Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

semmonensopivamatka

Stopover Melbournessa

Balilta lähdettiin kavereiden kanssa lähestulkoon samoihin aikoihin, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä puolilta öin. Oltiin jo aikaisemmin ostettu lennot Melbournesta Christchurhiin, kun luultiin, että vietetään pari viikkoa Australiassa ennen Uutta-Seelantia. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Näin ollen ei ajallisesti ihan järkevimpiä lentoja saatu Balilta Melbourneen vaan Melbournessa meillä oli edessä 12h vaihto. Ensimmäistä kertaa näin pitkä vaihto, että lähdettiin hieman tutustumaan kaupunkiin.

Hieman se tietenkin väsytti molempia, kun lentokoneesssa ei ihan kunnon unia koskaan saa. Eikä tämä lento mikään hirmu pitkä ollut, noin 5h. Ei päästy Jantsun kanssa vierekkäin istumaan ja mulle osui se paska paikka: käytäväpaikka ja takana itkevä pikkuvauva. Onneksi itkua oli lähinnä nousu ja lasku vain. Enemmän mua harmitti se käytäväpaikka, kun en siinä saa oikein nukuttua.

Jätettiin isompi reppu säilöön lentokentälle ja hypättiin skybussiin. Aasian hintatason jälkeen kaikki on kallista 😀 Skybussilla oli varsin kätevä liikkua lentokentältä keskustan tuntumaan. Automaateista sai helposti ostettua liput luottokortilla. Matka oli noin puoli tuntia ja kahdelta aikuiselta se kustansi 25e/suunta. Samoin lipun sai helposti ostettua toisesta päästä palatessa. Hitusen halvemmaksi olisi tullut jos olisi ostanut edestakaisin liput samalla kertaa mutta ei tiedetty vielä siinä vaiheessa miten tullaan takaisin joten ostettiin molempien suuntien liput erikseen.

Melbourne vaikutti ihanalta kaupungilta. Vaikka molemmat oltiinkin ihan jäässä 😀 Lämpöasteita oli yli kymmenen jo aamulla mutta tuuli kylmästi. Päivällä lämpesi ihan mukavasti johonkin noin +20 asteen tuntumaan (tuuli silti paikoin melko viileä). Kalenterin mukaan sattui olemaan joku pyhäpäivä. Selvisipä siinä kävellessä myös, että MOOMBA festivaalit olivat juuri tuolloin. Ihmisiä oli todella paljon, isoon paraatiinkin satuttiin törmäämään. Royal Botanic Gardens oli tosi kaunis. Siellä olisi ollut kiva lenkkeillä omien koirien kanssa (kaihoisasti seurattiin muita koiranulkoiluttajia). Levättiin nurmella auringonpaisteessa kunnes olikin aika lähteä jo takaisin lentokentälle. Ainakaan tällä reissulla ei tulla enää Melbourneen palaamaan, joten oli ihan kiva nähdä siitä edes pieni palanen tässä vaiheessa 🙂

P.S. Melbournen lentokenttä oli tosi moderni! Passintarkastus molempiin suuntiin oli elektroninen ja muutenkin kaikki tuntui sujuvan koneiden avulla. Check-in tehtiin kokonaisuudessaan itse, myös laukun jättäminen. Ihana, kun kaikki toimii. 🙂

-Marjo

Lomalla kavereiden kanssa, Bali ja Nusa Penida

Me ollaan oltu nyt viikon päivät Uudessa-Seelannissa ja täällä riittää tekemistä ja näkemistä. Niinpä Henna kirjoitti meidän Balin seikkailuista! 🙂 Täydensin kuitenkin tekstin kuvilla.

-Marjo

Ryhmä kasassa!

Pääsin kirjoittamaan tänne blogiin vierailevana tähtenä Balin reissustamme. Vietimme Balilla ja Nusa Penidalla kaksi huippua viikkoa ja samalla nauroimme itsellemme ainakin sata vuotta lisää elinaikaa. Huippua, että seitsemän ihmistä sai järjestettyä itsensä samaan paikkaan nopealla aikataululla.

Kun päästiin Jantsun kanssa hoitamaan kavereille kyyti kentältä 😀

 

Hämmästys oli suuri kun saavuimme kentältä majapaikkaamme Canggussa, jossa Marjo ja Jantsu meitä jo odottelivat. Näin isolla porukalla reissatessa on mahdollisuus vuokrata oma huvila omalla uima-altaalla ja majapaikkamme oli todella hieno ja positiivinen yllätys. Oli mukava aloittaa reissu rentoilemalla omassa majapaikassa omalla poolilla hyvässä seurassa. Ehdottomasti hyvä valinta. Lisäplussaa managerin hyvästä palvelusta ja siitä, että majapaikassa oli oma vesisäiliö, jota tyhjensimmekin tiuhaan tahtiin. Hintaa majapaikasta tuli n.34€ yöltä/hlö.

Huvilalla saimme harvinaislaatuisen tilaisuuden ottaa huvilaamme oma kokki illaksi loihtimaan meille ruoat alkuruoista jälkkäriin asti. Menu-vaihtoehtoja sisällöltään ja hinnaltaan oli useita. Ruoka oli hyvää sekä pääsimme kokeilemaan uusia makuja ja hintaakin omalle kokille tuli 300 000 IDR eli alle 20€ jokaiselta. Lisäksi lämmitimme ruokia vielä seuraavanakin päivänä.

Kuumalla säällä aurinkoa on hyvä ottaa veden alla

Canggusta matka jatkui neljän yön jälkeen kohti Nusa Penidaa. Ensin autokyyti Sanuriin yht. 300 000 IDR (vajaa 20e) ja siitä veneellä kohti Nusa Penidaa 150 000 IDR (vajaa 10e). Perillä kävelimme vuokraamaan skoottereita ja saimmekin neljä skootteria hyvään päivähintaan 70 000 IDR (4,5e)/ skootteri. Reput skoottereihin ja matkalle kohti majapaikkaa.

