All Posts By

semmonensopivamatka

Langkawi 8-12.3.2019

Penangista tultiin laivalla Langkawille. Ensimmäinen pätkä laivalla ja näitä sitten olikin edessä myös Langkawin jälkeen, kun Thaimaan puolelle siirryttiin saarihyppelemään.

Langkawi oli oikeastaan ennen tätä reissua se paikka, jonka olemassaolosta Malesiassa tiesi pääkaupunki Kuala Lumpurin lisäksi. Ensimmäinen paikka tällä reissulla, johon varasimme meidän mittapuulla ruhtinaallisen pitkän ajan: neljä yötä! Pidempäänkin olisi voinut viihtyä ja hyvin paljon jäi näkemättä ja kokematta (niinkuin lähes aina).

Ensimmäisenä iltana syötiin ”hienosti” rannalla auringon laskiessa
Jonkun muun illan eväät nautittiin hotellin terassilla. Tax-free juomat ja ruuat paikallisten markkinoilta. Nuudeliannos käärittynä paperiin.

Varattiin edullinen majoitus hyvin läheltä ”pääkatua” ja rantaankaan ei pitkä matka ollut. Majoitus oli Chenang Inn. Aamupalan kera neljä yötä kustansi noin 25e/yö/pariskunta. Huoneet olivat siistejä ja niissä oli oma suihku lämpimällä vedelle ja ilmastointi. Oli totaalisen nappivalinta tämä paikka! Lähellä kaikkea mutta silti todella rauhallinen sijainti. Terassilla oli kiva istua iltaa porukassa. Ei mitään valittamista.

Tehtiin yksi ohjattu kajakkiretki. Järjestäjä oli Xtreme lLangkawi. Voin todellakin suositella! Opas oli todella asiansa osaava ja ryhmäkoko pieni. Itseasissa ryhmässä olimme vain me neljä. Todellakin hintansa arvoinen vaikka oli vähän normaalia kalliimpi (noin 55e/hlö).

Kajakoimme mangrovemetsässä ja kävimme myös pienellä rannalla. Näimme paljon kotkia, jostakin veneestä niitä ruokittiin. Kajakoinnin päätteeksi saimme todella hyvät ruuat kelluvassa ravintolassa, olimme ainoat siellä. Näimme muita ryhmiä myös, ryhmäkoot olivat todellakin suuremmat ja he tekivät paljon pienemmän kierroksen kajakeilla. Ruuan jälkeen ajoimme vielä veneellä sellaisen luolan kautta, jossa oli todella paljon lepakoita.

Tämän jälkeen sitten takaisin lähtöpaikalle ja hyvästelimme oppaamme 🙂

Nooran kans selfiehetki
Meijän huippis ryhmärämä!


Puun alituksen jälkeinen kolari 😀

Langkawilla nautittiin rannoista ja kierreltiin pääkatua ostosten toivossa. Eipä sieltä juuri mitään mukaan kuitenkaan tarttunut. Jantsulle jokunen uusi paita ja mulle uudet fliparit 🙂 Kuala Lumpurista ostetut nimittäin pettivät jo tässä vaiheessa 😀

Käytiin myös yhtenä päivänä saaren toisella puolella (Pohjoispuolella), Tanjung Rhu Beachillä. Aurinkotuolit olivat aivan järkyttävän hintaisia joten lähdettiin kävelemään hieman kauemmas. Löydettiin täydellinen paikka puun alta ja siinä lähistöllä ei ollut ketään muita!

Tanjung Rhu Beach
Tanjung Rhu Beach
Vesiputoukset ei kauheesti tiputtele vettä jos on kuivaa. Moneskohan kuiva vesiputous tää jo oli meidän reissuilla, koskaan ei opita 😀 paikka: Selamat Datang

Ja vielä pieni videokooste:

Seuraavaksi suunnataan katseet Thaimaahan! Alla olevassa kuvassa sinne jo katsellaankin 😉 Ei toki kyseiselle saarelle matkattu (Koh Tarutao).

