Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Rauhallisempi pala Aasiaa, Laos

Auringonlasku Luang Prabangissa, Mekongin rannalla

Totesin Jantsulle pari päivää sitten, että Laos on ehkä mun lemppari näistä Aasian kohteista, joissa käyty. Jouduin sitten kuitenkin vetämään sanani takaisin heti seuraavassa lauseessa. Koska oon oikeasti tykännyt kaikista! Tai no Intia ei meihin niin iskenyt, mutta kaikki muut. Jokaisessa on tietenkin ne paremmat ja huonommat puolensa. Jokaiseen voisin, tai voitaisiin, matkustaa uudestaan.

Laosiin, Luang Prabangiin, tosiaan lennettiin Kambodzan Siem Reapista. Lentoyhtiö oli Lao Airlines ja ennakkotiedoista poiketen (tai ainakin kuvittelin ostaneeni suorat lennot) lentokone teki välilaskun eteläisen Laosin kaupungissa nimeltä Pakse. Meidänkin piti nousta koneesta ja tässä vaiheessa hankittiin viisumit maahan. Saatiin lentokoneessa täytettäväksi papereita hetki ennen laskeutumista joten ei ehditty niitä edes koneessa täyttää. Kauhealla kiireellä sitten rustailtiin niitä ja meitä taidettiin vähän odottaakin.. Viisumi maksoi 35USD/hlö ja se piti maksaa käteisellä. Kolmen eri luukun (ja muutamien henkilöiden Jantsun nimelle naureskelun) jälkeen meidät ohjattiin suoraan turvatarkastukseen ja takaisin siihen samaan koneeseen. Allekirjoittaneella vähän lentäminen jännittää joten tuo kuvassa esiintyvä potkurikone oli sitten vielä normaalia jännitystä vähän isomman jännityksen aiheuttaja. Selvittiin kuitenkin Luang Prabangiin ehjin nahoin ja aivan asiallisen oloinen lentoyhtiökin tämä Lao Airlines. Lennettiin vielä Vientianesta Bangkokiin samalla lentoyhtiöllä.

Luang Prabang

Laos oli todella paljon rauhallisempi, kuin muut Aasian maat, joissa olemme vierailleet. Ja se teki siitä meidän makuun paljon mukavamman. Sellainen kaaos puuttui oikeastaan joka paikasta! Ainoastaan maan pääkaupungissa, Vientianessa, oli hieman ruuhkaisampaa, koska autoja oli paljon ja tiestöä ei ehkä oltu suunniteltu sille auto määrälle. Tuntui myöskin, että skoottereita ei Laosissa ollut niin paljon kuin esim. Vietnamissa ja Kambodzassa.

Hän oli vahdissa pöydän päällä

Alla olevaan taulukkoon poimin Wikipediasta hieman tietoja. Niiden valossa ei mikään ihme, että Vietnami todellakin tuntui olevan pelkkää ruuhkaa ja täällä Laosissa sitä ei sitten ollut minkään vertaa:

Asukasluku (noin) Asukasta/neliökilometri
Vietnam (2017) reilu 95 miljoonaa 289,1/m2
Thaimaa (2017) lähes 68,5 miljoonaa 132,1/m2
Kambodza (2016) vajaa 16 miljoonaa 87,1/m2
Laos (2017) reilu 7 miljoonaa 24/m2
Suomi (2019) noin 5,5 miljoonaa 18/m2

Laosissa vietimme aikaa muutaman viikon. Kuusi yötä Luang Prabangissa, kuusi yötä Vang Viengissä ja kolme yötä pääkaupunki Vientianessa. Meillä oli tarkoitus käydä myös etelä Laosissa mutta korkean malariariskin vuoksi sitten skipattiin se. Ei olla syöty malarianestolääkitystä missään, eikä jaksettu alkaa sitä miettimään. Laosilla ei ole merirajaa ollenkaan vaan  sitä ympäröivät Vietnam, Kambodza, Thaimaa, Myanmar ja Kiina.

