All Posts By

semmonensopivamatka

Mauritiukselle ja sairaalaan

Etelä-Afrikan safarin jälkeen vietimme tosiaan yhden yön Johannesburgissa lentokentän lähellä. Jantsulla oli maha hieman huonona tuolloin perjantaina. Lauantaina meidän lentomme lähti aamulla kello 9, joten kentälle piti suunnata hyvissä ajoin. Johannesburgin kentällä sai kävellä hieman edestakaisin. Vie laukku tuonne päähän ja kävele turvatarkastukseen tuonne. Ja portille taas eri suuntaan. Jantsu ei oikein uskaltanut kauheasti aamupalaa syödä jottei lennolla tarvitsisi ravata vessassa.

Passintarkastukseen pääsy tuntui Mauritiuksella kestävän pienen ikuisuuden. Pohdittiin jo, että täytyy Jantsulle alkaa ettii sopiva sairaala jahka päästään majapaikalle. Maahan tullessa piti myös täyttää kortti, jossa kyseltiin onko kuumetta, kurkkukipua, ihottumaa tms. Jantsun kohdalla jännättiin miten vaikuttaa, kun sieltä se kuumetta kohta rastitettiin. Tämän kortin katsova ihminen toivotti vain tervetulleeksi. Serkkuni, hyvä ystäväni, Pia oli saapunut samana päivänä Suomesta Mauritiukselle meidän kanssa reissaamaan muutamaksi viikoksi. Odotti meitä jo ulko-ovien läheisyydessä <3 Taksin kyytiin ja majapaikalle. Taksi oli sovittu jo etukäteen meitä odottamaan ja löydettiinki herra lapun kanssa, jossa luki ”Marjo Quha” 😀

Mun tuliaiset Suomesta <3

Meidän ensimmäinen majapaikka sijaitsi itärannikolla, paikassa Trou d’ Eau Douce, sen nimi oli Villa La Fourche. Ei voida kyllä riittävästi kehua kuinka ystävällistä ja avuliasta palvelua ollaan täältä saatu. Eikä majapaikassa mitään vikaa noin muutenkaan. Ihania mökkejä viihtyisän uima-allasalueen ympärillä. Ihmiset kuitenkin tekivät tästä paikasta vielä uskomattomamman.

Jantsulle alettiin tosiaan selvittämään sairaalaa. 24/7 hätäpalvelunumerosta (vakuutusyhtiön) ei saatu ketään kiinni, puhelu vain hälyytti useita minuutteja. Netissä chatin kautta saatiin sairaala selville ja pyydettiin meidät tuoneelta taksikuskilta ehtisikö hän käyttää. Hän soitti tämän paikan omistajalle joka lähti serkkunsa kanssa meitä käyttämään. He odottivatkin meidän kanssa sairaalassa melko pitkään. Jantsu pääsi nopeasti lääkärille ja tippaan. Odoteltiin jonkin aikaa ja lääkäri sanoi, että täytyy jäädä yöksi. Meidän kuski oli serkkunsa kanssa juuri lähtenyt hakemaan ruokaa, kun ilmoitimme, että Jantsun pitää jäädä yöksi. Toivat sitten meillekin mäkkäriruuat ja ajeltiin majapaikalle. Onneksi Pia sattui just tähän saumaan tulemaan kaveriksi, mun mielikuvituksen kanssa yksin yöpyminen olisi ollut kamalaa.

Luultiin, että Jantsu saadaan seuraavana päivänä takaisin. Ei saatu. Pitää jäädä vielä toiseksi yöksi. Käytiin kuitenkin viemässä tavaroita ja vaatteita. Parempi hoitaa kerralla kuntoon. Pian kans vietettiin muuten vain rentoilupäivää altaalla, selvittiin kuitenkin kauppaan.

Kauppareissun maisemia <3

Etsi kuvasta koira

Tänään viimein saatiin Jantsu takaisin! Vaikka sairaalasta lähteminen alkoi jossain vaiheessa tuntumaan täysin mahdottomalta. Edellisenä päivänä sanottiin, että yhdeltä pääsee lähtemään ja istuttiin vielä kolmelta odottamassa, että paperihommat saa selviksi.. Puoli neljältä oli viimein selvät sävelet ja päästiin syömään. Sairaalareissu maksoi vajaa 700e, onneksi on hyvät matkavakuutukset 🙂

Toivotaan tällaisia reissuja kuitenkin mahdollisimman vähän! Ja nyt päästään viimein tutkimaan Mauritiusta paremmin. Vielä kaksi yötä täällä itärannikolla, sitten suunnataan pohjoiseen.