– Marjo

Suurkaupunki saaressa, Penang

Bussilla saavuttiin Penangiin auringonlaskun aikaan. Huoneisten omistajat suosittelivat käyttämään taksin tilaamiseen sovellusta ”Grab”. Todellakin voin suositella! Toimi erinomaisen hyvin ja taksit eivät olleet pahan hintaisia.

Oltiin varattu melkoisen hulppean näköinen huoneisto bookingin kautta: The Landmark Seaview Super Condo Gurney. Osattiin odottaakin hienoa mutta silti paikka löi meidät ällikältä 😀 Huoneisto oli toiseksi ylimmässä kerroksessa (40/41) ja se oli aivan valtava. Kaksi makuuhuonetta, lisäksi suuri olohuone kera parvekkeen ja ruokailutilan, keittiö, useampi vessa/kylpyhuone ja parvekkeita. Siisti ja tyylikkäästi sisustettu. Rakennuksessa oli myös suuri uima-allas vapaasti käytettävissä, allas-alue oli todella siisti. Mulla ei valitettavasti huoneiston sisältä ollut mitään kuvia.

Tämä paikka osoittautui kuitenkin meille liian suurkaupungiksi. Onneksi oli kiva majoitus. Jos ei niin kaupungeista välitä, niin suosittelen Penangista majoituspaikaksi jotain syrjäisempää. Meidän huoneisto siis sijaitsi George Townissa. Kun kävimme Monkey Beachillä oli siellä päin ainakin rauhallisemman oloista. George Townissa ruuhkat olivat kokoajan läsnä ja lyhyetkin matkat kesti taksilla kauan. Mutta loppupeleissä hyvin monipuolinen kohde, ehkä se kaksi päivää oli liian lyhyt aika tällaiseen paikkaan ja toisaalta valitsimme meille hieman huonon sijainnin.

Käytiin Penangin kansallispuistossa ja Monkey Beachillä, niistä kyllä tykättiin todella paljon. Meille sanottiin ettei Monkey Beachille pääse kävellen, koska reitit ovat osin niin huonossa kunnossa. Sinne olisi siis pitänyt mennä veneellä. Haluttiin lähteä kuitenkin kokeilemaan ja perille päästiinkin. Välillä reitti oli toki erittäin mielenkiintoinen, kun puusta tehdyt kävelyreitit olivat rempallaan ja portaista osa hieman epäluotettavan tuntoisia. Suuria puita oli myös kaatunut eteen. Useamman tunnin kävelyn jälkeen kuitenkin päästiin Monkey Beachille. Ihan kaunis paikka ja ainakaan silloin, kun me oltiin ei siellä ruuhkaksi asti porukkaa ollut. Sieltä sai ostettua juomaa ja ruokaa. Venekyydillä kuitenkin poistuimme rannalta ennen auringonlaskua.

Penangista löytyi paljon sellaisia ruokatoreja joista sai todella edulliseen hintaan ruoka-annoksia. Jantsu tilasi yhtenä iltana puolikkaan kanan, oli tainnut harkita kokonaistakin 😀 Puolikas kana maksoi juoman kanssa noin viisi euroa. Alla kuvassa oleva annos, muistaakseni juoman kanssa, reilu 2e.

