Me suorastaan rakastuttiin El Nidoon ja sen ympäristöön. Tai ehkä kuitenkin enemmän siihen ympäristöön. Meidän majoitukset on kaikki kolme sijainneet El Nidon keskustassa. Tää oli hyvä tukikohta retkille ja tekemiselle. Majoitukset täällä on vähän kalliimpia (tai oikeastaan ehkä paremminkin hinta-laatusuhde oli huonompi) kuin aikaisemmissa kohteissa. 23-30e saa sellaisen tasoa aivan hyvä ilmastoinnilla ja omalla kylppärillä mutta mitään sen kummempaa turha odottaa. No eipä olla paljon majapaikoissa aikaa vietetty kuin iltaisin/öisin. Joten hyviä nämä on ollut. Tie Puerto Princesasta El Nidoon oli asfaltoitu mutta toooodella mutkainen. Eikä nyt ihan tasainen mutta ei yhtään niin paha kuin odotin. Viisi vuotta sitten se on kuulemma ollut vielä osittain ”off road”. Viidessä vuodessa on muutenkin tapahtunut suurta muutosta koko El Nidossa ja kehitys jatkuu varmasti samaa vauhtia. Viiden-kymmenen vuoden päästä täällä on varmasti ihan eri meininki.

Vietettiin El Nidossa kahdeksan päivää ja tämä oli taas niitä kohteita, kun harmitti jatkaa matkaa. Olis viihdytty pidempäänkin. Varmasti osasyynä oli, että tekemistä riitti. Käytiin tekemässä kolme erilaista saarihyppelyä (näistä vähän myöhemmin lisää), kerran käytiin sukeltamassa, pari päivää vietettiin rannoilla kävelymatkan päässä ja yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri.

Kaikkien pelottelusta pelkäsin, että ei löydetä syömäkelpoista ruokaa 😀 Mutta toisin kävi. Yhtään oikeasti huonoa ruokaa ei olla syöty, ei nyt varsinaisesti mitään makuelämyksiä (paitsi yksi kreikkalainen ravintola oli ihan yli veto, parhaat ruuat Thaimaan jälkeen) mutta aivan maistuvia ruokia. Kalliimpia toki nekin samoin kuin majoitukset. Kuitenkin alle 20e tai välillä alle 10e kaksi ihmistä sai ruuan juomineen 🙂 Suomen hintatasolla tämä tottakai on halpa! Aasian mittapuulla ollaan kuitenkin syöty halvemmalla muissa vierailemissamme maissa.

El Nidon ranta ei itsessään ole niin kummoinen. Veneitä on todella paljon ja retket lähtevät ja palaavat sinne. Corong Corong ranta oli hitusen parempi, mutta sielläkin veneitä todella paljon, etenkin siinä päässä, joka lähempänä El Nidoa. Rannassa oli kuitenkin mukavan näköisiä majapaikkoja (ei meidän budjetille sopivia kuitenkaan) 🙂

Corong Corongista kun jatkoi kivikoiden yli (tai pääsi toki tietäkin pitkin) pääsi paremmille rannoille. Vanilla Beachiltä löytyi palveluita ja majapaikkoja (sekä mäkkäri) ja siinä rannalla olikin enemmän ihmisiä nauttimassa lämpimistä päivistä. El Nidosta Vanilla Beachille tricycle kyyti maksoi 150-200pesoa/suunta (3-4e). Seuraava ranta oli Las Cabanas ja sen jälkeen Dolarog beach (täältä löytyi aika kivan näköinen resortti, ihmiset näyttivät saapuvan veneellä, joten ilmeisesti ei teitä sinne). Upeita rantoja siis vain tuli lisää ja lisää. Rauhallisemman paikan rannoilta löytää helposti, jos ei haittaa, että palvelut jäävät jonkin matkan päähän.

Skootterilla hurautettiin yhtenä päivänä käymään Duli beachillä ja Nacpan beachillä. Duli oli näistä kauempana ja aika monta kilometriä sai lopussa ajaa hiekkatietä. Ranta oli kuitenkin todellakin sen arvoinen! Pitkä ranta ja ei paljon väkeä. Muutamia ravintoloita siellä oli ja jonkinlainen surffauspulju. Tällä rannalla oli siis myös surffareita. Täydellinen paikka nauttia hetki riippumatossa rauhallisuudesta.

