Suomen suurin matkablogiyhteisö

Rauhallisesti ja rennosti, Andamaanit

Kahden viikon aikana tätä tuli harrastettua hyvin paljon.   

Mauritiukselta tosiaan lennettiin Intian Andamaaneille. Lennot löysimme momondon kautta. Ensin oli lento Mauritiukselta Bangaloreen, jossa oli vain ”tekninen välilasku”, eli osa porukasta jäi pois kyydistä ja kyytiin tuli lisää porukkaa. Meidän ei tarvinut lentokoneesta poistua ollenkaan. Bangaloresta jatkettiin vielä Chennaihin samalla koneella. Lennot olivat Air Indian mutta Mauritiukselta Chennaihin lennon operoi Air Mauritius. Chennaista Port Blairiin (eli Andamaanien pääkaupunkiin) lennettiin sitten Air Indian koneella. Lennoilla ei taidettu nähdä yhtään länsimaalaista. Eikä Chennaissakaan. Eikä vielä Port Blairissakaan 😀 Lennot olivat erittäin raskaat. Mauritiukselta lähdettiin noin klo 21, Chennaissa odoteltiin neljä tuntia ja Port Blairiin saavuttiin klo 12:30. Eli matka kesti noin 14h. Erittäin väsyneenä ja nälkäisenä (allekirjoittanut söi Chennaissa ranskalaiset) Port Blairin kaaos iski iha vasten kasvoja. Paskaisuus (kirjaimellisesti), roskaisuus, hullu liikenne, ei mitään tuttua missään. Tähän päälle vielä se, että meidän majapaikka sijaitsi alueella, josta me ei löydetty kauppaa eikä oikeen minkaanlaista ravintolaa. Ei varmasti ollut itku kaukana. Matkailu avartaa mutta joskus kaikki on vain yksinkertaisesti liikaa. Koti-ikävä välähti aika vahvasti tässä vaiheessa kummallakin. Yksi asia oli selvä, kumpikin tahdottiin nopeasti pois Port Blairista. Niinpä ei edes yritetty lähteä seuraavana aamuna ostamaan lippuja paikallisten lautoille vaan ostettiin kalliimpaan ferryyn liput. Meidän majapaikan omistaja järjesti liput (yhtiö Green Ocean) ja kahdelta hengeltä tämä kustansi noin 44e (”vain kaksi paikkaa jäljellä royal luokassa”). Tällä taattiin, että aamulla kuudelta päästään pois 😀 Kohteena siis Havelock.

Joka paikassa vapaana olevat vuohet ja naudat olivat kuitenkin aika hauskoja

Andamaanit on Bengalinlahdella sijaitseva Intialle kuuluva saaristo, joka on osa suurempaa Andamaanien ja Nikobaarien saariryhmää (Wikipedia). Saaria on satoja joista vain murto-osa on asutettuja. Lentokentällä saimme lapun, jossa oli nimettynä 30 saarta joihin olisi mahdollista mennä ilman erityistä lupaa. Ennen lentokentältä (tai etukäteen hankittuna) on ilmeisesti saanut jonkun ”luvan” Andamaaneille matkustamiseen mutta enää ei sellaista ollut. Hankimme vain etukäteen Intian e-viisumin verkossa. Osa kysymyksistä viisumihakemuksessa tuotti hieman päänvaivaa mutta selvittiin. Intian päässä ei sitten ollut mitään ongelmaa, kun oli e-viisumi tulostettuna sekä lennot Intiasta pois ostettuna (näistä lippu näytettiin vain puhelimesta).

Parin tunnin ferryssä (todella kylmästi ilmastoidussa) istumisen ja torkkumisen jälkeen saavuttiin Havelockille. Satamasta, kun päästiin pois alkoi olo vihdoin helpottua. Tämän paikan takia nähtiin niin suuri vaiva matkustaa tänne. Mutta tässä vaiheessa alkoi tuntua, että kannatti. Käveltiin jonkin matkaa, kunnes löydettiin kivan näköinen ravintola. Riisi kera kananmunan ei ole varmaan koskaan maistunut niin hyvältä! Riksalla päästiin sitten majapaikkaan. Edellisenä iltana kulttuurishokin kourissa päädyttiin varaamaan vähän mukavemman oloinen majoitus pariksi yöksi. Tämä kannatti tässä vaiheessa ja oltiinkin lopulta Wild Orchid Resortissa kuusi yötä.

Ensimmäistä kertaa Havelockissa rannalla. Rannat olivat uskomattoman kauniita.

Havelock on enimmäkseen viidakkoa. Satamasta lähti yksi tie, joka haarautui ”keskustassa” kahteen suuntaan. Länteen meni tie Radhanagar Beachille (beach nro 7) ja Etelään tie Kala Pathar Beachille. Täällä edes minä en voi eksyä jos teillä pysyn 😀 Rannat ovat kauniita. Ja rauhallisia. Intialaisia turisteja on kyllä paljon mutta ainakin noilla edellä mainituilla rannoilla intialaiset jäivät kauhean suurena massana siihen yhteen kohtaan rantaa ja muutoin rannat olivat lähestulkoon autioita. Oli helppo löytää rauhallinen kohta omalle leirille 🙂 Koiria kylläkin oli todella paljon joka puolella. Rannoilla sai aina jonkun seuralaisen, osa oli tulossa ihan pyyhkeelle makaamaan 😀 Yks nuorukainen nappasi mekon helmastakin kiinni ja kovin olisi tahtonut leikkiä. Suurin osa koirista oli hyvä kuntoisia varsinkin Havelockilla. Neilin satamassa ei ollut itku kaukana, kun laihoja kurjan näköisiä aikuisia sekä pentuja..

