Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Yksi paratiisi, Koh Rong Sanloem

Me todellakin tykättiin Kambodzasta. Totaalisesti kuitenkin rakastuttiin Koh Rong Sanloemiin! Harmittaa, että vietettiin siellä vain kolme yötä. Harmittaa myös että aikataulusta riippuen Koh Rong Sanloemin isosisarus Koh Rong jäi meiltä kokonaan välistä. Mutta ei harmitella enempää vaan tartutaan vielä takaisin ihaniin muistoihin paratiisista.

Valkoista hiekkaa ja turkoosia merta. Paratiisien rakennuspalikat. Ainakin meidän paratiisista pitää kuitenkin löytyä myös sopivasti palveluita. Koh Rong Sanloemilta niitä löytyikin sopivasti. Oli eri tasoista majoitusta ja useita ravintoloita. Päärannan keskiosio saattoi tuntua hetkittäin ruuhkaiselta mutta rauhallisempiakin alueita löytyi, kun viitsi kävellä johonkin suuntaan. Rantoja siivottiinkin ahkerasti ainakin suurelta osin. Rannan toinen pää oli ikävästi roskaisempi, johon me ihmiset tietenkin olemme syyllisiä, muoviroskia kun ei muut tänne kylvä.

Tänne saarille tullaan kaupungin nimeltä Sihanoukville kautta. Sieltä löytyy myös lentokenttä. Me ei yövytty Sihanoukvillessä mennessä eikä tullessa. Moni kuitenkin viettää sielläkin yön tai kaksi. Sen verran olin kauhutarinoita lukenut kaupungista, että päätettiin se skipata. Kauhutarinat ei tuntuneet yhtään liioitelluilta, kun ajettiin sen läpi. Kaupunki oli kuin pelkkää rakennustyömaata. Suurelta osin tietkin olivat päällystämättömiä. Sikäli mikäli me on oikein ymmärretty niin kiinalaiset ovat tämän takana. Kiinalaiset ovat investoineet kaupunkiin suuria summia rahaa. Myös kasinoita on avattu ympäri kaupunkia. Uutta ja hienoa oltiin ilmeisesti rakentamassa joka paikkaan. Kiinalaisia asuu kaupungissa paljon. Sen huomasi jo kaikista kylteistä, kaikki luki myös kiinaksi, osassa kylteistä jopa vain kiinaksi.

Ainoa kuva, jonka kaupungista nappasin. Ja tämä on jopa hyvin siedettävän näköinen alue verratten siihen, mitä nähtiin..

Ensimmäinen kaunis asia, mikä nähtiin oli ranta. Sen sataman vieressä, josta lähdettiin oli oikein siisti vaaleahiekkainen ranta. Silti meillä ei ollut mitään halua jäädä tänne. Odottelimme vain, että pääsemme pois. Takaisin saarelta tullessa jaoimme taksin lentokentälle toisen pariskunnan kanssa. Hekään eivät olleet kaupungissa yöpyneet. Matka satamasta lentokentälle oli noin 30km ja tuo matka kesti aikalailla tunnin! Maksoikin 20USD mutta jaettuna neljälle hengelle se ei tuntunut niin pahalta. Liikennettä oli tosiaan paljon ja kun ei ollut oikein toimivaa tieverkostoa niin aikaa paloi. Onneksi meillä ei ollut mikään kiire kentälle, koska lennon lähtöön oli joku 5h.

Ranta Sihanoukvillessä. Kauempana näkyy satama, josta lähdettiin ferryllä saarelle.

Palataan nyt takaisin Koh Rong Sanloemiin. Me yövyimme aikalailla päärannan (Saracen Bay Beach) puolivälissä, tuossa ruuhkaisimmassa kohdassa, Sara Resortissa. Oltiin varattu kolme yötä ja halvinta huonevaihtoehtoa ei ollut kuin kahdeksi yöksi joten napattiin viimeiseksi yöksi pykälää parempi (ja tietenkin kalliimpi) huone. Ensimmäiset kaksi yötä vietettiin kaikista kauimmaisessa (respasta ja rannalta katsottuna) huoneessa. Ainakin siellä oli rauhallista, paitsi agrikaatin ääni kuului sinne aika selvästi. Onneksi olen kotona tottunut 😀

Kulkuväylä ja kahden ensimmäisen yön huone. Huomaa ihana terassi kattotuulettimella!

