All Posts By

semmonensopivamatka

Ihana kylä, Port Barton

El Nidosta matkattiin Port Bartoniin minivanilla. Kyyti kustansi yhdeltä 500pesoa (eli vajaan kympin). Kyyti oli melkoisen täynnä mutta sopu sijaa antaa ja matka ei onneksi ollut ”kuin” noin kolme tuntia. Meidän kans samalla kyydillä tuli yksi perhe, ja tän perheen naisesta saisi ottaa kyllä mallia. Hän halusi istumaan etupenkille, jotta voi ihastella maisemia ja ottaa kuviakin. Nainen hymyili koko matkan! Ja kuski oli myös ihana, kun pysähtyi useampaan kohtaan, jotta tämä nainen sai kuvia mm. vesipuhveleista. Kyllähän huomasi, että yksi tyyppi asialle kovin huokaili.. Ei se keltään kyllä ollut pois. Propsit siis kuskille meiltä! 🙂

Nappasinpa itsekin yhden kuvan matkalta, kun kuski pysäytti 🙂

Sitten Port Bartoniin. Taas joudun vain toteamaan kuin ihanaan paikkaan saavuttiin jälleen. Port Barton ei ole mikään suuri paikka, pieni kylä. Tiet olivat suurelta osin päällystämättömiä ihan keskustassakin. Joka puolella oli vallan rento ja kiva fiilis. Joka paikkaan oli lyhyt matka kävellä.

Keskustan tuntumassakin näytti tältä

Meillä oli täältä varattuna aika vaatimaton majoitus. Ei ilmastointia mutta hyvin pärjättiin ilmankin, huone ei edes pahemmin lämmennyt. Peittoa ei kuitenkaan tarvinut 😀 Paikan nimi oli Hashtag Tourist Inn, vähän sivussa joten edes paikallisen sim-kortin netti ei oikein tahtonut siellä pelata (ei siis paikan wifikään). Muuten paikka oli enemmän kuin uskalsi odottaa. Omistajat olivat todella ystävällisiä ja huone oli siisti ja toimiva, oma terassi tietenkin iso plussa.

Auringonlasku Port Bartonissa

Port Bartonissa oltiin vain kolme yötä. Se oli mielestämme liian vähän, olisi varmasti viihdytty pari päivää pidempäänkin. Jotenkin muutenkin ehkä tässä reissun edetessä on alkanut tuntumaan, että muutaman päivän pysähdyksistä ei saa (tai ei jaksa saada) oikein tarpeeksi irti. Ehkä ei jaksa kokoaikaa olla ihan niin aktiivinen. Vaatii myös niitä lepopäiviä 🙂 No päivä jolloin mentiin paikalle pyhitettiin levolle ja nukuttiin päikkärit rannalla riippumatossa. Itse olin ainakin jostain syystä aivan kuoleman väsynyt. Aktiiviset päivät El Nidossa ja vähän heikot yöunet veivät jotenkin kaikki mehut.

White beach

Yhtenä päivänä vuokrattiin kajakki ja kajakoitiin (tai Jantsu enimmäkseen :D) läheiselle rannalle, White beachille. Matka kesti kajakoiden vajaan tunnin. Tän rannan sanotaan olevan Port Bartonin kaunein ranta. Olihan se kaunis, mä en vain osaa asettaa paremmuusjärjestykseen. Matkalla pysähdyttiin myös Coconut beachillä. Tai no ensin luultiin, että ollaa, jo White beachillä kunnes meille sanottiin, että se on vasta seuraava ranta. Coconut beachillä perittiin 30peson/hlö maksu ja White beachillä 50peson/hlö maksu. Me vain onnistuttiin jotenkin ihmeellisesti ohittaa tää White beachin maksu, kun kajakilla tultiin suoraan tänne kauempaan päätyyn.

Dronekuvaa Double islandilta

Toinen kokonainen päivä vietettiin jälleen veneretkellä/saarihyppelyllä. Näistä vain ei voi Palawanilla saada tarpeekseen! Port Bartonin maisemat eivät ehkä olleet yhtä ”dramaattiset” kuin El Nidon maisemat terävine karstikivikallioineen. Mutta ehdottomasti kaunista! Meriveden väri edelleen yhtä upean turkoosia kuin El Nidossakin. Veden alla oli snorklatessa enemmän nähtävää Port Bartonissa. Korallit olivat paremmin säilyneitä. Sieltä myös löytyy ”Turtle Point”, jossa ainakin me bongattiin todella iso merikilpikonna (ei varmaan olla yhtä isoa nähty missään) ja lisäksi pari pienempää.

Täältä löytyi myös ”starfish beach” (niinkuin Phu Quocilta). Tämä oli tosiaan sellainen hiekkasaari ja sieltä löytyi matalikko jossa oli paljon meritähtiä. Vettä oli kuitenkin sen verran, että meritähdet eivät pinnalle niin selvästi näkyneet kuin Phu Quocissa. Saivat toki olla myös hieman enemmän rauhassa turisteilta.

Parilla eri riutalla käytiin snorklaamassa ja muutamalla saarella (Double island ja Exotic island) tehtiin stopin. Double islandilla pääsi hiekkaa pitkin kävelemään viereiselle saarelle. Merenkäynti oli melko kovaa ja opas aina sanoikin noilla snorklauspaikoilla, että älkää menkö liian matalalle, kun aallot voi iskeä koralleihin. Jonku verran oli pieniä meduusoita ja niitä sai vähän väistellä. Turte pointilla minua poltti meduusa (oletettavasti) jalkaan ensimmäisen kerran koskaan! Pitkään olen säästynyt. Vähän aikaa kirveli ja näkyi sellaista vähän kuin nokkosihottumaa.

