Monthly Archives

Risteily ja sairastelua

Tam Cocista siirryttiin bussilla Ha Longiin. Ei oltu hankittu risteilyä joten ajateltiin, että otetaan Ha Longiin pari yötä ja voidaan siellä suunnitella. Vinkkinä, että kannattee ostaa risteily Hanoista, siellä oli paljon enemmän ja helpommin saatavilla kojuja joissa kilpailuttaa hintoja ja kysellä risteilyistä. Siinäpä sitten reippaina saatiin sovittua heti ensimmäisenä päivänä (maanantaina) meille risteily alkamaan keskiviikkona.  Risteily ostettiin yhtiöltä Paloma Cruise. Ja tämä risteily ei itseasiassa suunnannut suositulle turistien täyttämälle Halong Baylle vaan rauhallisemmalle Bai Tu Long Baylle. Maisemat ovat kuitenkin ymmärtääkseni hyvinkin samanlaiset mutta veneitä ei niin paljon. Mulla ei juurikaan ole kuvia risteilijästä, otimme enimmäkseen videoita. Lopusta voi katsoa koostevideon 🙂 Paloma Cruisesta meillä ei ole mitään huonoa sanottavaa. Henkilökunta oli loistava ja ohjelma oli hyvin suunniteltu. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi. Meidän tapauksessa liikaa, koska eihän me juurikaan voitu syödä. Tilat olivat myös oikei siistit. Me oltiin ensimmäinen yö ihan normaalissa hytissä ja toiseksi yöksi päästiin isompaan, jossa oli oma parveke.

Mulla tuli päivällä, kun oli saavuttu Ha Longiin, huono olo ja kuvittelin sen johtuvan vain nälästä. Olihan meillä aamupala jäänyt syömättä ja oli bussissa syöty vain jotain sipsejä ja suklaata. Illalla olo vain paheni ja illallinen ei oikein maistunut vaikka edelleen hoin et tää huono olo johtuu nälästä. Yön ravasinkin sitten vessassa.. Mahatauti juttuja tuskin on kauhean kiva edes lukea joten ei mennä yksityiskohtiin.

Seuraavan päivän makasin sängyssä. Jantsu kävi hakemassa ruokaa itselleen ja mulle ei mikään maistunut, eipä ois pysyny sisälläkään. Iltapäivästä sain vähän hedelmiä menemään alas. Illalla sitten tuli vielä yläkauttakin ulos. Mutta sitten tuntui, että olo lähti kohenemaan. Oltiin vatvottu sitä risteilyä et siirretäänkö vai ei. Seuraava kahden yön/kolmen päivän risteily ois alkanut vasta lauantaina ja ei olis millään jaksettu olla Ha Longissa niin pitkään. Jälkiviisaana voin sanoa, että olisi pitänyt, kun eihän meillä ollut mihinkään kiire oikeasti. Oli ostettu niin halvat lennot Hanoista Saigoniin, että niille olisi ollut aivan se ja sama. Oltiin tyhmiä. Keskiviikko aamuna mun olo oli jo ”tosi hyvä” ja aamupalakin upposi. Tajusin kuitenkin, kun repun kans lähti kävelemään et ei h*lvetti. Ei mulla tässä vaiheessa enää mahassa se ongelma ollut mutta yleisesti sellainen heikko olo (yllättäen mahataudin jäljiltä).

Eihän se olo vielä ollutkaan terve. Makuultaan olo oli ihan hyvä mutta etenkin seisominen ja liikkuminen veivät voimat ihan nollaan. Ja jos ruoka ei oikein maistu niin eihän sitä ihan kunnossa ole. Iltapäivällä minä otinkin muutaman tunnin päikkärit hytissä ja Jantsu lähti käymään muun porukan mukana kajakoimassa. Illalliselle kun oltiin lähdössä niin olikin Jantsun vuoro halailla pönttöä.. Seuraavana päivänä meillä olisi ollut viiden tunnin retki rannalle ja kajakoimaan. Eipä meistä kummastakaan sinne ollut joten vietimme koko päivän laivalla. Harmitti kyllä aivan käsittämättömän paljon! Vielä kun illallisella kuulimme, että ranta oli oikein privaatti, meidän laivan porukka oli saanut olla siellä keskenään. Ja heitähän oli siellä siis kolme. Suurin osa meidän laivan porukasta oli vain yhden yön risteilyllä joten porukka vaihtui päivittäin.