Prätkähiiret Ranualta oli meidän jengi!

Majoittauduimme vaatimattomampaan majapaikkaan Gelih bungalows ja yö aamupalalla oli edullinen 12,71€ yö/hlö. Miinusta majapaikassa oli paikallinen laulu, joka kuului isolla aamusta iltaan ihan vierestä. Onneksi se ei kuitenkaan meitä haitannut, koska olimme päivät kiertelemässä saarta. Majapaikasta löytyi mukava allas, johon oli kiva välillä pulahdella. Aamupala oli hyvä vaikka sitä saikin odotella tunnin verran aamuisin. Ensimmäisenä iltana meillä oli yhdessä bungaloweista hämähäkin saalistusoperaatio, joka muuttui siivousoperaatioksi purkaessamme sängyn hämistä etsiessämme. Lopulta hämähäkki löytyi ja pääsimme kaikki nukkumaan.

Gelih Bungalows

Ensimmäinen päivä saarella vietettiin päiväretkellä Kelingking Beachillä. Tiet sinne olivat hyvässä kunnossa ja matka skoottereilla taittui näppärästi. Väkeä Kelingking Beachillä oli paljon ja alun säikähdyksen jälkeen löysimmekin paikalta hyvän spotin, jossa saimme ihastella mahtavaa näkymää rauhassa ja ottaa kuvia. Kelingking Beach häikäisi jälleen kauneudellaan ja ehdottomasti yksi ykkösnähtävyyksistä. Matkalla kotiin kaatosade yllätti meidät ja pysähdyimme peltikatokseen odottelemaan sen laantumista. Huomasimme olevamme pienellä paikallisella maatilalla ja seurana meillä sateensuojassa oli muutama kanakin. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa ja kotimatkalla pysähdyimme Crystal Bay Beachilla, jossa oli hyvinkin rauhallista kelistä johtuen. Kotimatkalla allekirjoittaneella loppui vielä bensa skootterista (kiitos rikkinäisen bensamittarin), mutta onneksi sitä sai näppärästi haettua ja matka kohti majapaikkaa jatkui.

Kelingking Beach

Seuraavana päiväksi varasimme sukellus-/snorklausreissun Octopus Dive Nusa Penidalta. Halusimme sisällyttää reissuun sekä sukellusta että snorklausta ja tehdä reissun omalla porukalla. Marjo ja Jantsu pääsivät sukeltamaan ja me muut snorklasimme. Lisähintaa privaattireissulle tuli 100 000 IDR (6,5e)/hlö ja se sisälsi välineet ja lounaan. Päivä sisälsi kolme stoppia, joista ensimmäisenä Manta point. Odotimme kovasti näkevämme paholaisrauskuja ja olimme onnekkaita. Paikassa pyöri koko ajan kolme isoa paholaisrauskua. Melkoisen hienoja otuksia, välillä jopa vähän jänskätti kun ne sattuivat snorklatessa suoraan alle, koska vedessä on vaikea hahmottaa etäisyyksiä. Ensimmäisen pointin jälkeen veneessä oli havaittavissa pientä matalapainetta, koska meripahoinvointi iski useampaan meistä. Onneksi oppaallamme oli mukana pahoinvointilääkkeitä, jotka auttoivat. Siinä tohinassa unohtuikin aurinkorasvan lisäys, josta muistutus tulikin myöhemmin. Toisena pysähdyksenä oli Toyapakeh, jossa ikäväksemme saimme huomata paljon roskia. Kolmas ja viimeinen pysähdys oli SD point, jossa oli hienoja koralleja ja paljon erilaisia kaloja. Aika kuluikin viimeisellä pisteellä huomaamatta, koska nähtävää oli niin paljon. Koska meillä oli retkellä vain oma porukka ja saimme valita niin päätimme syödä lounaan vasta maissa. Lounas sisälsi useita erilaisia paikallisia makuja, joita halutessaan sai maistella.

Meidän kymmenes sukellus oli huikein sukellus tähän mennessä! Jantsun kanssa katseltiin näitä alhaalta päin, kun toiset katsoi snorklatessa ylhäältä 🙂 Hienoja eläimiä! Nusa Penidan edustalla näimme myös tähän mennessä parhaiten säilyneitä koralleita, riutta oli todella upea.

Viimeisenä kokonaisena päivänä Nusa Penidalla hyppäsimme jälleen skoottereiden kyytiin ja neljän skootterin prätkäjengi jatkoi saaren tutkailua. Näin suurella porukalla mopoilu sujui yllättävänkin mutkattomasti ja sujuvasti, koska sovimme esimerkiksi yhteisen kolmen tyyttäyksen äänimerkin mikäli jollakin täytyy pysähtyä. Starttasimme aamulla takaisin kohti Crystal Bayta, jossa olimme sadepäivänä jo pyörähtäneet. Otimme rantakamat mukaan ja rentoilimme rannalla aurinkoa ottaen ja uiden. Snorklausreissulta muistutuksena jääneet palaneen selät ja takapuolet toivat oman lisämausteensa rannalle.

Crystal Bay

Tästä muu retkue jatkoi matkaa Broken Beachille katsomaan upeaa näkymää sortuneesta luolasta. Kertoman mukaan reissu oli hikinen auringon porottaessa. Marjo ja Jantsu jatkoivat Broken Beachiltä saaren kiertämistä muiden tullessa majapaikkaan. Matkalla he olivat käyneet Nusa Penidan Teletubbies eli teletappikukkuloilla, josta maisemat olivat olleet todella upeat. Asvaltoidut tiet olivat loppuneet matkalla ja tilalla oli ollut pottupeltoteitä, joka hidastikin matkan tekoa.