Exotic island

Port Bartonissakin olisi ollut samanlailla retket A, B, C ja D. Meidän tekemä retki oli tuo A. Sisälsi kuusi pysähdystä: Starfish beach/sandbar, joku riutta jonka nimeä en muista, Double island, Turtle point, Exotic island ja toinen riutta.

Starfish beach/sandbar, tultiin tosiaan tähän hiekkasaarelle ja meritähdet olivat kävelymatkan päässä tuolla meressä.

Lähtöpäivänä meillä oli kyyti varattu vasta kolmeksi joten ehdittiin vielä aamusta ottaa skootteri ja lähteä katsomaan ympäristöä. Ajettiin ensin Pamuayan vesiputoukselle. Tiet olivat hyvin mielenkiintoiset. Välillä oli aika heikossakin kunnossa olevaa hiekkatietä (huonommassa kunnossa kuin meidän peltotiet :D). Ja sitten tuntui, että siellä keskellä ei mitään oli kunnon leveä asfalttitie.

Pamuayan waterfalls

Vesiputoukselle oli parkkipaikalta noin 20min kävelymatka. Jantsu näki yhdessä kohtaa polulla ohuen mutta pitkän käärmeen ylittämässä polkua. Odoteltiin hetki ennenkuin jatkettiin. Tuolla oli rahastus tehty aika fiksusti. Ei ollut varsinaisesti mitään sisäänpääsymaksua mutta ”portilla” oli vihko, johon kirjoitettiin nimet ja summa jonka lahjoitti (jos lahjoitti). Ryhmäpaine taatusti saa lähes jokaisen lahjoittamaan edes suunnilleen samaa summaa kuin edelliset 😀

Pamuayan kylänraittia

Täälläkin näkyi hyvin vaatimatonta hökkeliä paikallisten asumuksina. Kuitenkin lapset jaksoivat juosta pihoilta vilkuttamaan ja tervehtimään meitä turisteja. Lasten sellainen vilpitön iloisuus on kyllä aina ihanaa. Ja sanonta raha ei tuo onnea pätee varmasti monessa paikassa.

Tapani mukaan meillä oli vähän ”kiire”, kun kyyti lähtee tiettyyn aikaan ja pitää ehtiä syödä ennen sitä ja hakea tavarat jne. No oltiin sitten meidän vakkaripaikassa syömässä 2,5h ennen kyydin lähtöä. Jantsu on niin saanut tottua tähän 😀 Port Bartonista matkattiin Puerto Princesaan. Matka kesti reilun 3h. Tälle matkalle oli varmasti paras minibussi koko saarella! Tietkään ei tuntunut yhtään niin pahoilta, lähes pakatta vedetty hiace tasoitti kyytiä kummasta.

El Nido ja Port Barton oli liian upeita ja ihania mutta Puerto Princesan olisi sitten voinut skipata kokonaan. Kaupunki ei meitä oikein lämmittänyt ja rannatkaan ei oikein säväyttänyt (varsinkaan jo nähtyjen rantojen jälkeen). Meillä oli tosiaan sieltä lennot Manilan kautta Balille joten siksi sinne mentiin. Lisättiin sinne myös yksi päivä, koska kaverit just saapuivat sinne ennen meidän lähtöä. Näin saatiin yks päivä viettää heidän kanssaan 🙂 Ja voi kuin mielellään ois jatkettu matkaa heidän mukana takas El Nidoon!

Ihanaa reissua Palawanilla Karille ja Hannamarille <3 Oli kiva nähdä ja oli kiva päivälenkki (10km) ja hyvät nesteytykset päälle illalla 😀

Saatiin onneksi halvalla tosi kiva majapaikka Puerto Princesasta (Ponce de Leon Garden Resort). Kiva paikka se vissiin todellakin oli, sekä torstaina että perjantaina siellä oli joidenkin paikallisten häät! Tämä rajoitti altaalla olemista mutta eipä se meitä onneksi haitannut. Sattuneesta syystä mulla tuo perjantai päivä saatto mennä vähän levätessä.. Lauantaina oltiin aamusta altaalla ja käytiin katsastamassa ostoskeskus. Lento lähti vasta illalla joten päivä oli vähän sellaista ajan kuluttumista.

Nyt ollaan Balilla toista päivää. Vähän ollut sellaista odottelua nimittäin huomenna saadaan tänne melkein kahdeksi viikoksi meille kavereita Suomesta. Niin siistiä!