Meillä tosiaan risteilyyn laitettu raha meni kuitenkin hieman hukkaan sairastelun vuoksi. Maisemat oli kyllä upeat ja jos positiivisuuden kautta yrittää ajatella niin voisihan sitä sairastaa huonommassakin paikassa. Palvelu ainakin pelasi.

Viimeisenä aamuna jaksettiin lähteä katsomaan kelluvaa kalastajakylää ja vierailemaan helmifarmilla. Eli risteilijästä lauttaan ja sitten soutuveneen kyytiin. Tunnelma oli jälleen ihanan rauhallinen, kun veneet vain lipuivat hiljaisuudessa. Kalastajakylän ohitse vain mentiin veneillä. Yllä olevassa kuvassa näkyy, millainen kylä oli kyseessä. Laitureiden päällä mökkejä. Helmifarmille meille esiteltiin eri lajeja helmisimpukoita ja kuinka niitä helmiä saadaan. Paikalta olisi myös tietenkin voinut ostaa hienoja helmikoruja.

Laivalle takaisin saavuttua oli vuorossa vielä vapaata oleskelua ja kokkauskurssi. Saatiin kaikki pyöritellä spring rollseja paikallisittain 🙂 Tämä oli ihan hauskaa ja oli mukava päästä kunnolla näkemään, että mitä spring rollsit sisältävät Vietnamissa. Ihan vain sen takia, että tämän jälkeen uskalsin niitä keliaakikkona syödä, kun ne tosiaan tehdään riisipaperiin. Ilmoitimme tosiaan etukäteen minun keliakiasta ja se oli jokaisella ruualla huomioitu ja mulle tuotiin aina eri annos, jos en saanut syödä samaa kuin muut.

Lopussa vielä GoPro videota laivalta. Suosittelen kyllä risteilyä jos Pohjois-Vietnamissa vierailee. Marraskuun puolessa välissä sää oli vielä ihan miellyttävä. Ei kuitenkaan niin lämmin, että kannella olisin ainakaan minä bikineissä paistatellut, ihan lämmin kuitenkin suomalaisen mittapuussa. Illalla toki viileämpi. Meille sattui kyllä hyvä sää risteilylle, aurinko paistoi ja oli todella selkeää.

2 kommenttia
torstai, 28 marraskuun, 2019 by

Hanoi ja Tam Coc, nämä jäi melkein välistä!

IndiGo:n siivin päädyttiin tosiaan 13.11. Hanoihin, Vietnamin pääkaupunkiin. Välillä tämä meidän reittimuutos on aiheuttanut vähän harmaita hiuksia ja on ehkä tehty vähän typeriä ratkaisuja reittien osalta, kun ei oikeen ole ollut suunnitelmaa. Ei oikein vieläkään nyt tiedetä, että miten meidän on järkevä halutut kohteet kiertää ja halutaanko edes kaikki ja jos ei niin mitä 😀 9.1. on takaraja, sillon pitää olla Bangkokissa ottamassa vastaan mun sisko Meiju <3 Voi että odotan sitä! Vaikka tässä onkin paljon varmasti upeita kohteita ennen sitä.

Ei varsinaisesti olla mitään kaupunki-ihmisiä, luontokohteet enemmän meidän juttu. Hanoi kuitenkin vaikutti ihan kivalta kaupungilta, tai ainakin tämä osa, missä olemme pyörineet. Kapeita kujia täynnä skoottereita ja siellä seassa saa puikkelehtia. Liikenteen sekamelska tunnettua Aasialaista laatua. Katsottavaa riittää. Skoottereilla voi kuljettaa lähestulkoon mitä tahansa. Jopa toinen skootteri oli poikittain toisen kyydissä. Joissakin skoottereissa voi olla hirveät määrät laatikoita köytettäny. Ja sitten tietenkin se, että pieni perhe mahtuu aivan hyvin yhden skootterin kyytiin.

