Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pieni kurkistus Borneon saarelle

Vähän jälkijunassa taas tullaan. Filippiineiltä kirjoittelen edellisen kohteen kohokohdista 🙂

Yhdeksän päivän stoppi Malesiassa (30.1-7.2.2020) tuntui jopa jokseenkin pitkältä, kun vietettiin kaikki yöt samassa paikassa. Tai no majapaikkaa vaihdettiin neljästi mutta pysyttiin samassa kaupungissa eli Kota Kinabalussa. Malesialle kuuluu osa Borneon saaresta. Suurin osa saaresta kuuluu Indonesialle ja pieni valtio nimeltä Brunei sijaitsee myöskin tällä saarella. Kota Kinabalu sijaitsee siis länsirannikolla Sabahin maakunnassa. Joskus täytyy päästä takaisin. Etenkin saaren itärannikon sukelluskohteet ja Kinabatang joki kiinnostaa.

Vuosi sitten käytiin Malesiassa mantereen puolella ystävien kanssa. Yksi suuri ero meidän mielestä Borneon puolelle olivat ihmiset. Kota Kinabalussa ja sen ympäristössä koettiin, että ihmiset olivat ihan äärimmäisen ystävällisiä. Vastaantulijat usein hymyilivät ja jopa ketjupaikoista sai aina aurinkoista palvelua. En väitä, että mantereen puolella oltaisiin mitenkään töykeää palvelua saatu. Koettiin samaisella reissulla viime vuonna Thaimaan puolelle saapuessa hurja tasoero palvelun laatuun ja ihmisten ystävällisyyteen.

Sukellusreissulla käytiin lounas syömässä Pulau Gaya saarella

Meillä oli tarkoituksena viettää hyvin aktiiviset päivät kohteessa, kun aikaa oli varattu noin vähän. No toisin kävi. Allekirjoittanut tuli hieman kipeäksi sukellusreissun jälkeen. Ei nyt mitenkään järkyttävän paha onneksi, vähän kurkku kipeä ja sellainen vetämätön ja tukkoinen olo. Todettiin, että parempi ottaa iisimmin muutama päivä jotta ei jää päälle pidemmäksi aikaa.

Pulau Gaya

Tosiaan meidän ensimmäinen sukellusreissu Open Water Diver -sertifioinnin jälkeen! Ostettiin reissu Borneo Dream Travel & Tours -yhtiöltä. Ja todellakin voimme suositella! Meitä oli sukeltamassa vain kolme henkilöä ja kaksi divemasteria (me sukellettiin Jantsun kanssa toisen kanssa ja yksi nainen oli muistelemassa sukellusta toisen kanssa). Lisäksi mukana oli kaksi snorklaajaa ja myös heillä oli oma opas. Koko porukka oli ammattitaitoisia ja ystävällisiä 🙂 Meillä oli kaiken kaikkiaan mielettömän kiva päivä ja kokoajan turvallinen olo. Pakko tunnustaa, että mulla kyllä jännitti aamulla. Jännitys laantui siinä vaiheessa, kun päästiin satamaan ja tavattiin meidän ihana divemaster Esther.

Green Turtle

Tehtiin tosiaan kaksi sukellusta Tunku Abdul Rahman National Parkin alueella aivan Kota Kinabalun edustalla. Tänne ei tosiaan tarvitse kauhean pitkään matkata veneellä. Näkyvyys ei tähän aikaan vuodesta ole parhain mahdollinen mutta lähinnä haluttiin lähteä mahdollisimman nopeasti tekemään joku sukellus sertifioinnin jälkeen, kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa. Tässä vaiheessa riittää harjoiteltavaa joten suhteellisen helpot kohteet on meidän juttu.

Nemoja löydettiin paljonkin!

Molemmilla sukelluksilla nähtiinkin kyllä! Korallit ei ensimmäisellä sukelluksella häävejä olleet, toisella parempia mutta hyvin paljon valitettavasti kuollutta. Toisella sukelluksella nähtiin kilpikonna pohjasta lepäilemästä <3 Yhdellä stopilla käytiin myös vähän snorklaamassa ja erilaisia kaloja näkyi paljon. Näkyvyys snorklatessa oli todella hyvä. Merivesi ei ollut yhtä lämmintä kuin Koh Taolla ja sukelluksen lopussa alkoi märkäpuvusta huolimatta olla vähän vilpoinen. Siihen päälle veneen kyydissä istuminen niin 30 lämpöasteesta huolimatta paleli 😀 Tämän seurauksena pitikin parannella jokunen päivä.