Viimeisenä aamuna käytiin kävelemässä George Townin vanhassa kaupungissa. Etsittiin George Townin kuuluisaa katutaidetta. Oli ihan hauska idea, että taideteoksille oli kartta, jonka avulla niitä pystyi etsimään. Todella suosittu vaikutti olevan etenkin kiinalaisten keskuudessa ja kuvia olikin vaikea välillä ottaa, melkein sai jonottaa. Me menimme melko aikaisin aamusta ja alkuun saimme kiertää melkein keskenämme. Tämän kokemuksen perusteella suosittelen menemään aikaisin aamulla. Hienoa katutaidetta kyllä 🙂

– Marjo

Viileämpään, Cameron Highlands

Viidakon jälkeen vuorossa oli ylängöt Cameron Highlandissa. Minibussilla suuntasimme kaupunkiin nimeltä Tanah Rata. Odotettavissa oli viileämpi ilma. Korkeuden puolesta osasimme odottaa jotain samankaltaista kuin Sri Lankan Nuwara Eliya. Tanah Rata sijaitsee 1440m korkeudessa mutta Cameron Highlandin korkein kohta lähes 2000m korkeudessa.

Kun saavuimme ilman raikkauden ainakin huomasi heti ja pitkät vaatteet eivät olleet yhtään liikaa 😀 Päivisin lämpötilat olivat tuolloin maaliskuussa aurinkoisella säällä noin +25. Mahdollinen sade ja pilvet viilensivät. Illalla lämpöä ei varmaan paljon yli kymmentä ollut. Meidän vierailun aikana vettä satoi vähän. Aurinkokin onneksi paistoi, koska olihan näkymät varmasti aurinkoisella säällä upeammat. Ja tietenkin myös se ympäriinsä kävely on ilman vesisadetta huomattavasti mukavempaa.

Yövyimme Tanah Ratasta vielä vähän (noin 5km) pohjoiseen, Brinchangissa. Reissumme ainoa huono majapaikka löytyi täältä.. Olimme varanneet suuren huoneiston, mutta se oli aivan homeessa. Itse en todellakaan ole herkkä homeelle tai edes sitä juuri huomaa mutta täällä jopa minulla tuli pää kipeäksi. Porukan muut olivat heti sitä mieltä, että hometta. Allaskaapista taisi löytyä ihan sieniä.. Noora ja Joeli lähtivät käymään hammaslääkärissä, kun Joelilla oli hammas lohjennut. Me Jantsun kanssa jäätiin selvittämään yöpaikka, homeluolaan ei suostuttu jäämään. Onneksi henkilökunta oli todella ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. He järjestivät meille huoneet. Paremmat kuin huoneisto, mutta tämän reissun huonoimmat siitä huolimatta. Huoneista ei kosteutta tahtonut saada oikein millään pois ja olivat hieman tunkkaisia. Pari yötä nyt meni näissäkin vallan mainiosti.

Brinchangista meillä jäi vähän sellainen olo, että siellä mahdollisesti asui jonkin verran kiinalaisia (ei faktatietoa). Kiinalaisia ravintoloita ainakin oli paljon ja kiinalaisia tilpehöörikauppoja jokunen. Myöskin kiinalaisia näkyi katukuvassa.

Lyhyitä välejä oli todella helppo ja halpa kulkea busseilla. Mitään varsinaisia aikatauluja ei kullekin pysähdyspaikalle löydetty, mutta tiettyyn aikaan (ehkä muistaakseni tunnin välein) lähti Tanah Ratasta ja kävi kiertämässä lenkin ja takaisin. Tanah Rata – Brinchang väli maksoi bussilla kahdelta hengeltä 4RM (alle euro).

Ainoan kokonaisen päivän aamuna herättiin aikaisin ja sen enempää suunnittelematta oli vain tarkoitus lähteä katsomaan auringonnousua johonkin. Hypättiin taksin kyytiin ja kysyttiin tietäisikö jotain hyvää paikkaa (ja hinta tietenkin neuvoteltiin). Kuski vei meidät aika lähelle BOH teeplantaaseja ja jätti sinne tien reunaan. Nähtiin taatusti yksi upeimmista auringonnousuista, aivan uskomattoman hieno!

