Roadtripillä Uudessa-Seelannissa – Uuden-Seelannin loput kohteet

Reissussa maaliskuu 2020. Kirjoitettu 12/2022 eli ei ihan tuoreilla muistikuvilla. Mennään siis hieman kuvapainotteisesti, saadaan jotain ainakin itselle muistiin.

Viimeisimmät tekstit, mitä olin reissussa kirjoittanut liittyivät Wanakan alueelle. Tästä loppu menee kuvia ja karttaa katsoen, että mitkä paikat täsmää ja kuulostaa tutuilta. Laitan ensin alle kartan koko meidän Uuden-Seelannin reitistä noin suunnilleen.

Cameron Flat Campsitelta pääsi kävellen katsomaan Blue Poolsseja. Pari riippusiltaa ja upean väristä vettä jälleen. Uuden-Seelannin maisemat ovat ehdottomasti hienoimpia, mitä ollaan nähty. Vaikka meille lämpö on usein tärkeä asia, kun reissuun lähdetään niin Uusi-Seelanti on silti yksi huikeimmista maista, joissa olemme käyneet. Joskus haluan vielä päästä jatkamaan. Meillähän pohjois saari jäi kokonaan näkemättä.

Täytyy kyllä sanoa, että melkoisen suppeaksi jää tämä tarinointi. Varmasti matkalla oli kaikenlaista mutta näin pitkä aika reissusta niin mitään kauhean yksityiskohtaista tai varsinkaan lineaarista on vaikea saada kirjoitettua. Monro Beach walk käytiin tsekkaamassa ja täällä länsi-rannikon puolella (tai jo vähän aikaisemmin) maisemat alkoivat muuttua erilaiseksi. Monro Beach walk tuntui osin jopa viidakkoiselta.

Länsi-rannikon muita käymiämme kohteita oli ainakin Franz Josef Glacier, Hokitika Gorge walk, Pancake Rocks, Punakaiki.

Punakaikissa minä kävin ratsastamassa (19.3.2020). Punakaiki Horse Treks, kävin kaksin oppaan kanssa ja tämä oli kyllä jokaisen lantin arvoinen retki. Ensin käytiin metsissä ja pysähdyttiin välipalalle sellaiseen pieneen mökkiin metsässä. Takaisin rannalle tultuamme laukattiin hevosten kanssa rantaviivaa.

Kuvia katsoessa maininnan tuolta matkalta kohti saaren pohjois-osia saa Spooners Rail tunnel! Oli aika jotenkin jopa pelottava. 1352m pitkä vanha rautatietunneli. Tunneli oli rakennettu 1891-93, eli todella kauan sitten. Tunnelin läpi pääsi kävellen, muutama pyöräilijä nähtiin myös. Oli todella hurja tunne lähteä kävelemään, kun ei oikeasti nähnyt edes sitä toista päätä. Vasta, kun tunnelia oli jonkin aikaa kävellyt niin alkoi näkymään sitä kuuluisaa ”valoa tunnelin päässä” 😀

Mä muistelen, että länsi-rannikon loppupuolella ja pohjoiseen suunnatessa koronasta alettiin puhumaan kokoajan enemmän ja enemmän. Ehdittin pohjoisessa vielä käymään Abel Tasman National Parkin seuduilla. Käytiin kävelemässä muutamia reittejä ja ihastelemassa luontoa. Mitäpä muutakaan, kun Uudessa-Seelannissa oltiin. Luontomatkailijan ja ulkoilmaihmisen unelmakohde!

Kovin montaa päivää tämä meidän pohjoisen turnee ei kestänyt, koska ratsastamassa Punakaikissa kävin tosiaan 19.3. ja siitä viiden päivän päästä oltiin jo meidän lockdown mökissä, Woodburyssa. Tästä ja koko reissun loppumisesta lisää seuraavaksi.

-Marjo