Broken Beach

Lähtöpäivänä saarelta skootterin vuokraajamme auttoi meitä venelippujen ostossa ja saimmekin jättää skootterit suoraan satamaan, josta hän kavereineen ne sitten kuskasi takaisin vuokrauspaikalle. Skoottereiden vuokraus suoraan saarelle tullessa ja lähtiessä satamaan palauttaminen oli kätevää ja ehdottomasti itse ainakin käytän tätä jatkossakin. Venematkalla takaisin Balin saarelle Sanurin satamaan pisti silmään meren roskaisuus, jonka vuoksi meillä piti pysähtyä tarkistamaan ettei roskia mennyt potkureihin.

Crystal Bay

Sanurissa tilasimme kyydin Crab-taksisovelluksella kuudelle hengelle vaikka meitä oli seitsemän. Kuski oli vähän ihmeissään kun seitsemän ihmistä reppuineen vakuutteli, että kyllä me mahdutaan kyytiin. Luvattiin maksaa pieni summa ekstraa ja hän suostui ottamaan meidät kyytiin. Halapajusseina ahtauduttiin autoon ja reppuja syliin, ja hyvin mahtui. Kuskilla kyllä meinasi touhu vähän huvittaa. Kuski oli lepposan olonen kaveri ja hän puhui hyvin englantia, joten kysyttiin häneltä myös päiväretkeä Ubudiin.

Balilla suuntasimme viimeisiksi neljäksi yöksi Seminyakiin. Vuokrasimme Seminyakista Aisha villan omalla poolilla. Sijainniksi valikoitui paikka, joka oli lähellä palveluja kuten ravintoloita ja kauppoja joihin pääsee kätevästi jalkaisin. Olikin positiivinen yllätys, että vaikka huvila oli keskellä vilskettä niin silti huvilalle ei ympäristön äänet kuuluneet vaan saimme olla siellä omassa rauhassa. Huvila oli vähän vanhempi ja hintaa yölle tuli 21,4€/hlö.

Seminyakissa päivät kuluivat omalla poolilla hyvästä seurasta ja lämmöstä nauttien, syöden ja kauppoja kierrellen. Nusa Penidalla ollessamme päivät olivat aika aktiivisia, joten oli mukavaa vastapainoa vain rentoilla ja nauttia olosta. Erityisesti nautimme Marjon kanssa kun saimme syödäksemme gluteenittomia burgereita WACKO burger cafessa.

Teimme Seminyakista päiväretken Ubudiin. Maksoimme kuskille 12 tunnin retkestä yhteensä 700 000 IDR (noin 45e). Matka ensimmäiseen etappiimme Tukad Cepung vesiputoukselle kesti noin tunnin ja sinne sisäänpääsy maksoi 15 000 IDR (alle euron). Vesiputoukselle laskeuduttiin portaita ja alhaalla oli joki jota pitkin pääsi kahdelle eri vesiputoukselle. Olikin hyvä, että jalassa oli släpärit.

Tegallalang riisiterassi

Tämän jälkeen meillä alkoikin olla nälkä ja kuljettaja vei meidät lounaalle paikkaan, jossa maisemat olivat kohdallaan mutta lounas kaikkein kallein reissulla syömämme. Tästä suuntasimme Ubud Art Marketille, jotka ovat markkinat joissa oli myynnissä vaikka ja mitä. Löysimmekin markkinoilta jotain ostettavaa tuliaisiksi ja muita tarpeita. Päämyyntikadulla myyjät olivat vähän turhan innokkaita ja poiketessa vähän syrjemmäksi shoppailu oli mukavampaa ja hinnat realistisempia.

Seuraavaksi kuljettaja vei meidän maistelemaan kuuluisaa Balin Luwak kahvia riisiterassille. Olimmekin vähän pöllämystyneitä autosta ulos astuessamme, että mihinkäs nyt tultiin. Luwak- kahvi valmistetaan kahvipavuista, jotka kulkevat sivettikissan ruoansulatuksen läpi. Kahvi onkin yksi maailman kalleimmista kahveista ja sivettikissojen olosuhteet kyseenalaisia. Saimme maistella paikassa 12 eri makuista kahvi- ja teemakua ja löysimmekin seasta joitakin suosikkimakuja. Tee- ja kahvimaistelu oli ilmainen ja Luwak- kahvi maksoi kupilta 50 000 IDR (3,2e) ja otimme sellaisen jaettavaksi. Koostumus ja maku verrattuna paikalliseen Bali kahviin oli tasaisempi ja maukkaampi. Paikassa pääsi myös ihastelemaan huoliteltuja riisiterasseja 100 000 IDR (6,5e) hintaan ja oli mahdollisuus erilaisiin ja eri hintaisiin keinuihin. Paikka oli vähän liian huvipuistomainen meidän makuun ja keli ei ollut parhaimmillaan, joten päätimme jatkaa matkaa Tegallalang riisiterassille. Tänne pääsymaksu oli vain 10 000 IDR (0,65e) ja väkeä ei juurikaan ollut. Pääsimme kävelemään riisiterasseille ja katsomaaan niitä lähietäisyydeltä. Toki riisiterassit eivät olleet niin huoliteltuja kuin kalliimmassa paikassa. Päivä Ubudissa oli mukava ja kotimatka Seminyakiin kesti noin 1,5 tuntia. Lisäksi pysähdyimme matkalla hakemaan kaupasta isompia kauppaostoksia.

Loppuaika Seminyakissa meni rentoutuessa ja pieniä ostoksia tehdessä. Vuokrasimme huvilan yhdeksi ekstra yöksi, koska kaikilla oli lennot lähtöpäivänä vasta myöhään illalla. Näin saimme rentoilla vielä viimeisen päivän ja käydä pesulla ennen pitkää matkustamista. Kokonaisuudessaan huiput kaksi viikkoa sisältäen paljon nähtävää ja koettavaa ja mikä tärkeintä hyvää seuraa ja ilon ja onnen hetkiä kilokaupalla. Seitsemän ihmistä sai hyvin sumplittua kaiken hienosti yhteen, kiitos Jantsun ryhmäpalvereiden.