Upeat rannat ja saaret, El Nido

Dolarog beach

Me suorastaan rakastuttiin El Nidoon ja sen ympäristöön. Tai ehkä kuitenkin enemmän siihen ympäristöön. Meidän majoitukset on kaikki kolme sijainneet El Nidon keskustassa. Tää oli hyvä tukikohta retkille ja tekemiselle. Majoitukset täällä on vähän kalliimpia (tai oikeastaan ehkä paremminkin hinta-laatusuhde oli huonompi) kuin aikaisemmissa kohteissa. 23-30e saa sellaisen tasoa aivan hyvä ilmastoinnilla ja omalla kylppärillä mutta mitään sen kummempaa turha odottaa. No eipä olla paljon majapaikoissa aikaa vietetty kuin iltaisin/öisin. Joten hyviä nämä on ollut. Tie Puerto Princesasta El Nidoon oli asfaltoitu mutta toooodella mutkainen. Eikä nyt ihan tasainen mutta ei yhtään niin paha kuin odotin. Viisi vuotta sitten se on kuulemma ollut vielä osittain ”off road”. Viidessä vuodessa on muutenkin tapahtunut suurta muutosta koko El Nidossa ja kehitys jatkuu varmasti samaa vauhtia. Viiden-kymmenen vuoden päästä täällä on varmasti ihan eri meininki.

Vietettiin El Nidossa kahdeksan päivää ja tämä oli taas niitä kohteita, kun harmitti jatkaa matkaa. Olis viihdytty pidempäänkin. Varmasti osasyynä oli, että tekemistä riitti. Käytiin tekemässä kolme erilaista saarihyppelyä (näistä vähän myöhemmin lisää), kerran käytiin sukeltamassa, pari päivää vietettiin rannoilla kävelymatkan päässä ja yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri.

Duli beach

Kaikkien pelottelusta pelkäsin, että ei löydetä syömäkelpoista ruokaa 😀 Mutta toisin kävi. Yhtään oikeasti huonoa ruokaa ei olla syöty, ei nyt varsinaisesti mitään makuelämyksiä (paitsi yksi kreikkalainen ravintola oli ihan yli veto, parhaat ruuat Thaimaan jälkeen) mutta aivan maistuvia ruokia. Kalliimpia toki nekin samoin kuin majoitukset. Kuitenkin alle 20e tai välillä alle 10e kaksi ihmistä sai ruuan juomineen 🙂 Suomen hintatasolla tämä tottakai on halpa! Aasian mittapuulla ollaan kuitenkin syöty halvemmalla muissa vierailemissamme maissa.

El Nidon ranta ei itsessään ole niin kummoinen. Veneitä on todella paljon ja retket lähtevät ja palaavat sinne. Corong Corong ranta oli hitusen parempi, mutta sielläkin veneitä todella paljon, etenkin siinä päässä, joka lähempänä El Nidoa. Rannassa oli kuitenkin mukavan näköisiä majapaikkoja (ei meidän budjetille sopivia kuitenkaan) 🙂

Corong Corong beach auringonlaskun aikaan

Corong Corongista kun jatkoi kivikoiden yli (tai pääsi toki tietäkin pitkin) pääsi paremmille rannoille. Vanilla Beachiltä löytyi palveluita ja majapaikkoja (sekä mäkkäri) ja siinä rannalla olikin enemmän ihmisiä nauttimassa lämpimistä päivistä. El Nidosta Vanilla Beachille tricycle kyyti maksoi 150-200pesoa/suunta (3-4e). Seuraava ranta oli Las Cabanas ja sen jälkeen Dolarog beach (täältä löytyi aika kivan näköinen resortti, ihmiset näyttivät saapuvan veneellä, joten ilmeisesti ei teitä sinne). Upeita rantoja siis vain tuli lisää ja lisää. Rauhallisemman paikan rannoilta löytää helposti, jos ei haittaa, että palvelut jäävät jonkin matkan päähän.

Tää onnellinen lehmä saa nauttia kivoista maisemista 😀 En oo nyt varma onko tää vielä Las Cabanas beachiä

Skootterilla hurautettiin yhtenä päivänä käymään Duli beachillä ja Nacpan beachillä. Duli oli näistä kauempana ja aika monta kilometriä sai lopussa ajaa hiekkatietä. Ranta oli kuitenkin todellakin sen arvoinen! Pitkä ranta ja ei paljon väkeä. Muutamia ravintoloita siellä oli ja jonkinlainen surffauspulju. Tällä rannalla oli siis myös surffareita. Täydellinen paikka nauttia hetki riippumatossa rauhallisuudesta.

Duli beach

Nacpan beach on lähempänä El Nidoa ja tiestä vain pari pientä pätkää oli hiekkaa. Tämäkin ranta oli tosi kaunis. Enemmän ihmisiä ja palveluita kuin Duli beachillä. Nacpan olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut varmasti mukava paikka viettää muutama yökin. Vietettiin Duli beachillä vähän liian pitkään, joten Nacpanilla ei sitten varmaan tuntia pidempään oltu. Haluttiin ajaa vielä valosan aikaan takaisin El Nidoon.

Nacpan beach

Duli beachille ajettiin El Nidosta noin tunti. Nacpan beachiltä El Nidoon tais mennä jotain 30min. Hyvä asfalttitie oli muutoin koko matkan paitsi, kun käännyttiin noille rannoille. Ajeltiin läpi kylien ja maaseudun. Ja siellä kyllä näki myös sen, kuinka vaatimattomissa oloissa paikalliset asuvat. Pellolla näkyi miehiä lapioiden kanssa kääntämässä ja vesipuhvelit vetivät perässään esimerkiksi litistinmyllyjä (joilla litistetaan viljaa). Ei nähty ensimmäistäkään traktoria tai muita hienoja koneita. Eli hartiavoimin näitä vesipuhveleita apuna käyttäen ilmeisesti hommat hoituu.