Hanoissa meillä oli ihana majapaikka vanhan kaupungin tuntumassa. Golden Sun Villa Hotel. Loistava aamupala ja ihana henkilökunta. Huonekin erittäin viihtyisä. Helpon kävelymatkan päässä paljon nähtävää. Ja sisäänkirjautuessa toivotettiin tervetulleeksi hedelmillä ja mehulla 🙂

Hanoissa kierreltiin kävellen lähiseutuja ympäriinsä ja käytiin katsomassa joitakin nähtävyyksiä. Hanoissa kolme yötä kuitenkin riitti ja jatkettiin matkaa Ninh Binhiin. Tätäkään ei oltu aikaisemmin suunniteltu mutta pienellä googlettelulla vaikutti aika meidän paikalta.

Vietnamissa mielenkiintoista paikkojen vaihdoksissa on ollut se, että aikaa melko lyhyisiinkin matkoihin menee todella pitkään. Esimerkiksi Hanoista Ninh Binhiin (tai no tarkemmin ottaen Tam Cociin) on reilu 100km. Tiiätteko kuin kauan tämä matka kesti? Reilu 2h! Tam Cocista Ha Longiin matka kesti noin 3,5h (matka noin 200km) ja Ha Longista Hanoihin 3h (matka noin 160km). Etelässä nämä matka-ajat on vielä järkyttävämpiä. 60km Ho Chi Minhin alueella 2h, Ho Chi Minh Citystä Mui Neen 4,5h (matka noin 220km). Siitä voi laskea ettei keskivauhti mikään hurja ole. Olemme siis kulkeneet turistibusseilla, jotka ovat olleet aika hyvän laatuisia ja ei mitenkään hirveän kalliita 🙂

Palataan takaisin Tam Cociin. Tämä on ollut ainakin mulle täällä Vietnamissa tähän astisista kohteista varmaan se lemppari. Todella paljon siellä oli turisteja mutta silti sellainen ihanan pieni paikka. Oltiin vain kaksi yötä ja kolmannellekin olisi varmasti vielä riittänyt nähtävää. Skootterien vuokraamisen lisäksi suosittua oli polkupyörien vuokraus.

Saavuimme iltapäivällä ja aikaa oli vain pari päivää. Niinpä suunnattiin heti hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen pienelle veneretkelle, jota oli tripadvisorissa suositeltu. Turisteja oli todella paljon mutta veneen kyydillä lipuessa tunnelma oli silti varsin rauhallinen. Tämmöisiä veneretki paikkoja oli useammassa paikassa lähistöllä. Me lähdettiin siitä Tam Cocin ”keskustasta”, lähestulkoon hotellin vierestä. Veneellä ei siis soudettu itse, istuttiin vain kyydissä. Maisemat olivat kyllä upeat! Kallioita kohosi siellä täällä. Tämä veneretki maksoi kahdelta tippeineen vajaa 20e ja kesto oli noin 1,5h. Meillä jäi muuten ihan hyvä maku mutta kaupustelu.. Siellä oli ”kauppaveneitä” ja yksikin yritti kovin, että ostakaa kuljettajalle nämä tipiksi (ja hinta tietenkin oli kolminkertainen siihen, jos tuotteet olisi ostanut kaupasta). Samoiten myös tämä meidän kuljettaja yritti jossain vaiheessa alkaa kauppaamaan meille jotain pusseistaan. Me harvemmin ostetaan mitään muuta kuin tarpeellista joten nuo kauppaustilanteet saa ahdistuksen päälle. Suurin osa kuljettajista kuitenkin näytti ajelevan ilman mitään kauppapussukoita joten suurin osa saa varmaan olla näiltä rauhassa.

Skootteri siis vuokrattiin ainoalle kokonaiselle päivälle. Ja ajeltiin heti aamupalan jälkeen Mua Cavesille. Siellä meitä kiinnosti tietenkin ne ylöspäin suuntaavat portaat 😀 Ehkei portaat vaan kuitenkin se näköalapaikka. Täälläkin turisteja oli paljon, aasialaisia turisteja enimmäkseen ja meteliä oli. Menimme paikalle noin klo 9 ja silloin siellä ei vielä ollut ihan niin tungosta mutta siinä vaiheessa, kun lähdettiin tulemaan alaspäin niin väki lisääntyi. Kiipeäminen ei ole peruskuntoiselle paha, meillä taisi mennä noin 30min ylös. Maisemat täältäkin todella hienot. Toisessa suuntaa näkyi juurikin se ”joki”, jota pitkin oli edellisenä päivänä menty veneen kyydissä:

Ja toiseen suuntaan avautui näkymä riisipelloille, toiselle huipulle sekä Ninh Binhin kaupunkiin saakka:

Tämä kuva on otettu portaissa matkalla, ei aivan huipulla

Alue oli tehty tosi viihtyisäksi ja kierreltiin näköalapaikan jälkeen vielä alhaallakin. Yllä olevassa kuvassa näkyvä reitti sydämelle oli kävelysilta lumpeiden keskellä.