Tällä kertaa meidän onneksi, resortilla oli käynyt kai joku ylibuukkaus tai jotain. Viimeinen yö saatiin valita pidämmekö vanhan huoneen vai haluammeko huoneen merinäköalalla. Oltiin vähän hämillään (ei ehkä ymmärretty ihan täysillä heti) joten respan työntekijä tokaisi, että tietenkin otatte merinäköalahuoneen 😀 Resortilla ei ollut tosiaan näitä merinäköalahuoneita kuin kaksi. Huone oli valtava! Kaksi kylppäriä, iso makuuhuone (kolme varmaan 120cm leveää sänkyä), ikäänkuin eteinen ilmastoinnilla ja isolla kulmasohvalla sekä oma terassi ihan rannalla. Yhtään kuvaa en nähtävästi ole tajunnut sisältä ottaa, terassilta sitäkin enemmän. Resortilla oli kirjahylly ja siitä pystyi tekemään vaihtokaupan omaan kirjaan. Sattui löytymään ihan hyvän oloinen suomalainen kirja, joten vaihdoin yhden omista jo luetuista tähän. Mulla oli siis kolme jo luettua kirjaa laukussa enkä raski vaan heivata niitä mihinkään vaan pakko saada edes vaihdettua 😀 Nyt tilanne korjautui edes vähän. Toki tämä uusi kirja oli sitten niin hyvä, että ahmin parissa päivässä sen yli puoleen väliin. Nyt odottelen taas seuraavia rantakohteita, joissa voin jatkaa.

Auringonnousun aikaan rannalla ei paljon kulkijoita ollut.

Koh Rong Sanloem oli rauhallinen paikka. Iltaisin ei ollut mitään suuria bileitä. Koh Rongilla on kuulemamme mukaan enemmän bilemeininkiäkin. Ravintoloista sai kuitenkin ruokaa vielä illalla (esim. meidän resortin keittiö suljettiin klo 22 ja baari klo 23). Ja oli rannalla myös ihan puhtaasti baareja, joista ei ruokaa saanut. Meno oli kuitenkin aika rauhallista. Yksi huono puoli oli, että jokainen ravintola/baari soitti omaa musiikkiaan ja näin ollen eri musiikit vähän sekoittuivat.

Kävellen päärannalta pääsi käymään Lazy Beachillä, Sunset Beachillä, jollakin majakalla ja vesiputouksella. Me kävimme näistä vain vesiputouksella tai no, oikeammin ”vesiputouksella”. Siinä ei ollut mitään nähtävää ainakaan tähän aikaan vuodesta. Mutta se oli helpon matkan päässä, rannan toisessa päässä. Kävimme myös Lazy Beachillä. Lazy Beachiltä samoin kuin Sunset Beachiltä näkee auringonlaskun. Lazy Beach oli nimensä veroinen. Siellä ei ollut lähellä auringonlaskua paljon ihmisiä. Siellä oli ainakin yksi ravintola ja ainakin yksi majapaikka, en nyt mene takuuseen näistä.

Reitti ainakin Lazy Beachille oli osin tällaista ja osin sitten vähän kapeampaa polkua.

Viimeisenä päivänä tehtiin snorklausretki pilkkopimeässä. Eikä mikä tahansa snorklaus vaan snorklaus hohtavien planktonien kanssa! Olin joskus lukenut tästä, että ainakin Malediiveilla voi päästä kokemaan tämän. Mutta ilmeisesti monessa muussakin paikassa. En ollut tätä selvittänyt ennen reissua, mutta kun rannoilla näkyi ”mainoksia” tällaisesta retkestä totesin heti Jantsulle, että mennään ennemmin tuollaiselle kuin normaalille snorklausretkelle.

Kun ajeltiin veneellä kauemmas rannasta ei vesi näyttänyt mitenkään erikoiselta. Mietinkin siinä vaiheessa, että liekö tuolla pilkkopimeässä vedessä mitään nähdään. Toisin kävi. Heti, kun hypättiin veteen niin alkoi tapahtua. Kun käsiä ja jalkoja liikutteli niin nämä planktonit jotenkin aktivoituivat ja kuin pieninä tähtinä loistivat ympärillä. Se oli todella taian omaista! Ei sitä oikeastaan pysty edes sanoin kuvailemaan. Puoli tuntia siinä meni helposti ihmetellessä. Vähän jokin pisteli ihoa (opas kertoi mitä se on mutta mun muistilla en muista enää), ei kuulemma vaarallista mutta vähän ikävän tuntoista. Snorklatessa usein tunnen samanlaisia pistoja mutta huomattavasti vähemmän kuin nyt. Varmaan vedessä olisi viihtynyt vieläkin pidempään ilman tuota pientä pistelyä. Ihan uskomaton kokemus kuitenkin kaiken kaikkiaan! Lähtisin milloin vain uudestaan.

Lazy Beach ja auringonlasku

Kuinka kauan lie paikka säilyy yhtä upeana? Voisin kuvitella, että pikkuhiljaa hotellien ja muiden palveluiden kuten myös turistien määrä kasvaa. Kyllähän esim. tuonne saaren toiselle puolelle vievät tiet näyttivät siltä, että niistä tulee vielä joskus kulkemaan skootterit, tuktukit ja varmaan autotkin. Varmasti rauhallisempiakin paikkoja kuitenkin tulee säilymään pitkän aikaa. Monille rannoille kun pääsi kuitenkin vain veneellä. Voisin hyvin kuvitella matkustavani tänne uudestaankin.