Reittimme Laosissa, vain kolme kaupunkia

Reissaaminen täällä on ollut tietenkin senkin puoleen rauhallista, kun kohteita meillä oli noin vähän, joten vietimme kauan aikaa samassa paikassa. Niinpä Laosista on tullut myös kaikkien aikojen halvin kohde meille! Vain kaksi bussikyytiä maan sisällä (Luang Prabang – Vang Vieng ja Vang Vieng – Vientiane). Edullisen majapaikat ja ruokapaikat löytyivät myös helposti 🙂 Kalliita aktiviteettejä ei tehty, halvalla saimme nähdä Laosin upeaa luontoa. Päiväbudjetiksi muodostui kahdelta hengeltä yhteensä noin 60e/pvä sisältäen kaiken muun paitsi lennot.

Nam Xay viewpointilta oli upeat näkymät! (Vang Vieng)

Luang Prabangissa heti lentokentällä ”järkytyimme”: kukaan ei tullut tarjoamaan meille kyytiä! Ei edes vaikka kävelimme ulos. Meidän täytyi itse oikeasti aktiivisesti mennä tiskiltä kysymään kyyti kaupunkiin. Yleensä on tottunut siihen, että saa taistella tiensä läpi kaikkien miljoonien tuktuk -kyytien tai taksien tarjoajien lävitse ja jokainen yrittää saada huijattua suurempaa hintaa kyydistä. Täältä tiskiltä kyyti hoitui helposti ilmeisesti kiinteällä hinnalla per henkilö. Meidän minivanissa oli yksi muu matkustaja meidän lisäksi. Pääsimme sillä majapaikan ovelle asti.

Luang Prabang

Meillä oli kauhean hyvä fiilis heti alusta alkaen kaupungista sekä koko maasta! Luang Prabang oli ihanan viihtyisä pieni kaupunki, ranskalais-tyylinen. Kävellen pääsi joka paikkaan. Luang Prabangissa Jantsu vielä jatkoi vatsan parantelua joten pari päivää meni netflixin parissa. Jokien varsia oli mukava kävellä, hienot maisemat ympäröivät kaikkialla.

Näkymiä Phousi Hilliltä, Luang Prabang

Luang Prabangista käytiin katsastamassa Kuang Si vesiputous. Paikalla oli todella paljon turisteja. Mutta en yhtään ihmettele, paikka oli aivan upea! Osassa noista ”altaista” olisi saanut käydä uimassakin. Mentiin viimeisellä mahdollisella järjestetyllä yhteiskyydillä ja kun venyttiin paikalla aivan loppuun asti, saatiin hetki kierrellä vähän rauhaisammassa tunnelmassa, kun suuri osa turisteista oli lähtenyt. Kiipesimme aivan vesiputouksen yläpäähän, sinne ei kaikki kiivenneet ja siellä oli myös vähän rauhallisempaa 🙂 Suositellaan kiipeämään ylös asti jos paikalle eksyt. Ei mikään ihan helpoin reitti kuitenkaan, osin tosi liukas vaikka oli hyvin kuivaa.

Tuolla oli myös ennen vesiputousta karhujen pelastuskeskus. Sellaisia aika pieniä mustia karhuja oli paljon. Ne olivat kauluskarhuja (Asian black bear).

Suurin uhka näille on mikäs muu kuin ihminen. Ihmiset hävittävät karhujen elinympäristöä ja salametsästys on yleistä. Kiinassa uskotaan, että kauluskarhun sappinesteellä on parantavia vaikutuksia. Niinpä karhuja otetaan kiinni ja niiltä otetaan jatkuvasti sappinestettä. Tämä johtaa lopulta karhun kuolemaan. On kuitenkin perustettu kauluskarhutarhoja, jossa aiemmin vangittuina pidetyt karhut saavat toteuttaa luontaisia vaistojaan ja elää lajitovereidensa kanssa. Niitä ei kuitenkaan voida palauttaa luontoon. (Wikipedia)

En nyt ole ihan varma tuosta kyseisestä paikasta, olivatko karhut siellä mistä syystä. Rescue center nimellä se kuitenkin esiintyi. Ei tietenkään luettu mitään infolappuja mistään..