Etelä-Afrikassa safarilla 7-11.10.2019

Safari oli yksi suuri syy päästä Afrikkaan ja Etelä-Afrikka tuntui helpolta vaihtoehdolta. Safari valittiin jo kotona ennen reissuun lähtöä. Googlettelin, selvittelin ja kyselin muiden kokemuksia. Katsoin paljon erin hintaisia safareita ja mietin, mikä olisi just meille sopiva. Vaihtoehtoja oli todella paljon: omatoimisesta safarista Krugeriin, telttamajoituksesta aina mitä hienompiin luksus safareihin. Haluttiin jotain tältä väliltä. Sain suosituksen yrityksestä Viva safaris. Lueskelin heidän sivujaan ja muiden kokemuksia. Pitkähkön vatvomisen jälkeen uskalsin viimein tehdä valinnan ainakin yrityksen suhteen, josta safari ostettaisiin (Jantsu luottaa muhun näissä joten ei aina ihan hirveästi ota kantaa :D). Yhdessä pohdittiin sitten muutaman eri hintaisen vaihtoehdon väliltä. Tremisana Lodge viisi päivää/neljä yötä oli molempien mielestä sopiva. Ohjelmassa oli paljon tekemistä ja välillä olisi kiva rentoutua viihtyisässä paikassa. Halusimme myös nähdä muita pienempiä alueita kuin Krugerin. Tähän meidän valitsemaan safariin kuului yksi kokonainen päivä Krugerissa ja muita game drivejä pienemmillä nature/game reserve alueilla.

 

Johannesburgissa vietimme yhden yön. 9:30 kyytimme saapui kotellin edestä meitä hakemaan ja edessä olisi kuuden tunnin matka (sisältäen lounastauon). Tie muuttui noin puolessa välissä matkaa pienemmäksi ja hieman pomppuisemmaksi. Maisemat olivat melko karuja mutta silti upeita. Tähän aikaan vuodesta on todella kuivaa ja lämpötilat ovat alkaneet nousemaan. Päivisin täällä oli meidän vierailun aikana 37 astetta lämmintä! Torstaina ja perjantaina sää kuitenkin muuttui kylmemmäksi ja avojeepin kyydissä sai vähän palellakin.

Saavuimme Tremisanaan hieman myöhässä (lounastauko kesti ehkä odotettua pidempään) ja olikin hieman sekavaa mitäs nyt. Olimme siis paikalla noin 16:30 ja ensimmäinen sunset drive oli alkamassa jo klo 17:00. Selvittiin kuitenkin jeepin kyytiin ja saimme alkaa nauttimaan tästä pitkään odotetusta kokemuksesta!

Jo ensimmäinen ajelu sai aikaan ihastuksen. Näimme melkein heti, impala-antilooppeja, elefantteja ja kirahveja! Ja vieläpä aika läheltä. Näimme myös seeproja ja yhden virtahevon. Virtahepo seisoi aika kaukana rinteessä. Ajelun aikana aurinko laski oppaamme etsi eläimien kiiluvia silmiä valolla. Löysimmekin hyeenan pennun! Tai varmaan siinä pienen kukkulan liepeillä oli niitä useampiakin mutta yhden näimme aivan selvästi. Myöhemmin tiellä tuli vastaan täysikasvuinen hyeena. Yhdessä kohtaa norsu seisoi keskellä tietä, oli siihen kaatanut jonkin pusikon. Seisoskeli siinä jonkin aikaa ja kun lähti jatkamaan matkaa ja takaa paljastui aivan pieni elefantti, joka meni sitten äitinsä perässä! <3 Ajelimme nauttimaan illallista (Etelä-Afrikan Bush braai) tähtitaivaan alle. Paikka oli ihana, suuren puun alla oli pöytiä, joissa kynttilät toivat valoa. Muutama hyeena oleili aivan siinä lähellä! Niitä ei edes huomannut, vain silloin kun yksi henkilökunnasta osoitti niitä valolla. Ruoka oli hyvää, grillattua kanaa ja jotain makkaraa, jotain jossa oli papuja ja vihanneksia, tomaattikastiketta ja maissista tehtyä vähänkuin pottumuusia. Tunnelma oli ihanan rauhallinen. Tästä ajeltiin vielä takaisin Tremisanaan syömisen jälkeen. Kello oli jo yhdeksän illalla ja seuraavana aamuna piti olla viideltä aamukahveilla ennen bush walkille lähtöä.

