Monthly Archives

Aruba 4/2022

Tuntui pitkältä tauolta tuo koronatauko matkailussa. Vihdoin huhtikuussa 2022 päästiin käymään reissussa! Suunnattiin ensimmäistä kertaa länteen, Karibialle. Kohteiksi valikoitui oikeastaan ihan vain kätevien lentojen (ja koronatestittömyyden) vuoksi Alankomaille kuuluvat saaret Aruba ja Curacao. Jälkikäteen mietittynä Bonaire olisi sukellusmahdollisuuksien vuoksi kyllä täytynyt yhdistää tähän! Lennoille tuli kuitenkin ihan mukavasti hintaa ilmankin. Vaihtoehtoisesti mietittiin myös Meksikoa, mutta koska olimme aika myöhässä ostamassa lentoja, löydettiin vain Jenkkien kautta lentäviä. Alkuvuodesta Jenkeissä vaihtolennoillekin olisi tarvinut negatiivisen koronatestin joten haudattiin se vaihtoehto nopeasti.

Palm Beach

Lennettiin ensimmäistä kertaa lentoyhtiöllä KLM. Ei kyllä mitään moitittavaa. Jopa lentojen päivämäärien pieni muuttaminen onnistui helposti! Helsingistä Amsterdamin kautta kohteeseen. Mentiin siis ensin Aruballe ja keskitytään ensin siihen. Ennen saapumista piti täyttää netin kautta joku maahantulo lomake ja siitä taidettiin periä joku maksu. Kuinka nopeasti kaikki unohtuu! Nämä pitäisi jatkossa yrittää kirjoittaa kaikki heti jos haluaa kaiken mahdollisimman kattavasti muistiin. Koronapassia meiltä ei kysytty missään (vaikka Amsterdamissa se käytännössä vaadittiin). Paitsi Jantsulta Helsingissä, kun tultiin takaisin ja kävi hakemassa ruumalaukaun ja viemässä sen jatkolennolle. Muistaakseni Aruba ja Curacao olivat molemmat poistaneet vaatimuksen koronapassistakin tuolloin, kun me käytiin siellä.

Palm Beach

Hintataso Aruballa on melko korkea. Joten ei meidän budjetilla mihinkään tällaisiin rannalla oleviin hotelleihin ollut asiaa. Varattiin taas, ensimmäistä majoitusta lukuunottamatta, vasta paikanpäällä. Ensimmäinen majapaikka oli ihan nappivalinta, Costa Esmeralda Village, jossa vietettiin ensimmäiset kolme yötä. Tämä sijaitsi parin kilsan päässä Palm Beachiltä. Me kävellään reissuissa mielellään joten vähän syrjäisempi sijainti ei haitannut. Paikka oli rauhallinen, huone siisti parvekkeellinen ja uima-allaskin löytyi. Aamupalaa sieltä ei saanut mutta läheltä löytyi kyllä ruokapaikkoja.

Lähellä Costa Esmeraldaa oli mm. Linda’s Dutch Pancakes! Ihan taivaallisen hyvää ja pannukakut saatavilla myös gluteenittomana.

Busseilla oli todella helppoa ja edullista kulkea. Tällä reissulla kuitenkin päädyttiin reppujen kanssa kulkemaan ne muutamat matkat taksilla. Busseja käytettiin siis lähinnä paikkojen kiertelyyn. Yksi päivä esimerkiksi käveltiin rantoja pitkin + välillä tietenkin tietä pitkin Arashi Beachille asti. Matkaa kertyi ehkä 5-6km. Takaisin sitten tultiin bussin kyydillä.

Täytyy kyllä sanoa, että sää oli todella petollinen. Tuohon aikaan vuodesta tuuli oli kokoajan kova, säätiedotusten mukaan sellainen 9m/s oli normaali. Siihen polttava aurinko lisäksi. Voitte vain kuvitella, että palaminen tapahtui aika huomaamatta. Ilma tuntui sellaiselta sopivalta, todella lämmin ja tuuli viilensi sen verran ettei tarvinut hikihatussa olla.