Mua Cavella vierailun jälkeen huristeltiin skootterilla vielä ympäriinsä. Täällä ei ollut liikennettä paljoa, joten skootterilla oli helppo ajella. Jantsu ei jostain kumman syystä halua, että minä ajan vaikka silloin teininä mulla oli skootteri ja sillä tais tulla se lähemmäs 10 000km ajeltua. Mutta istun mielellään kyydissä ja katselen maisemia (= annan tarpeellisia neuvoja ajamista ajatellen :D).

Tam Cocissa meillä oli jälleen aivan loistava majapaikka: Thien Van Hotel & Spa. Hinta oli jotain hurjat 12,5e/yö ja huoneessa oli oma kylpyhuone, ilmastointi ja parveke. Huone oli vieläpä täydellisen siisti ja viihtyisä. Ja asiakaspalvelu erinomaista. Geelilakat alakerran spa:ssa sekä varpaiden- että sormien kynsiin yhteensä 10e.

Auringonlasku parvekkeelta

Tam Cocin jälkeen meillä oli pohjoisessa enää yksi kohde jäljellä: Ha Long ja Halong Bayn risteily. Mutta siitä kirjoitan aivan oman postauksen!

– Marjo

Kirjoita kommentti
keskiviikko, 27 marraskuun, 2019 by

Rauhallisesti ja rennosti, Andamaanit

Kahden viikon aikana tätä tuli harrastettua hyvin paljon.   

Mauritiukselta tosiaan lennettiin Intian Andamaaneille. Lennot löysimme momondon kautta. Ensin oli lento Mauritiukselta Bangaloreen, jossa oli vain ”tekninen välilasku”, eli osa porukasta jäi pois kyydistä ja kyytiin tuli lisää porukkaa. Meidän ei tarvinut lentokoneesta poistua ollenkaan. Bangaloresta jatkettiin vielä Chennaihin samalla koneella. Lennot olivat Air Indian mutta Mauritiukselta Chennaihin lennon operoi Air Mauritius. Chennaista Port Blairiin (eli Andamaanien pääkaupunkiin) lennettiin sitten Air Indian koneella. Lennoilla ei taidettu nähdä yhtään länsimaalaista. Eikä Chennaissakaan. Eikä vielä Port Blairissakaan 😀 Lennot olivat erittäin raskaat. Mauritiukselta lähdettiin noin klo 21, Chennaissa odoteltiin neljä tuntia ja Port Blairiin saavuttiin klo 12:30. Eli matka kesti noin 14h. Erittäin väsyneenä ja nälkäisenä (allekirjoittanut söi Chennaissa ranskalaiset) Port Blairin kaaos iski iha vasten kasvoja. Paskaisuus (kirjaimellisesti), roskaisuus, hullu liikenne, ei mitään tuttua missään. Tähän päälle vielä se, että meidän majapaikka sijaitsi alueella, josta me ei löydetty kauppaa eikä oikeen minkaanlaista ravintolaa. Ei varmasti ollut itku kaukana. Matkailu avartaa mutta joskus kaikki on vain yksinkertaisesti liikaa. Koti-ikävä välähti aika vahvasti tässä vaiheessa kummallakin. Yksi asia oli selvä, kumpikin tahdottiin nopeasti pois Port Blairista. Niinpä ei edes yritetty lähteä seuraavana aamuna ostamaan lippuja paikallisten lautoille vaan ostettiin kalliimpaan ferryyn liput. Meidän majapaikan omistaja järjesti liput (yhtiö Green Ocean) ja kahdelta hengeltä tämä kustansi noin 44e (”vain kaksi paikkaa jäljellä royal luokassa”). Tällä taattiin, että aamulla kuudelta päästään pois 😀 Kohteena siis Havelock.