Auringonnousun jälkeen odoteltiin, että päästäisiin aamuteelle (tai vaikka jopa aamupalalle) tuonne BOH teeplantaaseille. Katseltiin, kun teelehtien kerääjät saapuivat töihin kuorma-auton lavalla. Vilkuttivat hymy huulilla ja lähtivät keräämään lehtiä. Ei taatusti mitään keveintä työtä. Heille ymmärtääkseni maksetaan palkkakin kerättyjen lehtien määrän mukaan, ei sen mukaan kauan töitä tekevät.

Jantsu ei saanut aamukahvia, kun tarjolla oli vain teekahvia. Teekahvi meni kyllä kokeiluun ja oli kuulemma ihan ok. Aamupalaa ei myöskään täältä saanut, teetä ja erilaisia leivonnaisia. Keliaakikkona tietenkin tyydyin vain teehen.

Takseja ei oikein tuolta ollut saatavilla, kun tulevilla ihmisillä oli ajopeli allaan tai kuljettaja. Pääsimme sitten yhden kuljettajan kyytiin, jolla oli kaksi turistia kyydissä. Pienellä summalla pääsimme perhosfarmille, kiitimme ja pahoittelimme 😀 Perhosfarmilla oli paljon isoja ja pienempiä upeita perhosia. Enpä ole koskaan tainnut niin isoja nähdäkään. Oli siellä lisäksi muita ötököitä (onneksi eri paikoissa kuin perhoset, en halunnut nähdä), lintuja, pieniä eläimiä, kamalan lihava pesukarhu sekä kukkia. Kävimme kurkkaamassa myös mansikkatilalla mutta kalliit hinnat saivat meidät todellakin vain kurkkaamaan. Mansikoiden itselle poimiminen oli kallista vaikkei mistään isoista määristä puhuttu.Taidettiin ostaa rasiallinen mansikoita ja todettiin, että kadulla olisi ollut paljon halvempia. Mansikat kasvatettiin kasvihuoneissa ja kapeilla pitkillä ”pöydillä”. Niitä ei siis tarvitse kyykistellen poimia.

Kävimme myös toisella teeplantaasilla, Cameron Valley Tea. Pääsimme yhden intialaisen bisnesmiehen kyydillä, johon olimme aikaisemmin tutustuneet. Ajattelimme, että käydään pieni lenkki kävelemässä plantaaseilla. No, pieni lenkki venyi useammaksi tunniksi. Kävelimme aivan sattumalta hyvin vaatimattoman kylän ohitse, jonka tajusimme ohi mentyämme olevan sellainen vaatimattomasti asuvien alkuperäiskansalaisten kylä. Lapset juoksivat perässä ja kyselivät nimiä ja kertoivat omiaan. Vilkuttivat iloisesti, kun lähdimme. Näihin kyliin olisi päässyt sellaisilla järjestetyillä retkillä tutustumaan.

Taustalla näkyy alkuperäiskansan kylä

Tanah Ratasta ostimme bussiliput seuraavaan kohteeseen, Penangiin.

– Marjo

Jokiveneellä pieneen kylää, Taman Negara

Kuala Lumpurin kaupunkielämä riitti parissa päivässä. Kierreltiin lähistöä jalan ja katseltiin ympärille, ei mitään sen kummempaa. Kaupungit ei oikein ole meidän paikkoja ja tämä oikeastaan olikin sellainen ”helppo” alku lentojen jälkeen ottaa iisisti. Meillä oli bookingin kautta varattu todella hieno ja edullinen huoneisto.

Kuala Lumpurista hypättiin bussiin ja monen tunnin päästä oltiin Jerantutissa (hornantuutissa). Täältä meillä oli tarkoitus päästä jokiveneelle, jolla pääsee Kuala Tahaniin. Eräs itseään Uncleksi puhutteleva herra onnistui meille myymään paketin minibussi+jokivene.

Bussilla olisi toki päässyt Kuala Tahaniin asti mutta haluttiin toiseen suuntaan kokea tämä jokivene. Suosittelen! Oli aivan mahtavan matka vaikka kestikin melko pitkään. Pari kertaa vene oli kiinni asti hiekkatörmässä ja osa joutui hyppäämään veteen pukkaamaan veneen irti.