Nacpan beach on lähempänä El Nidoa ja tiestä vain pari pientä pätkää oli hiekkaa. Tämäkin ranta oli tosi kaunis. Enemmän ihmisiä ja palveluita kuin Duli beachillä. Nacpan olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut varmasti mukava paikka viettää muutama yökin. Vietettiin Duli beachillä vähän liian pitkään, joten Nacpanilla ei sitten varmaan tuntia pidempään oltu. Haluttiin ajaa vielä valosan aikaan takaisin El Nidoon.

Duli beachille ajettiin El Nidosta noin tunti. Nacpan beachiltä El Nidoon tais mennä jotain 30min. Hyvä asfalttitie oli muutoin koko matkan paitsi, kun käännyttiin noille rannoille. Ajeltiin läpi kylien ja maaseudun. Ja siellä kyllä näki myös sen, kuinka vaatimattomissa oloissa paikalliset asuvat. Pellolla näkyi miehiä lapioiden kanssa kääntämässä ja vesipuhvelit vetivät perässään esimerkiksi litistinmyllyjä (joilla litistetaan viljaa). Ei nähty ensimmäistäkään traktoria tai muita hienoja koneita. Eli hartiavoimin näitä vesipuhveleita apuna käyttäen ilmeisesti hommat hoituu.

Tehtiin tosiaan kolme eri saarihyppelyä. En Nidosta tehdään niitä neljää erilaista. Persoonallisesti nimetyt retket ovat A, B, C ja D. Lisäksi löytyi Z ja special A. Ja tottakai yksityisveneen vuokraaminen olisi myös ollut mahdollista.

Me lähdettiin ensin kokeilemaan tour Z. Tämä retki jäljitteli tour B:tä. Se tehtiin isommalla veneellä ja ihmisiä oli tietenkin enemmän mutta tilaakin oli enemmän. Meille kävi tuuri ja vene ei ollut ihan täynnä meidän retkipäivänä vaikka olisihan sinne enemmän hyvin sopinutkin. 40 on kuulemma maksimimäärä. Retki oli hieman kalliimpi kuin perus tourit mutta hintaan kuului meidän mielestä enemmän. Ja tämä oli oikeastaan bilevene vaikkei sitä mainostettukaan bileveneenä, kun retken ostimme. Vähän ihmettelimme tätä mutta myöhemmin kuulimme, että bileveneitä ei varsinaisesti saisi olla 😀 Hintaan kuului kaikki ruuat ja juomat (alkoholijuomat myös, rommikolaa ja muuta), kajakkien ja suppilautojen käyttäminen, snorkkelit ja maskit. Mistään ei tarvinut reissun aikana maksaa extraa. Meillä sattui tällä paatilla tosi hyvä porukkakin 🙂 Toki tämä oli myös koko El Nidossa vierailun ajan ainoa todella pilvinen päivä.. Onneksi ei kuitenkaan satanut vettä!

Tosiaan, kohteet joissa käytiin olivat Papaya beach, Pinagbuyutan island (lemppari kaikista!), Snake island ja Lagen island. Aina jos rantaan halusi, piti sinne mennä uimalla tai sitten kajakin/suppilaudan kyydillä. Tämä retki lähti tosiaan vasta klo 11 ja kesti auringonlaskuun, kun nuo perinteiset retket alkavat klo 9 ja päättyvät 15-16 aikaan. Näin ollen kohteissa, joissa käytiin ei ollut juurikaan muita ihmisiä kuin meidän veneen porukka.

Veneessä kuului musiikkia ja oli hyvä meno. Katolla oli koroke, josta sai tietyissä paikoissa hyppiä veteen. Tottakai ihmisten humaltuessa meno ei kokoajan ollut ehkä turvallisimman näköistä mutta ainakin tällä kertaa kaikilla oli hauskaa.

Toinen retki tehtiin ihan perinteinen tour C. Aamulla rannalla lähtö oli ihan totaalinen kaaos. Ei minkaanlaista organisointia tai järjestystä. Oltiin onneksi osattu varautua tähän, kun olin lukenut netistä muidenkin kokemuksia. Meille sanottiin illalla, että toimistolla nähdään aamulla 8:30. Ei siellä ketään siihen aikaan ollut ja yks toinen turisti sit vinkkas et he odottivat edellisenä päivänä samaisessa paikassa mutta kannattee mennä rannalle, sieltä etsiä se oikea pöytä. Sinne siis lähdettiin. Jantsulla oli edellisenä päivänä hajonnut pari päivää sitten ostetut aurinkolasit. Sopivasti aurinkolasikauppias käveli vastaan ja  siitä uudet lasit yli puolet halvemmalla kuin pyyntihinta (ei se ole tyhmä joka pyytää vaan joka maksaa).