Ei mitään valtavan fyysistä tai kylmää viitsitty sitten tehdä. Niinpä lähdettiin yhtenä päivänä käymään Klias joella. Sinne kesti Kota Kinabalusta autolla noin 2h/suunta. Jokiristeily ei kauaa kestänyt, vain noin 1,5h. Mutta sitä olisi ollut turhaa aloittaa aikaisemmin, koska eläimet nukkuivat kuumaan aikaan.

Ja miksipä juuri sinne lähdettiin. No katsomaan josko nähtäisiin nenäapinoita! Ja nähtiinkin. Toki ne olivat hyvin korkealla puissa syömässä lehtiä. Nenäapinoita elää luonnossa vain Borneon saarella ja laji on uhanalainen. Nähtiin myös liskoja ja lintuja. Auringonlaskettua käytiin vielä toinen pyörähdys joella katsomassa tulikärpäsiä. Kuutamo hieman haittasi näkyvyyttä, ei ollut kauhean pimeää. Tuiketta puissa kuitenkin näkyi.

Auringonlasku Klias joella

Tehtiin myös toinen sellainen helppo retki. Eli paljon autossa istumista ja muutama nähtävyys. Lähdettiin ylöspäin, kirjaimellisesti. 1800m merenpinnan yläpuolella taidettiin korkeimmillaan olla. Maisemat oli U-P-E-A-T! Syötiin taivaallisen hyvää ananasta. Ja tällä reissulla meillä oli varmaan yksi parhaista oppaista koskaan, ”Ari”. Tiesi ja osasi kertoa todella paljon, paljon pieniä yksityiskohtia ja puhui erittäin hyvää englantia.

Kinabalu Mountain

Yksi kohteista oli Desa Dairy Farm. Malesian suurin maitotila. Reilu 300 holsteinia lypsämässä. Olisi ollut mielenkiintoista keskustella tilasta jonkun kanssa, joka olisi osannut vastata kysymyksiimme. Näin ollen vierailu jäi vähän vajavaiseksi.

Mutta tällä tilalla oli otettu kaikki hyöty irti turisteista. Kuulemma paikalla vierailee todella paljon nimenomaan malesialaisia turisteja. Ja väkeä oli todellakin paljon! Meidän kanssa yhtäaikaa paikalla oli varmasti yli sata henkilöä. Tilalla pääsi katsomaan aamu- ja iltalypsyä ikkunan takaa. Pääsi katsomaan hiehoja laitumella. Siellä oli myöskin yhdessä tilassa muutama vasikka ja kilejä, joita sai juottaa tuttipulloilla, maksua vastaan tietenkin. Tällä tilalla maito jatkojalostettiin itse. Tilalla oli myynnissä paitoja ja lippiksiä (Desa Dairy Farm painatuksella tietenkin). Löytyi erikseen kahvila, jäätelökioski ja jonkinlainen snägäri. Lisäksi tietenkin pystyi ostamaan maitoa, jogurttia ja juustoa. Ja pitihän meilläkin tämän vierailun jälkeen tietenkin kaupasta etsiä tilan tuotteita, eli markkinointi onnistunutta 😉

Paikalle oli viiden ringetin (eli reilu 1e) sisäänpääsymaksu. Ja esimerkiksi ihana pehmis maksoi myöskin reilun euron ja kahvi noin 1,5e. Ei nämä huonoa bisnestä varmastikaan tee. Tila oli noin 200 hehtaaria ja paikalla on kuulemma ennen ollut golf rata. Mutta ei yhtään hullu idea. Ja onhan tämä aivan varmasti hieno elämys ihmisille, jotka eivät tällaisesta mitään tiedä. Pääsevät näkemään, mistä se maito ja maitotuotteet tulee 🙂

Canopy Walking 43 metrin korkeudessa

Tilavierailun jälkeen matka jatkui vielä kuumille lähteille ja canopy walkille. Nämä siis sijaitsivat samassa paikassa. Päästiin siis vähän urheilemaankin, kun canopy walkille piti kiivetä polkua joku varmaan 20 minuuttia. Ihan hauska kokemus tämäkin! Tämän jälkeen saatiin lämmin jalkakylpy kuumilla lähteillä.