Boca Catalina Beach

Rannat olivat todella kauniita ja siistejä, sellaisia postikorttimaisemia. Luonnollisia varjopaikkoja ei aivan älyttömästi ollut. Koko saari oli todella kuivaa ja kasvusto oli lähinnä kaktuksia ja jotain pensaita. Rannoilla oli palmuja mutta luultavimmin ne oli sinne istutettu. Turistisimmilla alueilla oli muutenkin paljon istutuksia ja tehty sitä sellaista vihreyttä. Mutta varsinkin siinä vaiheessa, kun vuokrattiin auto ja kierreltiin saarta niin näkyi se todellisuus kuinka kuivaa kaikkialla oli.

Pelikaaneja ja erilaisia liskoja nähtiin aika paljon.

Neljäksi yöksi siirryttiin sitten toiseen majapaikkaan. Lähemmäs lentokenttää ja paikkaa, johon risteilijät saapuvat. Näin päästiin näkemään vähän eri aluetta, edelleen kun sitä kävelyä tulee harrasteltua. Toinen majapaikka oli Camacuri Apartments. Tämä oli alueena selvästi sellainen vähemmän turistinen vaikka kylläpä turisteja tietenkin oli kaikkialla. Mutta ei ollut ihan niin turisteille tehty jos pääsette kiinni, mitä tällä tarkoitan. Camacuri Apartments oli ihan kiva, ainakin meidän huone oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Mutta aivan hyvin siellä nukuttiin. Vaikka yksi ehkä torakka tai joku muu ällötys nähtiin, kun yksi ilta tultiin paikalle ja läväytettiin valot päälle. Allasalue oli oikein viihtyisä.

Camacuri apartments

Mulla oli vähän jännät paikat, kun Jantsulle oli tosiaan synttäriyllätyksen järjestäminen reissussa. Sovittiin jo kauan aikaa sitten, että molempien 30v synttärit ollaan kaukana kotoa, ettei tarvitse järjestää juhlia. Tästä poiketen mun 30v oltiin kuitenkin kotona ja Jantsu sitten olikin järjestänyt apujoukkojen (kiitos teille kaikille <3) kanssa aika mielettömät yllätyssynttärit! Mutta palataanpa aiheeseen. Eli mä sit ennen reissua kyselin kavereilta, että haluavatko osallistua yllätykseen. Kukaan ei valitettavasti paikalle päässyt (mikä ihme :D), mutta hengessä mukana. Olin varannut juuri Jantsun synttäripäivälle yksityisveneen. Käytiin vähän snorklailemassa, nautittiin hienoista maisemista ja ruuat ja juomat kuuluivat lystiin 🙂 Tripadvisorista löysin useammankin kelle laitoin viestiä mutta päädyin sitten lopulta Strea Chartersiin -> https://www.streacharters.com/. Tosi kiva reissu oli! Kapteeni John oli todella mukava ja hänellä oli ensimmäistä päivää töissä Julian. Julian oli kotoisin Curacaolta ja saimmekin häneltä tosi hyviä vinkkejä sinne!

Strea Charters

Onnistuin kuin onnistuinkin pitämään tämän ihan salassa. Vaikeinta oli tietenkin keksiä miksi ollaan menossa ja mihin. Mutta tarinointia tarinointia 😀 Jantsun ilme oli näkemisen arvoinen, kun käveltiin laiturilla veneen luokse ja käskettiin hyppäämään kyydille. Reissu kesti useamman tunnin ja auringonlaskun aikoihin oltiin takaisin laiturilla. Tuuli oli melko kova, niinkuin aikaisemmin sanoinkin, mutta se ei sen suuremmin haitannut onneksi.

Synttäri-iltaa jatkettiin vähän sattuman kautta lähibaarissa. Oikeasti meidän piti vain käydä hakemassa ruokaa mutta matkalla oli kivan näköisiä paikkoja, joissa paikalliset viettivät iltaa. Tosiaan pääsiäisen aikaan satuttiin olemaan reissussa ja paikalliset olivat sitä viettämässä. Rannoille kerääntyi vieriviereen telttoja, kun paikalliset viettivät lomiaan. Tämä selvisi meille erään minibussin kuljettajalta, kun oltiin toki mietitty mitä on nämä isot määrät telttoja vähän joka paikassa.