Yksi myös vähän surullinen asia oli, että kaikki firmat vuokrasivat ja kehottivat asiakkaitaan vuokraamaan uimakengät. Ei siinä, rannat ovat myös kivikkoisia joten jalkojen suojaksi. Näillä samaisilla kengillä kuitenkin käveltiin joka paikassa aika surutta korallien päällä. Todella kuolleitahan korallit jo noissa paikoissa olivat. Ainakaan meidän retkellä ei opastettu ihmisiä oikein millään tapaa. Henkilökunta kertoi vain välttämättömät asiat, mihin saavuttiin ja kuin kauan paikassa aikaa vietetään.

Matkaan lähdettiin melkein tuntia myöhemmin kuin alunperin piti. Veneessä oli 13 turistia + miehistö. Maksimimäärä turisteille tähän veneeseen oli kuulemma 18. Tämä vähän vaihteli eri retkien välillä veneen koosta riippuen. Heti alkuun pääsi kastumaan lähes kokonaan, kun veneet ovat sen verran kauempana rannasta. Kuivapussista on siis hyötyä näillä reissuilla 🙂 Niitä myydäänkin El Nidossa ihan joka paikassa.

Tällä retkellä C käytiin Ubugon island (tämän pääsi kiertämään kajakilla lisämaksusta, ei käyty), Helicopter island, Hidden beach, Talisay beach ja Secret beach. Talisay beachillä tarjoiltiin lounas.

Tällä retkellä joka paikassa oli huomattavasti paljon enemmän porukkaa kuin sillä edellisellä (eli tour Z). Helicopter islandilla satuttiin olemaan jokseenkin rauhalliseen saumaan.  Hidden beachillä saatiin Jantsun kanssa hetki olla aivan kahdestaankin. Ovathan noi kohteet ihan mielettömän upeita! En siis yhtään ihmettele, että porukkaa on paljon. Hienoissa paikoissa ihmisiä tuppaa olemaan. Kiinalaiset turistit puuttuivat täältä, joten ihan todellista kuvaa ei varmasti turistien määrästä saatu.

Kolmas saariretki tehtiin vasta viimeisenä kokonaisena El Nido päivänä. Se oli special A. Tehtiin nimenomaan tour C ”normaalina” tourina, jotta voidaan sit sen jälkeen miettiä maksetaanko enemmän tuosta special A tourista vai tehdäänkö A:kin aivan normaalina tourina. No näiden kahden erilaisen tourin jälkeen ei kauheasti tarvinut miettiä. Tehdään mielummin se special A vaikka se onkin vähän kalliimpi.

Hayahay Cruise. Se oli veneen oikea nimi. Vene oli vielä mukavampi kuin tour Z:n vene. Ihmisiä oli vähemmän ja laivan miehistö oli ihan huikea! Tämä ei ollut mikään bilevene. Eli nämä kaks touria on tosi erilaiset keskenään. Tykättiin kyllä molemmista, mutta tää viimeinen oli ehdottomasti paras. Tämä meni samalla aikataululla kuin tour Z, eli lähtö klo 11 ja paluu auringonlaskun jälkeen.

Tämä oli siis osin sama kuin perinteinen tour A. Kuitenkin ensimmäinen pysähdys tuli Cadlao islandin Pasandigan Cove, joka oikeasti kuuluu ilmeisesti tour C:hen, mutta me ei tour C:llä tuolla pysähdytty. Muut pysähdykset olivat Shimizu island, Miniloc island ja Big Lagoon. Shimizu islandin edustalla sai käydä snorklaamassa ennen lounasta. Käytiin Jantsun kanssa mutta eipä ollut oikein mitään nähtävää.

Lounas oli todella hyvä! Vaihtoehtoja oli runsaasti ja ruoka ei ainakaan päässyt kesken loppumaan. Me ei oikein osata mereneläviä syödä joten nämä on hyviä hetkiä vähän kokeilla, kun voi sitten jollain muulla kuitenkin täyttää mahansa 😀 Sinisimpukoita kokeilin sekä tällä, että Z retkellä. Ja kalaa tuli maisteltua jokaisella retkellä. Oikeastaan pakko myöntää, että kala oli usealla retkellä lounaan paras osa.

Miniloc islandin edustalla käytiin myöskin vain snorklaamassa. Täällä nähtävää oli vähän enemmän. Lähinnä erilaisia kaloja. Eläviä koralleja jonkin verran mutta aika vähän.