 

-Henna

Ihana kylä, Port Barton

El Nidosta matkattiin Port Bartoniin minivanilla. Kyyti kustansi yhdeltä 500pesoa (eli vajaan kympin). Kyyti oli melkoisen täynnä mutta sopu sijaa antaa ja matka ei onneksi ollut ”kuin” noin kolme tuntia. Meidän kans samalla kyydillä tuli yksi perhe, ja tän perheen naisesta saisi ottaa kyllä mallia. Hän halusi istumaan etupenkille, jotta voi ihastella maisemia ja ottaa kuviakin. Nainen hymyili koko matkan! Ja kuski oli myös ihana, kun pysähtyi useampaan kohtaan, jotta tämä nainen sai kuvia mm. vesipuhveleista. Kyllähän huomasi, että yksi tyyppi asialle kovin huokaili.. Ei se keltään kyllä ollut pois. Propsit siis kuskille meiltä! 🙂

Nappasinpa itsekin yhden kuvan matkalta, kun kuski pysäytti 🙂

Sitten Port Bartoniin. Taas joudun vain toteamaan kuin ihanaan paikkaan saavuttiin jälleen. Port Barton ei ole mikään suuri paikka, pieni kylä. Tiet olivat suurelta osin päällystämättömiä ihan keskustassakin. Joka puolella oli vallan rento ja kiva fiilis. Joka paikkaan oli lyhyt matka kävellä.

Keskustan tuntumassakin näytti tältä

Meillä oli täältä varattuna aika vaatimaton majoitus. Ei ilmastointia mutta hyvin pärjättiin ilmankin, huone ei edes pahemmin lämmennyt. Peittoa ei kuitenkaan tarvinut 😀 Paikan nimi oli Hashtag Tourist Inn, vähän sivussa joten edes paikallisen sim-kortin netti ei oikein tahtonut siellä pelata (ei siis paikan wifikään). Muuten paikka oli enemmän kuin uskalsi odottaa. Omistajat olivat todella ystävällisiä ja huone oli siisti ja toimiva, oma terassi tietenkin iso plussa.

Auringonlasku Port Bartonissa

Port Bartonissa oltiin vain kolme yötä. Se oli mielestämme liian vähän, olisi varmasti viihdytty pari päivää pidempäänkin. Jotenkin muutenkin ehkä tässä reissun edetessä on alkanut tuntumaan, että muutaman päivän pysähdyksistä ei saa (tai ei jaksa saada) oikein tarpeeksi irti. Ehkä ei jaksa kokoaikaa olla ihan niin aktiivinen. Vaatii myös niitä lepopäiviä 🙂 No päivä jolloin mentiin paikalle pyhitettiin levolle ja nukuttiin päikkärit rannalla riippumatossa. Itse olin ainakin jostain syystä aivan kuoleman väsynyt. Aktiiviset päivät El Nidossa ja vähän heikot yöunet veivät jotenkin kaikki mehut.

White beach

Yhtenä päivänä vuokrattiin kajakki ja kajakoitiin (tai Jantsu enimmäkseen :D) läheiselle rannalle, White beachille. Matka kesti kajakoiden vajaan tunnin. Tän rannan sanotaan olevan Port Bartonin kaunein ranta. Olihan se kaunis, mä en vain osaa asettaa paremmuusjärjestykseen. Matkalla pysähdyttiin myös Coconut beachillä. Tai no ensin luultiin, että ollaa, jo White beachillä kunnes meille sanottiin, että se on vasta seuraava ranta. Coconut beachillä perittiin 30peson/hlö maksu ja White beachillä 50peson/hlö maksu. Me vain onnistuttiin jotenkin ihmeellisesti ohittaa tää White beachin maksu, kun kajakilla tultiin suoraan tänne kauempaan päätyyn.

Dronekuvaa Double islandilta

Toinen kokonainen päivä vietettiin jälleen veneretkellä/saarihyppelyllä. Näistä vain ei voi Palawanilla saada tarpeekseen! Port Bartonin maisemat eivät ehkä olleet yhtä ”dramaattiset” kuin El Nidon maisemat terävine karstikivikallioineen. Mutta ehdottomasti kaunista! Meriveden väri edelleen yhtä upean turkoosia kuin El Nidossakin. Veden alla oli snorklatessa enemmän nähtävää Port Bartonissa. Korallit olivat paremmin säilyneitä. Sieltä myös löytyy ”Turtle Point”, jossa ainakin me bongattiin todella iso merikilpikonna (ei varmaan olla yhtä isoa nähty missään) ja lisäksi pari pienempää.

Täältä löytyi myös ”starfish beach” (niinkuin Phu Quocilta). Tämä oli tosiaan sellainen hiekkasaari ja sieltä löytyi matalikko jossa oli paljon meritähtiä. Vettä oli kuitenkin sen verran, että meritähdet eivät pinnalle niin selvästi näkyneet kuin Phu Quocissa. Saivat toki olla myös hieman enemmän rauhassa turisteilta.

Parilla eri riutalla käytiin snorklaamassa ja muutamalla saarella (Double island ja Exotic island) tehtiin stopin. Double islandilla pääsi hiekkaa pitkin kävelemään viereiselle saarelle. Merenkäynti oli melko kovaa ja opas aina sanoikin noilla snorklauspaikoilla, että älkää menkö liian matalalle, kun aallot voi iskeä koralleihin. Jonku verran oli pieniä meduusoita ja niitä sai vähän väistellä. Turte pointilla minua poltti meduusa (oletettavasti) jalkaan ensimmäisen kerran koskaan! Pitkään olen säästynyt. Vähän aikaa kirveli ja näkyi sellaista vähän kuin nokkosihottumaa.