Joka paikassa vapaana olevat vuohet ja naudat olivat kuitenkin aika hauskoja

Andamaanit on Bengalinlahdella sijaitseva Intialle kuuluva saaristo, joka on osa suurempaa Andamaanien ja Nikobaarien saariryhmää (Wikipedia). Saaria on satoja joista vain murto-osa on asutettuja. Lentokentällä saimme lapun, jossa oli nimettynä 30 saarta joihin olisi mahdollista mennä ilman erityistä lupaa. Ennen lentokentältä (tai etukäteen hankittuna) on ilmeisesti saanut jonkun ”luvan” Andamaaneille matkustamiseen mutta enää ei sellaista ollut. Hankimme vain etukäteen Intian e-viisumin verkossa. Osa kysymyksistä viisumihakemuksessa tuotti hieman päänvaivaa mutta selvittiin. Intian päässä ei sitten ollut mitään ongelmaa, kun oli e-viisumi tulostettuna sekä lennot Intiasta pois ostettuna (näistä lippu näytettiin vain puhelimesta).

Parin tunnin ferryssä (todella kylmästi ilmastoidussa) istumisen ja torkkumisen jälkeen saavuttiin Havelockille. Satamasta, kun päästiin pois alkoi olo vihdoin helpottua. Tämän paikan takia nähtiin niin suuri vaiva matkustaa tänne. Mutta tässä vaiheessa alkoi tuntua, että kannatti. Käveltiin jonkin matkaa, kunnes löydettiin kivan näköinen ravintola. Riisi kera kananmunan ei ole varmaan koskaan maistunut niin hyvältä! Riksalla päästiin sitten majapaikkaan. Edellisenä iltana kulttuurishokin kourissa päädyttiin varaamaan vähän mukavemman oloinen majoitus pariksi yöksi. Tämä kannatti tässä vaiheessa ja oltiinkin lopulta Wild Orchid Resortissa kuusi yötä.

Ensimmäistä kertaa Havelockissa rannalla. Rannat olivat uskomattoman kauniita.

Havelock on enimmäkseen viidakkoa. Satamasta lähti yksi tie, joka haarautui ”keskustassa” kahteen suuntaan. Länteen meni tie Radhanagar Beachille (beach nro 7) ja Etelään tie Kala Pathar Beachille. Täällä edes minä en voi eksyä jos teillä pysyn 😀 Rannat ovat kauniita. Ja rauhallisia. Intialaisia turisteja on kyllä paljon mutta ainakin noilla edellä mainituilla rannoilla intialaiset jäivät kauhean suurena massana siihen yhteen kohtaan rantaa ja muutoin rannat olivat lähestulkoon autioita. Oli helppo löytää rauhallinen kohta omalle leirille 🙂 Koiria kylläkin oli todella paljon joka puolella. Rannoilla sai aina jonkun seuralaisen, osa oli tulossa ihan pyyhkeelle makaamaan 😀 Yks nuorukainen nappasi mekon helmastakin kiinni ja kovin olisi tahtonut leikkiä. Suurin osa koirista oli hyvä kuntoisia varsinkin Havelockilla. Neilin satamassa ei ollut itku kaukana, kun laihoja kurjan näköisiä aikuisia sekä pentuja..

