Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kambodza yllätti positiivisella tavalla

Jälleen blogi vähän laahaa jäljestä, keskiviikkona saavuttiin jo Laosiin. Mutta nyt on sopiva aika kertoa kokemuksiamme ja ajatuksiamme Kambodzasta.

Vietnamin ja Kambodzan välinen raja ylitettiin maateitse, Ha Tienin raja-asemalta. Tämä oli Phu Quocista lyhin reitti (lentämällä olisi toki varmaan päässyt myös). Ensin ferryllä takaisin mantereelle, josta hypättiin bussiin. Koska Phu Quociin matkaaminen oli mielenkiintoinen kokemus, oli sieltä matkan jatkaminen vähintään yhtä mielenkiintoista 😀 Minibussi saapui varmaan puoli tuntia myöhässä meitä hotellilta hakemaan. Sen verran on toki Aasiassa matkattu, että tämä ei mitään paniikkia aiheuttanut, ei ne aikataulut ole aina niin justiinsa. Satamaan kun saavuttiin saatiin epämääräiset liput ja kuski vain viittoi, että tuonne laiturille päin. No oikea ferry selvisi sitten sieltä. Ha Tienin satamassa taas sai vähän ihmetellä, että mihinkähän seuraavaksi. Löydettiin oikea tyyppi ja hän sentään puhui ihan hyvää englantiakin 🙂 Siinä hän sitten kalasteli porukan kasaan ja jatkettiin matkaa kävellen vähän matkan päähän. Saatiin maahantulokortit täytettäviksi (ei muistaakseni mitään viisumihakemuksia ollut erikseen?). Tässä vaiheessa sitten kerättiin passit ja rahat viisumia varten. Passit ja rahat jäi tälle miehelle ja meidät ohjattiin bussiin. Ja seuraavaksi bussista ulos. Kukaan ei taas puhunut englantia ja oli vähän epäselvää onko nyt kaikki jäämässä pois vai vain osa. Eiku kaikki ulos bussista ja kuski viittoi kävelkää tuohon suuntaan. Jahas. No perästä tuli myös mies meidän passien kanssa 😀 Ensin käveltiin Vietnamin puolella raja-asemalle, jossa meidät kirjattiin ulos Vietnamista, eli passiin leima. Jatkettiin kävellen rajan yli ja siellä sitten Kambodzan puoleiselle raja-asemalle leimaamaan meidät siihen maahan. Tämä kävi vallan helposti, me ei käyty edes luukulla itse (kummallakaan raja-asemalla) vaan passit vienyt mies hoiti passeihin viisumit ja leimat. Tadaa, nyt oltiin Kambodzassa! Meillä oli ensimmäiset pari yötä varattu aika läheltä rajaa, pienestä paikasta nimeltä Kep. Matka minivanilla taisi kestää vain puolisen tuntia. Minivani oli parhaat päivänsä nähnyt, repsotti vähän joka suunnasta. mm. peräkontti ei mennyt kunnolla kiinni. Päästiin kuitenkin reppuinemme ehjinä perille.

Kep Beach

Kep oli oikein sympaattinen pieni paikka. Ei siellä kauheasti mitään ollut mutta meillä oli pariksi yöksi varattu ihana hotelli merinäköalalla ja uima-altaalla. Ja mulla oli vähän sellainen olo, että mahdollisesti olin tulossa kipeäksi joten aika iisisti sitten otettiinkin pari päivää (enkä tullut sen kipeämmäksi onneksi).

Yksi suurin nautinto reissuilla on ihanat tuoreet hedelmät! Aamupalalla on aina saatava. Keliakin vuoksi, kun leipää ei pysty syömään, aamupalat koostuvatkin yleensä kananmunista ja hedelmistä.

Kambodza tuntui heti vähän Vietnamia kalliimmalta. Ja kahden viikon jälkeen ollaan edelleen sitä mieltä, että se oli Vietnamia kalliimpi. En tiedä onko näin todellisuudessa mutta se tunne meillä jäi. Ei nyt missään nimessä kallis maa, kun Suomeen vertaa 😀 Kambodzassa on oma rahayksikkö Kambodzan riel mutta dollareilla pärjäsi myös. Pankkiautomaateista (ainakin osasta, en tiedä pystyykö kaikista?) pystyi nostamaan sekä dollareita että paikallista valuuttaa. Myöskin esim. ravintoloiden listoissa hinnat oli ilmoitettu myös dollareissa, osassa paikoista vain dollareina. Kaikki retket, skootterien vuokrat yms. ilmoitettiin (ainakin turisteille) dollareina. Me mentiinkin enimmäkseen dollareilla.