Kuang Si Waterfall

Luang Prabangissa käytiin toisessakin turistien valloittamassa paikassa. Aivan siinä kaupungilla oli vuoren nyppylä, Phousi Hill. Kiipesimme ylös katsomaan auringonlaskua viimeisenä iltana. Ylhäällä oli myös temppeli. Ylös pääsi helposti portaita pitkin ja matka ei tainnut kestää kuin ehkä 20min jos sitäkään. Ajoissa kuitenkin osattiin mennä ja saatiin vielä ihan hyvät paikat auringonlaskun katseluun 🙂

Auringonlasku Phousi Hilliltä

Iltamarkkinat (night market) olivat varsin suosittuja jokaisessa näistä kolmesta kaupungista. Myynnissä oli vaatteita, taidetta, käsitöitä, koruja ja tietenkin ruokaa. Illan tullen tietyt tiet suljettiin ja paikalle ilmeistyi isot määrät katoksia ja myyjiä. Ja tämä tapahtui joka ilta. Näissä paikoissa pääsi Laosissakin ihmistungokseen 😀

Luang Prabang, temppelin edustalla night market katoksia

Bussimatkat täälläkin maassa kestävät hieman pidempään kuin mihin kotona on totuttu. Vajaa 200km (Luang Prabang – Vang Vieng) kesti yli 4h. Liikennettä täällä ei niin paljon ollut mutta tiet kovin mutkaisia ja melko kapeita. Ei ihan hirveitä vauhteja kuskit ajaneet.’

Vang Vieng

Vang Vieng oli ehkä vielä kivempi kuin Luang Prabang. Uusivuosi vietettiin Vang Viengissä. Ei mitkään parhaat uudenvuoden bileet mutta siinä se vuosi vaihtui ja seuraavana aamuna nukuttiin aamupalan ohi. Varmaan ensimmäistä kertaa koskaan sellaiselta aamupalalta, joka oli maksettu ennakkoon 😀

Nam Xay viewpoint

Vang Viengissä tehtiinkin vähän enemmän. Yhtenä aamuna vuokrattiin skootteri ja ajetiin vajaan 10km päähän huiputtamaan yksi näköalapaikka, Nam Xay viewpoint. Jantsu oli netistä lukenut, että ylös kestäisi kaksi tuntia. Siihen oli varauduttu mutta kun paikalle päästiin vähän alkoi epäilyttää, että tuonneko kestäisi muka niin pitkään. Jyrkkää nousua oli koko matka mutta parilla pysähdyksellä oltiin ylhäällä puolessa tunnissa. Tännekin suositellaan lähtemään aamulla, jolloin vähemmän porukkaa liikenteessä. Meillä hieman aamulla myöhästyi lähtö ja lähdettiin kaupungista vasta kahdenksan jälkeen. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut vielä liiaksi mutta alaspäin, kun lähdettiin niin porukkaa tuli vastaan paljon. Aikainen lintu madon nappaa vai miten sitä sanotaan.

Yhtenä päivänä käytiin kajakilla soutelemassa jokea alas. Toistan taas itseäni: koko matkan saimme ihailla maisemia. Ympäröivät vuoret vain olivat niin vaikuttavia. Soutelimme noin 10km. Alku matkasta saimme melkein mennä keskenämme oppaan kanssa. Osa ihmisistä valui jokea alas isoilla renkaisen sisäkumeilla. Sekin näytti niin hauskalta, joten parin päivän päästä löydettiin itsemmekin sieltä. Menimme toki eri kohtaa jokea, ns. alempaa kuin, missä olimme kajakeilla menneet. Olimme liikkeellä sen verran myöhään, että saimme rauhakseltaan lillua renkailla ihan keskenämme. Matkalla oli muutama baari, joista sai ostettua juomaa. Ja lopussa olikin sitten bilepaikka. Jantsu kävi vähän pelaamassa lentopalloa paikallisten ja muiden reissaajien kanssa 🙂  Mutta muutoin ei koeta kaksistaan liikkuessa varsinkaan olevamme oikeassa paikassa tällaisissa bileissä 😀

Käytiin myös yhtenä päivänä ajelemassa kolme tuntia ”buggy car:illa”. Se oli aika hauskaa. Kapungista ajettiin ensin asfalttitietä pitkin samaan suuntain kuin missä käytiin aikaisemmin skootterilla. Pomppuisia hiekkateita oli vain huomattavan paljon kivempi painella tällä autolla kuin skootterilla 😀 Tiet pölysivät todella paljon ja ei toki varmasti olisi kiva asua noiden teiden varsilla.. Ja ajamisessa oli aika välttämätöntä olla aurinkolasit ja hengitysmaski naamalla. Silti siitä hiekkapölystä oli tietenkin iho ja vaatteet likaisena.