 

– Marjo

Kambodza yllätti positiivisella tavalla

Jälleen blogi vähän laahaa jäljestä, keskiviikkona saavuttiin jo Laosiin. Mutta nyt on sopiva aika kertoa kokemuksiamme ja ajatuksiamme Kambodzasta.

Vietnamin ja Kambodzan välinen raja ylitettiin maateitse, Ha Tienin raja-asemalta. Tämä oli Phu Quocista lyhin reitti (lentämällä olisi toki varmaan päässyt myös). Ensin ferryllä takaisin mantereelle, josta hypättiin bussiin. Koska Phu Quociin matkaaminen oli mielenkiintoinen kokemus, oli sieltä matkan jatkaminen vähintään yhtä mielenkiintoista 😀 Minibussi saapui varmaan puoli tuntia myöhässä meitä hotellilta hakemaan. Sen verran on toki Aasiassa matkattu, että tämä ei mitään paniikkia aiheuttanut, ei ne aikataulut ole aina niin justiinsa. Satamaan kun saavuttiin saatiin epämääräiset liput ja kuski vain viittoi, että tuonne laiturille päin. No oikea ferry selvisi sitten sieltä. Ha Tienin satamassa taas sai vähän ihmetellä, että mihinkähän seuraavaksi. Löydettiin oikea tyyppi ja hän sentään puhui ihan hyvää englantiakin 🙂 Siinä hän sitten kalasteli porukan kasaan ja jatkettiin matkaa kävellen vähän matkan päähän. Saatiin maahantulokortit täytettäviksi (ei muistaakseni mitään viisumihakemuksia ollut erikseen?). Tässä vaiheessa sitten kerättiin passit ja rahat viisumia varten. Passit ja rahat jäi tälle miehelle ja meidät ohjattiin bussiin. Ja seuraavaksi bussista ulos. Kukaan ei taas puhunut englantia ja oli vähän epäselvää onko nyt kaikki jäämässä pois vai vain osa. Eiku kaikki ulos bussista ja kuski viittoi kävelkää tuohon suuntaan. Jahas. No perästä tuli myös mies meidän passien kanssa 😀 Ensin käveltiin Vietnamin puolella raja-asemalle, jossa meidät kirjattiin ulos Vietnamista, eli passiin leima. Jatkettiin kävellen rajan yli ja siellä sitten Kambodzan puoleiselle raja-asemalle leimaamaan meidät siihen maahan. Tämä kävi vallan helposti, me ei käyty edes luukulla itse (kummallakaan raja-asemalla) vaan passit vienyt mies hoiti passeihin viisumit ja leimat. Tadaa, nyt oltiin Kambodzassa! Meillä oli ensimmäiset pari yötä varattu aika läheltä rajaa, pienestä paikasta nimeltä Kep. Matka minivanilla taisi kestää vain puolisen tuntia. Minivani oli parhaat päivänsä nähnyt, repsotti vähän joka suunnasta. mm. peräkontti ei mennyt kunnolla kiinni. Päästiin kuitenkin reppuinemme ehjinä perille.

Kep Beach

Kep oli oikein sympaattinen pieni paikka. Ei siellä kauheasti mitään ollut mutta meillä oli pariksi yöksi varattu ihana hotelli merinäköalalla ja uima-altaalla. Ja mulla oli vähän sellainen olo, että mahdollisesti olin tulossa kipeäksi joten aika iisisti sitten otettiinkin pari päivää (enkä tullut sen kipeämmäksi onneksi).

Yksi suurin nautinto reissuilla on ihanat tuoreet hedelmät! Aamupalalla on aina saatava. Keliakin vuoksi, kun leipää ei pysty syömään, aamupalat koostuvatkin yleensä kananmunista ja hedelmistä.

Kambodza tuntui heti vähän Vietnamia kalliimmalta. Ja kahden viikon jälkeen ollaan edelleen sitä mieltä, että se oli Vietnamia kalliimpi. En tiedä onko näin todellisuudessa mutta se tunne meillä jäi. Ei nyt missään nimessä kallis maa, kun Suomeen vertaa 😀 Kambodzassa on oma rahayksikkö Kambodzan riel mutta dollareilla pärjäsi myös. Pankkiautomaateista (ainakin osasta, en tiedä pystyykö kaikista?) pystyi nostamaan sekä dollareita että paikallista valuuttaa. Myöskin esim. ravintoloiden listoissa hinnat oli ilmoitettu myös dollareissa, osassa paikoista vain dollareina. Kaikki retket, skootterien vuokrat yms. ilmoitettiin (ainakin turisteille) dollareina. Me mentiinkin enimmäkseen dollareilla.