Exotic island

Port Bartonissakin olisi ollut samanlailla retket A, B, C ja D. Meidän tekemä retki oli tuo A. Sisälsi kuusi pysähdystä: Starfish beach/sandbar, joku riutta jonka nimeä en muista, Double island, Turtle point, Exotic island ja toinen riutta.

Starfish beach/sandbar, tultiin tosiaan tähän hiekkasaarelle ja meritähdet olivat kävelymatkan päässä tuolla meressä.

Lähtöpäivänä meillä oli kyyti varattu vasta kolmeksi joten ehdittiin vielä aamusta ottaa skootteri ja lähteä katsomaan ympäristöä. Ajettiin ensin Pamuayan vesiputoukselle. Tiet olivat hyvin mielenkiintoiset. Välillä oli aika heikossakin kunnossa olevaa hiekkatietä (huonommassa kunnossa kuin meidän peltotiet :D). Ja sitten tuntui, että siellä keskellä ei mitään oli kunnon leveä asfalttitie.

Pamuayan waterfalls

Vesiputoukselle oli parkkipaikalta noin 20min kävelymatka. Jantsu näki yhdessä kohtaa polulla ohuen mutta pitkän käärmeen ylittämässä polkua. Odoteltiin hetki ennenkuin jatkettiin. Tuolla oli rahastus tehty aika fiksusti. Ei ollut varsinaisesti mitään sisäänpääsymaksua mutta ”portilla” oli vihko, johon kirjoitettiin nimet ja summa jonka lahjoitti (jos lahjoitti). Ryhmäpaine taatusti saa lähes jokaisen lahjoittamaan edes suunnilleen samaa summaa kuin edelliset 😀

Pamuayan kylänraittia

Täälläkin näkyi hyvin vaatimatonta hökkeliä paikallisten asumuksina. Kuitenkin lapset jaksoivat juosta pihoilta vilkuttamaan ja tervehtimään meitä turisteja. Lasten sellainen vilpitön iloisuus on kyllä aina ihanaa. Ja sanonta raha ei tuo onnea pätee varmasti monessa paikassa.

Tapani mukaan meillä oli vähän ”kiire”, kun kyyti lähtee tiettyyn aikaan ja pitää ehtiä syödä ennen sitä ja hakea tavarat jne. No oltiin sitten meidän vakkaripaikassa syömässä 2,5h ennen kyydin lähtöä. Jantsu on niin saanut tottua tähän 😀 Port Bartonista matkattiin Puerto Princesaan. Matka kesti reilun 3h. Tälle matkalle oli varmasti paras minibussi koko saarella! Tietkään ei tuntunut yhtään niin pahoilta, lähes pakatta vedetty hiace tasoitti kyytiä kummasta.

El Nido ja Port Barton oli liian upeita ja ihania mutta Puerto Princesan olisi sitten voinut skipata kokonaan. Kaupunki ei meitä oikein lämmittänyt ja rannatkaan ei oikein säväyttänyt (varsinkaan jo nähtyjen rantojen jälkeen). Meillä oli tosiaan sieltä lennot Manilan kautta Balille joten siksi sinne mentiin. Lisättiin sinne myös yksi päivä, koska kaverit just saapuivat sinne ennen meidän lähtöä. Näin saatiin yks päivä viettää heidän kanssaan 🙂 Ja voi kuin mielellään ois jatkettu matkaa heidän mukana takas El Nidoon!

Ihanaa reissua Palawanilla Karille ja Hannamarille <3 Oli kiva nähdä ja oli kiva päivälenkki (10km) ja hyvät nesteytykset päälle illalla 😀

Saatiin onneksi halvalla tosi kiva majapaikka Puerto Princesasta (Ponce de Leon Garden Resort). Kiva paikka se vissiin todellakin oli, sekä torstaina että perjantaina siellä oli joidenkin paikallisten häät! Tämä rajoitti altaalla olemista mutta eipä se meitä onneksi haitannut. Sattuneesta syystä mulla tuo perjantai päivä saatto mennä vähän levätessä.. Lauantaina oltiin aamusta altaalla ja käytiin katsastamassa ostoskeskus. Lento lähti vasta illalla joten päivä oli vähän sellaista ajan kuluttumista.

Nyt ollaan Balilla toista päivää. Vähän ollut sellaista odottelua nimittäin huomenna saadaan tänne melkein kahdeksi viikoksi meille kavereita Suomesta. Niin siistiä!

Upeat rannat ja saaret, El Nido

Dolarog beach

Me suorastaan rakastuttiin El Nidoon ja sen ympäristöön. Tai ehkä kuitenkin enemmän siihen ympäristöön. Meidän majoitukset on kaikki kolme sijainneet El Nidon keskustassa. Tää oli hyvä tukikohta retkille ja tekemiselle. Majoitukset täällä on vähän kalliimpia (tai oikeastaan ehkä paremminkin hinta-laatusuhde oli huonompi) kuin aikaisemmissa kohteissa. 23-30e saa sellaisen tasoa aivan hyvä ilmastoinnilla ja omalla kylppärillä mutta mitään sen kummempaa turha odottaa. No eipä olla paljon majapaikoissa aikaa vietetty kuin iltaisin/öisin. Joten hyviä nämä on ollut. Tie Puerto Princesasta El Nidoon oli asfaltoitu mutta toooodella mutkainen. Eikä nyt ihan tasainen mutta ei yhtään niin paha kuin odotin. Viisi vuotta sitten se on kuulemma ollut vielä osittain ”off road”. Viidessä vuodessa on muutenkin tapahtunut suurta muutosta koko El Nidossa ja kehitys jatkuu varmasti samaa vauhtia. Viiden-kymmenen vuoden päästä täällä on varmasti ihan eri meininki.