Tehtiin tosiaan kolme eri saarihyppelyä. En Nidosta tehdään niitä neljää erilaista. Persoonallisesti nimetyt retket ovat A, B, C ja D. Lisäksi löytyi Z ja special A. Ja tottakai yksityisveneen vuokraaminen olisi myös ollut mahdollista.

Pinagbuyutan island

Me lähdettiin ensin kokeilemaan tour Z. Tämä retki jäljitteli tour B:tä. Se tehtiin isommalla veneellä ja ihmisiä oli tietenkin enemmän mutta tilaakin oli enemmän. Meille kävi tuuri ja vene ei ollut ihan täynnä meidän retkipäivänä vaikka olisihan sinne enemmän hyvin sopinutkin. 40 on kuulemma maksimimäärä. Retki oli hieman kalliimpi kuin perus tourit mutta hintaan kuului meidän mielestä enemmän. Ja tämä oli oikeastaan bilevene vaikkei sitä mainostettukaan bileveneenä, kun retken ostimme. Vähän ihmettelimme tätä mutta myöhemmin kuulimme, että bileveneitä ei varsinaisesti saisi olla 😀 Hintaan kuului kaikki ruuat ja juomat (alkoholijuomat myös, rommikolaa ja muuta), kajakkien ja suppilautojen käyttäminen, snorkkelit ja maskit. Mistään ei tarvinut reissun aikana maksaa extraa. Meillä sattui tällä paatilla tosi hyvä porukkakin 🙂 Toki tämä oli myös koko El Nidossa vierailun ajan ainoa todella pilvinen päivä.. Onneksi ei kuitenkaan satanut vettä!

Tällainen vene oli Z tourilla

Tosiaan, kohteet joissa käytiin olivat Papaya beach, Pinagbuyutan island (lemppari kaikista!), Snake island ja Lagen island. Aina jos rantaan halusi, piti sinne mennä uimalla tai sitten kajakin/suppilaudan kyydillä. Tämä retki lähti tosiaan vasta klo 11 ja kesti auringonlaskuun, kun nuo perinteiset retket alkavat klo 9 ja päättyvät 15-16 aikaan. Näin ollen kohteissa, joissa käytiin ei ollut juurikaan muita ihmisiä kuin meidän veneen porukka.

Papaya beach

Veneessä kuului musiikkia ja oli hyvä meno. Katolla oli koroke, josta sai tietyissä paikoissa hyppiä veteen. Tottakai ihmisten humaltuessa meno ei kokoajan ollut ehkä turvallisimman näköistä mutta ainakin tällä kertaa kaikilla oli hauskaa.

Hiekkasaarella oli pienet rantalentis pelit 🙂

Toinen retki tehtiin ihan perinteinen tour C. Aamulla rannalla lähtö oli ihan totaalinen kaaos. Ei minkaanlaista organisointia tai järjestystä. Oltiin onneksi osattu varautua tähän, kun olin lukenut netistä muidenkin kokemuksia. Meille sanottiin illalla, että toimistolla nähdään aamulla 8:30. Ei siellä ketään siihen aikaan ollut ja yks toinen turisti sit vinkkas et he odottivat edellisenä päivänä samaisessa paikassa mutta kannattee mennä rannalle, sieltä etsiä se oikea pöytä. Sinne siis lähdettiin. Jantsulla oli edellisenä päivänä hajonnut pari päivää sitten ostetut aurinkolasit. Sopivasti aurinkolasikauppias käveli vastaan ja  siitä uudet lasit yli puolet halvemmalla kuin pyyntihinta (ei se ole tyhmä joka pyytää vaan joka maksaa).

Yksi myös vähän surullinen asia oli, että kaikki firmat vuokrasivat ja kehottivat asiakkaitaan vuokraamaan uimakengät. Ei siinä, rannat ovat myös kivikkoisia joten jalkojen suojaksi. Näillä samaisilla kengillä kuitenkin käveltiin joka paikassa aika surutta korallien päällä. Todella kuolleitahan korallit jo noissa paikoissa olivat. Ainakaan meidän retkellä ei opastettu ihmisiä oikein millään tapaa. Henkilökunta kertoi vain välttämättömät asiat, mihin saavuttiin ja kuin kauan paikassa aikaa vietetään.

Helicopter island

Matkaan lähdettiin melkein tuntia myöhemmin kuin alunperin piti. Veneessä oli 13 turistia + miehistö. Maksimimäärä turisteille tähän veneeseen oli kuulemma 18. Tämä vähän vaihteli eri retkien välillä veneen koosta riippuen. Heti alkuun pääsi kastumaan lähes kokonaan, kun veneet ovat sen verran kauempana rannasta. Kuivapussista on siis hyötyä näillä reissuilla 🙂 Niitä myydäänkin El Nidossa ihan joka paikassa.

Talisay beach

Tällä retkellä C käytiin Ubugon island (tämän pääsi kiertämään kajakilla lisämaksusta, ei käyty), Helicopter island, Hidden beach, Talisay beach ja Secret beach. Talisay beachillä tarjoiltiin lounas.