Kepistä matka jatkui Kampotiin. Näiden paikkojen välinen bussimatka kustansi 3USD/hlö ja matka kesti noin tunnin. Todella siisti bussi. Kampot oli aika pieni kaupunki. Tykättiin ilmapiiristä. Ravintoloita oli todella paljon ja meidän hotelli oli erittäin hyvällä sijainnilla. Oli lyhyt matka kävellä joka paikkaan.

Maisemat aamulenkillä

Kampotissa vuokrattiin skootteri yhdeksi päiväksi meidän hotellilta. Lähdettiin käymään Bokorin kansallispuistossa. Bokorin kansallispuistossa meni hyvässä kunnossa oleva asfaltoitu, joskin aika mutkainen, tie. Matkaa suuntaansa taisi olla hotellilta jotain 40km tuonne huipulle (Bokor Hill Station). Kaupungista piti ajaa 10km kansallispuiston portille. Eli suurimman osan matkasta ajelimme kansallispuiston sisällä. Rauhallista ajoa ja maisemia ihastelua.

Bokorin kansallispuistossa

Tie vei Bokor vuoren huipulle. Huipulla oltiin reilu 1000m merenpinnan yläpuolella. Sen kyllä huomasi, kun matkalla ilma viileni huomattavasti. Piti vetää pitkähiaista päälle, kun alhaalla jopa skootterin kyydissä kävi vain lämmin ilmavirta.

1920-luvulla ranskalaisia ”pakeni” Bokor vuorelle kuumaa ilmaa. Huipulta löytyy vanhoja rakennuksia noilta ajoilta. Osa on kunnostettu ja taisi olla jopa hotelliksi tehty. Myöhemminkin vuorelle on rakennettu mm. kasino.

Bokor vuorella oli myös vanha kirkko.

Ennen tuota varsinaista Bokor Hill Stationia matkalla oli jonkun kuninkaan kesäasunto. Sekin oli rakennettu noin sata vuotta sitten. Omalla tavallaan aika aavemainen paikka. Kasvillisuus oli osin vallannut rakennuksia. Niitä oli myös sotkettu graffiteilla. Taloista ei oikeastaan ollut muuta jäljellä kuin katto, seinät ja lattia, nekin osin huonossa kunnossa.

The Black Palace

Historiallisista paikoista saisi tietenkin enemmän irti oppaan kanssa. Päädyttiin kuitenkin tosiaan ajamaan paikalle vain skootterilla keskenämme. Ei oltu oikeastaan paljonkaan selvitetty paikasta ja luonnonpuistoon oltiin lähinnä menossa katsomaan hienoa luontoa 🙂 Upeat näkymät matkalla olikin ja etenkin huipulta avautui hieno maisema merelle. Tuntui hurjalta, että näimme Phu Quocin saaren (Vietnamin saaren, josta muutama päivä sitten oli Kambodzaan saavuttu). Se oli niin lähellä! Ei siis ihme, että lähellä Star Fish Beachiä oli armeijan tukikohta valvomassa.

Tässä kuvassa ei Phu Quocia näy, se tuli enemmän vasemmalle.

Kambodzassa vietettiin aikaa yhteensä neljässä eri kohteessa: Kep, Kampot, Koh Rong Sanloem ja Siem Reap (kahdesta jälkimmäisestä tulee omat postauksensa). Ja voidaan kyllä kokonaisuudessaan sanoa, että viihdyimme kaikissa kohteissa todella hyvin! Kambodza on ainakin näiden kohteiden valossa erittäin monipuolinen kohde. Löytyy kuvan kauniita rantoja, upeaa luontoa sekä kulttuuria ja historiaa. Kulkeminen paikasta toiseen kävi aika helposti busseilla tai lentämällä. Muuten kuljettiin bussilla mutta lennettiin Sihanoukvillestä Siem Reapiin. Toki saarelle ja pois sieltä kuljettiin tietenkin ferryllä 🙂 Tiet ovat kuitenkin ainakin osittain huonossa kunnossa ja noihin bussimatkoihin saattaa tuhlaantua hyvinkin paljon aikaa. Tämä oli syy, miksi valittiin tuolle yhdelle välille lento.

Reitti yksinkertaistettuna. Siem Reapia en saanut tälle kartalle mahtumaan, joten se tulee tuonne pitkän nuolen yläpuolelle. Bussilla meidän olisi pitänyt mennä pääkaupunki Phnom Penhin kautta joten lento tuntui houkuttavammalta vaihtoehdolta. Matka kesti vain 45min. Kun esim. Kampotista Sihanoukvilleen saatiin istua 4h bussissa. Matkalla oli jotain tietöitä/rakennustyömaita, jotka hidastivat matkaa todella paljon.

