Sukelluskurssi Koh Taolla

Koh Taolle oltiin jo reissuun lähtiessä suunniteltu Open Water Diver -kurssi. Niinpä pari kuukautta ennen saapumista varattiin paikat kurssille suomalaisen sukelluskeskuksen, Koh Tao Diversin, sukelluskurssille. Meille oli ehdottoman tärkeä saada ensikosketus sukellukseen omalla kielellämme ja siksi Koh Tao ja Koh Tao Divers valikoitui paikaksi. Onhan sukelluskurssin tekeminen täällä myös huomattavan paljon halvempaa kuin esim. Suomessa. Koh Taolla on myös upea vedenalainen maailma joten voisiko parempaa paikkaa tämän harrastuksen aloittamiselle olla?

Opiskeltiin vähän ennakkoon SSI-sovelluksen kautta perusjuttuja. Näin oli tottakai helpompi aloittaa, kun tiesi edes vähän mistä puhuttiin. Tärkeät asiat käytiin kuitenkin lävitse vielä kurssilla. Ainakin oman oppimisen kannalta tällainen yhdistelmä oli täydellinen. Meidän kurssilla oli minun ja Jantsun lisäksi vain yksi henkilö ja kaikki olimme siis Suomesta.

Kurssi kestä kolme päivää noin 6-7h päivässä. Heti ensimmäisenä päivänä teorina jälkeen päästiin tekemään harjoituksia viereissä olevaan suureen altaaseen, eli mereen 😀 Ensimmäiset harjoitukset tehtiin aivan rannalla, matalassa vedessä. Ehkä omalla kohdalla kurjinta oli, kun piti hengittää regulaattorin kautta ilman maskia eikä nenästä saanut pitää kiinni. Minähän pidän aina sukeltaessa nenästä kiinni joten tämä vaati hieman totuttelua. Erilaisia taitoja harjoiteltiin, joita kuulemma harvemmin sukeltaessa oikeasti tarvitsee mutta hyvä kuitenkin osata jos sellainen tilanne tulee. Tämän jälkeen käytiin tekemässä noin puolen tunnin sukellus rannalta käsin. Ja en voi todeta muuta kuin se on menoa! Ihastuin sukeltamiseen heti! Kahdeksan vuotta sitten ihastuin Thaimaassa snorklaamiseen ensimmäisellä kerralla ja samoin kävi sukelluksen kanssa.

Seuraavana päivänä jatkettiin vielä teoria loppuun ja takaisin mereen harjoittelemaan. Tottakai jokaisena päivänä harjoiteltiin myös koko sukellusjärjestelmän kasaamista, toiminnan tarkastamista ja sukelluksien päätteeksi purkamista ja pesemistä. Toisena päivänä mentiin tekemään taitoharjoituksia hieman syvemmälle. Harjoiteltiin mm. kuinka ”ilma loppu” -tilanteissa toimitaan. Sukeltajilla on aina kaksi regulaattoria joita voidaan käyttää yhtäaikaakin. Eli kaverille voi aina jakaa ilmaa omasta säiliöstä, mikäli sellainen tilanne pääsisi tulemaan. Ilman riittävyyden seuraaminen on kuitenkin varmasti yksi tärkeimmistä asioista veden alla joten mikäli ilma loppuu on jotain mennyt pahasti pieleen. Veden alla käytettiin myös varusteita pois ja laitettiin takaisin. Painovyö pudotettiin ja tehtiin hätänousu nosteen avulla.

Taitojen harjoittelun jälkeen uitiin takaisin rantaan ja käytiin vaihtamassa säiliöt. Mentiin pienellä veneellä vähän kauemmas ja sukellettiin sieltä takaisin rantaa kohti. Sukellettiin noin 40min tällä kertaa. Ajantaju häviää kyllä veden alla kokonaan. Aika tuntuu paljon lyhyemmältä mitä se on.