Helicopter island

Tällä retkellä joka paikassa oli huomattavasti paljon enemmän porukkaa kuin sillä edellisellä (eli tour Z). Helicopter islandilla satuttiin olemaan jokseenkin rauhalliseen saumaan.  Hidden beachillä saatiin Jantsun kanssa hetki olla aivan kahdestaankin. Ovathan noi kohteet ihan mielettömän upeita! En siis yhtään ihmettele, että porukkaa on paljon. Hienoissa paikoissa ihmisiä tuppaa olemaan. Kiinalaiset turistit puuttuivat täältä, joten ihan todellista kuvaa ei varmasti turistien määrästä saatu.

Secret beach

Kolmas saariretki tehtiin vasta viimeisenä kokonaisena El Nido päivänä. Se oli special A. Tehtiin nimenomaan tour C ”normaalina” tourina, jotta voidaan sit sen jälkeen miettiä maksetaanko enemmän tuosta special A tourista vai tehdäänkö A:kin aivan normaalina tourina. No näiden kahden erilaisen tourin jälkeen ei kauheasti tarvinut miettiä. Tehdään mielummin se special A vaikka se onkin vähän kalliimpi.

Cadlao island

Hayahay Cruise. Se oli veneen oikea nimi. Vene oli vielä mukavampi kuin tour Z:n vene. Ihmisiä oli vähemmän ja laivan miehistö oli ihan huikea! Tämä ei ollut mikään bilevene. Eli nämä kaks touria on tosi erilaiset keskenään. Tykättiin kyllä molemmista, mutta tää viimeinen oli ehdottomasti paras. Tämä meni samalla aikataululla kuin tour Z, eli lähtö klo 11 ja paluu auringonlaskun jälkeen.

El Nidossa oli ”nemoja” tosi paljon. Tämä Cadlao saaren yhdeltä rannalta, kun vain siirryttiin veneestä rannalle.

Tämä oli siis osin sama kuin perinteinen tour A. Kuitenkin ensimmäinen pysähdys tuli Cadlao islandin Pasandigan Cove, joka oikeasti kuuluu ilmeisesti tour C:hen, mutta me ei tour C:llä tuolla pysähdytty. Muut pysähdykset olivat Shimizu island, Miniloc island ja Big Lagoon. Shimizu islandin edustalla sai käydä snorklaamassa ennen lounasta. Käytiin Jantsun kanssa mutta eipä ollut oikein mitään nähtävää.

Cadlao island

Lounas oli todella hyvä! Vaihtoehtoja oli runsaasti ja ruoka ei ainakaan päässyt kesken loppumaan. Me ei oikein osata mereneläviä syödä joten nämä on hyviä hetkiä vähän kokeilla, kun voi sitten jollain muulla kuitenkin täyttää mahansa 😀 Sinisimpukoita kokeilin sekä tällä, että Z retkellä. Ja kalaa tuli maisteltua jokaisella retkellä. Oikeastaan pakko myöntää, että kala oli usealla retkellä lounaan paras osa.

Miniloc islandin edustalla käytiin myöskin vain snorklaamassa. Täällä nähtävää oli vähän enemmän. Lähinnä erilaisia kaloja. Eläviä koralleja jonkin verran mutta aika vähän.

Big Lagoon

Viimeinen stoppi oli Big Lagoon. Porukkaa ei enää tässä vaiheessa ollut ihan hirveästi ja oletan, että parempaan aikaan päivällä ihmisiä on enemmän. Toki paikka on varmasti vielä hienompi auringonpaisteessa. Tässä vaiheessa päivää aurinko jäi jo kallioiden taakse. Kajakista piti maksaa jotain reilu 5e, että pääsi Big Lagoonilla käymään. Sinne ei veneillä pääse ja se on kyllä hyvä. Paikka oli jotenkin mystisen kaunis. Vesi oli täälläkin upean väristä ja fiilis oli tosi rauhallinen.

Big Lagoon

Tehtiin myös yhtenä päivänä sukellusreissu. Lueskeltiin netistä eri firmojen arvosteluja ja todettiin, että eipä ole huonoja arvosteluita saanut mikään. Niinpä tsekattiin lähimmän firman arvosteluita vähän tarkemmin ja lähdettiin kyselemäään. Fiilis oli hyvä paikasta joten varattiin sitten sieltä. Ensimmäistä kertaa meillä oli saman päivän aikana kolme sukellusta. Meidän porukassa oli meidän lisäksi kaksi miestä jenkeistä. Veneessä oli myös toinen divemasteri ja hänen mukanaan kaksi saksalaista. Tosi kiva porukka jälleen 🙂

Tämmösiä maisemia sai katsella pinnalla

Meillä oli siis kolme eri paikkaa joissa sukellettiin: West Entalula, South Miniloc ja Twin Rock (tämä myös Miniloc saaren kupeessa). Entalulalla sukellettiin sellaista pystysuoraa seinää, joka meni 30m alaspäin. Syvimmillään käytiin 18m, sen syvemmällehän ei saataisi mennäkään. Tämä seinä ei niin huikea ollut. Näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Nähtiin kuitenkin mm. electric clam, se oli aika siistin näköinen! Ei mikään suuri. Ja mureena nähtiin myös. Lopuksi yksi merikilpikonnakin.

Viimeiseltä sukellusspotilta

Toinen sukellusspotti eli South Miniloc oli näistä parhain. GoPro mulla oli mukana vasta viimeisellä sukelluksella. Tai no oli se toisellakin mutta joku tiltti siihen tuli enkä saanut sitä päälle. Toisella sukelluksella oli kuitenkin eniten nähtävää. Koralleja, kaloja ja kolme kilpparia, joista yksi oli hawksbill sea turtle (eli karettikilpikonna) ja kaksi green sea turtlea (eli liemikilpikonna).