Vietettiin El Nidossa kahdeksan päivää ja tämä oli taas niitä kohteita, kun harmitti jatkaa matkaa. Olis viihdytty pidempäänkin. Varmasti osasyynä oli, että tekemistä riitti. Käytiin tekemässä kolme erilaista saarihyppelyä (näistä vähän myöhemmin lisää), kerran käytiin sukeltamassa, pari päivää vietettiin rannoilla kävelymatkan päässä ja yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri.

Duli beach

Kaikkien pelottelusta pelkäsin, että ei löydetä syömäkelpoista ruokaa 😀 Mutta toisin kävi. Yhtään oikeasti huonoa ruokaa ei olla syöty, ei nyt varsinaisesti mitään makuelämyksiä (paitsi yksi kreikkalainen ravintola oli ihan yli veto, parhaat ruuat Thaimaan jälkeen) mutta aivan maistuvia ruokia. Kalliimpia toki nekin samoin kuin majoitukset. Kuitenkin alle 20e tai välillä alle 10e kaksi ihmistä sai ruuan juomineen 🙂 Suomen hintatasolla tämä tottakai on halpa! Aasian mittapuulla ollaan kuitenkin syöty halvemmalla muissa vierailemissamme maissa.

El Nidon ranta ei itsessään ole niin kummoinen. Veneitä on todella paljon ja retket lähtevät ja palaavat sinne. Corong Corong ranta oli hitusen parempi, mutta sielläkin veneitä todella paljon, etenkin siinä päässä, joka lähempänä El Nidoa. Rannassa oli kuitenkin mukavan näköisiä majapaikkoja (ei meidän budjetille sopivia kuitenkaan) 🙂

Corong Corong beach auringonlaskun aikaan

Corong Corongista kun jatkoi kivikoiden yli (tai pääsi toki tietäkin pitkin) pääsi paremmille rannoille. Vanilla Beachiltä löytyi palveluita ja majapaikkoja (sekä mäkkäri) ja siinä rannalla olikin enemmän ihmisiä nauttimassa lämpimistä päivistä. El Nidosta Vanilla Beachille tricycle kyyti maksoi 150-200pesoa/suunta (3-4e). Seuraava ranta oli Las Cabanas ja sen jälkeen Dolarog beach (täältä löytyi aika kivan näköinen resortti, ihmiset näyttivät saapuvan veneellä, joten ilmeisesti ei teitä sinne). Upeita rantoja siis vain tuli lisää ja lisää. Rauhallisemman paikan rannoilta löytää helposti, jos ei haittaa, että palvelut jäävät jonkin matkan päähän.

Tää onnellinen lehmä saa nauttia kivoista maisemista 😀 En oo nyt varma onko tää vielä Las Cabanas beachiä

Skootterilla hurautettiin yhtenä päivänä käymään Duli beachillä ja Nacpan beachillä. Duli oli näistä kauempana ja aika monta kilometriä sai lopussa ajaa hiekkatietä. Ranta oli kuitenkin todellakin sen arvoinen! Pitkä ranta ja ei paljon väkeä. Muutamia ravintoloita siellä oli ja jonkinlainen surffauspulju. Tällä rannalla oli siis myös surffareita. Täydellinen paikka nauttia hetki riippumatossa rauhallisuudesta.

Duli beach

Nacpan beach on lähempänä El Nidoa ja tiestä vain pari pientä pätkää oli hiekkaa. Tämäkin ranta oli tosi kaunis. Enemmän ihmisiä ja palveluita kuin Duli beachillä. Nacpan olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut varmasti mukava paikka viettää muutama yökin. Vietettiin Duli beachillä vähän liian pitkään, joten Nacpanilla ei sitten varmaan tuntia pidempään oltu. Haluttiin ajaa vielä valosan aikaan takaisin El Nidoon.

Nacpan beach

Duli beachille ajettiin El Nidosta noin tunti. Nacpan beachiltä El Nidoon tais mennä jotain 30min. Hyvä asfalttitie oli muutoin koko matkan paitsi, kun käännyttiin noille rannoille. Ajeltiin läpi kylien ja maaseudun. Ja siellä kyllä näki myös sen, kuinka vaatimattomissa oloissa paikalliset asuvat. Pellolla näkyi miehiä lapioiden kanssa kääntämässä ja vesipuhvelit vetivät perässään esimerkiksi litistinmyllyjä (joilla litistetaan viljaa). Ei nähty ensimmäistäkään traktoria tai muita hienoja koneita. Eli hartiavoimin näitä vesipuhveleita apuna käyttäen ilmeisesti hommat hoituu.

Tehtiin tosiaan kolme eri saarihyppelyä. En Nidosta tehdään niitä neljää erilaista. Persoonallisesti nimetyt retket ovat A, B, C ja D. Lisäksi löytyi Z ja special A. Ja tottakai yksityisveneen vuokraaminen olisi myös ollut mahdollista.

Pinagbuyutan island

Me lähdettiin ensin kokeilemaan tour Z. Tämä retki jäljitteli tour B:tä. Se tehtiin isommalla veneellä ja ihmisiä oli tietenkin enemmän mutta tilaakin oli enemmän. Meille kävi tuuri ja vene ei ollut ihan täynnä meidän retkipäivänä vaikka olisihan sinne enemmän hyvin sopinutkin. 40 on kuulemma maksimimäärä. Retki oli hieman kalliimpi kuin perus tourit mutta hintaan kuului meidän mielestä enemmän. Ja tämä oli oikeastaan bilevene vaikkei sitä mainostettukaan bileveneenä, kun retken ostimme. Vähän ihmettelimme tätä mutta myöhemmin kuulimme, että bileveneitä ei varsinaisesti saisi olla 😀 Hintaan kuului kaikki ruuat ja juomat (alkoholijuomat myös, rommikolaa ja muuta), kajakkien ja suppilautojen käyttäminen, snorkkelit ja maskit. Mistään ei tarvinut reissun aikana maksaa extraa. Meillä sattui tällä paatilla tosi hyvä porukkakin 🙂 Toki tämä oli myös koko El Nidossa vierailun ajan ainoa todella pilvinen päivä.. Onneksi ei kuitenkaan satanut vettä!