Viimeisen päivän sukelluksilla nähtiin useampikin tällainen sinitäplärausku.

Nosteen hallintaa harjoiteltiin jokaisella sukelluksella. Ja se vaatiikin edelleenkin harjoittelua. Omien keuhkojen käyttö vaikuttaa valtavasti ja sitten täytellään ja tyhjennellään liiviä. Tavoitteena olisikin neutraali noste jolloin sukeltaminen olisi helppoa. Negatiivinen nosta painaa pohjaan ja positiivinen noste nostaa pintaan. Eri syvyyksissä nosteen hallinta on erilaista, syvällä helpompaa kuin lähellä pintaa.

Viimeisenä päivänä ennen sukelluksia meillä oli vielä koe. Sellainen monivalinta. Ei mikään järin vaikea jos yhtään oli SSI-materiaalin monivalintatehtäviä tehnyt. Kaikki kokeen läpäisivät ja sitten lähdettiinkin sukeltamaan isommalta veneeltä! Veneessä oli mukana muitakin ryhmiä.

Viimeisen päivän ensimmäisellä sukelluksella päästiin näkemään heti aluksi merikilpikonna <3 Snorklatessa nähtiin Koh Taolla myöskin yksi, paljon tätä isompi, merikilpikonna. Sukeltaessa niitä on vielä mukavempi katsella. Nähtiin myös mureena ja sinitäplärauskuja. Ja lukemattomia kaloja ja koralleja tietenkin. Ensimmäinen sukellus kesti 43min ja tämän jälkeen meidän piti olla pinnalla tietty vähimmäis aika ennen uusintasukellusta. Sukelluskello laskee nykyisten kaikki tällaiset joten helppoa. Meille pinta-ajaksi sukellusten väliin tuli 1h 8min. Tällä siis seurataan ettei jäännöstyppeä jää verenkiertoon liikaa.

Mureena

Sukelluskurssin viimeinen sukellus kesti meillä 49min! Ja edelleen tuo aika ei todellakaan tunnu pitkältä. Edelleen harjoiteltiin ja nosteen hallinta vaati eniten harjoittelua. Jokaisella kerralla se sujui kuitenkin jokaisella paremmin. Myöskin sitä rauhallisuutta ja oikeaa hengitystekniikkaa harjoiteltiin kokoajan. Sukeltaessa on tärkeää hengittää kokoajan tasaisesti ja rauhallisesti. Myöskin liikkeet pidetään rauhallisempina jolloin rauhallinen hengitys on helpompaa -> voidaan viettää vedessa pidempi aika, kun happea riittää pidemmäksi ajaksi. Korva-ongelmia pelkäsin ehkä itse ennen sukelluksia eniten. Mulla menee korvat aika helposti lukkoon ja mietin miten sukeltaessa. No menihän ne sielläkin helposti lukkoon mutta sain ne kokoajan helposti auki eikä mitään kipuja tullut. Nenästä kiinni ja kevyt puhallus ja korvat olivat auki.

Neljä sukellusta saatiin kurssin päätteeksi täyttää dive lokikirjaan. Ja Open Water Diver Sertifikaatti kourassa (tai no puhelimessa) voidaan lähteä tekemään hupisukelluksia! Katsotaan josko jo seuraavassa maassa päästäisiin tutustumaan lisää vedenalaiseen maailmaan. Harjoittelu tietenkin jatkuu. Ei voi sanoa osaavansa sukeltaa mutta tietää kuinka sen voi tehdä turvallisesti. Nyt on siis lupa lähteä harjoittelemaan lisää 🙂

Triggerfish. Nämä osaa olla kuulemma vähän kenkkuja, parempi pysytellä vähän etäällä.