Mieli lepää, kun saa vain leijua tasapainottomassa tilassa

Viimeinen sukellusspotti Twin Rock ei ollut kaukana toisesta mutta ei ollut aivan yhtä hieno. Näimme siellä toki keihäsrauskun, pari sinitäplä rauskua, nudibranch (vapaakiduskotilo, nää on kans pieniä) ja kaksi merikilpparia lisää. Ja tottakai taas paljon erilaisia kaloja.

Nämä sukellukset oli ehkä ensimmäiset sellaiset oikeasti sukella itse. Divemaster ei huolehtinut niin paljon kuin edellisellä sukelluksella Malesiassa Esther. Varmasti ero siinä, että olimme silloin kahdestaan ja ne oli meidän ensimmäiset sukellukset sertifioinnin jälkeen. Ei mitään vikaa siis missään nimessä näissä Palawan Diversin sukelluksissa! 🙂 Turvallinen olo oli kokoajan ja oppaat osasivat hommansa. Laitteet toimivat vaikka mulla olikin painomäärien kanssa vähän ongelmia. Ensimmäisellä sukelluksella painoja oli liian vähän mutta niitä sitten lisättiin toiselle ja kaikki sujui helpommin.

Auringonlasku viimeisellä veneretkellä

Snorklaukseen El Nido ei mikään huippu kohde ole. Ainakin sillä kokemuksella millaisissa paikoissa me snorklattiin. Varsinkin jos on jo enemmän snorklannut niin aika pliisu paikka. Tottakai ainahan luonto voi yllättää. Korallit olivat kuitenkin etenkin matalemmilla alueilla huonossa kunnossa. Sukeltamiseen ainakin tällaisille aloittelijoille hyvä kohde. Oli meidän reissulla vähän enemmänkin sukeltaneita ja etenkin sen spotti kakkonen oli heidänkin mieleen.

Talisay beach

Palawanista tuli yksi meidän lemppari paikoista. Käytiin myöskin Port Bartonissa (tästä tulee oma postauksensa) ja Puerto Princesassa, jonka olisi voinut jättää välistäkin. El Nidosta ja Port Bartonista harmitti lähteä, olisi viihdytty pidempäänkin 🙂

Vanilla beach

 

-Marjo

Matka El Nidoon

Ehkä yksi tämän reissun tuskastuttavimmista matkoista oli Kota Kinabalusta El Nidoon, Filippiineille. Matka ei kartalla näytä pitkältä mutta jotta elämä ei olisi niin helppoa ei tätä väliä voi suoraan taittaa oikein mitenkään.

Jos etsitään halpoja lentoja, on niiden lentoajat yleensä p****t. Niinpä halpojen lentojen perässä valittiin lento, joka lähtee 2:35, ei päivällä vaan yöllä. Lentokentälle lähtö siinä puolen yön tienoilla. Ja lento Manilaan kesti vain vajaa 2h joten koneessa ei mitään hyviä unia ehtinyt saamaan (vaikka oli tyhjä kone ja saatiin omat penkkirivit). Manilassa passin leimaus, kysymys oletko käynyt Kiinassa ja pläräys passin sivuista. Vähän ruokaa ja odottelua. Seuraava lento Manilasta Puerto Princesiin oli edellistäkin lyhyempi lento ja taas vain pientä torkuntaa. Tässä vaiheessa oltu ilman unia se noin 24h.

Puerto Princesasta El Nidoon on vielä matkaa 5-6h. Ensin se kyyti pitää tietenkin jostain keksiä. Hotelliltamme vastattiin aika viime tingassa, että joo me lähetetään kyyti teitä hakemaan maksaa 600pesoa/hlö (eli noin 11e). Puolen tunnin odottelun jälkeen meidät ohjataan johonkin minivaniin. Onko tää oikea? Alku vaikuttaa hyvältä, meitä on kuusi ihmistä kyydissä. Lyhyen matkan jälkeen pysähdytään, hypätkää toiseen autoon. What? Se minivani oli ääriään myöten täynnä. Meille Jantsun kans oli vain etupenkkipaikat jäljellä ja näistä se keskimmäinen ei näyttänyt siltä, että siinä olisi haluttanut istua kuutta tuntia (oli sellainen hieman korkeampi, jälkikäteen viritetty). Yhdellä toisella pariskunnalla paloi käpy hommaan ja he kysyivät mitä maksaa oma auto. He sitten tarjosivat meille aika hyvää diiliä: maksakaa tonni lisää ja hypätkää samoille jousille. He siis maksoivat matkasta 4000pesoa ja me 2200pesoa (noin 40e). Tartuttiin tarjoukseen, ruhtinaallisesti tilaa! Pääsi ihan makaamaan taaimmaiselle penkkiriville. Kyydistä tuli joo hieman kallis, mutta sillä hetkellä se ei haitannut tippaakaan, eikä kyllä haittaa edelleenkään 😀

El Nidossakin on kyllä lentokenttä, mutta halvin reitti tuli Puerto Princesin kautta.