Bush walk tarkoitti siis sitä, että hypättiin jeeppien kyytiin ja ajeltiin ensin ”keskelle ei mitään” kuskin sanojen mukaan. Sieltä sitten lähdettiin kävelemään, etsimään jälkiä eläimistä sekä niitä eläimiä. Mukana oli kaksi opasta ja molemmilla oli varalta kiväärit mukana. Toinen oppaista kertoi eläinten jäljistä sekä käyttäytymisestä. Näimme leijonan jälkiä, sekä aikuisten että pentujen. Virtahevon jäljet johtivat joelle, öisin ne ovat maalla ja aamun valjetessa painelevat takaisin jokeen. Niillä on niin herkkä iho, että ovat mielummin veden alla, kun aurinko paistaa. Joelle saavuttaessa nähtiin joen toisella puolella kuusi kirahvia. Joessa uiskenteli krokotiilejä, yksi makasi vastakkaisella rannalla. Ja sieltä löytyivät myös ne virtahevot. Istuimme kivillä ja söimme vähän eväitä. Ehkä paras eväsretki paikka koskaan 😀 Paluu matkalla jeepeille näimme vielä muutaman kudun. Opas kertoi elefantin kakan hyödyistä. ”Auttaa vatsakipuun”, vertasi antibioottiin. Maku ei kuitenkaan mikään hyvä, odotettavasti 😀 Toinen oppaista otti kuivuneen kasan elefantin kakkaa käteensä ja sytytti sen palamaan. Savua hengitetään nenän kautta sisään. Jokainen sai kokeilla. Yök! Se oli pahempi, voimakkaampi kuin tupakan savu, tuntui, että nenä kärventyi 😀 Kello oli noin yhdeksän, kun palattiin Tremisanaan ja päästiin aamupalalle melkein suoraan.

Oppailla oli bush walkilla aseet mukana

Aamupalan jälkeen päästiin nauttimaan lämmöstä aurinkotuoleille ja välillä pääsi uima-altaaseen viilentymään. Ruuat Tremisanassa ollessa sisältyivät hintaan, joten lounasta odoteltiin tosiaan altaalla sinne puoli kahteen. Ihana vain rentoutua välillä.

Seuraava game drive oli luvassa puoli neljältä. Kun jeeppi starttasi matkaan oli vielä todella kuuma ilma, lämpöä oli noin 35 astetta! Ei ollut millään tasolla viileää tuulta vaikka avojeepissä istuttiin. Oppaammekin sanoi ettei tällaisella säällä aivan hirveästi eläimiä näe.

Ajelimme tuolla alueella, jossa Tremisana Lodge sijaitsi (Balule nature reserve). Nähtiinhän me toki paljonkin eläimiä. Impaloita, kirahveja, afrikanpuhveleita, seeproja, isokuduja, norsuja, ja hyeenan, joka vilvoitteli vedessä, silläkin taisi olla hieman kuuma. Ja virtahepoja, nekin vilvoittelivat vedessä, niinkuin päivällä yleensäkin, joten niistä ei paljon näkynyt. Kun ajelimme paikkaan, jossa oli tarkoitus nauttia kylmät juomat auringon laskiessa horisonttiin, tapahtui jotain todella jännää. Leopardi! Se lähti juoksemaan juuri saman vesialtaan luota, jossa aikaisemmin hyeena oli vilvoittelemassa. Se juoksi läheisten puiden alle makaamaan, ikäänkuin olisi piiloutunut siihen paikkaan. Näimme sen todella selkeästi ja taisin juuri minä autossa liikahtaa liikaa, joten se jatkoi matkaansa toiseen pusikkoon. Pystyimme sitä hetken seuraamaan ja voi miten upean kaunis eläin sekin oli. Ne liikkeet olivat niin sulavat. Yksilö taisi olla naaras, koska ei ollut mikään kovin suuri.

Innosta soikeana jäimme siihen paikkaan nauttimaan kylmistä juomista sekä pähkinöistä ja sipseistä. Auringonlaskukin oli hieno, mutta leopardi taisi yltää tämän ajelun, jos ei koko safarin kohokohdaksi. Kahden ensimmäisen päivän aikana oli myöskin nähty jo yhteensä 3/5 ”big five” -eläimistä. Big five on alkujaan metsästäjien nimeämä viisikko: vaikeiten metsästettävät eläimet jalkaisin. Nykyisin myös safareilla käytetään tätä samaa termiä. Viisikkoon siis kuuluu leopardi, elefantti, afrikanpuhveli, leijona ja sarvikuono. Näistä kaksi viimeistä oli vielä tässä vaiheessa näkemättä.