Buggy car ja maisemat kohdillaan

Etenkin maaseudulla näki hyvin vaatimattomia asumuksia. Ajelimme muutamien kylien lävitse. Siellä täällä käyskenteli kukkoja, kanoja ja tipuja sekä nautoja, paljon näkyi aivan pieniä vasikoitakin <3 Sitä ei tiedetä miksi osa naudoista oli aidoissa ja osa kulki aivan vapaana.

Vang Viengissä meidän lemppari ravintola! Hinnat olivat oikeasti halvat, annokset isoja ja erittäin maukkaita. Sweet & sour chicken riisillä 2,5e ja sitä syötävää oli todellakin paljon. Henkilökuntakin oli loistava vaikka englantia eivät ihan valtavan hyvin puhuneetkaan. Wifi toimi hyvin ja frendit pyöri aina telkkarissa. Vahva suositus Victor Place:lle!

Viimeisenä kohteena Laosissa meillä oli tosiaan pääkaupunki Vientiane. Siitä sanotaan, että on Aasian uneliain pääkaupunki ja sitä se varmasti oli. Tietenkin ruuhkaisamman tuntoinen näihin edeltäviin kaupunkeihin verrattuna mutta aika rauhallinen silti. Vientianessa ei taas tehty mitään sen ihmeempää. Vähän kierreltiin kaupunkia, syötiin hyvin (niinkuin aina :D) ja tutustuttiin iltamarkkinoiden tarjontaan. Allekirjoittaneella oli jo kova kiire Thaimaahan. Ei suinkaan Thaimaan itsensä vuoksi vaan siksi, että siskollani Meijulla oli samana aamuna lennot Bangkokiin kuin meillä! <3 Ja edessä olisi lähes kolme viikkoa reissaamista Thaimaassa kolmistaan.

Siipirikkoinen perhonen Vientianen kadulla

Vientianen kenttä oli varmaan yksi mielenkiintoisimmista. Tai no ei itse kenttä vaan aamuinen toiminta. Oltiin paikalla noin 1,5h ennen lennon lähtöä ja check in ei tosiaan ollut auki. Vaikka netissä luki, että  check in avautuu viimeistään 2h ennen lennon lähtöä. No siellä odoteltiin ja check in avautui 1h20min ennen lähtöä. Seuraavaksi odotettiin ja jonotettiin sitten turvatarkastukseen ja passintarkastukseen, koska eivät nekään olleet vielä auki. Noin tuntia ennen koneen lähtöä päästiin kuitenkin ”sisälle” ja ehdittiin napata aamupalaksi smoothie ja kahvi.

Mahtuu vielä toinen ravintolasuositus: Tyson Kitchen. Täältä sain ensimmäisen gluteenittoman hampurilaisen kolmeen kuukauteen! Maistui aika hyvältä 🙂 Ja tämähän piti käydä hinnasta huolimatta syömässä kahtena iltana!

Tuhat vuotta sitten, Angkor Wat

Kambodza = Siem Reap, Angkor Wat. Näin sitä helposti Kambodzasta ainakin itse kuvitteli ennen sinne matkustamista. Kambodza on paljon paljon muutakin, mutta Angkor Wat ja muut temppelit olivat upeita. Ja se oli sillä listalla, että jos Kambodzaan mennään niin tänne on päästävä.

Siem Reapista oli varattu majoitus neljäksi yöksi. Onneksi päädyttiin kivaan vähän kalliimpaan hotelliin. Jantsu ei ollut ihan parhaissa voimissaan ja vietettiinkin aikaa paljon hotellilla lepäillen. Kaupunki jäi noin muuten aikalailla tutkimatta. Käytiin kuitenkin ostamassa uusi GoPro hero 8, kun Phu Quocissa tosiaan meidän vuoden vanha GoPro hero 7 pimeni.