Kepistä matka jatkui Kampotiin. Näiden paikkojen välinen bussimatka kustansi 3USD/hlö ja matka kesti noin tunnin. Todella siisti bussi. Kampot oli aika pieni kaupunki. Tykättiin ilmapiiristä. Ravintoloita oli todella paljon ja meidän hotelli oli erittäin hyvällä sijainnilla. Oli lyhyt matka kävellä joka paikkaan.

Maisemat aamulenkillä

Kampotissa vuokrattiin skootteri yhdeksi päiväksi meidän hotellilta. Lähdettiin käymään Bokorin kansallispuistossa. Bokorin kansallispuistossa meni hyvässä kunnossa oleva asfaltoitu, joskin aika mutkainen, tie. Matkaa suuntaansa taisi olla hotellilta jotain 40km tuonne huipulle (Bokor Hill Station). Kaupungista piti ajaa 10km kansallispuiston portille. Eli suurimman osan matkasta ajelimme kansallispuiston sisällä. Rauhallista ajoa ja maisemia ihastelua.

Bokorin kansallispuistossa

Tie vei Bokor vuoren huipulle. Huipulla oltiin reilu 1000m merenpinnan yläpuolella. Sen kyllä huomasi, kun matkalla ilma viileni huomattavasti. Piti vetää pitkähiaista päälle, kun alhaalla jopa skootterin kyydissä kävi vain lämmin ilmavirta.

1920-luvulla ranskalaisia ”pakeni” Bokor vuorelle kuumaa ilmaa. Huipulta löytyy vanhoja rakennuksia noilta ajoilta. Osa on kunnostettu ja taisi olla jopa hotelliksi tehty. Myöhemminkin vuorelle on rakennettu mm. kasino.

Bokor vuorella oli myös vanha kirkko.

Ennen tuota varsinaista Bokor Hill Stationia matkalla oli jonkun kuninkaan kesäasunto. Sekin oli rakennettu noin sata vuotta sitten. Omalla tavallaan aika aavemainen paikka. Kasvillisuus oli osin vallannut rakennuksia. Niitä oli myös sotkettu graffiteilla. Taloista ei oikeastaan ollut muuta jäljellä kuin katto, seinät ja lattia, nekin osin huonossa kunnossa.

The Black Palace

Historiallisista paikoista saisi tietenkin enemmän irti oppaan kanssa. Päädyttiin kuitenkin tosiaan ajamaan paikalle vain skootterilla keskenämme. Ei oltu oikeastaan paljonkaan selvitetty paikasta ja luonnonpuistoon oltiin lähinnä menossa katsomaan hienoa luontoa 🙂 Upeat näkymät matkalla olikin ja etenkin huipulta avautui hieno maisema merelle. Tuntui hurjalta, että näimme Phu Quocin saaren (Vietnamin saaren, josta muutama päivä sitten oli Kambodzaan saavuttu). Se oli niin lähellä! Ei siis ihme, että lähellä Star Fish Beachiä oli armeijan tukikohta valvomassa.

Tässä kuvassa ei Phu Quocia näy, se tuli enemmän vasemmalle.

Kambodzassa vietettiin aikaa yhteensä neljässä eri kohteessa: Kep, Kampot, Koh Rong Sanloem ja Siem Reap (kahdesta jälkimmäisestä tulee omat postauksensa). Ja voidaan kyllä kokonaisuudessaan sanoa, että viihdyimme kaikissa kohteissa todella hyvin! Kambodza on ainakin näiden kohteiden valossa erittäin monipuolinen kohde. Löytyy kuvan kauniita rantoja, upeaa luontoa sekä kulttuuria ja historiaa. Kulkeminen paikasta toiseen kävi aika helposti busseilla tai lentämällä. Muuten kuljettiin bussilla mutta lennettiin Sihanoukvillestä Siem Reapiin. Toki saarelle ja pois sieltä kuljettiin tietenkin ferryllä 🙂 Tiet ovat kuitenkin ainakin osittain huonossa kunnossa ja noihin bussimatkoihin saattaa tuhlaantua hyvinkin paljon aikaa. Tämä oli syy, miksi valittiin tuolle yhdelle välille lento.