Seuraavana päivänä meillä oli vuorossa päivä Krugerissa. Matkaan lähdettiin heti aamusta jälleen jeepillä. Ajomatka Krugeriin kesti noin 1h20min. Aamu oli aika viileä ja viltit tulivat tarpeeseen vaikka jeepistä tämän ajomatkan ajaksi suljettiin sivut. Ilma kyllä päivän mittaan taas lämpeni ja päivällä ei ollut tietoakaan edes siitä kylmästä tuulenvireestä. Krugeri on valtava, 2,2miljoonaa hehtaaria. Sitä ei aivan päivässä kierretä, joten pieni osahan siitä vain nähtiin. Osa teistä oli asfaltoitu ja osa oli ihan hyväkuntoisia hiekkateitä. Krugerissa nähtiin jälleen paljon eläimiä. Paljon samoja joita oltiin jo nähty mutta enemmän. Etenkin kirahveja ja norsuja tuntui olevat todella paljon! Kuten myös erilaisia antilooppeja sekä seeproja. Gnuuantilooppeja sekä vesiantilooppeja nähtiin täällä ensimmäisen kerran.

Gnuuantilooppeja

Gnuuantilooppeja

Vesiantilooppi

Vesiantilooppeja

Krugerissa näimme myöskin ensimmäistä safarilla leijonan! Ne vain lepäilivät turistien töllistellessä vieressä.

Me ei ihan odotettu, että nähtäisiin leopardi toistamiseen mutta niin kuitenkin kävi 😀 Oppaamme oli kuullut, että yhdessä paikassa olisi nähty leopardi. Ajelimme sinne katsomaan ja siellähän se makasi puun alla, kun autoja ajoi siihen viereen.

Krugerissa lounas ei kuulunut safarin hintaan. Pysähdyimme Satara rest campilla, jossa jokainen sai syödä itselleen sopivan lounaan. Krugerissa on tällaisia rest camppeja usempiakin. Omalla autolla saa ajaa ympäriinsä ja näillä (aidatuilla) alueilla voi yöpyä.

Kamera oli kovassa käytössä, tässä hieman satunnaisia räpsyjä:

 

Päätettiin safari upeaan auringonlaskuun. Ja sen jälkeen hieman viileään jeeppikyytiin takaisin Tremisanaan.

Torstaina eli toiseksi viimeisenä päivänä ilma viileni huomattavasti. Aamulla oli todellakin viileä, tuuli kovasti ja vähän sateli vettäkin. Meillä oli luvassa vierailu Moholoholo Wildlife Rehabilitation Centreen, eli paikkaan, jossa loukkaantuneita villieläimiä hoidettiin kuntoon ja takaisin luontoon. Näitä eläimiä ei päässyt näkemään, koska luontoon palauttamisen vuoksi haluttiin, että eläimet saavat mahdollisimman vähän ihmiskontakteja. Siellä oli kuitenkin eläimiä joiden luontoon palauttaminen ei ollut syystä tai toisesta enää mahdollista joten niitä pääsi näkemään. Leijonia, leopardeja, gepardeja, hyeenoita ja muita, paljon lintuja. Ainakin kissaeläinten sekä hyeenojen kohdalla syy taisi olla, että ne olivat ihmisen kasvattamia, joten luontoon palauttaminen ei enää onnistunut.

Siellä oli myös aika hienosti toteutettu museo. Esillä oli täytettyjä eläimiä, joiden pelastaminen ei ollut onnistunut. Jokaisen kohdalla luki tarina, mitä sille oli käynyt.

Tremisanassa lepäilimme peiton alla, koska kumpikin meistä oli aika kylmissään aamun ja aamupäivän jäljiltä. Ilma oli koko päivän kylmä. Ei ihan odotettu Afrikkaan näin kylmiä säitä joten varustauminen vaatteiden osalta ei mitään parasta. Lounaan jälkeen iltapäivällä lähdimme game drivelle Thukudu Game Reserveen. Siitä meille sanottiin, että alue olisi pienempi ja olisi suuri mahdollisuus nähdä viimeinen meidän puuttuvasta big fivestä, eli sarvikuono.

Kirahvi Tshukudu Game Reservestä. Näitä ihania ilmeikkäitä tyyppejä näki kyllä joka paikassa!