Kampotissa tehtiin muutama ns. nollapäivä eli kulutettiin mahdollisimman vähän. Näin saatiin hieman puskuria saarelle, jonka luettiin olevan kalliimpi ja haluttiin kuitenkin siellä mukavaan majapaikkaan. Rantalomalle siis muutamaksi päiväksi! 😀 Niinhän se menee, että välillä tulee kalliimpia päiviä ja välillä halvempia, mutta niiden tulee olla tasapainossa jos haluaa budjetin pitävän. Kambodza oli tämän reissun maista ensimmäinen, jossa hieman ylitettiin budjetti (50e). Muista maista on jäänyt ikäänkuin ”säästöön”. Myös lentojen kanssa epäonnistuttiin ensimmäisen (toivottavasti myös viimeisen) kerran.. Tammikuulle löytyis siis lennot Sihanoukvillestä Siem Reapiin ja Siem Reapista Laosin Luang Prabangiin. Halvimpia lippuja kun ostetaan niin vaihto- ja peruutusehdot on aika olemattomat. Oltaisiin saatu vaihdettua toinen noista lipuista mutta vaihto olisi maksanut enemmän kuin uudet lentoliput. Virheistä oppii, kalliista virheistä toivottavasti oppii vielä enemmän.

Paikallinen tuktuk, skootterin perässä vaunu!

Kampotista löydettiin taas kuntosali. Eipä ole tainnut ikinä saada sellaista hikeä pintaan salilla 😀 Salilla ei ollut edes puhaltimia, tai oli mutta joko ne eivät toimineet tai niitä ei vain haluttu pitää päällä. Hyvät treenit ja hyvän mielen sai kuitenkin aikaiseksi. Nollapäivän budjettiin sopivaa aktiviteettiä, kun hinta oli kahdelta hengeltä yhteensä 1,2e.

Kampotissa tehtiin auringonlaskuristeilyitä. Samoin kuin muissakin kohteissa joissa ollaan oltu joen äärellä. Yhtenä iltana lähdettiin kokeilemaan. Hintaa tuolle oli 5USD/hlö ja se sisälsi muutaman juoman joten ei hirveän kallis. Risteilijä kyllä lähti satamastaan vasta, kun aurinko oli jo laskenut. Yllä oleva kuva on siis otettu risteilijän kyydistä, joka vielä odotteli satamassa. Oli kuitenkin kiva lipua pimeää jokea pitkin ja nähdä ne kaikki valot ympärillä. Ja kun tarpeeksi kauas mentiin valoista avautui tähtitaivas yläpuolelle. Risteilijä ajoi myös lähelle rantaa jolloin puissa pystyi näkemään välkettä: tulikärpäsiä.

Allekirjoittanut on enimmäkseen elänyt riisillä ja kanalla (välillä jotain muuta lihaa), kananmunilla, ranskalaisilla ja hedelmillä. Jantsu sentään voi syödä välillä pastaa, pitsaa, hampurilaisia, leipiä ja mitä tahansa. Välillä riisi ja kana siis vähän tökkii. Niinpä suunnattiin Kampotissa tripadvisorin arvosteluiden perusteella yhteen kebab paikkaan (Aroma House) ja siellä piti sitten käydä toisenkin kerran.

Voidaan suositella tätä ravintolaa!

 

– Marjo

Ajatuksia Vietnamista

Meillä on ihana huone parvekkeella ja merinäköalalla Kep Beachillä.

Kambodzassa ollaan, Kepissä. Mutta palataan vielä hetkeksi takaisin Vietnamiin ja sieltä vähän yhteenvetoa.

Hanoi

Me tykättiin Vietnamista paljon! Toisista kohteista enemmän ja toisista vähemmän mutta kokonaisuudessaan enemmän tykättiin. Vietnami on todella monipuolinen kohde, kaikille löytyy jotain.  Keski-Vietnami jäi ainakin vielä toistaiseksi näkemättä ja kokematta. Ja toki myös sekä pohjoisessa että etelässä jäi paljon hienoja kohteita näkemättä. Eniten ehkä harmittaa ettei lähdetty käymään Sapassa. Aika moni kenen kanssa on matkalla vaihdettu reissukuulumisia on nostanut Sapan ihan kärkeen. Pelättiin vissiin turhaan kylmää ilmaa, me suomalaiset 😀

Hanoi vs Saigon. Meidän mielestä Hanoi vie ihan satasella. Oli meidän mielestämme paljon kivempi ja mielenkiintoisempi kaupunki.

