Arubalta jatkettiin sitten reissua vielä Curacaolle. Vaikka saaret on lähekkäin ainoa tapa vaihtaa saarta on lentäen. Saaret ovat tunnelmaltaan todella erilaiset! Curacaolla turistit olivat varmasti suurelta osin Hollantilaisia (kun siellä Aruballa oli tosiaan Yhdysvaltalaisia). Kumpikin saari oli todella kuivia mutta Aruba kyllä vielä Curacaoa kuivempi. Curacao oli Arubaa vähän edullisempi.

Lento Arubalta Curacaolle kuljettiin tällaisella pienellä koneella, paikkoja taisi mun laskujen mukaan olla alle 20. Lentoaika oli alle tunnin. Meillä kävi aika hauskasti lentokentällä, kun etsittiin kyytiä majapaikalle. Katseltiin vähän josko päästäisiin jollain bussilla. Sellainen minibussi ajeli siihen, ja ikkunassa luki ihan eri paikkoja kuin mihin oltiin menossa. Kyselivät mihin ollaan menossa ja hetken päästä huikkasivat meidät kyytiin. Pikkuisen epäilytti mutta mentiin kuitenkin. Etupenkillä kuskin vieressä istui vanhempi mies, joka ei puhunut englantia juurikaan, kuski puhui. Minä tietenkin mietin, että kuinkahan kalliiksi tämä mahtaa tulla, koska ei kysytty siinä vaiheessa, kun kyytiin noustiin. Jantsu sitten kysyi ja mies totesi, että pari dollaria per hlö. Oltiin aika äimänä, koska tää ei meidän mielestä ollut se oikea bussi. Kuski oli todella ystävällinen ja he sitten etupenkin miehen kanssa oikein selvittelivät missä on se meidän hotelli vaikka oltais aivan hyvin voitu vain jäädä siihen johonkin lähelle ja kävellä (niinkuin busseilla matkatessa yleensä :D). Kuski kyseli muutamalta kävelijältäkin, että tietävätkö he missä on tällainen hotelli. Lopulta paikka löytyi. Annettiin 10 dollaria ja kuski alkoi kaivelemaan vaihtorahoja mutta pyydettiin pitämään loput ja hän oli todella kiitollinen tästä.

Otettiin ensimmäiseksi kolmeksi yöksi majoitus ihan siitä Willemstadin vanhan kaupungin ytimestä, Queen Emma Bridgen vierestä. Hotelli oli Brion City hotel. Siisti hotelli. Huone oli vähän pimeä, koska ainoa ikkuna oli vain seiniä päin mutta onneksi allasalue oli oikein kiva.

Ollaan se jo monta kertaa todettu ja todettiin taas ettei kaupungit ole ihan niitä meidän lempparikohteita mutta hyvin saatiin muutama päivä kulumaan. Syötiin kivoissa ravintoloissa, jotka levittäytyivät osittain kaduille. Mä tykkään tosi paljon väreistä ja värikkyydestä, joten värikkäiden talojen ympäröimänä oli kyllä todella ihanaa käveleskellä ympäriinsä.

Vietettiin tosiaan se pari päivää kaupunkialueella. Sitten otettiin taksi Jan Thieliin. Otettiin kolmeksi yöksi majoitus Bed & Bike Curacao -nimisestä hotellista. Tästä majoituksesta tykättiin ihan todella paljon!

Hotellissa oli jonkunlainen ravintola ja lisäksi myös hostelli tyyliin kaikille yhteisessä käytössä oleva keittiö. Yksi hiiri siellä nähtiin. Oli tosiaan sellainen ulkoilmakeittiö, vain katto ja pari seinää. Jan Thielistä löytyi myös hyvä kauppa joten saatiin hyvät aamupalat väsättyä itse.

Aruballa tapaamamme Julianin suosituksesta oltiin päätetty, että retki Klein Curacaolle on tehtävä. Hän oli itse työskennellyt Irie Toursille joten lähdettiin sitten sieltä kyselemään. Retki tehtiin isolla katamaanarilla. Ei oltu aikaisemmin koskaan oltu katamaanarissa joten tämä oli kiva uusi kokemus sen puolesta. Reissu oli aika arvokas (120USD/hlö) mutta oli kyllä jokaisen dollarin arvoinen.

Lähtö oli aamulla aikaisin. Lähtöpaikka oli ehkä jonku reilun kilometrin päässä meidän majoituksesta joten käveltiin vaikka kyytikin oli tarjolla. Retken hinta sisälsi kaiken, pienestä aamupalasta alkaen. Pieni harmitus tuli, kun gluteeniton leipä oli aivan umpijäässä. Varmistettiin siis edellisenä päivänä onko mulle saatavilla gluteenitonta ruokaa ja vakuuttelivat, että kyllä. Tämä aamupalahomma oli kuitenkin hieman huonosti hoidettu.