Divi Beach

Aruballa rannat olivat todellakin se juttu. Kuten aikaisemminkin jo taisin mainita. Käveltiin rantoja vähän lisää myöskin meidän toisesta majoituksesta.

Manchebo Beach
Eagle Beach
Nähtiin useammallakin rannalla tällaisia rajattuja alueita, jotka olivat kilpikonnien pesimäpaikkoja.

Vuokrattiin auto viimeisiksi kahdeksi päiväksi. Aruban saari on kooltaan todella pieni, noin 32km pitkä ja leveimmillään 10km leveä. Eli aika nopeasti saaren sai kierreltyä. Käytiin ihan eteläisessä päädyssä Baby Beachillä. Olin etukäteen lukenut, että siellä olisi kiva snorklata ja muutenkin paikan olevan kaunis. Meidän makuun porukkaa oli kuitenkin todella paljon liikaa. Paikallisten lomien sattuessa tähän saumaan rannalla sekoittuivat niin turistit kuin paikalliset. Sinne myös parhaillaan kasattiin silloin jotain esiintymislavaa. Käytiin vähän kävelemässä kuitenkin. Todella kaunis paikka ja selvästi oli lapsiperheiden suosiossa myöskin. Ranta oli pitkälle matalaa.

Baby Beach
Boca Grandi Beach oli puolestaan todella tuulinen (eli vielä tuulisempi kuin saaren toinen puoli), siellä näkyikin kitesurffaajia. Ranta muuten näytti todella tyhjältä.

Ollaan huomattu, että auton vuokrauksen jälkeen sitä heittäytyy vähän laiskemmaksi. Sitä vain vähän ajaa paikasta toiseen. Siksikään ei haluta yleensä autoa kokoajaksi jos sellainen vuokrataaan. Ei se myöskään ilmaista ole joten vuokrataan auto vain tarpeelliseksi ajaksi. Mutta ehdottomasti suosittelen Aruballa auton vuokraamista ainakin muutamaksi päiväksi jos sinne suuntaa.

Vähän haluttiin kuitenkin liikuntaa autolla ajelun päälle. Niinpä suunnattiin ennen auringonlaskua Hooiberg Hiking Trailille. Portaat veidät ylös asti, askelmia oli 587. Ei kiipeäminen kauan kestänyt (20min muistaaseni) ja huipulta oli aika mukavat näkyät. Hooiberg on Aruban toiseksi korkein paikka (165m). Hieman korkeampi olisi ollut Jamanota (189m) Arikok National Parkissa.

Viimeisenä päivänä ajeltiin vielä vähän lisää. Käytiin katsomassa mm. Ayo Rock Formations. Täällä saatiin olla lähestulkoon keskenään. Kivimuodostelman ”sisään” pääsi kävelemään. Ihan mielenkiintoinen pysähdys. Näkyvillä oli myös esihistoriallisia kalliomaalauksia. Lopuksi etsittiin vielä sopiva rantapaikka päiväunille ja kirjan lueskelulle ennen lentoa seuraavaan kohteeseen!

Sopiva paikka löytyi Eagle Beachiltä!

Aruballa vietettiin siis kaiken kaikkiaan kahdeksan päivää. Meistä tämä oli aika sopiva aika. Toki jos auto olisi ollut koko reissun käytössä, olisi aika voinut tuntua jopa pitkältä. Meidän mielestä Aruba on todella sopiva kohde sellaiseen rentoon rantalomaan, kunhan budjetti on tarpeeksi suuri. Toki nämähän on aina makuasioita 🙂 Ei meillä ehtinyt aika tylsäksi käydä kahdeksan päivän aikana.

-Marjo

Maailmanympärimatkan keskeytyminen

Eli lähdimme maailmanympärimatkalle 19.9.2019 ja tarkoitus oli olla reissussa 1-1,5v. Koronan vuoksi kotimatka kuitenkin alkoi jo 8.4.2020. Niin suuri pettymys, että vasta nyt joulukuussa 2022 kirjoitan tästä mitä muistan.