Tällainen vene oli Z tourilla

Tosiaan, kohteet joissa käytiin olivat Papaya beach, Pinagbuyutan island (lemppari kaikista!), Snake island ja Lagen island. Aina jos rantaan halusi, piti sinne mennä uimalla tai sitten kajakin/suppilaudan kyydillä. Tämä retki lähti tosiaan vasta klo 11 ja kesti auringonlaskuun, kun nuo perinteiset retket alkavat klo 9 ja päättyvät 15-16 aikaan. Näin ollen kohteissa, joissa käytiin ei ollut juurikaan muita ihmisiä kuin meidän veneen porukka.

Papaya beach

Veneessä kuului musiikkia ja oli hyvä meno. Katolla oli koroke, josta sai tietyissä paikoissa hyppiä veteen. Tottakai ihmisten humaltuessa meno ei kokoajan ollut ehkä turvallisimman näköistä mutta ainakin tällä kertaa kaikilla oli hauskaa.

Hiekkasaarella oli pienet rantalentis pelit 🙂

Toinen retki tehtiin ihan perinteinen tour C. Aamulla rannalla lähtö oli ihan totaalinen kaaos. Ei minkaanlaista organisointia tai järjestystä. Oltiin onneksi osattu varautua tähän, kun olin lukenut netistä muidenkin kokemuksia. Meille sanottiin illalla, että toimistolla nähdään aamulla 8:30. Ei siellä ketään siihen aikaan ollut ja yks toinen turisti sit vinkkas et he odottivat edellisenä päivänä samaisessa paikassa mutta kannattee mennä rannalle, sieltä etsiä se oikea pöytä. Sinne siis lähdettiin. Jantsulla oli edellisenä päivänä hajonnut pari päivää sitten ostetut aurinkolasit. Sopivasti aurinkolasikauppias käveli vastaan ja  siitä uudet lasit yli puolet halvemmalla kuin pyyntihinta (ei se ole tyhmä joka pyytää vaan joka maksaa).

Yksi myös vähän surullinen asia oli, että kaikki firmat vuokrasivat ja kehottivat asiakkaitaan vuokraamaan uimakengät. Ei siinä, rannat ovat myös kivikkoisia joten jalkojen suojaksi. Näillä samaisilla kengillä kuitenkin käveltiin joka paikassa aika surutta korallien päällä. Todella kuolleitahan korallit jo noissa paikoissa olivat. Ainakaan meidän retkellä ei opastettu ihmisiä oikein millään tapaa. Henkilökunta kertoi vain välttämättömät asiat, mihin saavuttiin ja kuin kauan paikassa aikaa vietetään.

Helicopter island

Matkaan lähdettiin melkein tuntia myöhemmin kuin alunperin piti. Veneessä oli 13 turistia + miehistö. Maksimimäärä turisteille tähän veneeseen oli kuulemma 18. Tämä vähän vaihteli eri retkien välillä veneen koosta riippuen. Heti alkuun pääsi kastumaan lähes kokonaan, kun veneet ovat sen verran kauempana rannasta. Kuivapussista on siis hyötyä näillä reissuilla 🙂 Niitä myydäänkin El Nidossa ihan joka paikassa.

Talisay beach

Tällä retkellä C käytiin Ubugon island (tämän pääsi kiertämään kajakilla lisämaksusta, ei käyty), Helicopter island, Hidden beach, Talisay beach ja Secret beach. Talisay beachillä tarjoiltiin lounas.

Helicopter island

Tällä retkellä joka paikassa oli huomattavasti paljon enemmän porukkaa kuin sillä edellisellä (eli tour Z). Helicopter islandilla satuttiin olemaan jokseenkin rauhalliseen saumaan.  Hidden beachillä saatiin Jantsun kanssa hetki olla aivan kahdestaankin. Ovathan noi kohteet ihan mielettömän upeita! En siis yhtään ihmettele, että porukkaa on paljon. Hienoissa paikoissa ihmisiä tuppaa olemaan. Kiinalaiset turistit puuttuivat täältä, joten ihan todellista kuvaa ei varmasti turistien määrästä saatu.

Secret beach

Kolmas saariretki tehtiin vasta viimeisenä kokonaisena El Nido päivänä. Se oli special A. Tehtiin nimenomaan tour C ”normaalina” tourina, jotta voidaan sit sen jälkeen miettiä maksetaanko enemmän tuosta special A tourista vai tehdäänkö A:kin aivan normaalina tourina. No näiden kahden erilaisen tourin jälkeen ei kauheasti tarvinut miettiä. Tehdään mielummin se special A vaikka se onkin vähän kalliimpi.

Cadlao island

Hayahay Cruise. Se oli veneen oikea nimi. Vene oli vielä mukavampi kuin tour Z:n vene. Ihmisiä oli vähemmän ja laivan miehistö oli ihan huikea! Tämä ei ollut mikään bilevene. Eli nämä kaks touria on tosi erilaiset keskenään. Tykättiin kyllä molemmista, mutta tää viimeinen oli ehdottomasti paras. Tämä meni samalla aikataululla kuin tour Z, eli lähtö klo 11 ja paluu auringonlaskun jälkeen.

El Nidossa oli ”nemoja” tosi paljon. Tämä Cadlao saaren yhdeltä rannalta, kun vain siirryttiin veneestä rannalle.

Tämä oli siis osin sama kuin perinteinen tour A. Kuitenkin ensimmäinen pysähdys tuli Cadlao islandin Pasandigan Cove, joka oikeasti kuuluu ilmeisesti tour C:hen, mutta me ei tour C:llä tuolla pysähdytty. Muut pysähdykset olivat Shimizu island, Miniloc island ja Big Lagoon. Shimizu islandin edustalla sai käydä snorklaamassa ennen lounasta. Käytiin Jantsun kanssa mutta eipä ollut oikein mitään nähtävää.