Ostettiin edellä mainitulta herralta myös kyyti Kuala Tahanista Cameron Highlandsiin. Tuli hieman kusetettu olo mutta näitä sattuu, pyrittiin loppureissu välttämään hänen kaltaiset Unclet 😀 Perille kyllä päästiin mutta matkan olisi voinut taittaa halvemmallakin.

Useamman tunnin (mikäli oikein muistetaan niin 3-4h) matkan jälkeen saavutiin ihanaan pieneen Kuala Tahaniin. Matka voi tosiaan tuntua jopa raastavan pitkältä, jos omaa huonon rakon. Meidän seurueesta yksi kärvisteli varmaan puolet matkasta kauheassa vessähädässä 😀

Joen toisella puolella häämötti Taman Negaran kansallispuisto ja toisella puolella Kuala Tahan. Lyhyen kävelymatkan päästä löytyi majapaikkamme Rainbow Guest HouseOlimme jälleen bookingin kautta päätyneet tähän majapaikkaan. Meillä oli vain yksi huone kera kahden parisängyn. Huoneessa oli ilmastointi ja hinta yölle yhteensä kaikilta 34e, eli 8,5e/hlö. Viivyttiin täällä kaksi yötä. Paikka oli todella sympaattinen värikkäine seinineen. Todella kodikas. Pihalla käyskenteli kanoja ja kissoja.

Rainbow Guest House

Ruokapaikkoja ei kovin montaa ollut. Kaikkea listoilla olevia ei aina ollut saatavilla, koska oli loppunut. Oltiin vielä paikalla la-ma joten selittivätkin, että eivät ole aivan juuri käyneet kaupungissa, kun sinne on niin pitkä matka. Mutta ei nälissään jouduttu olemaan, aina jotain ruokaa sai 🙂

Ainoana kokonaisena päivänä suunnattiin joen toisella puolella sijaitsevaan kansallispuistoon, Taman Negaraan. Joen ylitys onnistui helposti veneillä, joita rannalla odotteli useampia ja hintaa ei edestakaisin matkalle kahdelta hengeltä tuli alle euron.

Pitkille vaelluksille ei suositeltu lähtevän ilman opasta. Me kiersimme helpoimmat/lyhimmät keskenämme ja aikaa meni noin neljä tuntia. Oli paljon portaita ja mäkiä, välillä haastavampia osuuksia mäissä. Polut olivat ihan hyvässä kunnossa ja ei tarvinut iilimatoja pelätä, vaikka niistä jossain netissä peloteltiinkin. Oli kyllä myös ilmeisesti poikkeuksellisen kuivaa. Märemmällä ilmalla polut ovat varmasti liukkaita, kun niissä oli paikoittain paljon lehtiä.

Ihana vihreys ympärillä ja kaikki ne luonnon äänet. Muutaman villisian näimme, kun ne viilettivät portaikon yli jonku matkaa meistä eteenpäin. Kuvat (ja postauksen lopussa myös video) puhukoon paikan kauneudesta.

Trekkailun jälkeen jäätiin syömään Taman Negaran puolella olevan hotellin ravintolaan. Hinnat olivat kalliimmat kuin joen toisella puolella. Palvelu kuitenkin erittäin ystävällistä, palvelualttiimpaa henkilökuntaa, kuin joen toisella puolella.

Kaiken kaikkiaan ihanan rauhallinen paikka. Iltaisin paikka hiljeni entisestään ja oli myös oikeasti pimeää, kun valoja ei joka puolella ollut. Koettiin myös kauhunhetkiä valtavien lentävien ötököiden kanssa pimeän saavuttua 😀 Yksi niistä lensi päin ja alkoi huutamaan.. Käytettiin iltaisin hyttysöljyjä, koska kaikenlaisia lentäviä oli kyllä liikenteessä.

– Marjo