Suomen suurin matkablogiyhteisö

Eteläistä Vietnamia ristiin rastiin

Saigonissa liikennettä riitti, etenkin skoottereita.

Huonojen etukäteissuunnitelmien vuoksi Vietnamin reittivalinnat ihan kaikilta osin  ei menneet ihan nappiin. Hanoista tosiaan lennettiin Halongin risteilyn jälkeen Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin. Hypättiin Keski-Vietnamin ylitse, koska sinne lupasi ihan reilusti vesisadetta, joka tähän aikaan vuodesta vissiin ihan normaalia. Oikeastaan ennen lentoja jo tajuttiin, kun suunniteltiin jatkoa, että meillä olisi ollut ehkä kuitenkin järkevämpi lentää johonkin muualle, koska keksittiin, että lähdetään sitten kuitenkin Saigonista ylöspäin. Mui Ne ja Da Lat valikoituivat kohteiksi. Ja näiden jälkeen Can Tho, joka onkin sitten Saigonista etelään.

Kartta kuvaa reitistä, Mui Ne on siis yksi alue Phan Thietissä

Varattiin Saigoniin majoitus kolmeksi yöksi. Ajateltiin, että ehditään varmasti parantua kunnolla ennen seuraavaa siirtymää. Vatsataudin jälkeen oli kiva syödä tutussa ja turvallisessa mäkkärissä ja taidettiinkin olla pari päivää kanta-asiakkaat 😀

Syötiin me toki muutakin kuin mäkkäriä. Löydettiin tosi kiva street food paikka! Harmi, että vasta viimeisenä iltana.

Saigon tuntui hyvinkin lämpimältä pohjoisen jälkeen. Ilmansaasteiden määrän kyllä myös näki sekä tunsi hengittäessä. Ainakin oletan sen olleen sitä. Ilma tuntui jotenkin sellaiselta tunkkaiselta. Saigon oli, yllätys yllätys, liian suuri kaupunki meille. Ei meillä kauheasti toki odotuksiakaan ollut.

Sotamuseosta

Saigonissa meidän ohjelma oli hyvin samanlaista kuin Hanoissa, eli kierreltiin jalkaisin ympäriinsä. Hanoissa tutustuttiin muutamiin temppeleihin mutta Saigonissa tutustuttiin Vietnamin sotaan. Kävimme sotamuseossa ja seuraavana päivänä Cu Chi -tunneleilla. Noista tunneleista olin lukenut ennakkoon ja tiesin, että siellä halutaan mennä käymään. Otettiin opastettu retki pienemmässä ryhmässä (9 hlö) ja se maksoi kaikkinensa meiltä kahdelta 50e. Matkaa ei Saigonista ollut kuin noin 60km mutta matka kesti 2h/suunta. Paljon liikennettä joten nopeudet vain olivat niin hitaat, kun ei mitään highwayta ollut. Meille sattui ainakin ihan mielettömän hyvä opas! Ja mentiin vasta iltapäivällä, joten porukkaa oli ilmeisesti hieman vähemmän kuin aamusta.

Paikka oli todella mielenkiintoinen. Herätti ajatuksia. Ajatus maanalaisissa tunneleissa elämisestä ainakin itseäni ahdisti todella paljon, mutta pakosta ihmiset kykenevät vaikka mihin. Pätkiä noista tunneleista oli suurennettu turisteja varten, niissä mahtui kulkemaan kyyryssä. Mutta oikeasti ovat olleet vielä ahtaampia ja niissä on liikuttu lähinnä ryömimällä. Vietnamilaiset ovat sen verran pieniä ettei amerikkalaiset sotilaat noihin mahtuneet. Muutenkin vietnamilaiset olivat oppaan kertoman mukaan olleet hyvin kekseliäitä. Oli jos jonkinmoisia ansoja, jotka oli merkitty tietyllä tapaa etteivät omat näihin mene. Tunnelit oli merkattu tietyllä tapaa, etteivät amerikkalaiset tiedä missä ne ovat. Tunneleihin saatiin happea bambujen ja termiittipesien avulla. Vietnamilaiset keräsivät amerikkalaisten räjähtämättömät pommit ja rakensivat niistä uusia pommeja. Yksi aika hauska yksityiskohta oli heidän sandaalit! Ne pystyi kääntämään jalkoihin toisin päin ja näin ollen jälkien perusteella vietnamilaiset olisivatkin kulkeneet vastakkaiseen suuntaan 😀 Toimii kuulemma nykyisin myös jos et halua, että puoliso tietää mihin suuntaan olet mennyt 😉 Maistettiin myös cassavaa (joku perunan tapainen) ja erilaisilla aseilla pääsi maksua vastaan ampumaan. Suosittelen kyllä vierailemaan tuolla jos Saigonissa käy.