Jantsun vointi ei siis kuitenkaan niin huono ollut, että oltaisiin Angkor Wat skipattu. Lippuja myytiin joko yhdeksi, kolmeksi tai seitsämäksi päiväksi. Päädyttiin ostamaan kolmen päivän lippu. Tiedettiin, että kahteen päivään jää meidän vierailu, mutta kolmen päivän lippu tuli kuitenkin halvemmaksi. Yhden päivän lippu olisi maksanut 37USD/hlö ja kolmen päivän lippu maksoi 62USD/hlö. Seitsämän päivän lippu olisi maksanut 72/USD. Lippuja ei voi myydä eteenpäin, niihin nimittäin tulee kuva.

Koska alue on valtava ei sitä kuljeta jaloin. Osa näytti ajelevan skoottereilla, osa pyörillä, myös minivaneja pyöri alueella paljon, tuktukeja vielä enemmän. Me päädyttiin ottamaan tuktuk-kuski kahdelle päivälle. Ensimmäisenä päivänä kierrettiin ns. iso reitti ja lopuksi mentiin katsomaan auringonlaskua kukkulan huipulle. Toisena päivänä aloitettiin auringonnousulla ja sen jälkeen kierrettiin ns. pieni reitti.

Temppeleitä oli P-A-L-J-O-N! Ne olivat siis 800-1000vuotta(!!) vanhoja. Kivistä rakennettuja. Osa oli sortunut ja osaa oli entrattu. Osassa paikoista viidakko oli ottanut vallan ja puut olivat kuin yhteensulautuneita kivistä rakennettujen osien kanssa.

En pysty käsittämään miten ne on suunniteltu ja rakennettu 1000-1200-luvulla. Ja osa niistä on edelleen pystyssä. Todella vaikuttava paikka. Täällä kulkiessa ajatteli jatkuvasti, että olisi huikeaa päästä aikakoneella käymään ajassa, jolloin paikka kukoisti. Millaista silloin onkaan ollut?

Jos auringonnousun mielii katsomaan, on herätys ennen viittä. Ainakin meidän kuski odotteli hotellin edustalla klo 5:00. Varhaisesta ajasta huolimatta ihmisiä oli paikalla valtavasti. Ihmispaljouden huomasi portista sisään mentäessä. Sen jälkeen temppelialueella oli niin paljon tilaa, että ei tarvinut tosiaan kylkikyljessä muiden kanssa katsella vaan omaa tilaa kyllä löytyi. Tietenkin ne suosituimmat spotit oli enemmän miehitettyjä.

Upea auringonnousu!

Me kuviteltiin, että turisteja olisi ollut enemmän tungokseen asti noin muutenkin. Rauniokaupunki on niin suosittu. Mutta varmaan asiaan vaikutti alueen laajuus. Meillä ei ollut kovin monessa paikkaa ahdistusta, että ihmisiä olisi ollut aivan liikaa.

Ihmeteltiin ensimmäisenä päivänä, kun meidän kuski oli meitä niin aikaisin viemässä katsomaan auringonlaskua. Kävelimme kukkulan huipulla sijaitsevaan temppeliin, reilusti ennen auringonlaskua. Onneksi oltiin paikalla ajoissa, koska temppeliin ei päässyt kuin tietty määrä ihmisiä kerrallaan. Niinpä temppelin edustalle muodostui ihan jonoa! Osa pääsi temppeliin vasta, kun aurinko oli laskenut. Propsit siis meidän kuskille! 😀

Vaikka temppelit olivat todellakin upeita, tuli niistä vähän ”ähky”. Ehkä tuo määrä temppeleitä, mikä me kierrettiin olisi ollut hyvä jakaa kolmelle päivälle. Nyt varsinkin toisena päivänä kera aikaisen aamuherätyksen, vähempi määrä temppeleitä olisi ollut parempi. Tai mietimme myös, että olisi varmaan pitänyt auringonnousun aikaan katsoa vain se itse Angkor Wat ja lähteä sitten hotellille välissä lepäämään ja jatkaa iltapäivällä. Aamussa ja iltapäivässä on puolensa ja puolensa. Aamulla on vähän viileämpää kiertää mutta muuten meidän mielestä iltapäivän aika oli parempi. Valo oli kivempi ja ihmisiä oli vähemmän.

– Marjo