Hanoi

Ruoka ei kuitenkaan meihin oikein iskenyt. En tiedä miksi, ei vain tullut sellaista nautintoa ruuasta kuin esimerkiksi Thaimaassa. Etenkin nuudelikeitto oli allekirjoittaneen mielestä ihan hirveää. Se hajukin sai jo sellaisen ällötyksen. Osasyynä tietenkin saattoi olla, että söin sitä ensimmäisen kerran silloin, kun olin tulossa kipeäksi. Toisen kerran uskaltauduin maistamaan Can Thossa, kun se kuului retken aamupalaan. Ei vain ollut mun juttu, ei alkuunkaan. Merenelävistä kun ei niin välitetä niin aika kanariisi tai kananmunariisi painotteisesti mentiin, välillä myös lihaa. Ehkä parhaat ruuat meidän makuun löytyi Mui Nesta. Lihaan käärityt sienet meni ehkä mulla ykköseksi!

Laadukkaita majoituksia löytyi helposti edulliseen hintaan. Kaikki majapaikat olivat todella hyviä, joissa me olimme. Ollaan oltu kuitenkin hyvin laidasta laitaan erilaisissa majapaikoissa. Homestaysta hotelleihin, ikkunattomista huoneista oman parvekkeen omaaviin huoneisiin. Muutamissa on päästy nauttimaan ihanista uima-altaista, se tuo heti hieman luksusta 🙂

Mui Nen toinen majoitus: Mui Ne Hills Villa Hotel

Yleisesti ottaen tuntui, että englantia puhuttiin aika huonosti. Ne jotka osas niin oikeasti osas ja muut sit ei juuri ollenkaan. Mutta ystävällinen kuva paikallisista kuitenkin jäi. Turvallisen tuntoinen maa, paitsi tietenkin se liikenne on vähän turhan kaaottista 😀 Busseilla matkustaminen oli meidän mielestä kohtuu edullista. Bussit (suurin osa) olivat myös tosi laadukkaita ainakin hintaansa nähden. Bussilippujen ostaminen oli helppoa oikeastaan ihan kaikkialla. Yleensäkin Vietnamissa matkustaminen tuntui helpolta, turisteja on joten palveluitakin on.

Da Lat

Meidän lempparit oli Tam Coc, Mui Ne, Da Lat ja Phu Quoc. Halong Bayn risteily myös mutta tietenkin se sairastaminen vähän pilasi fiilistä siellä. Meidän suositus on ottaa risteily Hanoista käsin. Meille ei itse Ha Longista jäänyt oikein mitään käteen. Aivan yhtä hyvin sen kaupungin olisi voinut skipata. Toki juuri siellä minä tulin kipeäksi, että saattoi tietenkin vaikuttaa. Meidän majapaikka oli myös todennäköisesti hieman huonolla suunnalla, koska ruokapaikkoja ei oikein löytynyt. Can Tho oli ehkä toinen paikka, joka ei meihin iskenyt. Enkä oikein osaa sanoa miksi.

Tam Coc ja Da Lat olivat luontonsa takia meille suosikkeja. Molemmissa riitti tekemistä. Tam Coc oli kylämäisyytensä vuoksi ehkä vielä parempi näistä kahdesta.

Mui Ne ja Phu Quoc olivat todella helppoja ja ihania rantakohteita. Kaunista luontoa toki niissäkin 🙂

Risteilyn maisemia. Olihan siellä upea luonto ja sää onneksi kuitenkin suosi.

Kohokohdat:

  1. Da Latin Canyoneering tour
  2. Phu Quocin Starfish Beach
  3. Cu Chi -tunnelit Saigonissa ja
  4. Kitesurffaus Mui Nessa.

Canyoneeringia on päästävä kokeilemaan vielä jossain muuallakin. Se oli kyllä mieletön kokemus. Jantsun kitesurffaus tulee myös jatkumaan muuallakin. Starfish Beach ja Cu Chi -tunnelit ovatkin sitten Vietnamin ”omia”.

Starfish Beachillä näitä riitti

Kuukaudessa ehti tosiaan nähdä paljon mutta vielä enemmän jäi varmasti näkemättä. Enää en ihmettele ihmisiä joilla Vietnamin vierailu venähtää. Joten suosittelen minäkin sinne matkaavia harkitsemaan pidempää kuin kuukauden viisumia, mikäli paluulentoja ei ole vielä hankittu 😀 Meidän ensin suunniteltu noin 21 päivää venähti 29 päivään. Viisumillamme sai olla 30 päivää.

Mutta matka jatkuu ja mielettömän hienoja kohteita odotamme jatkossakin, rima vain voi nousta matkan edetessä?