Saigon Skydeckistä käytiin vielä viimeisenä aamuna katselemassa maisemia. Lippu oli aika kallis (kahdelta hengeltä 16e). Ylhäällä oli ravintola mutta Jantsu ei edes kahvia tilannut, kun hinta taisi olla jotai viiden euron luokkaa 😀 Ylhäältä näki kyllä kaupunkia mutta myös sen, kuinka saastunutta ilma oikeasti on. Kuin usvaa leijuisi kaupungin yllä.

Saigonista otettiin suunta rantakohteeseen, Mui Neen. Mui Ne sijaitsee noin 200km Saigonista itään. Ostettiin paikat turistibussista hintaan 7,5e/hlö. Matka kesti noin 4,5h mutta matka oli ihan miellyttävä. Vietnamissa nuo turistibussit ovat hyvinkin laadukkaan oloisia ja löytyy myös sleeper busseja, joissa saa olla lähes makuuasennossa.

Meillä ei ollut alunperin Mui Neen sen kummempia suunnitelmia. Käydään rentoutumassa muutama päivä rantakohteessa ja katselemassa vähän ympäristöä, että mitä sieltä löytyy. Otettiinkin alkuun vain kolme yötä May Bungalow nimisestä majapaikasta. Alettiin miettimään tekemisiä ja hoksattiin, että täällä voi harrastaa kitesurffausta. Jantsu on tästä haaveillut jo pidemmän aikaa, että pitäisi kurssille päästä. Niinpä minä vähän yllytin, että antaa mennä vaan ja muutaman whatsapp-viestin jälkeen oli sovittu, että aamulla meitä tullaa hakemaan. Mulla ei ainakaan vielä niin suurta innostusta ollut lajiin, että lähtisin niin kalliille kurssille. Kurssi tulisi kestämään noin kolme päivää joten varaamamme kolme yötä ei riittänyt. Otettiin vielä kaksi yötä lisää mutta hieman lähempää tuota osaa rannasta, jossa kitesurffaukset tapahtuu. Mui Nesta löytyi (niinkuin koko Vietnamista) todella hyviä majoituksia parilla kympillä yö. Mui Nessa molemmissa majoituksissa oli uima-allaskin.

Kurssi oli kestoltaan siis 7h ja se jaettiin kolmelle päivälle. Ensimmäisenä päivänä tunteja tuli hieman enemmän, kun leijan käsittelyä opeteltiin rannalta. Päivän päätteeksi pääsi veteenkin kokeilemaan. Seuraavana päivänä harjoiteltiin vedessä, sekä laudan kanssa että ilman, mutta Jantsu ei vielä saanut lupaa nousta laudan päälle. Niinpä se rannalta katsottuna näytti pelkältä räpiköinniltä. Minä istuin siis tuolla Vietnam kitesurffing schoolin terassilla säkkituolissa nuo ajat rentoutumassa. Toisena päivänä Jantsua poltti jalkaan meduusa. Ei ainakaan myöntänyt, että olisi sattunut. Opettajaa oli kuulemma polttanut myös. Meduusaa ei kuitenkaan ollut aallokossa näkynyt

Harjoittelua aaltojen seassa

Kolmantena päivänä sitten pääsi jo vähän nousemaan laudallekin. Laji näyttää hyvinkin helpolta, kun katseli ammattilaisia touhussa. Ja niitä olikin todella mielenkiintoista seurata. Leijan ohjaaminen ja samalla laudalla tasapainoilu ei kuitenkaan ole varmastikaan yhtä helppoa kuin miltä se näyttää! Jantsu totesi, että Mui Nessa iso aallokko vielä hankaloitti hommaa entisestään.

Toinen majapaikka Mui Ne Hill’s Villa Hotel. Tähän kompleksiin kuului useampi hieman eri niminen paikka ja kaikkien aamupala oli samassa paikassa. Ei mitään pahaa sanottavaa!

Mui Neesta löytyi tosiaan helposti kaikki, mitä tarvitsi. Ravintoloita löytyi paljon, myös kauppoja, jotka myivät kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Venäläisiä oli todella paljon. Useissa ravintoloissa oli listatkin myös venäjäksi ja asiakaspalveluakin taisi saada useissa paikoissa venäjäksi.