Lähiranta, kun majailtiin Wild Orchid Resortissa

Tämä pentu seurasi meitä pitkän matkan ja makasi seurana rantapäivän <3

Tää ois tahtonu pyyhkeen päälle

Havelockilla (kuten ei Neililläkään) ei ole ihan hirvesti tekemistä. Ainakaan jos ei harrasta sukeltamista. Meille on ihan hyvä tällainen paikka, jotta tulee välillä levättyä kunnolla. Sama todettiin Malediiveistä. Andamaaneilla me todellakin levättiin! Välillä oli ihan todellakin tylsää. Tähän vielä se, että netti ei toiminut. Tai no, toimi se joskus majapaikan respassa tai ravintolassa, jos toimi. Ja silloin, kun puhuttiin, että netti toimii niin sai ehkä juuri ladattua wa-viestit ja snäpit (aikaa tähän saattoi toki kulua 15min). Jossain vaiheessa tämä tietenkin vähän turhautti, kun olisi ollut halua suunnitella reissua eteenpäin. Hotellien ja lentojen selaaminen täysin mahdotonta. Nettisivujen plärääminen täysin mahdotonta. Tällaisella pitemmällä reissulla tietenkin tahtoisi pitää kotiinkin päin erilailla yhteyttä kuin muutaman viikon lomalla. Pieniä asioita, jotka saavat välillä liian suuret mittasuhteet. Andamaanit olivat kuitenkin kokemisen arvoiset. Ehkä meidän tahtisille olisi vain täytynyt ottaa useampi saari kierrettäväksi mutta silloin tämä pysähdys ei olisi ollut niin lepoloma kuin mitä se nyt oli. Nyt on todellakin virtaa jatkaa seikkailua eteenpäin!

Radhanagar Beach. Jantsu teki mulle varjon, kun ei luonnosta sopivaa löytynyt 😀

Auringonlasku Radhanagar Beachillä. Tämä ranta on rankattu yhdeksi Aasian kauneimmista!

Molemmilla saarilla vuokrattiin yhdeksi päiväksi skootteri. Yhdessä päivässä saaret oli todellakin koluttu läpi. Tiet olivat kapeita (meidän pyöräteitä ehkä?) ja osittain hyvinkin huono kuntoisia. Vauhdit kuitenkin aika hitaita. Vastaan saattoi kuitenkin tulla kuorma-autojakin. Liikenne vasemmanpuoleista. Skootterilla oli kiva ajella ympäriinsä ja päivävuokran hinta oli 6-7e. Olivat hyvillään, että Jantsulla oli kansainvälinen ajokortti. Sitä en tiedä olisiko ilman sitä saanut vuokrattua.

Kala Pathar Beachillä (Havelockin eteläisin ranta) käytiin skootteri päivänä.

Havelockilla vaihdettiin majapaikkaakin kerran. Kolmeksi yöksi hypättiin hieman halvempaan mökkiin, joka sekin oli aivan loistava. Säät olivat hieman epävakaiset. Yhden päivän satoi vettä ihan läpi päivän ja yön. Sanoivat ennen tuota sadetta, että sykloni tulossa ja voi sataa kolmekin päivää. Onneksi satoi vain sen yhden. Se päivä vietettiinkin netflixiä katsoen. Onneksi ladattiin useampi sarja jo Mauritiuksella niin pystyttiin ilman nettiäkin katsomaan. Andamaanit on tosiaan lähempänä Thaimaata kuin Intiaa mutta Intia haluaa saariston pitää samassa ajassa. Näin ollen viideltä oli oli jo pimeää. Iltaisin ehdittiin siis myös katsoa netflixiä 😀 Sadekuuroja tuli kyllä muinakin päivinä. Ja silloin kun vettä tuli nii sitä todellakin tuli! Elephan Beach meillä jäikin Havelockilta näkemättä. Sinne olisi tarvinut trekkailla viidakkopolkua ja ei noissa epävakaissa säissä oikein sitten napannut lähteä. Myös snorklausretki jätettiin sen vuoksi välistä.

Sähkökatkokset olivat molemmilla saarilla ihan arkipäivää. Osalla majapaikoista oli agrikaatit ja osalla ei. Jos ei ollut niin sitten oltiin ilman sähköjä, kun sähkökatkos tuli. Otsalamppu oli hyödyllinen olla matkassa.

Havelockin toinen majapaikka, Green Imperial Resort. Vanha suositus! Kolmea eri tasoista mökkiä, hinta-laatusuhde kohdillaan.