Lähiranta, kun majailtiin Wild Orchid Resortissa

Tämä pentu seurasi meitä pitkän matkan ja makasi seurana rantapäivän <3

Tää ois tahtonu pyyhkeen päälle

Havelockilla (kuten ei Neililläkään) ei ole ihan hirvesti tekemistä. Ainakaan jos ei harrasta sukeltamista. Meille on ihan hyvä tällainen paikka, jotta tulee välillä levättyä kunnolla. Sama todettiin Malediiveistä. Andamaaneilla me todellakin levättiin! Välillä oli ihan todellakin tylsää. Tähän vielä se, että netti ei toiminut. Tai no, toimi se joskus majapaikan respassa tai ravintolassa, jos toimi. Ja silloin, kun puhuttiin, että netti toimii niin sai ehkä juuri ladattua wa-viestit ja snäpit (aikaa tähän saattoi toki kulua 15min). Jossain vaiheessa tämä tietenkin vähän turhautti, kun olisi ollut halua suunnitella reissua eteenpäin. Hotellien ja lentojen selaaminen täysin mahdotonta. Nettisivujen plärääminen täysin mahdotonta. Tällaisella pitemmällä reissulla tietenkin tahtoisi pitää kotiinkin päin erilailla yhteyttä kuin muutaman viikon lomalla. Pieniä asioita, jotka saavat välillä liian suuret mittasuhteet. Andamaanit olivat kuitenkin kokemisen arvoiset. Ehkä meidän tahtisille olisi vain täytynyt ottaa useampi saari kierrettäväksi mutta silloin tämä pysähdys ei olisi ollut niin lepoloma kuin mitä se nyt oli. Nyt on todellakin virtaa jatkaa seikkailua eteenpäin!

Radhanagar Beach. Jantsu teki mulle varjon, kun ei luonnosta sopivaa löytynyt 😀

Auringonlasku Radhanagar Beachillä. Tämä ranta on rankattu yhdeksi Aasian kauneimmista!

Molemmilla saarilla vuokrattiin yhdeksi päiväksi skootteri. Yhdessä päivässä saaret oli todellakin koluttu läpi. Tiet olivat kapeita (meidän pyöräteitä ehkä?) ja osittain hyvinkin huono kuntoisia. Vauhdit kuitenkin aika hitaita. Vastaan saattoi kuitenkin tulla kuorma-autojakin. Liikenne vasemmanpuoleista. Skootterilla oli kiva ajella ympäriinsä ja päivävuokran hinta oli 6-7e. Olivat hyvillään, että Jantsulla oli kansainvälinen ajokortti. Sitä en tiedä olisiko ilman sitä saanut vuokrattua.

Kala Pathar Beachillä (Havelockin eteläisin ranta) käytiin skootteri päivänä.

Havelockilla vaihdettiin majapaikkaakin kerran. Kolmeksi yöksi hypättiin hieman halvempaan mökkiin, joka sekin oli aivan loistava. Säät olivat hieman epävakaiset. Yhden päivän satoi vettä ihan läpi päivän ja yön. Sanoivat ennen tuota sadetta, että sykloni tulossa ja voi sataa kolmekin päivää. Onneksi satoi vain sen yhden. Se päivä vietettiinkin netflixiä katsoen. Onneksi ladattiin useampi sarja jo Mauritiuksella niin pystyttiin ilman nettiäkin katsomaan. Andamaanit on tosiaan lähempänä Thaimaata kuin Intiaa mutta Intia haluaa saariston pitää samassa ajassa. Näin ollen viideltä oli oli jo pimeää. Iltaisin ehdittiin siis myös katsoa netflixiä 😀 Sadekuuroja tuli kyllä muinakin päivinä. Ja silloin kun vettä tuli nii sitä todellakin tuli! Elephan Beach meillä jäikin Havelockilta näkemättä. Sinne olisi tarvinut trekkailla viidakkopolkua ja ei noissa epävakaissa säissä oikein sitten napannut lähteä. Myös snorklausretki jätettiin sen vuoksi välistä.

Sähkökatkokset olivat molemmilla saarilla ihan arkipäivää. Osalla majapaikoista oli agrikaatit ja osalla ei. Jos ei ollut niin sitten oltiin ilman sähköjä, kun sähkökatkos tuli. Otsalamppu oli hyödyllinen olla matkassa.

Havelockin toinen majapaikka, Green Imperial Resort. Vanha suositus! Kolmea eri tasoista mökkiä, hinta-laatusuhde kohdillaan.

Just sopivasti rannalta ravintolaan ennen sadetta

Yhdeksän päivän jälkeen vaihdettiin saarta. Harkittiin jo, että lähdetään ostamaan paikalliseen lauttaa liput. Vaihtopäivä oli perjantai. Käytiin keskiviikkona kysymässä niin lippuluukulta sanottiin, että huomenna (eli torstaina) tulee myyntiin perjantain, lauantain ja sunnuntain liput. Seuraavana aamuna mentiin paikalle ja todettiin, että ei lähdetä viettämään päivää jonoon. Ja päädyttiin sitten ostamaan jälleen hieman kalliimpaan ferryyn liput. Ostettiin sekä Havelock-Neil että Neil-Port Blair liput, molemmat yhtiöltä Makruzz. Tämä Makruzz yhtiö oli todella hyvä eikä ilmastointikaan ollut liian kylmällä. Neilille matka maksoi kahdelta 31e ja Neililtä Port Blairiin 34e. Nämä liput kannattee ostaa hyvissä ajoin jos haluaa ostaa halvimmat mahdolliset. Me ei enää torstaina saatu perjantaille ostettua halvimpia (Havelock-Neil). Halvemmalla tietenkin pääsee jos jaksaa lähteä intialaisten kanssa jonoon tungeksimaan.