Me ei Mui Nessa varsinaisesti muuta ehditty kitesurffauksen ohella tekemään. Tai no tietenkin käveltiin lähialueita mutta kaikki ”nähtävyydet” jäivät kiertämättä. Mutta oltaisiin viihdytty pidempäänkin kuin viisi päivää! Sellainen kiva ja helppo rantakohde 🙂

Mui Nesta matka jatkui jälleen bussilla kohti Da Latia. Matka taittui tällä kertaa sellaisella aika luksus minivanilla. Meidän lisäksi kyydissä oli vain yksi matkustaja. Jälleen matka kesti sen noin 3,5h vaikka matkaa ei ollut kuin noin 150km. Tie oli kyllä todella kapea ja mutkainen, että ei siellä lujaa voinut ajaa. Ja sitten kun tie vähän parani niin liikennettä tuli paljon enemmän ja vauhti sen takia hidasta edelleen.

Da Lat on kaupunki sisämaassa ja se on 1500m merenpinnan yläpuolella. Ilmasto oli siis tyystin erilainen kuin Mui Nessa. Oltiin totuttu jo siihen 30 lämpöasteeseen niin Da Latiin illalla saapuessamme lämpötila oli jotain 10-15 asteen väliin 😀 Kyllä vähän paleli. Päivisin lämpötila nousi kuitenkin 20-25 asteeseen.

10km trekkailun maisemia

Da Latiin suunniteltiin tehokkaat kolme päivää. Kahdelle päivälle jokin ohjattu aktiviteetti ja yhtenä päivänä kierrellään jalkaisin. Aktiviteeteiksi valikoituivat trekkaus ja canyoneering tour.

Trekkailun osalta meillä kävi hyvä tuuri. Oltiin ainoat osallistujat! Saatiin siis yksityisopas. Opas puhui erittäin hyvää englantia ja ei me tuonne oltaisi osattu itse lähteä trekkaamaan, reittiä ei oltu merkattu mitenkään. Ei nähty koko trekkailun aikana ensimmäistäkään turistia. Vain joitakin paikallisia, jotka työskentelivät alueella. Alueella oli siis paljon kahviviljelmiä. Tuttu mäntyjen tuoksu nenässä sai taivaltaa mäkiä ylös ja alas 🙂 Jännittävin oli joen yli menevä riippusilta, joka oli aika heiluva. Mutta niin siitä vaan skoottereillakin mentiin ylitse.

Luonnon oma vesiliukumäki

Canyoneering tourille lähdettiin Dalat Adventure Toursin matkassa. Luvassa oli vauhdikas päivä! Saman päivän iltana meillä oli myös lähtö Da Latista kohti Can Thoa, eli sleeper bussiin yöksi. Niinpä aamulla aamupalan jälkeen luovutettiin hotellihuone ja jätettiin reput odottelemaan respaan. Minibussi tuli hakemaan meitä seikkailuun!

Vaijeriliuku!

Aluksi tietenkin varusteiden jakaminen kaikille sekä harjoiteltiin betoniseinällä tuota laskeutumista. Harjoittelun jälkeen lähdettiin sitten tositoimiin. Retki sisälsi useampia laskeutumisia, ensin ihan kuivaa seinämää ja ”vaikein” oli 25m korkea vesiputous, jossa todellakin vesi virtasi. Se piti mennä sukat jalassa, koska kengät olis ollu liukkaammat. Lisäksi oli yksi vaijeriliuku, luonnon oma vesiliukumäki, hyppy kalliolta veteen (7m), ”pesukone” eli laskeuduttiin sellaiseen kallioiden väliin, johon tuli vesiputous. Sitten vielä uitiin, lilluttiin virran vietävänä ja trekkailtiin 🙂

Tässä laskeudutaan alas 25m korkeaa vesiputousta! Lopussa piti hypätä noin kolmesta metristä selälleen veteen. Se oli varmaan kaikista pelottavin kohta koko päivässä 😀

Oli kyllä aivan mielettömän mukava päivä! Ja todella hyvin järjestetty. Meillä oli myös todella hyvä porukka. Meidän lisäksi ryhmässä oli kuusi israelilaista ja heidän kanssa juttu luisti hyvin. Seikkailun päätteeksi mentiin syömään todella hyvät ruuat, ruokaa oli pöydän täydeltä.

Jantsu laskeutumassa ”pesukoneeseen” eli vesiputouksen ryöpytykseen.