 

-Marjo

Phu Quoc

Aloitetaanpa matkasta Phu Quociin. Me tosiaan lähdimme liikkeelle Mekong Deltan pääkaupungista, Can Thosta. Ostimme majapaikalta bussi+ferryliput. Hintaa näille tuli kahdelta hengeltä noin 30e. Lippuja ei toki koskaan nähty ja tajusin tilanteen vasta, kun hypättiin auton kyytiin, joka vie meidät bussille. Respan todella ystävällinen nainen sanoi, että kaikki kunnossa ja siellä kyytikin odottaa sitten Ha Tienissä, joka vie meidät ferrylle. Jännitettävää siis riitti sitten vähän joka välissä, kun tosiaan respan jälkeen kukaan ei puhunut sanaakaan englantia 😀

Starfish Beachin maisemia

Ehkä odotettiin, että bussi on samanlainen, joihin oltiin jo Vietnamissa totuttu. Ei ollut. Tällä kertaa hypättiin paikallisten bussiin. Ei tässä vielä mitään, ihan ok. Mutta matka oli aivan hirveä. Neljä tuntia niin pomppuista tietä, että niska meni jumiin. Yhtään silmäystä ei todellakaan voinut nukkua. Ja kaiken lisäksi kuski oli ihan hullu 😀 Kauhealla kiireellä kokoajan ohitteli ja olin varma, että on jonkun vastaantulevan kanssa vielä nokkakolari tai että joku skootteri jää alle. No kaikki selvisi perille ehjin nahoin. Myös se joku kana, joka matkusti meidän viereisen penkin jalkatilassa sellaisessa oljista tehdyssä suljetussa kassissa. Durian haisi koko matkan, koska bussissa myös kuljetettiin jos jonkinlaisia laatikoita ja pusseja.

Ha Tienissä meidät ohjattiin kahden skootterin kyytiin. Okei, toivottavasti matka ei ole pitkä. Ei ollut ja selvittiin tästäkin. Ferryn lipunmyynnissä meille lyötiin vaan liput kouraan ja kerrottiin, että tuonne suuntaan. Aikaakin oli vielä lähtöön 45min. Ja kun vihdoin päästiin saarelle, satamassa meille tarjottiin 3USD/hlö bussilippu hotellille. Voi kyllä kiitos! Hotellille päästyämme oltiin matkustettu 8h odotteluineen. Suosittelen ottamaan lennot sikäli mikäli se on mahdollista 🙂

Me ollaan vallan tykätty Phu Quocista. Turisteja täällä on paljon ja sitä myötä on myös palveluita. Eli sellainen helppo lomakohde 🙂 Ihan laadukkaan majapaikan löytää helposti 15-20e, jopa uima-altaallisen. Long Beach on toki hyvin täyteen tupattu mutta hiljaisempiakin rantoja löytyy. Palvelut ja majapaikat keskittyvät kuitenkin tänne.

Starfish Beach

Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja ajeltiin pohjoisen suuntaan Starfish Beachille. Se oli aivan upea! Rannalta löytyi ihania ravintoloita, joista osalla oli myös laitureille tehty viihtyisät tilat syömistä varten. Tuoretta kalaa ainakin oli saatavilla. Ravintolan henkilökunta kävi kalaa hakemassa meressä olevista altaistaan siinä vaiheessa, kun kalaa joku tilasi 😀 Me ei oikein olla lämmetty mereneläville vielä(kään). Minä sentään kokeilin riisiä merenelävillä mutta ne merenelävät jäi syömättä.. Mustekalan lonkerot olivat aivan liikaa. Jantsu tyytyi vegevaihtoehtoon, joka olisi ehkä ollut mullekin se parempi vaihtoehto.

Starfish Beach

Palataanpa vielä pääasiaan eli niihin meritähtiin. Niitä oli tosiaan todella paljon rannalla ja ne olivat niin kauniita. Oisin voinut siellä hengailla niiden kanssa koko päivän. Ranta oli muutenkin ihanaa vaaleaa hiekkaa ja taustalla siinsi turkoosi meri. Totesinkin Jantsulle siinä laitureita kävellessä, että täähän on sellanen paikka, johon vois rakentaa vedenpäällisiä bungaloweja niinku kaikissa ultimaattisissa rantakohteissa.

Niin hienoja!

Phu Quocin saari on aika iso ja skootterilla esim tuonne pohjoiseen ajaminen kesti noin 50min. Päätiet ovat erittäin hyvässä kunnossa ja leveitäkin mutta pienet tiet sitten hiekkateitä ja erittäin pomppuisia.

Auringonlaskut ovat olleet upeita, jokaisena iltana! Kaikki kuvat auringonlaskuista tässä postauksesta on eri illoilta ja Long Beachiltä. Hienoihin auringolaskuihin ei vain voi kyllästyä!