Viimeiset kuvat, mitä olin kameralla ottanut, olivat Kaikourasta.

Elettiin maaliskuun loppupuolta 2020 ja oltiin Uudessa-Seelannissa kiertelemässä campervanilla. Tarkoituksena oli pikkuhiljaa alkaa siirtymään Pohjoissaarelle. Maa alkoi kuitenkin menemään kiinni, emmekä enää olisi päässeet. Lähdettiin kohti Christchurchia. Viimeisen yön campervanissa vietimme Kaikourassa. En muista siitä aikaisempaa paikkaa, koska ahdistus alkoi olla melkoinen. Kaikourassa majoutuimme meren rannalla todella kivalla leirintäalueella. Siellä paikan omistaja sanoi, että heille on tullut käsky paikkojen sulkemisesta. Viimeinen yö oli todella myrskyinen, ihan kirjaimellisesti, ei vain pään sisällä. Tuuli oli niin kova, että automme heilui niin, että kuvittelin sen kaatuvan 😀 Jantsu taisi nukkua minua paremmin.

Mikäli oikein ymmärsimme, muutamalle leirintäalueelle pääsi, jotta kaikille löytyisi paikka missä olla lockdownin aikana. Me ei sellaiselle haluttu lähteä vaan alettiin etsiä majoitusta. Löydettiin Woodburysta (Christchurchista noin 140km etelään) airbnb:n kautta kivan näköinen maatilamajoitus. Se oli sellainen oma pieni mökki omistajien talon vieressä. Mökillä oli oma pihakin. Paikka oli itseasiassa aika lähellä sitä meidän ihan ensimmäistä leirintäaluetta. Autoa emme saaneet vaihdettua mihinkään pienempään ja/tai halvempaan siinä vaiheessa joten ajelimme paikalle campervanilla.

Mun muistiinpanojen mukaan oltiin tuolla 24.3-8.4.2020 eli pari viikkoa. Ja kyllähän me mietittiin, että mitä tehdään. Uusi-Seelanti meni kyllä totaalisen kiinni. Mihinkään ei saanut mennä. Kaupassa sai käydä taloudesta vain yksi ihminen. Eli minä kävin kaupassa ja Jantsu odotti autossa. Paikalliset ottivat tilanteen todella tosissaan ja lenkilläkin ihmiset vaihtoivat tien toiselle puolen jos tuli joku vastaan. Tuolla maaseudulla ainakin. Nämä meidän majoittajatkaan eivät oikeastaan halunneet nähdä meitä kuin vasta siinä vaiheessa, kun oltiin viikko oltu ikäänkuin karanteenissa.

Mitäs me sitten tehtiin. Käytiin kävelyllä siinä lähiseuduilla. Saksanhirviä oli paljon aitauksissa lenkkipolkujen varrella. Tehtiin ruokaa. Yritin minä vähän jotain treenejäkin tehdä. Sitten keksittiin alkaa pelaamaan tietokoneella yhtä toodella vanhaa tietokonepeliä! Heroes of Might & Magic 3. Ette tiedäkään kuin kiva oli siirtyä siihen pelimaailmaan ja unohtaa se todellisuus ja kaikki ahdistus. Pelatessa pystyttiin oikeasti olemaan ajattelematta koko asiaa.

Meillä oli kivoja kavereita kyllä 🙂 Tilalla oli myöskin lampaita. Koiria oli useampi ja kanoja käyskenteli vapaana.
Ehkä hän tietää rajat 😀 hox coronat!
Syksy ainakin ehti tulla.

Meille vaikeinta oli tehdä se päätös, että lähdetään kotiin. Pohdittiin, että kestääköhän tämä kuinka kauan, jos jäädään vain odottelemaan. Kuitenkin se epävarmuus siitä, pystyttäisiinkö millon mahdollisesti jatkamaan oli liikaa. Jos meillä olisi ollut edes työviisumit (ja jos tässä tilanteessa olisi johonkin päässyt) niin asiaa olisi ehkä vielä pyöritelty sitäkin enemmän. Tiedettiin kuitenkin ettei tuo paikallaan oleminen ilman mitään järkevää tekemistä ollut meidän juttu. Meillä oli ostettu jo lennot Ranskan Polynesiaan 1.4.2020.. Mä pystyn edelleen tuntemaan sen harmituksen ja harmittaa vieläkin, että tuo reissu jäi kesken.