Aktiivisen päivän päätteeksi olisi tietenkin ollut kiva painella hotellille lepäämään mutta meillä ei enää sitä huonetta ollut. Niinpä istuskeltiin hotellin respassa (luojan kiitos hyvät sohvat) useampi tunti. Illaksi valuttiin bussille ja jännällä odotettiin ensimmäistä sleeper bussi kokemusta. Mulla jostakin syystä ahdisti, oli liian kylmä tai liian kuuma ja liian ahdasta repun kanssa mutta en oikein tiennyt mihin sen laittaa, kun pelkäsin että se lähtee jonkun mukaan. Jantsu nukkui ihan hyvin. Aikatauluissa luki, että bussi Da Latista Can Thoon 20:00-7:00 (ainakin näin me ymmärrettiin). Niinpä oltiin vähän hämillään, kun saavuttiin Can Thoon jo kello 5:00.

Auringonnousu kelluvilla markkinoilla Mekong joella

Päästiin onneksi meidän majapaikassa sisälle vaikka vastaanotto oli hyvin uninen. Meidän huone ei tietenkään ollut valmis, koska edelliset asukkaat vielä nukkuivat siellä. Maksettiin muutama euro, että päästiin aamuksi nukkumaan dormiin, koska oltiin molemmat tosi väsyneitä. Ensimmäinen kokemus dormista check! Klo 11 herättiin ja saatiin omakin huone siinä vaiheessa.

Kelluvilla markkinoilla veneet ilmoittivat näin, että mitä myyvät

Can Tho on Mekongin suiston suurin kaupunki. Ja siellä suosittuja juttuja turisteille on ainakin ”floating market” sekä Mekongin risteilyt. Me varattiin tuonne kaksi yötä ja ajateltiin, että käydään katsastamassa nuo kelluvat markkinat.

Tästä perinteinen vietnamilainen aamupala, nuudelikeitto, keittiön ikkunasta katsoen.

Aamulla lähtö oli jo kello 5:15. Otettiin retki markkinoille majapaikkamme kautta. ”Handsome John” toimi oppaanamme ja meidän hotellilta lähti kuuden hengen porukka. Paras aika vierailla kelluvilla markkinoilla on kuulemma kello 6-9 aamulla. Siellä ei ilmeisesti ole silloin vielä niin kova ruuhka. Me kuviteltiin, että siellä olisi ollut enemmän sitä perinteistä ”osta tätä ja tätä” -tuputusta turisteille. Mutta ei ollut, nämä todella olivat enemmän paikallisten markkinat. Aamupala kuului retken hintaan. Mulla jäi todennäköisesti Ha Longissa kammo tuota nuudelikeittoa kohtaan etten varmaan ikinä tule siitä tykkäämään. Söin toki jonkun verran nyttenkin, mutta en tykkää. Jantsun mielestä oli ihan hyvää.

Retkeen kuului tietenkin muutakin kuin kelluvat markkinat. Käytiin katsomassa kuinka riisinuudeleita valmistetaan. Kävimme myös hedelmätarhassa katsomassa erilaisia hedelmiä ja saatiinpa hyvä välipalakin. Hedelmät näissä maissa on vaan niin hyviä!

Mitähän muuta Can Thosta. Käveltiin parin päivän aikana tosi paljon ja löydettiin hyvä kuntosalikin. Meidän majapaikka oli vähän kauempana keskustasta, joten aina kun haluttiin esim. syömään meni kävelyyn aikaa. Me ei nimittäin ihan helpolla napata taksia 😀 Can Tho ei meitä kuitenkaan mitenkään säväyttänyt, ihan kiva, ei muuta.

Jossain kohtaa Etelä-Vietnamin rundia päätettiin kuitenkin, että lähdetään käymään myös Phu Quocissa. Kolmen viikon visiitti Vietnamissa siis muuttui reilun neljän viikon visiitiksi! Sen pidempään me ei täällä voidakaan olla (ainakaan ihan tuosta noin vaan), kun viisumit on vain kuukaudeksi. Ollaan tosiaan nyt Phu Quocissa mutta täältä tulee ihan omaa tarinaa toivottavasti muutaman päivän sisään, ennen maan vaihtoa 🙂

P.S. Ihan liikaa asiaa yhteen postaukseen! Pitäisi aktivoitua kirjoittamaan useammin niin näistä tulisi ehkä luettaviakin.

 

– Marjo

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, 9 joulukuun, 2019 at 18:25

    Oliko Hanoi mielestänne siis viihtyisämpi kuin Saigon?

    • Reply semmonensopivamatka maanantai, 9 joulukuun, 2019 at 18:41

      Kyllä vain, me viihdyttiin näistä kaupungeista Hanoissa paremmin.

    Leave a Reply