Tämä game drive oli hieman erilainen kuin aikaisemmat. Etsimme ensin gepardeja. Toisella gepardilla oli jäljitin panta kaulassa ja opas pystyi omalla laitteellaan hieman etsimään suuntaa missä päin gepardit lymyilevät. Ja nämä sitten olivatkin sellaisia kavereita, joita pääsi ihan koskemaan. Olivat oppaan sanojen mukaan ystävällisiä, kun sanoi, että voimme hypätä autosta pois. Gepardien äidin oli leijona tappanut, kun ne olivat noin vuoden ikäisiä. Ja jotenkin ne sitten tottuivat ihmisiin. Gepardeilla oli saalistus käynnissä, joten ne eivät malttaneet olla tällä kertaa rapsuteltavina.

Seurailtuamme jonkin aikaa gepardien liikkeitä sai oppaamme viestin radiopuhelimen välityksellä ja lähdettiin kaahaamaan seuraavaan paikkaan. Sieltä löytyi sarvikuonoja! Tältä äitiltä oli pari vuotta sitten leikattu sarvi pois. Se oli leikattu siksi, ettei salametsästäjät ampuisi sitä sarven vuoksi. Sarvi on samaa ainesta kuin kynnet ja se kasvaa takaisin. Sarvella uskotaan olevan jotain parantavia vaikutuksia ja sen hinta on pimeillä markkinoilla todella korkea.

Ajelimme pimeään saakka. Oppaamme etsi meille leijonia. Oli jo pimeä, kun tiellä makasi neljä leijonaa. Siinä oli nuori uros, vanhempi naaras sekä kaksi pentua. Pennut eivät kuitenkaan olleet enää mitään ihan pieniä. Pusikossa oli itseasiassa afrikanpuhveli ja leijonat tuijottivat sitä. Odoteltiin tapahtuuko mitään mutta leijonat lähtivät kävelemään tietä pitkin. Ne olivat erittäin rauhallisia ja eivät autostakaan välittäneet mitään. Tästä pimeys teki aika jännittävää! Leijonien seuraamisen jälkeen oli aika palata jälleen Tremisanaan. Olimme molemmat aika kylmissämme tämän reissun jälkeen. Illallisella meille sanottiin, että aamulla puoli kuudelta alkaa viimeinen jeeppiajelu, auringonnoustessa.

Viimeinen aamu sarasti yhtä kylmänä ja tuulisena kuin edellinen. Kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja jälleen ajelulle. Viimeisenä aamuna ei nähty enää mitään ”uutta” vaikkei yksikään ajelu ole samanlainen. Paljon eläimiä siis jälleen. Aamun kruunasivat hyeenat. Siellä oli pentuja leikeissään ja aikuiset nukkuivat ilmeisen raskaan yön päätteeksi.

Aamupalan jälkeen alkoi matka kohti Johannesburgia. Matkalla pysähdyimme vielä todella upeassa paikassa: Blyde River Canyonissa. Korkeuserot tekevät maisemista useimmiten mykistäviä, eikä tämä ollut poikkeus. Todella vaikuttava paikka.

Jantsu ja oikealla ”Three Rondavels”

Kannattiko satsata niinkin iso summa viiden päivän safariin. Meiltä tulee molemmilta ainakin ehdoton kyllä! Ainakin tällä meidän safarilla oli ohjelmaa todella paljon aamusta iltaan, jokaiselle eurolle saatiin vastinetta. Ruokakin ole todella hyvää ja majapaikasta ei voi sanoa moitteen sanaa. Oppaat ja henkilökunta muutenkin olivat ystävällisiä ja asiansa osaavia. Saatoin jäädä koukkuun. Sri Lankan jälkeen sanoin, että haluan joskus Afrikkaan safarilla. Nyt sanon, että haluan vielä joskus uudestaan Afrikkaan safarille.

 

-Marjo

Roadtripillä Etelä-Afrikassa osa III

Roadtrippihän jatkui tosiaan niin, että Plettenberg Bayssa vietimme yhden yön, Jeffreys Bayssa kaksi ja viimeinen yö ennen lentoa Johannesburgiin Port Elizabetissä lentokentän lähellä.

Majoitukset on kyllä tähän astisella reissulla olleet kaikki todella hyviä. Vasta täällä Johannesburgissa varasimme ensimmäisen ”oikean” hotellin. Muut ovat olleet enemmän guest house tai bed&breakfast tyylisiä. Johannesburgin hotellissa päästiin salillekin pitkästä aikaa! Olipa kiva treenata vähän painojenkin kanssa, kun muuten on lähinnä vähän kuntopiiriä tehty.

Mitäs tältä loppumatkalta jäi käteen. Upeita maisemia, hienoja kokemuksia, ystävällisiä ihmisiä. Lyhyellä ajalla vain pintaraapaisua kohteisiin.

Robberg Nature Reserve. Plettenberg Bayssa oli myös upean näköinen pitkä hiekkaranta.