Just sopivasti rannalta ravintolaan ennen sadetta

Yhdeksän päivän jälkeen vaihdettiin saarta. Harkittiin jo, että lähdetään ostamaan paikalliseen lauttaa liput. Vaihtopäivä oli perjantai. Käytiin keskiviikkona kysymässä niin lippuluukulta sanottiin, että huomenna (eli torstaina) tulee myyntiin perjantain, lauantain ja sunnuntain liput. Seuraavana aamuna mentiin paikalle ja todettiin, että ei lähdetä viettämään päivää jonoon. Ja päädyttiin sitten ostamaan jälleen hieman kalliimpaan ferryyn liput. Ostettiin sekä Havelock-Neil että Neil-Port Blair liput, molemmat yhtiöltä Makruzz. Tämä Makruzz yhtiö oli todella hyvä eikä ilmastointikaan ollut liian kylmällä. Neilille matka maksoi kahdelta 31e ja Neililtä Port Blairiin 34e. Nämä liput kannattee ostaa hyvissä ajoin jos haluaa ostaa halvimmat mahdolliset. Me ei enää torstaina saatu perjantaille ostettua halvimpia (Havelock-Neil). Halvemmalla tietenkin pääsee jos jaksaa lähteä intialaisten kanssa jonoon tungeksimaan.

Neilin rannat eivät olleet yhtä hienot kuin Havelockin. Tämän olinkin lukenut jo useasta paikasta etukäteen joten oli hyvin tiedossa. Rannat olivat aika kivikkoisia ja laskuveden aikaan karumman näköisiä. Me tykättiin Neil Islandin tunnelmasta ehkä vielä enemmän kuin Havelockin. Oli jotenkin ihanan rauhallinen ja kotoisa fiilis. Tekeminen ei juurikaan Havelockin tekemisestä mihinkään muuttunut, maisemat vain vaihtuivat 🙂 Andamaaneilla oli paljon tekemätöntä aikaa joten kuntopiirit ja juoksulenkitkin ehtivät tulla aika tutuiksi.

Ranta Natural Coral Bridgen vieressä Neilillä

Natural Coral Bridge

Neilillä oltiin neljä yötä. Otettiin kaksi aika ääripään majoitusta. Kaksi yötä oltiin ensin todella kivassa ”majassa”. Vähän tietenkin ötökkäkammoisena jännitti mutta oli erittäin hyvät kaksi yötä! Vaikka ei ollut ilmastointia niin hyvin pärjäsi yöllä, katossa oli kuitenkin tuuletin. Ja hinta oli aamupalan kanssa 25e. Toiseksi kahdeksi yöksi kierreltiin saarta ympäri ja käytiin useampaa eri hotellia kysymässä. Päädyttiin lopulta aika kalliiseen vaihtoehtoon mutta budjettia oli jäljellä joten miksipä ei 😀 Pitäähän sitä välillä saada vähän luksustakin. Illallis buffet oli aivan järkyttävän hyvä! En aivan hirveän suuri intialaisen ruuan ystävä (usein liian tulisia) mutta täältä löytyi mun makuun sopivia ruokia.

Emerald Gecko. Tällä paikalla oli sama omistaja kuin Wild Orchid Resortilla ja sen paikan henkilökunta suositteli tätä. Ja arvostelut puhuivat myös paikan puolesta.

Holiday Inn Beach Resort

Neilillä vietetyn ajan jälkeen oli vielä edessä matka takaisin Port Blairiin ja siellä yksi yö. Lennot lähtivät niin aikaisin 13.11., että täytyi tulla jo Port Blairiin edellisenä päivänä. Kahden viikon akkujen latailun jälkeen Port Blairikään ei oikeasti enää tuntunut niin pahalta. Tullessa se oli vain liikaa siihen hetkeen. Käytiin Port Blairissa kävelemässä noin seitsämän kilometrin lenkki. Cellular Jail (vanha vankila) jäi näkemättä, koska lipunmyynnissä oli liian pitkät jonot. Jos puhutaan, että suomalaiset tykkäävät jonottamisesta niin kyllä tykkäävät intialaisetkin! Löydettiin ihanan rauhallinen paikka, Gandhi Park. Jotenkin se kaikki kaaos jäi ulkopuolelle. Puistossa oli paljon nuoria pareja istuskelemassa 🙂

Gandhi Park

Andamaaneilla rauhoituttua oli todellakin intoa ja virtaa jatkaa matkaa Vietnamiin. Tämä ”tauko” tuli erittäin sopivaan kohtaan.

Terveisiä siis Hanoista! Saavuttiin tänne eilen. Meidän ei koskaan tällä reissulla pitänyt edes tulla tänne Pohjois-Vietnamiin mutta niin ne suunnitelmat muuttuvat. Katsotaan mitä keksitään, koska tätä ei ole suunniteltu lainkaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Fodboldtrøjer Butikker tiistai, 10 maaliskuun, 2020 at 02:32

    Genesis brasilien coach mano menezes har billige fodboldtrøjer udtrykt sin skuffelse efter
    seleção 2 nederlag til en overlegne mexico side i den olympiske finale Fodboldtrøjer Butikker.
    Benit

  • Leave a Reply