Jossain kohtaa päädyttiin siihen, että ei se auta kuin lähtiä kotiin. Siinä vaiheessa se herätys taisi tulla, kun alkoi vaikuttaa, ettei täältä kohta enää oikeasti pääse pois. Alkuun oli ongelma, että me ei saada lentää Pohjoissaarelle, koska vain kansainväliset maasta poistumiset oli ok. Sitten tätä muutettiin, että saa lentää sittenkin Pohjoissaarelle jos on todistaa olemassa olevat lennot Aucklandista eteenpäin. Jantsu taisi ostaa meille kaikenkaikkiaan kolmet lennot. Kaksi niistä peruttiin. Ja ei ollut mitään ihan halpoja lentoja. Peruutetut tietenkin saatiin jossain kohtaa takaisin mutta palautukset ei tosiaan tullut ihan heti. Vakuutus sitten korvasi nämä toteutuneet lennot kotiinpäin.

Lentokentillä Uudessa-Seelannissa oli aivan maailmanlopun meininki. Mistään ei oikein tahtonut saada mitään ruokaa ja aika pitkä odottelu tuli Aucklandissa. Joka paikassa oli tarkkaa mihin saa kulkea. Meidän lento oli Qatarin lento, Auckland-Doha. Muistaakseni joku Ranskan järjestämä kotiutuslento. Ei päästy Jantsun kanssa edes vierekkäin koneeseen ja mä en saanut gluteenitonta ruokaa, onneksi jotain sain siitä lentokoneen ruuasta kuitenkin syödä. Lento oli kyllä pisin, mitä ollaan koskaan lennetty, ihan sillain oikeasti ajallisesti eikä vain tuntunut siltä. Dohassa lentokentällä meininki oli paljon enemmän normaali verrattuna Aucklandiin.

Doha-Helsinki

Helsingistä päästiinkin sitten jatkamaan matkaa taksilla! Uusimaa oli taidettu just silloin sulkea, kun tulimme mutta eipä tarvinut siinä kauheasti taksikuskin selitellä mihin menossa. Oulusta otettiin auto ja yksi koirista mukaan. Kotoa siskolta haettiin kaksi koiraa ja lähdettiin mökille karanteeniin. Oli saatu sinne lämmöt, ruuat ja vaatteita joten pärjättiin oikein hyvin. Ja päästiin heti lumitöihin!

-Marjo

Roadtripillä Uudessa-Seelannissa – Uuden-Seelannin loput kohteet

Reissussa maaliskuu 2020. Kirjoitettu 12/2022 eli ei ihan tuoreilla muistikuvilla. Mennään siis hieman kuvapainotteisesti, saadaan jotain ainakin itselle muistiin.

Viimeisimmät tekstit, mitä olin reissussa kirjoittanut liittyivät Wanakan alueelle. Tästä loppu menee kuvia ja karttaa katsoen, että mitkä paikat täsmää ja kuulostaa tutuilta. Laitan ensin alle kartan koko meidän Uuden-Seelannin reitistä noin suunnilleen.

Cameron Flat Campsitelta pääsi kävellen katsomaan Blue Poolsseja. Pari riippusiltaa ja upean väristä vettä jälleen. Uuden-Seelannin maisemat ovat ehdottomasti hienoimpia, mitä ollaan nähty. Vaikka meille lämpö on usein tärkeä asia, kun reissuun lähdetään niin Uusi-Seelanti on silti yksi huikeimmista maista, joissa olemme käyneet. Joskus haluan vielä päästä jatkamaan. Meillähän pohjois saari jäi kokonaan näkemättä.

Blue Pools
Thunder Creek Falls, johon ei tienlaidalta tarvinut juurikaan edes kävellä

Täytyy kyllä sanoa, että melkoisen suppeaksi jää tämä tarinointi. Varmasti matkalla oli kaikenlaista mutta näin pitkä aika reissusta niin mitään kauhean yksityiskohtaista tai varsinkaan lineaarista on vaikea saada kirjoitettua. Monro Beach walk käytiin tsekkaamassa ja täällä länsi-rannikon puolella (tai jo vähän aikaisemmin) maisemat alkoivat muuttua erilaiseksi. Monro Beach walk tuntui osin jopa viidakkoiselta.