Robberg Nature Reserve

Plettenberg Bayn pysähdys oli vain yhden yön, joten mietittiin yksi asia, mitä tehdään, kun sinne mennään. Käytiin majoituspaikassa ja saimme onneksi huoneen aikaisemmin. Muita asukkaita ei ollut, joten saatiin valita kahdesta huoneesta kumpi mielummin halutaan. Majapaikan nimi oli Alikreukel Accommondation. Valitsimme yhden kohteen, johon ehdimme tutustua Plettenberg Bayssa ja se oli Robberg Nature Reserve. Kun saatiin sisäänpääsy maksettua ja pääsimme sisään, autoja oli aivan kauhea määrä. Suosittu kohde siis. Siellä pystyi valitsemaan mieluisan kävelyreitin, reittivaihtoehtoja oli kolme. Kiersimme sen pisimmän ja matkaa tuli noin 9km. Reitti on hyvin merkattu ja erittäin vaihtelevaa maastoa. Välillä kiivettiin sekä mäkeä että portaita ylös-alas, välillä käveltiin upottavassakin hiekassa, välillä kovilla poluilla, hypittiin kiviltä toisille. Hienoja maisemia ja samalla mukava urheilusuoritus. Meillä kiertämiseen meni aikaa noin kolme tuntia. Vettä oli liian vähän mukana, se hieman harmitti. Rannoilla ja vedessä näkyi hylkeitä. Aallot iskeytyivät valtavalla voimalla alueen ympärillä oleville kivikoille, etenkin siellä kärjessä. Ja ne hylkeet sukeltelivat sielläkin! Suosittelemisen arvoinen kohde, jos täällä päin liikkuu 🙂

Robberg Nature Reserve

Robbergin hylkeitä. Jos hylkeiden kanssa tahtoo snorklaamaan niin täällä se on ilmeisesti mahdollista. Ainakin muutama vene nähtiin tuolla pyörimässä ja jokunen ihminenkin vedessä.

Hylkeiden lisäksi näkyi tällaisia liskoja ja aivan järkyttävän kokoisia jotain heinäsirkkoja

Ihania polkuja <3

Matkalla Jeffereys Bayhin pysähdyttiin Tsitsikamma National Parkissa. Tämä oli sellainen paikka, että jäi todella harmittamaan ettei meillä ollut aikaa kuin pari tuntia. Trekkailtiin muutama lyhyt reitti. Täällä olisi voinut yöpyäkin. Oli paikkoja karavaanareille, telttapaikkoja sekä mökkejä. Ja täälläkin niitä upeita maisemia. Pitkä riippusilta oli siisti! Suosituin reitestä oli juurikin tämä, joka vei riippusilloille (en muista nimeä) ja porukkaa oli todella paljon. Reitti olikin tehty lankuista kokonaan ja oli melko helppokulkuinen, portaita tietenkin jonkin verran. Muilla reitellä ei ollut niin suurta tungosta.

Päivän luontokuva

Tsitsikammasta ajettiin vielä ennen Jeffreys Bayta vierailemaan yhdelle lypsykarjatilalle. Täällä lypsylehmät oli jaettu kahdelle erille tilalle ja molemmissa noin 500 lehmää. Oli mukava jutustella tilan isännän kanssa ja vertailla eroja ja yhtäläisyyksiä meidän maatalouteen.

Täällä näkyy alueittain todella paljon nautoja laiduntamassa, sekä liha- että lypsykarjaa. Ei olla taidettu yhtään suurempaa navettarakennusta nähdä. Katon alla on lähinnä lypsyasemat.

Jeffereys Baysta onnistuttiin löytämään varmaan ensimmäinen majapaikka, jossa oli ruuhkaa 😀 JayBay House. Ihastuttavat paikan omistajat toivottivat lämpimästi tervetulleiksi ja pahoittelivat ettei ollut vapaana isompia merinäköala huoneita. Olimmekin varanneet sen halvimman, joten ei tämä mitenkään yllättänyt. Seuraavana aamuna meille kuitenkin tarjottiin isompaa huonetta sillä merinäköalalla ilman mitään lisämaksua. Kyllä kiitos, kelpaa! 😀 Todella siisti majapaikka ja jälleen auton sai aidatulle pihalle. Aamupala oli aivan loistava. Sitä osasi arvostaa vielä enemmän, kun meillä aika harvassa kohteessa on aamupalaa ylipäätään ollut tällä reissulla. Ollaan osteltu kaupasta aamupalatarpeet jääkaappiin.