Neilin rannat eivät olleet yhtä hienot kuin Havelockin. Tämän olinkin lukenut jo useasta paikasta etukäteen joten oli hyvin tiedossa. Rannat olivat aika kivikkoisia ja laskuveden aikaan karumman näköisiä. Me tykättiin Neil Islandin tunnelmasta ehkä vielä enemmän kuin Havelockin. Oli jotenkin ihanan rauhallinen ja kotoisa fiilis. Tekeminen ei juurikaan Havelockin tekemisestä mihinkään muuttunut, maisemat vain vaihtuivat 🙂 Andamaaneilla oli paljon tekemätöntä aikaa joten kuntopiirit ja juoksulenkitkin ehtivät tulla aika tutuiksi.

Ranta Natural Coral Bridgen vieressä Neilillä

Natural Coral Bridge

Neilillä oltiin neljä yötä. Otettiin kaksi aika ääripään majoitusta. Kaksi yötä oltiin ensin todella kivassa ”majassa”. Vähän tietenkin ötökkäkammoisena jännitti mutta oli erittäin hyvät kaksi yötä! Vaikka ei ollut ilmastointia niin hyvin pärjäsi yöllä, katossa oli kuitenkin tuuletin. Ja hinta oli aamupalan kanssa 25e. Toiseksi kahdeksi yöksi kierreltiin saarta ympäri ja käytiin useampaa eri hotellia kysymässä. Päädyttiin lopulta aika kalliiseen vaihtoehtoon mutta budjettia oli jäljellä joten miksipä ei 😀 Pitäähän sitä välillä saada vähän luksustakin. Illallis buffet oli aivan järkyttävän hyvä! En aivan hirveän suuri intialaisen ruuan ystävä (usein liian tulisia) mutta täältä löytyi mun makuun sopivia ruokia.

Emerald Gecko. Tällä paikalla oli sama omistaja kuin Wild Orchid Resortilla ja sen paikan henkilökunta suositteli tätä. Ja arvostelut puhuivat myös paikan puolesta.

Holiday Inn Beach Resort

Neilillä vietetyn ajan jälkeen oli vielä edessä matka takaisin Port Blairiin ja siellä yksi yö. Lennot lähtivät niin aikaisin 13.11., että täytyi tulla jo Port Blairiin edellisenä päivänä. Kahden viikon akkujen latailun jälkeen Port Blairikään ei oikeasti enää tuntunut niin pahalta. Tullessa se oli vain liikaa siihen hetkeen. Käytiin Port Blairissa kävelemässä noin seitsämän kilometrin lenkki. Cellular Jail (vanha vankila) jäi näkemättä, koska lipunmyynnissä oli liian pitkät jonot. Jos puhutaan, että suomalaiset tykkäävät jonottamisesta niin kyllä tykkäävät intialaisetkin! Löydettiin ihanan rauhallinen paikka, Gandhi Park. Jotenkin se kaikki kaaos jäi ulkopuolelle. Puistossa oli paljon nuoria pareja istuskelemassa 🙂

Gandhi Park

Andamaaneilla rauhoituttua oli todellakin intoa ja virtaa jatkaa matkaa Vietnamiin. Tämä ”tauko” tuli erittäin sopivaan kohtaan.

Terveisiä siis Hanoista! Saavuttiin tänne eilen. Meidän ei koskaan tällä reissulla pitänyt edes tulla tänne Pohjois-Vietnamiin mutta niin ne suunnitelmat muuttuvat. Katsotaan mitä keksitään, koska tätä ei ole suunniteltu lainkaan.

1 kommentti
torstai, 14 marraskuun, 2019 by