Monro Beach walk
Eipä tarvinut rantaa jakaa kenenkään kanssa

Länsi-rannikon muita käymiämme kohteita oli ainakin Franz Josef Glacier, Hokitika Gorge walk, Pancake Rocks, Punakaiki.

Opasteessa kuvataa, kuinka kauas jäätikkö on ylettynyt vielä reilu sata vuotta sitten.

Hokitika Gorge Walk ja turkoosi joki.
Pancake Rocks Punakaikissa

Punakaikissa minä kävin ratsastamassa (19.3.2020). Punakaiki Horse Treks, kävin kaksin oppaan kanssa ja tämä oli kyllä jokaisen lantin arvoinen retki. Ensin käytiin metsissä ja pysähdyttiin välipalalle sellaiseen pieneen mökkiin metsässä. Takaisin rannalle tultuamme laukattiin hevosten kanssa rantaviivaa.

Kuvia katsoessa maininnan tuolta matkalta kohti saaren pohjois-osia saa Spooners Rail tunnel! Oli aika jotenkin jopa pelottava. 1352m pitkä vanha rautatietunneli. Tunneli oli rakennettu 1891-93, eli todella kauan sitten. Tunnelin läpi pääsi kävellen, muutama pyöräilijä nähtiin myös. Oli todella hurja tunne lähteä kävelemään, kun ei oikeasti nähnyt edes sitä toista päätä. Vasta, kun tunnelia oli jonkin aikaa kävellyt niin alkoi näkymään sitä kuuluisaa ”valoa tunnelin päässä” 😀

Mä muistelen, että länsi-rannikon loppupuolella ja pohjoiseen suunnatessa koronasta alettiin puhumaan kokoajan enemmän ja enemmän. Ehdittin pohjoisessa vielä käymään Abel Tasman National Parkin seuduilla. Käytiin kävelemässä muutamia reittejä ja ihastelemassa luontoa. Mitäpä muutakaan, kun Uudessa-Seelannissa oltiin. Luontomatkailijan ja ulkoilmaihmisen unelmakohde!

Kovin montaa päivää tämä meidän pohjoisen turnee ei kestänyt, koska ratsastamassa Punakaikissa kävin tosiaan 19.3. ja siitä viiden päivän päästä oltiin jo meidän lockdown mökissä, Woodburyssa. Tästä ja koko reissun loppumisesta lisää seuraavaksi.

-Marjo

Roadtripillä Uudessa-Seelannissa – Wanaka

Teksti kirjoitettu jo reissussa (3/2020). Kuvat lisätty ja teksti julkaistu vasta 12.12.2022. Matkan keskeytyminen pandemian vuoksi harmitti niin paljon, että näihin palaaminen jäi ihan kokonaan.

Wanakaan saapuessamme arvottiin, että minne Holiday Parkille ajetaan. Hinta lopulta ratkaisi ja ajettiin Lake Outlet Holiday Parkiin. Tosi kiva Holiday Park tämäkin. Kauniilla sijainnilla noin 6km Wanakan keskustasta. Huomattiin iltapäivällä ajaessamme Wanakan keskustan läpi, että siellä oli jotku isot markkinat. Piti tietenkin googlettaa, että mitkä markkinat. Ja niinpä meidän seuraavan päivän suunnitelma sitten muuttui 😀 Tapahtuma oli A&P Show Wanaka. Ohjelmasta jäi kuva, että olisi mahdollisesti jonkilainen maatalousmarkkina tyylinen tapahtuma. Joten tottakai lähdetään katsomaan!

Aamulla suunnattiin aamupalan jälkeen A&P Showhun. Hevosia oli todella paljon. Mulle jäi vähän epäselväksi kilpailumuoto, joka siinä puoli päivää pyöri. En ihan päässyt siihen sisään. Vähän kuin näyttelyiden ja kouluratsastuksen sekotus? Hevoset ja ponit esitettiin selästä, ne kiersivät tietyn hyvin lyhyen kuvion näyttäen kaikki askellajit. Sitten ne kiersivät myös kaikki yhtäaikaa ja tuomarit sitten asettelivat järjestykseen.