Ollaan osattu rentoutua ainakin meidän mittapuulla. Tällaisissa paikoissa, joissa pysähdytään useampi päivä (tällä kokemuksella yli neljä päivää), tulee tietynlainen rutiini päiviin. Ollaan päästy käymään useamman kerran samalla kuntosalilla! Paikat on ehtinyt tietyllä tasolla lähistöltä tulla tutuiksi. Tietää parhaan reitin rannalle ja mistä löytää hyvää ruokaa 🙂

Snorklausretken ensimmäinen saari jolle pysähdyttiin

Phu Quocissa ollaan oltu kaiken kaikkiaan kuusi yötä. Neljä yötä oltiin halvemmassa majapaikassa ja kahdeksi viimeiseksi yöksi siirryttiin sitten hieman parempaan hotelliin, että saadaan viimeinen kokonainen päivä viettää uima-altaalla 😀 Täältä Praha hotellista uima-altaita löytyy jopa kaksi! Sai siis päivän mittaa vaihtaa altaalta toiselle. Hintaan kuuluu myös todella hyvä buffet aamupala. Jos hedelmiä on tarjolla viittä eri lajia, niin aamu ei voi käynnistyä muuten kuin täydellisesti! Kuten sanoin aikaisemmin, täältä löytää hyvän laatuisia majapaikkoja varsin edulliseen hintaan. Tämä Praha hotelli kustansi siis 24e/yö.

Allas nro 2

Ennen hotellin vaihtoa käytiin tekemässä snorklausretki. Retki suuntautui Phu Quocin eteläpäähän sijaitseville saarille (An Thoi Islands). En kyllä millään muista saarien nimiä joilla vierailimme ja kartastakaan en ihan saa selkoa.

Meillä oli tosi kiva ryhmä. Pohjoismaat oli hyvin edustettuna, kun oli yksi nainen Norjasta, yksi pariskunta Tanskasta ja me Suomesta. Lisäksi oli pariskunta Kanadasta ja yksi mies sekä pariskunta Yhdysvalloista. Oli kiva vaihdella reissukuulumisia ja ilo huomata, että omakin englanti pikkuhiljaa kehittyy. Edelleen mua pelottaa hirveästi puhua englantia, mutta jospa tässä rohkeus kasvaa reissun aikana.

Ensimmäinen saari. Vähän matkaa, kun käveltiin kivikkoa löydettiin rauhallinen pieni pätkä rantaa. Turisteja siinä ”päärannalla” oli liikaa.

Alue oli kaunista, todella ihania rantoja ja saaria. Turkoosia vettä ja vaaleaa hiekkaa <3 Matkalla aallokko oli aika kova ja kastuttiinkin aika hyvin matkalla, kun vettä räiskyi speedboatin sivuista sisään. Ensin oli tunnin stoppi saarella, sen jälkeen kahdessa eri paikassa snorklausta ja lopuksi vielä stoppi toiselle saarelle. Toisella saarella saatiin nauttia ihana lounas! Meillä ei ollut ennakkoon suuria odotuksia snorklauksen suhteen mutta kyllä sieltä koralliakin löytyi! Paljon oli toki kuolluttakin, mutta löytyi sieltä värejäkin vielä. Vesi oli ainakin tähän aikaan vuodesta hieman sameaa. Toinen snorklauspaikka oli hienompi, siellä oli paljon erilaisia kalojakin.

Jantsu snorklaamassa

Toisella saarella oltiin sen verran pitkään, että sieltä ehti kaikki muut turistit lähteä ennen meitä. Paikka tuntui paratiisilta siinä vaiheessa. Upeat maisemat ja niin rauhallista.

Harmiksemme meidän GoPro sanoi sopimuksensa irti tällä reissulla.. 🙁 Se vain pimeni eikä lähtenyt enää päälle. Luulin, että akku loppui mutta ei ollut akusta kiinni. Kamera menee aivan tulikuumaksi, jos sisällä pitää akkua. Katsotaanpa löytyykö täältä mistään uutta. Harmittaa kyllä, kun ostettiin kamera vain reilu vuosi sitten..

Tässä vaiheessa paikalla oli vielä toinen turistivene meidän veneen lisäksi.

Phu Quocissa (kuten useissa muissakin paikoissa) kannattee kyllä ehdottomasti lähteä tutustumaan muihinkin rantoihin, kuin siihen jonne turismi on keskittynyt. Usein ne hienoimmat rannat löytyvät muualta. Me poikkesimme skootterilla myös pohjoisempana Cua Can Beachillä (samana päivänä kuin Starfish Beachillä). Ranta oli todella hiljaisen oloinen mutta meille alkoi siinä vaiheessa jo rantailu riittää joten ei jääty sen enempää ottamaan rannasta selkoa. Myös nuo snorklausretkien rannat ja saaret olivat upeita! Niissä turisteja kuitenkin tuppaa olemaan välillä vähän liikaa. Myös Long Beach oli ihan kiva mutta paikoittain hyvinkin täyteen ahdettu. Osittain sen verran kapea, ettei rantatuolien ja vesirajan väliin aina jäänyt hirveästi tilaa. Kyllä sieltäkin kuitenkin jokainen varmaan paikkansa löytää 🙂

29 päivää Vietnamissa! Huomenna on aika jatkaa matkaa. Hypätään rajan yli Kambodzaan.

 

-Marjo