Matka oli todella märkä! Aallokkoa oli sen verran, että vettä roiskui kyllä lähes kaikialle veneessä, vain se pieni sisäosa pysyi täysin kuivana. Onneksi tällaiseen osaa yleensä jo vähän varautua, kun merellä lähtee. Mutta menomatkalla ei tosiaan nautiskeltu katamaanarin etuosassa vaan kaikki olivat takana tai sisällä.

Klein Curacao oli pieni ja tasainen saari. Ei juurikaan mitään kasvustoa. Länsipuolen ranta oli todella upea, varmasti upein Curacaolla. Itäpuolen ranta oli kivinen ja ainakin tuolloin tuulinen ja isoja aaltoja. Käveltiin kuitenkin sellainen reitti, ei nyt ihan ympäri saaren, mutta osittain. Reitin varrella oli myös vanha majakka, joka oli saaren ainoita rakennuksia. Saarella ei siis ollut mitään palveluita. Retkien järjestäjillä omat puumajat, osalla vähän laadukkaammat puitteet ja jopa rantatuoleja. Jollain sukellusfirmoilla taisi olla myös tilat siellä. Mutta ei tosiaan mitään hotelleja, ravintoloita, baareja tms.

Kun saarella ja rannalla olo riitti siirryttiin takaisin katamaanarille. Siitä oli kivempi käydä myös snorklaamassa kuin rannalta. Jonkin verran nähtiin kaloja ja kuin tyhjästä ilmestyi myös kilppari. Kilpikonnien näkeminen on aina yhtä ihanaa. Delfiinejä myös meni vähän kauempana mutta tosiaan sen verran kauempana, että nähtiin vain selkäevät pinnan yläpuolella. Katosivat sitten nopeasti. Ruoka oli todella hyvää ja vaihtoehtoja paljon! Avoin baari myöskin aukesi iltapäivän puolella. Muutamat drinksut/oluet tuli nautittua 😀 Paluumatka oli huomattavasti rauhallisempi merenkäynnin kannalta ja päästiinkin nauttimaan katamaanarin etuosassa istuskelusta koko matka. Ja kuinka petollinen onkaan aurinko!

Jan Thiel oli meidän mielestä oikein kiva paikka. Majapaikka oli tosiaan 1,5-2km päässä rannalta/kaupasta, ravintoloita löytyi vähän lähempääkin. Tuli käveltyä ”omakotitalo alueella” ja jäi niistä fiilis, että vähän sellaista varakkaampaa seutua ehkä? Ainakin upeita taloja ja pihoja oli paljon! Monella pihalla isot koirat vahtimassa ja pari kertaa saatoin säikähtää, kun yhtäkkiä kohdalla kauhea haukunta ja koira(t) hyppivät aitoja vasten. Yhdesti otettiin majapaikasta pyörät, kun ne olivat ilmaiset. Täytyy kyllä sanoa, että pyörät olivat todella huonossa kunnossa vaikka nopeasti päältä päin näyttivät ihan hyviltä. Jantsun pyörässä ei jarrut toimineet kunnolla vaikka vaihdetettiinkin pyöriä yhteen otteeseen, kun ensimmäiset olivat liian resut. Mun pyörässä lähti toinen poljin irti vähän väliä. Eli piti pysähdellä aina hetken ajon jälkeen kiristämään sitä. Jätettiin sitten pyörät suosiolla parkkiin, kun oltiin käyty kaupassa ja ajettu takaisin 😀

Jan Thielistä sitten vuokrasimmekin auton loppu reissuksi, jotta päästiin näkemään saarta vähän laajemmin. Tähän liittyen kävi aika ”hauskasti”. Se päivä oli toooodella sateinen. Satoi ihan kaatamalla koko aamun. Ei pidetty mitään kiirettä, kunnes yhtäkkiä hoksattiin päivän olevan lauantai ja että se autovuokraamo menee kiinni tyyliin vartin päästä. Sieltä ei kukaan vastannut puhelimeen. Jantsu sitten lähti juoksemaan. Kyllä, kaatosateessa juoksemaan, koska siinä ei mitään takseja ollut heti saatavilla. Minä jäin jännittämään reppujen kanssa hotellin aulaan, että ehtiikö se 😀 Ja sieltä saapui sitten autonavaimet kädessä läpimärkänä hakemaan minut. Kuulemma vuokrausfirman työntekijä ei ollut kauhean mielissää, kun Jantsu saapui ovelle minuuttia-kahta ennen sulkemista.

Auton saatuamme sääkin sitten parani. Suunnattiin autolla ihan saaren toiseen päähän, Westpuntiin. Oltiin sieltä varattu majoitus Marazul Dive Resortista. Ja sattui hyvä tuuri! Varaamamme huonetyyppi oli ylibuukattu ja päästiin isompaan huoneeseen merinäköalalla!

Majapaikka oli sellainen, jossa olisi todellakin voinut viettää enemmänkin aikaa. Oltiin kuitenkin suunniteltu saaren katselua ja sukellusta joten ei niin päästy nauttimaan tästä. Mutta saatiin samaan edulliseen hintaan kuin se alunperin varaamamme joten eipä tämä mitään haitannut.