Päivän pieni aktiviteetti, minigolf! Ei taas kauheasti yllätä kuka vei. No alussa kuitenkin olin minäkin kauan johdossa!

Jeffreys Bay

Jeffreys Bayssa vietettiin ensimmäistä rantapäivääkin muutama tunti. Eli pyyhkeet hiekalle ja lukemaan/kuuntelemaan kirjoja. Saattoipa sitä hetkeksi torkahtaakin. Tuuli edelleen vähän viileä, muuten lämpimämpi. Täälläkin ranta oli toooodella pitkä, joten hylättiin ajatus kävellä se päästä päähän, tyydyttiin tällä kertaa vähempään 😀 Rannalla oli sen kokoon suhteutettuna naurettavan vähän porukkaa. Tuskin täällä kunnon ruuhkaa kovimmankaan sesongin aikaan nähdään? Ranta on kuitenkin niin pitkä, että omaa tilaa uskoisi löytyvän. Paikka on ilmeisesti surffareiden suosiossa, ainakin niitä näkyi todella paljon.

Ihana ratsuni Valentino <3

Jantsu bongaili netistä, että täällä olisi kiva ratsastuspaikka. Vähän emmin, kun edellisestä ratsastuksesta aikaa jo noin kolme vuotta. Onneksi kuitenkin lähdin! Ja hevosen selkään, kun pääsi, oli kuin sieltä ei koskaan pois olisi ollutkaan. On sitä toki tullut aikanaan niin paljon harrastettua, että ihmehän se olisi, jos se johonkin vain unohtuisi 🙂 Otettiin ratsastus niin, että pysähdyttiin paikalla matkalla Jeffreys Baysta Port Elizabethiin Paikan nimi oli Papiesfontein Beach Horse Ride. Paikkaa voin todellakin suositella. Hevoset olivat hyvä kuntoisia ja erittäin tottuneita tällaiseen toimintaan. Oppaat osasivat myös valita ratsastajille sopivat hevoset.

Ryhmässä taisi olla muutaman oppaan ja kolmen vapaaehtoisen lisäksi yhdeksän ratsukkoa. Sain ratsukseni ihanan Valentinon <3 Hän vaikutti varsin rauhalliselta tyypiltä, mutta Julia sanoi, että se on todella nopea. Lähdettiin ryhmänä liikkumaan polkua pitkin eteenpäin. Maisemat täälläkin olivat todella kauniit. Suurin osa ryhmästä oli aloittelijoita, minun lisäkseni taisi olla yksi toinen kokeneempi. Välillä ravattiin ja suurimmaksi osaksi käveltiin. Kunnes päästiin hiekkadyyneille. Siellä täytyi päästä aika jyrkkä upottava mäki ylös. Kaikki siitä selvisivät, vaikka muutama laiskempi tapaus tarvitsi hieman enemmän kannustusta 🙂 Hiekkadyyneiltä, kun päästiin kilometrejä pitkälle autiolle rannalle, ryhmä jakaantui. Toisen oppaan mukaan lähtivät he, ketkä haluavat laukata. Meitä lähti yhteensä neljä ratsukkoa laukkaamaan vesirajan tuntumaan. Ja en taas voi sanoin kuvata sitä fiilistä! Hevoset todellakin painelivat lujaa, välillä saatettiin olla jopa vähän kilpasilla ja Valentino todellakin oli nopea. Se oikeastaan heräsi kunnolla vasta, kun ranta alkoi lähestymään, ajatteli varmaan, että pian pääsee painattamaan <3 Lenkkarit sekä housut hiekassa sekä merivedessä, mutta niin leveä hymy kasvoilla kuin voi olla. Kävelimme takaisin aloituspaikkaan. Lenkki oli mun aktiivisuusrannekkeen mukaan noin 11km ja aikaa meni pari tuntia. Hevosilta kamat pois ja vesisuihkun kautta takaisin laitumelle. Aloittelijoiden porukka ei ollut tullut vielä siinä vaiheessa, kun me lähdimme Jantsun kanssa jatkamaan matkaa. Ja tämä parin tunnin ratsastus tosiaan maksoi noin 25e.

Onneksi dronelle tallentui yksi pätkä, josta sai pari kuvamuistoa.

Port Elizabetissä hyvästelimme automme ja Etelä-Afrikan roadtrippi päättyi tähän. Ruokailun ja kaupassa käymisen jälkeen suunnattiin majapaikkaan odottamaan seuravan aamun lentoa kohti Johannesburgia.