Cadlao island

Lounas oli todella hyvä! Vaihtoehtoja oli runsaasti ja ruoka ei ainakaan päässyt kesken loppumaan. Me ei oikein osata mereneläviä syödä joten nämä on hyviä hetkiä vähän kokeilla, kun voi sitten jollain muulla kuitenkin täyttää mahansa 😀 Sinisimpukoita kokeilin sekä tällä, että Z retkellä. Ja kalaa tuli maisteltua jokaisella retkellä. Oikeastaan pakko myöntää, että kala oli usealla retkellä lounaan paras osa.

Miniloc islandin edustalla käytiin myöskin vain snorklaamassa. Täällä nähtävää oli vähän enemmän. Lähinnä erilaisia kaloja. Eläviä koralleja jonkin verran mutta aika vähän.

Big Lagoon

Viimeinen stoppi oli Big Lagoon. Porukkaa ei enää tässä vaiheessa ollut ihan hirveästi ja oletan, että parempaan aikaan päivällä ihmisiä on enemmän. Toki paikka on varmasti vielä hienompi auringonpaisteessa. Tässä vaiheessa päivää aurinko jäi jo kallioiden taakse. Kajakista piti maksaa jotain reilu 5e, että pääsi Big Lagoonilla käymään. Sinne ei veneillä pääse ja se on kyllä hyvä. Paikka oli jotenkin mystisen kaunis. Vesi oli täälläkin upean väristä ja fiilis oli tosi rauhallinen.

Big Lagoon

Tehtiin myös yhtenä päivänä sukellusreissu. Lueskeltiin netistä eri firmojen arvosteluja ja todettiin, että eipä ole huonoja arvosteluita saanut mikään. Niinpä tsekattiin lähimmän firman arvosteluita vähän tarkemmin ja lähdettiin kyselemäään. Fiilis oli hyvä paikasta joten varattiin sitten sieltä. Ensimmäistä kertaa meillä oli saman päivän aikana kolme sukellusta. Meidän porukassa oli meidän lisäksi kaksi miestä jenkeistä. Veneessä oli myös toinen divemasteri ja hänen mukanaan kaksi saksalaista. Tosi kiva porukka jälleen 🙂

Tämmösiä maisemia sai katsella pinnalla

Meillä oli siis kolme eri paikkaa joissa sukellettiin: West Entalula, South Miniloc ja Twin Rock (tämä myös Miniloc saaren kupeessa). Entalulalla sukellettiin sellaista pystysuoraa seinää, joka meni 30m alaspäin. Syvimmillään käytiin 18m, sen syvemmällehän ei saataisi mennäkään. Tämä seinä ei niin huikea ollut. Näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Nähtiin kuitenkin mm. electric clam, se oli aika siistin näköinen! Ei mikään suuri. Ja mureena nähtiin myös. Lopuksi yksi merikilpikonnakin.

Viimeiseltä sukellusspotilta

Toinen sukellusspotti eli South Miniloc oli näistä parhain. GoPro mulla oli mukana vasta viimeisellä sukelluksella. Tai no oli se toisellakin mutta joku tiltti siihen tuli enkä saanut sitä päälle. Toisella sukelluksella oli kuitenkin eniten nähtävää. Koralleja, kaloja ja kolme kilpparia, joista yksi oli hawksbill sea turtle (eli karettikilpikonna) ja kaksi green sea turtlea (eli liemikilpikonna).

Mieli lepää, kun saa vain leijua tasapainottomassa tilassa

Viimeinen sukellusspotti Twin Rock ei ollut kaukana toisesta mutta ei ollut aivan yhtä hieno. Näimme siellä toki keihäsrauskun, pari sinitäplä rauskua, nudibranch (vapaakiduskotilo, nää on kans pieniä) ja kaksi merikilpparia lisää. Ja tottakai taas paljon erilaisia kaloja.

Nämä sukellukset oli ehkä ensimmäiset sellaiset oikeasti sukella itse. Divemaster ei huolehtinut niin paljon kuin edellisellä sukelluksella Malesiassa Esther. Varmasti ero siinä, että olimme silloin kahdestaan ja ne oli meidän ensimmäiset sukellukset sertifioinnin jälkeen. Ei mitään vikaa siis missään nimessä näissä Palawan Diversin sukelluksissa! 🙂 Turvallinen olo oli kokoajan ja oppaat osasivat hommansa. Laitteet toimivat vaikka mulla olikin painomäärien kanssa vähän ongelmia. Ensimmäisellä sukelluksella painoja oli liian vähän mutta niitä sitten lisättiin toiselle ja kaikki sujui helpommin.

Auringonlasku viimeisellä veneretkellä

Snorklaukseen El Nido ei mikään huippu kohde ole. Ainakin sillä kokemuksella millaisissa paikoissa me snorklattiin. Varsinkin jos on jo enemmän snorklannut niin aika pliisu paikka. Tottakai ainahan luonto voi yllättää. Korallit olivat kuitenkin etenkin matalemmilla alueilla huonossa kunnossa. Sukeltamiseen ainakin tällaisille aloittelijoille hyvä kohde. Oli meidän reissulla vähän enemmänkin sukeltaneita ja etenkin sen spotti kakkonen oli heidänkin mieleen.

Talisay beach

Palawanista tuli yksi meidän lemppari paikoista. Käytiin myöskin Port Bartonissa (tästä tulee oma postauksensa) ja Puerto Princesassa, jonka olisi voinut jättää välistäkin. El Nidosta ja Port Bartonista harmitti lähteä, olisi viihdytty pidempäänkin 🙂

Vanilla beach

 

-Marjo