Matka kesti noin 5,5h parilla pysähdyksellä. Vessoista sai maksaa 5pesoa paikallisilla ”huoltoasemilla”. Paikat taattua Aasia laatua 😀 Syötävää ja juotavaa sai myös ostettua. Ensimmäisellä stopilla napattiin riisiä ja vähän jotain lihaa. Ei nää buffetit mitää houkuttelevia olleet.. Perille saavuttiin ihan hyvään aikaan. Nukuttiin parin tunnin päikkärit ja käytiin syömässä ja jatkettiin nukkumista. Seuraavana päivänä sitten jaksoikin jo lähteä hieman tutustumaan ympäristöön 🙂

Corong Corong Beach

Meillä on tähän asti täällä oleilu ollut tosi aktiivista! On käyty pari saarihyppelyä, skootterilla ajelemassa ja käveleskelty lähirantoja. Instagramissa lähinnä tarinan puolelle ehtinyt mitään päivitellä. Kirjoittelen lisää, kun taas ehdin. Huomenna lähdetään sukeltamaan.

 

-Marjo

Pieni kurkistus Borneon saarelle

Vähän jälkijunassa taas tullaan. Filippiineiltä kirjoittelen edellisen kohteen kohokohdista 🙂

Yhdeksän päivän stoppi Malesiassa (30.1-7.2.2020) tuntui jopa jokseenkin pitkältä, kun vietettiin kaikki yöt samassa paikassa. Tai no majapaikkaa vaihdettiin neljästi mutta pysyttiin samassa kaupungissa eli Kota Kinabalussa. Malesialle kuuluu osa Borneon saaresta. Suurin osa saaresta kuuluu Indonesialle ja pieni valtio nimeltä Brunei sijaitsee myöskin tällä saarella. Kota Kinabalu sijaitsee siis länsirannikolla Sabahin maakunnassa. Joskus täytyy päästä takaisin. Etenkin saaren itärannikon sukelluskohteet ja Kinabatang joki kiinnostaa.

Vuosi sitten käytiin Malesiassa mantereen puolella ystävien kanssa. Yksi suuri ero meidän mielestä Borneon puolelle olivat ihmiset. Kota Kinabalussa ja sen ympäristössä koettiin, että ihmiset olivat ihan äärimmäisen ystävällisiä. Vastaantulijat usein hymyilivät ja jopa ketjupaikoista sai aina aurinkoista palvelua. En väitä, että mantereen puolella oltaisiin mitenkään töykeää palvelua saatu. Koettiin samaisella reissulla viime vuonna Thaimaan puolelle saapuessa hurja tasoero palvelun laatuun ja ihmisten ystävällisyyteen.

Sukellusreissulla käytiin lounas syömässä Pulau Gaya saarella

Meillä oli tarkoituksena viettää hyvin aktiiviset päivät kohteessa, kun aikaa oli varattu noin vähän. No toisin kävi. Allekirjoittanut tuli hieman kipeäksi sukellusreissun jälkeen. Ei nyt mitenkään järkyttävän paha onneksi, vähän kurkku kipeä ja sellainen vetämätön ja tukkoinen olo. Todettiin, että parempi ottaa iisimmin muutama päivä jotta ei jää päälle pidemmäksi aikaa.

Pulau Gaya

Tosiaan meidän ensimmäinen sukellusreissu Open Water Diver -sertifioinnin jälkeen! Ostettiin reissu Borneo Dream Travel & Tours -yhtiöltä. Ja todellakin voimme suositella! Meitä oli sukeltamassa vain kolme henkilöä ja kaksi divemasteria (me sukellettiin Jantsun kanssa toisen kanssa ja yksi nainen oli muistelemassa sukellusta toisen kanssa). Lisäksi mukana oli kaksi snorklaajaa ja myös heillä oli oma opas. Koko porukka oli ammattitaitoisia ja ystävällisiä 🙂 Meillä oli kaiken kaikkiaan mielettömän kiva päivä ja kokoajan turvallinen olo. Pakko tunnustaa, että mulla kyllä jännitti aamulla. Jännitys laantui siinä vaiheessa, kun päästiin satamaan ja tavattiin meidän ihana divemaster Esther.

Green Turtle

Tehtiin tosiaan kaksi sukellusta Tunku Abdul Rahman National Parkin alueella aivan Kota Kinabalun edustalla. Tänne ei tosiaan tarvitse kauhean pitkään matkata veneellä. Näkyvyys ei tähän aikaan vuodesta ole parhain mahdollinen mutta lähinnä haluttiin lähteä mahdollisimman nopeasti tekemään joku sukellus sertifioinnin jälkeen, kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa. Tässä vaiheessa riittää harjoiteltavaa joten suhteellisen helpot kohteet on meidän juttu.

Nemoja löydettiin paljonkin!

Molemmilla sukelluksilla nähtiinkin kyllä! Korallit ei ensimmäisellä sukelluksella häävejä olleet, toisella parempia mutta hyvin paljon valitettavasti kuollutta. Toisella sukelluksella nähtiin kilpikonna pohjasta lepäilemästä <3 Yhdellä stopilla käytiin myös vähän snorklaamassa ja erilaisia kaloja näkyi paljon. Näkyvyys snorklatessa oli todella hyvä. Merivesi ei ollut yhtä lämmintä kuin Koh Taolla ja sukelluksen lopussa alkoi märkäpuvusta huolimatta olla vähän vilpoinen. Siihen päälle veneen kyydissä istuminen niin 30 lämpöasteesta huolimatta paleli 😀 Tämän seurauksena pitikin parannella jokunen päivä.

