kovan merenkäynnin vuoksi. Näiden tilalle otettiin toisia paikkoja joten lopulta pysähdyksiä oli niin paljon kuin niitä oli luvattukin. Veneessä tarjoiltiin herkullinen lounas jolla jaksoi hyvin loppu päivän. Kaloja ja koralleita näkyi jokaisella pysähdyksellä. Hienoja snorklauspaikkoja 🙂 En oikein osaa sanoa, ehkä nämä ei hienoudessaan Koh Lipen ohitse menneet (jos nyt Thaimaan kohteisiin vain verrataan). Viimeisellä snorklauspaikalla pysähdyttiin suuren merikilpikonnan vuoksi. Ehdittiin Jantsun kanssa ensimmäisenä paikalle. Jantsu näki myös pienen hain matkalla! Veneellinen turisteja oli tietenkin liikaa kilpparilla ja se kävi pinnalta hakemassa happea ja häipyi syvemmälle.

Koh Taolla minun ja Jantsun aika kului sukeltamassa ja Meijun aika uima-altaalla. Viimeisenä iltana ajateltiin kuitenkin et pitäähän meidän käydä iltamenoja edes yhtenä päivänä katsastamassa! Postauksen alussa kerroinkin jo hämähäkki episodista joten jatketaan siitä. Rannan suuntaan käveltiin ja kadulta ostettiin tietenkin bucketit, eli drinkit sankoissa. Yks näitä riittää illaksi tai on jo ehkä vähän liikaakin 😀 Käveltiin rannalla katsomassa eri paikkoja ja päädyttiin istumaan yhteen, jossa oli huikean näköiset tulishowt. Meijun kanssa kumpikin käytiin myöskin ”lavalla” ja päästiinpä myös pyörittämään tulipalloja. Ilta oli hauska ja venähti melko myöhään. Juteltiin kivojen norjalaisten kanssa loppuillasta, kun henkilökunta jo keräili tuoleja pois. Katse kelloon, bileet jatkuu vai nukkumaan? Nukkuminen vei voiton. Meillä oli seuraavaksi aamuksi jo kyyti ostettu Koh Phanganille joten unta taidettiin saada ehkä 5h? Onneksi melko kivuttomasti meni kuitenkin seuraava aamu. Väsymys tottakai painoi.

Mietittiin kauan et mennäänkö Koh Samuille vai Koh Phanganille. Molempiin ei ois ehditty, kun haluttiin käydä tsekkaa mantereella myös Khanom. Muiden kokemuksien perusteella päädyttiin Phanganille ja ei kaduta! Tykättiin paikasta todella paljon. Phanganista tykättiin jopa enemmän kuin Taosta. Osasyynä tietenkin voi olla, ettei niin ehditty Koh Taoon tutustua. Taolta Phanganille ferryllä kesti noin 2,5h. Ferry kylläkin lähti Taolta varmaan tunnin myöhässä. Otettiin vähän riskillä majapaikka. Mutta tällä kertaa riski kannatti. Melkein kuin ois yksityishotellissa oltu 😀 C Villas. Palveluita ei ollut mutta kaikki löytyi pienen kävelymatkan päästä. Allas oli ihana ja aivan rannalla. Huonekin siisti. Pientä fiksausta ois moni kohta kaivannut mutta kun ei antanut pienten asioiden häiritä niin täällä viihdyttiin kyllä paremmin kuin hyvin!

Harmi ettei oltu Full Moon partyjen aikaan täällä. Ois ollu ihan hauska kokea ne bileet 😀 Tää meidän majapaikka oli Koh Phanganin eteläkärjessä joten juurikin siellä, missä noi täydenkuun bileet järjestetään. Voin kyllä todeta, että todella rauhallista nyt kun ei ollut täysikuu. Rauhallisempaa kuin Koh Taon Sairee Beachillä, tällainen kokemus meille jäi.

Phanganilla otettiin yhdeksi päiväksi kuski, joka ajoi meitä eri paikkoihin. Kaksistaan ois varmaan vuokrattu skootteri mutta kolmestaan oli kivempi näin. Ja toisaalta kuski vei meitä sellaisiin paikkoihin joihin ei ehkä ois itse osattu mennä.

Secret Mountain -viewpoint

Toodella jyrkkää nousua oli luvassa heti alkuun! Secret Mountain näköalapaikalta näki pitkälle. Meidän harmiksi oli hieman pilvistä, joten näkyvyys ei ollut ihan kaikista parhain mahdollinen. Käytiin myös pyörähtämässä taas yhdellä ”vesiputouksella”. Ne kun eivät kuivaan aikaan vesiputouksia muistuta. No nähtiin kuitenkin vettä tulevan kivien välistä 😀 Ei me sentään oikeasti enää edes näiltä vesiputouksilta mitään odoteta (kuivaan aikaan).

Malibu Beachillä käytiin lepäilemässä noin tunnin verran

Saaren pohjois osakin vaikutti tosi kivalta. Varmaan ois tykätty saaresta riippumatta majapaikan sijainnista. Ainakin sellainen fiilis meille tuli. Käytiin snorklaamassa kahdessa eri paikassa. Ensimmäinen paikka ei rannalta lähtiessä vakuuttanut mutta vähän matkaa, kun jatkoi kauemmas oli paikka todella hieno! Oli tosi paljon erilaisia kaloja ja koralleitakin. Ja vesi oli tosi kirkasta. Meistä tämä oli hienompi paikka kuin ne paikat, joissa Koh Taolla käytiin. Paikka oli vähän samanlainen kuin Koh Taon Nang Yuan, hiekkakaistale yhdisti Koh Phanganiin Koh Ma saaren. Siinä saaren vieressä oli se hieno snorklauspaikka 🙂

Toinen oli lähinnä sellainen paikka jossa kaloja ruokittiin ja niitä oli tosi paljon. Jopa ällötti välillä, kun kalat uivat niin kauhean lähellä. Pohjassa näin myös yhden mustekalan! En ole ennen nähnyt ja yritin Meijua huitoa katsomaan niin se ehti hävitä. Tämä paikka oli Secret Beachin vieressä ja sinne mentiin huikean hienon ravintolan (Koh Raham) lävitse. Syömässä ei käyty mutta suosittelen tsekkaamaan paikan jos täällä päin liikkuu. Oli tosi hienosti tehty 🙂

Koh Phanganilla nautiskeltiin meidän lähes yksityisestä uima-altaasta. Parhaimmat uima-altaas sijaitsevat kyllä ehdottomasti meren äärellä. Tuuli puhaltelee sopivasti altaalle ja maisemat on kohdillaan.

Meidän hyvin persoonallisesti nimetty uimalelu ”Unicorn” kulki mukana Hua Hinistä asti. Hyljättiin se sitten Khanomiin.

Thaimaassa (kuten varmasti monessa muussakin paikassa) riittää saaria hypeltäväksi! Tällä kokemuksella pidetään Thaimaassa enemmän etelän saarista 🙂 Vaikka Tao ja Phangankin olivat ehdottomasti upeita ja käymisen arvoisia!

Mikä on sun lemppari paikka saarihyppelylle?

– Marjo

Auringonlasku Koh Phanganilla