Ja nyt painelen nukkumaan, koska huomenna alkaa se kauan odotettu safari! 🙂

Roadtripillä Etelä-Afrikassa osa II

Jos tällaisissa maisemissa saa kirjoittaa blogia niin en valita. Ollaan nyt Knysnassa, tai no tarkemmin Brenton on Sea Beachin rannalla. Otettiin täältä ihana ”mökki” (Brenton on Sea Chalets) pariksi yöksi, toinen yö vielä jäljellä ja huomenna matka taas jatkuu.

Jatketaampa hieman vielä edellisestä kohteesta. Swellendam oli kiva vanha kaupunki (itseasiassa Etelä-Afrikan kolmanneksi vanhin kaupunki). Turvallisen tuntoinen paikka tämäkin. Ydinkeskusta ei tuntunut mitenkään hirveän suurelta. Käytiin ainoana kokonaisena päivänä kiertelemässä hieman Marloth Nature Reservessä. Valitsimme reiteiksi aika helpot ja lyhyet, ei ollut virtaa lähteä kiertämään mitään pidempää. Kävimme Duiwelsbos vesiputouksella ja kävelimme jonkin matkaa Plaat West kierrosta ja käännyimme takaisin ylhäältä. Upeat maisemat avautuivat ylhäältä. Peltoa oli kirjaimellisesti silmin kantamattomiin. Päivä oli jokseenkin pilvinen, seuraavaksi päiväksi oli luvattu todella kovaa vesisadetta.

Duiwelsbos waterfall

Swellendam

Seuraavana aamuna jatkoimme aamupalan jälkeen matkaa vesisateessa. Seuraava majapaikka oli varattu Wildernesistä. Oli todella harmi, että vietimme siellä vain yhden yön. Vesisateen vuoksi ei voitu tehdä oikeastaan mitään. Tai no illalla oli tunne, että jotain olisi tehtävä niin tehtiin pienet jumpat sitten 😀

Aamulla päästiin kuitenkin Wildernesissä käymään pieni kävelylenkki rannalla ja sieltäkin löytyi kyllä kaunis ja puhdas ranta.

Seuraavaksi päiväksi Jantsu oli saanut meille järjestettyä tilavierailun lypsykarjatilalle. Meillä oli todella mielenkiintoiset muutama tunti, kun kiersimme omistajan kanssa tiluksia sekä kahvittelimme. Tilalla oli 2500 Jersey rotuista lypsylehmää ja tietenkin lisäksi nuorkarja. Toiminta oli hiottu viimeisen päälle. Eläimet laidunsivat tarkan suunnitelman mukaan eri alueilla ja laidunrehun lisäksi saivat maissiseosta. Lehmät lypsettiin kaksi kertaa päivässä lypsyasemalla. Lehmät poikivat kerran vuodessa, kevät painotteisesti. Jantsua kiinnosti tietenkin oma työalansa eli lehmien ravitsemus ja minua taas ylipäätään miten maailmalla näitä asioita tehdään, kotoa kun löytyy lypsykarjatila.

Tilavierailun jälkeen suuntasimme sitten tänne Knysnaan. Eilinenkin päivä oli vielä kovin pilvinen ja vettäkin välillä satoi. Illalla päästiin kuitenkin nauttimaan aivan upeasta auringonlaskusta. Ja viileän päivän päätteeksi kuuma kylpyamme mökissä oli aivan ihana!

Allekirjoittanut sai tänään synttäriaamuna aamupalan sänkyyn ja ei ollut mihinkään kiire. Kun jaksettiin lähdettiin kävelemään Brenton on Sea Beachin toiseen päähän Buffalo Bayhin. Rannan päästä päähän kävely kesti tunnin, ei siis mikään ihan lyhyt ranta. Meren käynti on etenkin täällä päässä kovaa, Buffalo Bayn päässä oli surffausopetusta ja ihmiset kävivät uimassakin (hyytävän kylmässä meressä). Ranta oli ainakin tähän aikaan vuodesta todella rauhallinen, ihmisiä todella vähän. Autolla hurautettiin myöskin Knysnan kaupungin läpi toiselle puolelle Knysna Head view pointille. Jotenkin odotimme edes pientä vaellusta mutta autolla pääsi ihan paikan viereen. Hienot maisemat sieltä kyllä löytyi!

Tämä meidän mökki on vaan niin ihana!

Brenton on Sea Beach, kuvattuna Buffels Bayn päästä mäen päältä

Knysna Head

Huomenna taas roadtrippi jatkuu. Seuraavaksi Plettenberg Bay vain yhden yön pysähdyksellä. Toivotaan sääennusteiden pitävän paikkaansa, että saadaan lämpöä lisää 🙂

 

– Marjo