Käytiin seuraamassa liharotuisten nautojen näyttelyä myös, lypsyrotuisia ei paikalla nähty. Melkoisen komeita eläimiä oli kehässä. Ehkä vaikuttavinta kuitenkin oli nähdä yli 2-vuotiaiden sonnien näyttäminen. Eivät nimittäin olleet mitään ihan pieniä kavereita nämä. Kaksi oli hereford rotuisia ja yksi agnus.

Ehkä koomisin kilpailu oli jack russel race. Ei kyllä tiedetty yhtään, mitä odottaa tältä kilpailulta mutta haluttiin se nähdä. Koiria (terrierejä, kaikki eivät olleet russeleita) oli muistaakseni 40kpl. Yksi ratsastaja hevosensa kanssa veti pitkällä narulla näiden edestä ”saaliin” ja koirat vapautettiin. Kilpailun voittivat koirat, jotka olivat ensimmäisenä saaliilla. Muutama jatkoi hevosen perässä juoksemista ja portilla sitten muut hääsivät koiria hevosen ympäriltä, jotta se saatiin ulos kehästä. Siitä se kaaos alkoi, kun ihmiset juoksivat sitten koiriaan kiinni 😀 Ei ehkä ollut noin muutenkaan se ihan kaikista turvallisimman näköinen laji.

Lisäksi seurattiin vielä paimennus finaalia ja ratsastusta. Tietenkin kierreltiin ympäriinsä katselemassa, mitä kaikkea on myytävänä ja syötiin markkinaeväiksi todella hyvää kebabia. Ja tottakai myös pehmistä!

Päivä kului nopeasti ja päädyttiin palaamaan samaan Holiday Parkiin, jossa oli jo yksi yö vietetty. Saatiin tällä kertaa paikka paremmalla näköalalla 🙂

Wanakan jälkeen meillä seuraava suunniteltu kohde oli kaukana, joten tiedossa oli, että jonnekin sinne välille täytyy pysähtyä. Päätettiin siinä illalla, että seuraavana aamuna lähdetään kaupan kautta (ja käytiin tietenkin tsekkaamaassa #thatwanakatree) tekemään joku vähän pidempi kävelyreitti. Pyöriteltiin vaihtoehtoina Roys Peakia ja Isthmus Peakia. Päädyttiin jälkimmäiseen, koska se olisi kätevämmin matkan varralle ja päästäisiin jo johonkin asti Wanakasta kohti seuraavaa kohdetta.

Isthmus Peak oli todellakin rankka (ainakin tämän hetkiselle kuntotasolle :D). 1100m nousua, 8km reitti ylös ja sama takaisin eli yhteensä 16km. Melko jyrkkää nousua/laskua suurin osa matkasta. Mutta täälläkin maisemat aivan vertaansa vailla! Varmasti upein meidän kävelemä reitti. Ylhäältä avautui näkymä sekä Wanaka järvelle että Hawea järvelle. Meillä matka ylös kesti noin 2h40min, parilla 5min pysähdyksellä sekä kuvaus/juomatauoilla. Alas tultiin vähän nopeampaa, noin kahdessa tunnissa. Eli kokonaisaika 4h40min. Ylhäällä vietettiin vähän pidempi tauko, jota ei tähän laskettu. Suuri osa reitistä kuljettiin lampaiden laitumella. Eli lampaita laidunsi siellä täällä, melko jyrkissäkin paikoissa.

Tästä ei autolla jatkettu enää kuin noin 40km eteenpäin ja jäätiin yöpymään Cameron Flat Campsitelle. Halpa paikka, vessa löytyy ja päästiin kokeilemaan toista yötä ilman lämmitystä. Katsotaan miten aamulla päästään ylös. Kylmyyden lisäksi jalat saattaa olla sitä mieltä, että ne ei halua toimia mihinkään suuntaan 😀

– Marjo