Viimeinen stoppi oli Big Lagoon. Porukkaa ei enää tässä vaiheessa ollut ihan hirveästi ja oletan, että parempaan aikaan päivällä ihmisiä on enemmän. Toki paikka on varmasti vielä hienompi auringonpaisteessa. Tässä vaiheessa päivää aurinko jäi jo kallioiden taakse. Kajakista piti maksaa jotain reilu 5e, että pääsi Big Lagoonilla käymään. Sinne ei veneillä pääse ja se on kyllä hyvä. Paikka oli jotenkin mystisen kaunis. Vesi oli täälläkin upean väristä ja fiilis oli tosi rauhallinen.

Tehtiin myös yhtenä päivänä sukellusreissu. Lueskeltiin netistä eri firmojen arvosteluja ja todettiin, että eipä ole huonoja arvosteluita saanut mikään. Niinpä tsekattiin lähimmän firman arvosteluita vähän tarkemmin ja lähdettiin kyselemäään. Fiilis oli hyvä paikasta joten varattiin sitten sieltä. Ensimmäistä kertaa meillä oli saman päivän aikana kolme sukellusta. Meidän porukassa oli meidän lisäksi kaksi miestä jenkeistä. Veneessä oli myös toinen divemasteri ja hänen mukanaan kaksi saksalaista. Tosi kiva porukka jälleen 🙂

Meillä oli siis kolme eri paikkaa joissa sukellettiin: West Entalula, South Miniloc ja Twin Rock (tämä myös Miniloc saaren kupeessa). Entalulalla sukellettiin sellaista pystysuoraa seinää, joka meni 30m alaspäin. Syvimmillään käytiin 18m, sen syvemmällehän ei saataisi mennäkään. Tämä seinä ei niin huikea ollut. Näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Nähtiin kuitenkin mm. electric clam, se oli aika siistin näköinen! Ei mikään suuri. Ja mureena nähtiin myös. Lopuksi yksi merikilpikonnakin.

Toinen sukellusspotti eli South Miniloc oli näistä parhain. GoPro mulla oli mukana vasta viimeisellä sukelluksella. Tai no oli se toisellakin mutta joku tiltti siihen tuli enkä saanut sitä päälle. Toisella sukelluksella oli kuitenkin eniten nähtävää. Koralleja, kaloja ja kolme kilpparia, joista yksi oli hawksbill sea turtle (eli karettikilpikonna) ja kaksi green sea turtlea (eli liemikilpikonna).

Viimeinen sukellusspotti Twin Rock ei ollut kaukana toisesta mutta ei ollut aivan yhtä hieno. Näimme siellä toki keihäsrauskun, pari sinitäplä rauskua, nudibranch (vapaakiduskotilo, nää on kans pieniä) ja kaksi merikilpparia lisää. Ja tottakai taas paljon erilaisia kaloja.

Nämä sukellukset oli ehkä ensimmäiset sellaiset oikeasti sukella itse. Divemaster ei huolehtinut niin paljon kuin edellisellä sukelluksella Malesiassa Esther. Varmasti ero siinä, että olimme silloin kahdestaan ja ne oli meidän ensimmäiset sukellukset sertifioinnin jälkeen. Ei mitään vikaa siis missään nimessä näissä Palawan Diversin sukelluksissa! 🙂 Turvallinen olo oli kokoajan ja oppaat osasivat hommansa. Laitteet toimivat vaikka mulla olikin painomäärien kanssa vähän ongelmia. Ensimmäisellä sukelluksella painoja oli liian vähän mutta niitä sitten lisättiin toiselle ja kaikki sujui helpommin.

Snorklaukseen El Nido ei mikään huippu kohde ole. Ainakin sillä kokemuksella millaisissa paikoissa me snorklattiin. Varsinkin jos on jo enemmän snorklannut niin aika pliisu paikka. Tottakai ainahan luonto voi yllättää. Korallit olivat kuitenkin etenkin matalemmilla alueilla huonossa kunnossa. Sukeltamiseen ainakin tällaisille aloittelijoille hyvä kohde. Oli meidän reissulla vähän enemmänkin sukeltaneita ja etenkin sen spotti kakkonen oli heidänkin mieleen.

Palawanista tuli yksi meidän lemppari paikoista. Käytiin myöskin Port Bartonissa (tästä tulee oma postauksensa) ja Puerto Princesassa, jonka olisi voinut jättää välistäkin. El Nidosta ja Port Bartonista harmitti lähteä, olisi viihdytty pidempäänkin 🙂

 

-Marjo