Sukeltamassa käytiin Playa Porto Mariessa, PortoMari Sportsin matkassa. Tai no saatiin sieltä sukellusoppaaksi brittiläinen nainen, Cathalia eli Catt. Käytiin ensimmäisenä päivänä ”refresh dive” siinä Porto Marien rannalta. Edellisestä sukelluksesta oli kuitenkin sen verran aikaa, että tällä sai sen tuntuman takaisin. Ja mukava sukellus olikin! Paljon erilaisia kaloja, koralleja, ankeriaita ja oppaamme löysi myös merihevosen! Sitä ei oltukaan aikaisemmin nähty. Tällä sukelluksella meidän mukana oli kuvaaja ja päädyttiin sukelluksen jälkeen ostamaan muutama kuva ja alla oleva video 🙂 Omat gopro otokset kun ei tietenkään ihan tuohon yllä laadussa.

Seuraavana päivänä sukellettiin sitten lähempänä sitä meidän majapaikkaa. Catt tuli sinne tarvikkeiden kanssa. Kaikki meidän tekemät sukellukset tehtiin rannalta. Siinä lähelläkin oli niin paljon nähtävää ettei tarvinut veneellä lähteä. Ensimmäinen dive site oli Piscado. Täällä käytiin max 13,5m syvyydessä ja suurempi osa varmaan vielä matalemmassa mutta paikka oli sellainen, jossa oli todella paljon kilpikonnia. Kilpikonnat on niin lemppareita. Siellä oli yksi aika pienikin, joka oli todella suloinen. Sukellettiin yli tunti ja aika kyllä todellakin kuluu veden alla todella nopeasti.

Päivän toinen dive site oli Playa Kalki. Käveltiin jonkun matkaa kamppeet niskassa rantaan ja jyrkkiä portaita alas. Tosi mukava sukellus tämäkin. Max syvyys meillä siellä oli 17m. Paljon nähtävää, jos nyt vähän lunttaan log bookista niin nähtiin mm. merikilpikonna, spotted trunkfish (näiden vauvaversiot oli tosi sulosia!), lionfish, scorpionfish, hairy clinging crab, spotted drumfish, white ja golden spotted mray eel, honeycomb cowfish. Hauska kun näitä nimiä ei ihan muista mutta kun googleen laittaa niin tunnistaa kyllä nähneensä 😀

Sukeltamiseen kyllä jää vähän koukkuun. Ainakin allekirjoittanut on jäänyt. Reissujakin katselee aina sillä silmällä, että millaisia sukelluksia siellä voi tehdä. Nälkä kasvaa syödessä. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä suorittaa myös se seuraava kurssi, onko se joku Advanced Open Water Diver, jotta olisi mahdollista sukeltaa myös syvemmälle. Minä haluaisin sen kuitenkin suomenkielisellä opetuksella. Niinpä ollaan puhuttu, että ensi kerralla kun matkamme suuntaa Thaimaahan niin kohteeksi Koh Tao ja siellä kurssille samaan paikkaan kuin missä käytiin Open Water Diverkin!

Curacaolla rannat eivät olleet kauhean ihmeellisiä. Ihan kivoja mutta ei säväyttänyt kuitenkaan. Rantojen takia tänne ei siis kannata matkustaa. Rannat olivat enimmäkseen aika lyhyitä ja tuollaisissa suojaisissa poukamissa. Osa rannoista oli myös meidän makuun aika täynnä. Yleensä yritetään löytää se vähän rauhallisempi kohta, mihin saisi riippumaton roikkumaan.

Viimeiset pari yötä päätettiin sitten ottaa vähän rentoilun kannalta ja bookattiin vähän parempi majoitus. Valinta oli Coral Estate Luxury Resort ja ns. VIP puoli (vain aikuisille).

Nimensä mukaisesti resort. Kaikki löytyi ja mihinkään ei tarvinut lähteä. Oli useampiakin ravintoloita. Pitserian tapaisesta sai myös gluteenitonta pitsaa! Tämän VIP-alueen pienen uima-altaan lisäksi löytyi isompikin allasalue mutta siellä oli arvatenkin aika vilkas meininki 😀 Kun ei todellakaan pienestä resortista ollut kyse niin porukkaa riitti. Oli siellä myös jonkinlainen oma hiekkaranta. Olisi myös lyötynyt sukelluskeskus ja muuta aktiviteettia.

Saatiin onneksemme viettää viimeistä päivää vielä altaalla ja käydä sitten yhdessä huoneessa suihkussa ja vaihtamassa vaatteet ennen lähtöä. Meillä lento lähti vasta joskus alku illasta joten tää on aina luksusta jos ei tarvi sitten tavaroiden kanssa odotella jossain. Kaiken kaikkiaan oli kyllä todella kiva reissu jälleen!

– Marjo