Poring Hot Spring

Coronavirus jyllää joten kiinalaisia turisteja ei nyt ole Malesiassa eikä täällä Filippiineilläkään näkynyt. Tietenkään tämä virus ei ole hyvä asia, mutta me on saatu kiertää turistinähtävyyksiä ilman tungosta. Meidän oppaamme sanoi, että esimerkiksi Malesiassa viruksen odotetaan vaikuttavan niin rajusti, että turisteja Kiinasta tulee 25% vähemmän kuin normaalisti.

Lounas maisemat <3

Borneo ja sen vihreys ja ihanat ihmiset viehättivät. Kota Kinabalu oli aivan mukava ja siisti kaupunki. Paljon ostoskeskuksia. Tuli syötyä liian monesti mäkkärillä, kun niitä tuntui löytyvän joka kulmalta 😀 Kota Kinabalu on ihan hyvä tukikohta tutustua tähän alueeseen. Paljon oli erilaisia retkiä tarjolla. Tottakai autossa joutuu istumaan, ihan sama mihin suuntaan lähtee. Crab -taksisovellus toimi hyvin ja kyydin sai nopeasti ja halvalla.

 

– Marjo

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Paavo Pakarinen torstai, helmikuu 13, 2020 at 16:55

    Terve, mielenkiintoista luettavaa Borneolta. Kävimme veljeni kanssa Kota Kinabalussa 1990 tammikuussa.
    Kävimme Mountain Kinabalun huipulla todistamassa upean auringonnousun, joka oli hienoa katseltavaa!
    Kota Kinabalun katuverkostossa oli avoviemäröinti silloin, joka jäänyt mieleen. Vuokrasimme auton jolla kiertelimme lähiseutuja. Sellainen kannukasvi jäi mieleen ylös kiivetessä, kasvi söi hyönteisiä nesteeseensä.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, helmikuu 16, 2020 at 17:32

    Borneon luonto on kyllä ainutlaatuinen ja nenäapinat lienevät kaikkein hauskimman näköisiä apinoita. Toivottavasti palmuöljyviljelmät tuhoaisi tuota ainutlaatuista ekosysteemiä yhtään lisää.

  • Reply Veli-Pekka helin sunnuntai, kesäkuu 7, 2020 at 15:46

    Pari kertaa ollaan Borneolla käyty.Nyt helmikuussa 2020 käytiin myös Sarawakin puolella Kuchingissa ja ööh..no tietty siellä ”turistipaikassa” Damai Beachilla.Lento tavallaan tuttuun Kota Kinabaluun ja siellä parissakin paikassa reilu viikko.Olen tosi tyytyväinen siitä,että ihmiset alkavat löytämään tämän Malesian ja eritoten Borneon saaren Thaimaan sijasta.Sen sijaan jaan saman huolen tuossa aikaisemmassa ”Paavon” olevassa viestissä.Palmuöljyviljelmät ovat lisääntyneet aivan räjähdysmäisesti varsinkin tuolla Borneolla.Toivottavasti joku järki tuohon ekosysteemin tuhoamiseen tulee mahdollisimman pian.Ei se ”uusiutavalla” dieselillä ajaminen aina niin ekologista ole.Ensi talvena oli tarkoitus taas kerran lentää Borneolle,käydä Kinabatangan joella,kiertää Sabahia enemmänkin.Korona taitaa nyt kuitenkin olla liian suuri muuri ylitettäväksi..ehkä sitten päästään tuohon upeaan paikkaan vuonna 2022..

    • Reply Veli-Pekka Helin sunnuntai, kesäkuu 7, 2020 at 16:05

      Ohos ! Nyt meni Mikot ja Paavot sekaisin,mutta asia eli palmuöljyviljelmät pysyy samana 🙂

    Leave a Reply