Koh Tao Diversia voimme lämpimästi suositella. Meillä oli koko kurssin ajan todella luottavainen ja turvallinen tunne. Ammattitaitoista ja mukavaa porukkaa 🙂 Näillä opeilla hyvä lähteä harrastusta jatkamaan. Eteen tulee varmasti niitäkin, jotka eivät näin suurta luottamusta aiheuta joten täytyy osata pitää myös oma pää turvallisuusseikoista. Se oli yksi tärkeä vinkki tulevaan.

Kiitos Koh Tao Divers ja opettajamme/oppaamme Pasi!

Kaikki sukelluskuvat on viimeisen päivän sukelluksilta, kiitos niistä Tracylle.

 

– Marjo

Previous Post Next Post

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply hopintomyboots torstai, tammikuu 23, 2020 at 20:32

    Kuulostaapa kivalta reissulta! Täytyykin pistää tuo vielä ihan ”to-do”-listalle, kunhan tässä vain ehditään 🙂 Snorklaamassa on kyllä käyty, mutta tuo laitesukellus on vielä kokematta. Varsinkin kun katsoo kuvia vedenalaisesta elämästä, niin pakkohan se on myöntää että on se jotenkin niin eksoottista.

    Ihan mielenkiinnosta: Kuinka paljon KTD otti bahteja tuosta huvista?

    Terveisin
    Markus / HopIntoMyBoots

    • Reply semmonensopivamatka sunnuntai, tammikuu 26, 2020 at 18:00

      Suosittelen kyllä mikäli mahdollisuus tulee! 🙂

      Kurssi maksoi 11 000 bahtia per naama.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, tammikuu 26, 2020 at 13:54

    Korallit näyttävät tuollakin olevan harmittavan huonossa kunnossa 🙁

    Kaloja kuitenkin näyttää olevan kivasti ja sinitäplärauskun bongaus on aina erityistä. Myös kuva viirukaloista on hieno. Mulle tuli yllätyksenä, että säppikalat voivat olla ikäviä, mutta kun asiaa hieman tutkin, niin asia tosiaan on niin. Pitääkin olla vähän varuillaan jatkossa.

    • Reply semmonensopivamatka sunnuntai, tammikuu 26, 2020 at 18:06

      Paikoittain näkyy värejäkin. Mutta taitaa olla suurelta osin kuitenkin huonossa kunnossa 🙁 Me tuskin ollaan koskaan missäään sellaisessa paikassa käyty, missä olisi oikeasti ollut korallit erityisen hyvässä kunnossa joten ei ole sellaista vertailukohdetta. Jospa joskus!
      Kaloja ja muuta elämää tietenkin kiva kuitenkin seurata 🙂 Joo ei sitä ois osannu itsekään ajatella/varoa, onneksi kurssilla kerrottiin!

      Mikä on sun kokemuksella hienoin paikka sukellukseen/snorklaukseen?

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, tammikuu 26, 2020 at 13:58

    *viirikaloista

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin tiistai, tammikuu 28, 2020 at 07:34

    Kyllä ne omat suosikit löytyy Indonesian Länsi-Papualta ja Sulaweisin saarelta. Oletan myös, että Kalimantanilla korallit ovat edelleen hyvässä kunnossa. Huonona puolena noissa on, että kaikkiin on enemmän tai vähemmän varsin vaivalloista päästä.

    Tässä juuri kirjoittamamme pari koostetta Isolta valliriutalta, jossa korallit eivät olleet enää myöskään entisellään:
    https://www.matkallamissamilloinkin.com/great-barrier-reef-maailman-suurin-koralliriutta/
    https://www.matkallamissamilloinkin.com/great-barrier-reef-meidan-retki-isolle-valliriutalle/

    • Reply semmonensopivamatka keskiviikko, tammikuu 29, 2020 at 11:57

      Ehkä joskus täytyy nähdä vaivaa, että hienoimpiinkin paikkoihin pääsee 🙂 Isolle valliriutalle ollaan mahdollisesti menossa muutaman kuukauden päästä. Täytyypä tutustua noihin postauksiinne, kiitos!

    Leave a Reply