Ei mitään valtavan fyysistä tai kylmää viitsitty sitten tehdä. Niinpä lähdettiin yhtenä päivänä käymään Klias joella. Sinne kesti Kota Kinabalusta autolla noin 2h/suunta. Jokiristeily ei kauaa kestänyt, vain noin 1,5h. Mutta sitä olisi ollut turhaa aloittaa aikaisemmin, koska eläimet nukkuivat kuumaan aikaan.

Ja miksipä juuri sinne lähdettiin. No katsomaan josko nähtäisiin nenäapinoita! Ja nähtiinkin. Toki ne olivat hyvin korkealla puissa syömässä lehtiä. Nenäapinoita elää luonnossa vain Borneon saarella ja laji on uhanalainen. Nähtiin myös liskoja ja lintuja. Auringonlaskettua käytiin vielä toinen pyörähdys joella katsomassa tulikärpäsiä. Kuutamo hieman haittasi näkyvyyttä, ei ollut kauhean pimeää. Tuiketta puissa kuitenkin näkyi.

Auringonlasku Klias joella

Tehtiin myös toinen sellainen helppo retki. Eli paljon autossa istumista ja muutama nähtävyys. Lähdettiin ylöspäin, kirjaimellisesti. 1800m merenpinnan yläpuolella taidettiin korkeimmillaan olla. Maisemat oli U-P-E-A-T! Syötiin taivaallisen hyvää ananasta. Ja tällä reissulla meillä oli varmaan yksi parhaista oppaista koskaan, ”Ari”. Tiesi ja osasi kertoa todella paljon, paljon pieniä yksityiskohtia ja puhui erittäin hyvää englantia.

Kinabalu Mountain

Yksi kohteista oli Desa Dairy Farm. Malesian suurin maitotila. Reilu 300 holsteinia lypsämässä. Olisi ollut mielenkiintoista keskustella tilasta jonkun kanssa, joka olisi osannut vastata kysymyksiimme. Näin ollen vierailu jäi vähän vajavaiseksi.

Mutta tällä tilalla oli otettu kaikki hyöty irti turisteista. Kuulemma paikalla vierailee todella paljon nimenomaan malesialaisia turisteja. Ja väkeä oli todellakin paljon! Meidän kanssa yhtäaikaa paikalla oli varmasti yli sata henkilöä. Tilalla pääsi katsomaan aamu- ja iltalypsyä ikkunan takaa. Pääsi katsomaan hiehoja laitumella. Siellä oli myöskin yhdessä tilassa muutama vasikka ja kilejä, joita sai juottaa tuttipulloilla, maksua vastaan tietenkin. Tällä tilalla maito jatkojalostettiin itse. Tilalla oli myynnissä paitoja ja lippiksiä (Desa Dairy Farm painatuksella tietenkin). Löytyi erikseen kahvila, jäätelökioski ja jonkinlainen snägäri. Lisäksi tietenkin pystyi ostamaan maitoa, jogurttia ja juustoa. Ja pitihän meilläkin tämän vierailun jälkeen tietenkin kaupasta etsiä tilan tuotteita, eli markkinointi onnistunutta 😉

Paikalle oli viiden ringetin (eli reilu 1e) sisäänpääsymaksu. Ja esimerkiksi ihana pehmis maksoi myöskin reilun euron ja kahvi noin 1,5e. Ei nämä huonoa bisnestä varmastikaan tee. Tila oli noin 200 hehtaaria ja paikalla on kuulemma ennen ollut golf rata. Mutta ei yhtään hullu idea. Ja onhan tämä aivan varmasti hieno elämys ihmisille, jotka eivät tällaisesta mitään tiedä. Pääsevät näkemään, mistä se maito ja maitotuotteet tulee 🙂

Canopy Walking 43 metrin korkeudessa

Tilavierailun jälkeen matka jatkui vielä kuumille lähteille ja canopy walkille. Nämä siis sijaitsivat samassa paikassa. Päästiin siis vähän urheilemaankin, kun canopy walkille piti kiivetä polkua joku varmaan 20 minuuttia. Ihan hauska kokemus tämäkin! Tämän jälkeen saatiin lämmin jalkakylpy kuumilla lähteillä.

Poring Hot Spring

Coronavirus jyllää joten kiinalaisia turisteja ei nyt ole Malesiassa eikä täällä Filippiineilläkään näkynyt. Tietenkään tämä virus ei ole hyvä asia, mutta me on saatu kiertää turistinähtävyyksiä ilman tungosta. Meidän oppaamme sanoi, että esimerkiksi Malesiassa viruksen odotetaan vaikuttavan niin rajusti, että turisteja Kiinasta tulee 25% vähemmän kuin normaalisti.

Lounas maisemat <3

Borneo ja sen vihreys ja ihanat ihmiset viehättivät. Kota Kinabalu oli aivan mukava ja siisti kaupunki. Paljon ostoskeskuksia. Tuli syötyä liian monesti mäkkärillä, kun niitä tuntui löytyvän joka kulmalta 😀 Kota Kinabalu on ihan hyvä tukikohta tutustua tähän alueeseen. Paljon oli erilaisia retkiä tarjolla. Tottakai autossa joutuu istumaan, ihan sama mihin suuntaan lähtee. Crab -taksisovellus toimi hyvin ja kyydin sai nopeasti ja halvalla.

 

– Marjo