Reitti yksinkertaistettuna. Siem Reapia en saanut tälle kartalle mahtumaan, joten se tulee tuonne pitkän nuolen yläpuolelle. Bussilla meidän olisi pitänyt mennä pääkaupunki Phnom Penhin kautta joten lento tuntui houkuttavammalta vaihtoehdolta. Matka kesti vain 45min. Kun esim. Kampotista Sihanoukvilleen saatiin istua 4h bussissa. Matkalla oli jotain tietöitä/rakennustyömaita, jotka hidastivat matkaa todella paljon.

Kampotissa tehtiin muutama ns. nollapäivä eli kulutettiin mahdollisimman vähän. Näin saatiin hieman puskuria saarelle, jonka luettiin olevan kalliimpi ja haluttiin kuitenkin siellä mukavaan majapaikkaan. Rantalomalle siis muutamaksi päiväksi! 😀 Niinhän se menee, että välillä tulee kalliimpia päiviä ja välillä halvempia, mutta niiden tulee olla tasapainossa jos haluaa budjetin pitävän. Kambodza oli tämän reissun maista ensimmäinen, jossa hieman ylitettiin budjetti (50e). Muista maista on jäänyt ikäänkuin ”säästöön”. Myös lentojen kanssa epäonnistuttiin ensimmäisen (toivottavasti myös viimeisen) kerran.. Tammikuulle löytyis siis lennot Sihanoukvillestä Siem Reapiin ja Siem Reapista Laosin Luang Prabangiin. Halvimpia lippuja kun ostetaan niin vaihto- ja peruutusehdot on aika olemattomat. Oltaisiin saatu vaihdettua toinen noista lipuista mutta vaihto olisi maksanut enemmän kuin uudet lentoliput. Virheistä oppii, kalliista virheistä toivottavasti oppii vielä enemmän.

Paikallinen tuktuk, skootterin perässä vaunu!

Kampotista löydettiin taas kuntosali. Eipä ole tainnut ikinä saada sellaista hikeä pintaan salilla 😀 Salilla ei ollut edes puhaltimia, tai oli mutta joko ne eivät toimineet tai niitä ei vain haluttu pitää päällä. Hyvät treenit ja hyvän mielen sai kuitenkin aikaiseksi. Nollapäivän budjettiin sopivaa aktiviteettiä, kun hinta oli kahdelta hengeltä yhteensä 1,2e.

Kampotissa tehtiin auringonlaskuristeilyitä. Samoin kuin muissakin kohteissa joissa ollaan oltu joen äärellä. Yhtenä iltana lähdettiin kokeilemaan. Hintaa tuolle oli 5USD/hlö ja se sisälsi muutaman juoman joten ei hirveän kallis. Risteilijä kyllä lähti satamastaan vasta, kun aurinko oli jo laskenut. Yllä oleva kuva on siis otettu risteilijän kyydistä, joka vielä odotteli satamassa. Oli kuitenkin kiva lipua pimeää jokea pitkin ja nähdä ne kaikki valot ympärillä. Ja kun tarpeeksi kauas mentiin valoista avautui tähtitaivas yläpuolelle. Risteilijä ajoi myös lähelle rantaa jolloin puissa pystyi näkemään välkettä: tulikärpäsiä.

Allekirjoittanut on enimmäkseen elänyt riisillä ja kanalla (välillä jotain muuta lihaa), kananmunilla, ranskalaisilla ja hedelmillä. Jantsu sentään voi syödä välillä pastaa, pitsaa, hampurilaisia, leipiä ja mitä tahansa. Välillä riisi ja kana siis vähän tökkii. Niinpä suunnattiin Kampotissa tripadvisorin arvosteluiden perusteella yhteen kebab paikkaan (Aroma House) ja siellä piti sitten käydä toisenkin kerran.

Voidaan suositella tätä ravintolaa!

 

– Marjo

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply