Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Ikoninen Le Morne

Le Morne. Maisema siitä piirtyy varmasti monien verkkokalvolle silloin, kun puhutaan Mauritiuksesta. Ja en mitään muuta väitä, upea paikka. Voi vain todeta taas, kuinka kaunis luonto on. Le Mornella on kallista majoittua. Majoituimme La Gauletessa, josta ei enää kovin pitkä matka ollut Le Morneen. Jos liikkuu busseilla kannattee ottaa huomioon, ettei Le Morneen kulje bussit. Ne kulkevat päätietä vain ohitse ja päätieltä on kuitenkin vielä useampi kilometri tuolle julkiselle rannalle. Tuolla ei siis asu paikallisia ollenkaan. Eli jos et liiku autolla, ota suosiolla paikalle taksi. Parkkipaikkoja paikalla oli myös paljon joten omalla autolla pääsee paikalle mainiosti.

Ranta oli ihana. Tuuli kävi hyvin. Aallot löivät rantaan todella voimakkaasti ja ihmisiä vedessä kyllä oli, mutta varoituksia myös siitä, että uiminen on vaarallista.

Yhtenä aamuna kiivettiin Le Morne vuorelle. Me pähkäiltiin aika paljon sitä, että mistä kiivetään ja miten paikalle pääsee. Tässäpä vinkkejä niitä kaipaaville.

Keltaisella merkitty suunnilleen missä kohtaa on julkinen ranta. Sininen piste on kohta, josta bussi menee ohi. Punaisella on merkitty tie, jota pitkin taksikuski vei meidät aloittamaan vaellusta (isoin punainen piste aloituspaikka). Tie oli aika heikkokuntoinen hiekkatie. Jälleen bussi menee vain päätietä joten perille asti ei pääse bussilla.

Aloituspaikalle mentiin taksilla (maksoi noin kympin suunta). Tältä aloituspaikalta ei tarvinut ainakaan maksaa mitään sisäänpääsymaksua. Vihkoon nimi ja puhnumero sekä aloitusaika (lopetusaika sitten alas tullessa). Jos lähdet vaeltamaan, kannattee liikkeellä olla mahdollisimman aikaisin. Me lähdettiin seitsämän aikaan. Mitä pidemmälle päivä ehtii, sitä kuumempi on. Mustat kivet matkalla joista tarvii käsilläkin kiinni ottaa, ovat todella kuumia päivän myötä, kun aurinko niihin paistaa. Aamulla ei ollut matkalla ruuhkaa. Ylhäällä oli muutama isompi porukka (oppaan kanssa). Kun lähdimme alaspäin tuli useampia ihmisiä vastaan ja paikoin reitti on sellainen ettei mahdu kuin yksi ihminen menemään kerrallaan, joten odotteluksi menee.

Jantsu kiipeämässä.

Reitti oli alkuun helpompi. Pientä nousua. Lopusta ehkä kilometri oli sitten rajumpaa nousua ja vaikeampaa maastoa. Välillä nousu oli sellaista, että tarvi käsilläkin ottaa kiinni kalliosta. Ei olla ennen reissulla noustu näin jyrkkiä pätkiä! Maisemat olivat kaiken työn arvoisia. Aivan upeat! Ja tietenkin maisemat näyttävät vielä upeammilta, kun niiden eteen on nähnyt vaivaa. Vettä kannattee pakata mukaan reilusti. Samoin pienestä eväästä ei ole haittaa 🙂 Tänne järjestetään myös opastettuja retkiä jos ei halua itsekseen lähteä. Reitit oli osin merkitty ja välillä piti miettiä mihin mutta aika loogisesti löytyi oikea reitti.

Nousua oli sykemittarien mukaan karvaa vaille 500m, kokonaismatka 6,4km ja aikaa meni ylös-alas yhteensä 2h55min. Aikaan laskettu siis vain nousu ja lasku.

   

Jos Mauritiukselle matkaat, kannattee ehdottomasti vierailla Le Mornella ja mikäli kunto riittää niin suosittelen tätä pientä urakkaa ylös 🙂

 

– Marjo

Rento ja ystävällinen Mauritius

Mauritius mielletään aika helposti kalliiksi rantaparatiisiksi. Ainakin itse oon ajatellu aika helposti juurikin luksuskohteeksi hienoine resortteineen ja ihmiset viettämässä häämatkojaan siellä. Kyllähän Mauritiukselta löytyy taatusti hienoja (ja kalliita) resortteja mutta on tämä maa niin paljon muutakin. Erittäin ystävällisiä ihmisiä, upea luonto, hienot rannat, miellyttävä ilmasto. Yksi yllättävä asia oli, että rannoilla oli todella paljon havupuita. Palmuja oli enemmän resorttien kohdilla rannoissa, istutettuja? Lämmintä nyt lokakuussa päivisin 26-29 celsiusta. Iltaisin lämpötila hieman tipahtanut, alimmillaan varmaan 20-22:n asteeseen. Tuuli kuitenkin illalla oli välillä viileä, joten tarvitsi vetää pitkähiaista päälle. Vielä tähän aikaan ei ole ymmärtääkseni varsinainen turistisesonki ja taksikuskitkin sanoivat ettei vielä ole paljon turisteja. Mauritiuksella turismi kuitenkin keskittyy paljon resortteihin ja luksuslomailuun joten paikka ei tunnu pienestä koostaan huolimatta miltään turistirysältä. Viikonloppuisin rannat täyttyivät paikallisista. Väkeä oli todella paljon! Perhekeskeisyys näkyi kyllä 🙂

Trou aux Biches Beach. Vietettiin yksi rantapäivä täällä. Tää ranta meni varmaan kakkoseksi Mauritiuksen rannoista 🙂

Eihän tämä Mauritius iso paikka ole. Asun Etelä-Lapissa kunnassa, jonka pinta-ala on noin 3500 nelikökilometriä ja asukkaita taitaa olla vajaa neljä tuhatta. Mauritiuksen pinta-ala on noin 2000 neliökilometriä ja täällä asukkaita noin 1,3 miljoonaa 😀 Jo pelkästään meidän ensimmäisessä kohteessa, Trou D’Eau Doucessa oli asukkaita jotain 5000 ja se tuntui pieneltä paikalta.

Pätkä Flic en Flac beachistä. Tämä ranta oli pisin ainaki niistä joissa me kävimme. Flic en Flacissa oli myös todella paljon palveluita.

Varattiin aika korkea budjetti tänne, varsinkin, kun mun ystävä tuli lomailee meidän kans tänne. Noin kolmasosa budjetista jäi kuitenkin säästöön. Meillä meni noin 100e/pvä/2hlö sisältäen kaikean paitsi lentoja. Eikä kyllä olla pihistelty. Ei tietenkään menty resortteihin vaan on vuokrattu lähinnä huoneistoja bookingin ja airbnb:n kautta. On ollu omat keittiöt kaikissa mutta vain aamupalat tehtiin itse. Muuten syötiin ulkona ja kolmelta hengeltä ruokailu juomineen 10-60e (noissa 50-60e ruokailuissa on jo useammat mojitotkin :D). Ei olla kalleimmissa ravintoloissa syöty ja listoiltakin yleensä niitä hieman halvempia. Majoitukset on ollu 7,5-22,5e/hlö (ja viimeiset kaks yötä vähä hulluteltiin omalla talolla uima-altaan kera: 43e/hlö). Saatiin vielä myöhäisempi uloskirjais, kun kukaan ei ollut varannut majoitusta viimeiselle päivälle. Ihana nauttia viimeisestäkin päivästä ”loppuun asti”, kun lennot lähtevät vasta klo 21. Pialla lähtee lento takaisin Suomeen ja me Jantsun kanssa jatketaan Intiaan, Andamaaneille. Jännittää!

Jossain päin Mauritiusta etsimässä seuraavaa bussia.

Flic en Flacissa oli meidän mieleen pari tosi hyvä ravintolaa: Sunset Garden (hieno) ja Dragon Hut (halvempi). Kuva Sunset Gardenista.

Meidän reitti Mauritiuksella oli lentokenttä – Trou D’Eau Douce – Pereybere – Flic en Flac – La Gaulette – Blue Bay – lentokenttä. Kentältä eka majotukseen, La Gauletesta Blue Bayhin ja muutama ”retki” La Gauletessa mentiin taksilla. Sekä nyt viimeinen lyhyt pätkä majoitukselta kentälle mennään taksilla. Muut välit kuljettu erittäin halvoilla busseilla. Bussit on vaihtelevasti ollu tosi täysiä tai tosi tyhjiä. Ehkä en ison matkalaukun kans lähtis, koska tosi kapeet käytävät ja jalkatilat. Reppujen kans helpompi (allekirjoittaneella 80L matkailurinkka ja kyllä mut aina sisään päästettiin). Joillain pätkillä joutuu vaihtaa bussia useaankiin otteeseen. Matkanteko ei mitään hirvittävän nopeaa ole mutta jos ei kiire ja haluaa säästää niin oiva vaihtoeht0 taksille 🙂 Auton vuokraaminen on käsittääkseni myös suosittua ja paljon on turistejakin näkynyt rattien takana. Saatiinhan me yhdesti kyytikin toiselta turistilta. Me ei haluttu kokoajaksi vuokrata autoa ja päädyttiin sit et busseilla päässään mihin tarvii. Bussien hinnat oli 0,25-0,9e/hlö riippuen vähän matkan pituudesta. La Gauletesta Blue Bayhin olisi tarvinut mennä yhteensä neljällä bussilla, joten päädyttiin taksiin, että päästään nauttimaan omasta talosta mahdollisimman pitkäksi aikaa. Taksin hinta tuolle matkalle oli vajaa 40e (noin 1,5h, 60-70km).

Illalliselle Pareyberessä

Pereyberestä käytiin bussilla useammassa paikassa. Mm. Grand Baiessa. Grand Baie oli aika iso ja ruuhkaisempi paikka. Löytyi yökerhoja, ostoskeskus, basaari ja mäkkäri!

Tehtiin kaksi retkeä. Ensimminen Trou D’Eau Doucesta saarelle nimeltä Île aux Cerfs. Retki kustansi noin 30e/hlö ja sisälsi kuljetuksen edestakaisin, loistavan ruuan sekä vierailun vesiputouksella. Saari oli upea. Toisella puolella, jossa oli rauhaisampaa sai kuitenkin väistellä rantahiekalla merisiilejä. Piti muistaa katsoa mihin astuu eikä uppoutua liiaksi upeisiin maisemiin. Ruoka tarjoiltiin pienen venematkan päässä. Kanaa, kalaa, riisiä ja rommia! Rommia näillä retkillä tarjottiin niin paljon kuin ikinä olisi halunnut juoda 😀 Colan kera tietenkin. Vesiputouksella mentiin myöskin veneellä. Ja siellä näkyi sitten hieman enemmän turisteja. Veneitä jonoksi asti ja kukin vene vuorotellen käymään lähellä putousta.

Île aux Cerf oli kaunein saari, jolla kävimme. Ja riippumatto oli loistava hankinta reissuun!

Retken herkulliset ruuat

Toinen vene/saariretki tehtiin Flic en Flacista. Siihen retkeen kuului snorklausta, delffiineja, Crystal Rock ja saari nimeltä Île aux Benitiers. Hintaa tällä retkellä oli noin 35e/hlö. Näistä kahdesta saaresta meidän mielestä ehdottomasti hienompi oli Île aux Cerfs. Benitiersin ranta oli kapea ja täynnä katoksia, joissa retkille osallistuneille tarjottiin ruokaa (ja rommia). Veneellä suunnattiin aamulla ensin paikkaan, jossa oli todella paljon delfiineitä. Niitä sai katsoa veneestä tai hypätä sekaan snorklaamaan. Paikalla oli tooodella paljon veneitä ja jonkinlaiselta ajojahdilta se homma näytti. Mietin ensin menenkö ollenkaan snorklaamaan. Malediiveillä meidän kokemuksella delffiinien kanssa snorklaaminen on tehty enemmän delfiinien ehdoilla. Ainakin silloin, kun me siellä vierailimme. Siellä ei veneitä ollut niin paljon ja se ei todellakaan muistuttanut ajojahtia. Jantsu meni snorklaamaan joten kyllähän minunkin sitten oli päästävä. Delfiinit ovat kyllä uskomattoman upeita <3 ja niiden näkeminen vedessä saa hengityksen melkein salpaantumaan. Suosittelen kuitenkin omalla kokemuksella Malediivejä delffiinien kanssa snorklaamiseen mielummin kuin Mauritiusta.

Tästä matka jatkui toiseen snorklauspaikkaan. Pia snorklasi ensimmäistä kertaa elämässään! Ja vieläpä kalojen seassa vaikka ei pidä kaloista. Muuta nähtävää ei oikeastaan ollut kuin ne kalat. Meidän veneestä vedessä kävivät vain minä ja Pia. Matka jatkui Crystal Rockille, joka oli jo lähellä saarta. Vielä saarelle rentoutumaan ja rommicolaa pöytään. Ja hyvää ruokaa. Meidän pöytäseurueesta rommi ei muille maistunut joten pitihän meidän sitten uhrautua. Pulloa ei kuitenkaan tyhjäksi saatu 😀 Pomppuisa kyyti takaisin Flic en Flackiin noin kello kolme. Ja jälleen pystyi toteamaan, että oli todellakin rahansa arvoinen reissu 🙂

Kuha ja pari muuta kalaa

Pari Kuhaa

 

Crystal Rock

Île aux Benitiers. Taustalla Le Morne Mountain.

Jälleen herkullisia ruokia, allekirjoittanut jätti kuitenkin pastan syömättä keliakin vuoksi.

Ja sitä rommia!

La Gaulette valittiin sijainnin puolesta kohteeksi. Siitä olisi lyhyt matka vierailla Le Mornessa (rannalla ja vuorella). Myös Seven Coloured Earths Geoparkiin sekä Mauritiuksen korkeimmalle vesiputoukselle (Chamarel Waterfall) oli lyhyt matka. Otettiin taksi yhtenä aamuna, kun tuonne lähdettiin. Sisäänpääsymaksu oli 6-7e/hlö.

Chamarel Waterfall

Seven Coloured Eaths

Isoja kilpikonnia Seven Coloured Earths ”puistossa”

La Gauletessa ei ollut hiekkarantaa joten sellaisen perässä sinne ei kannate lähteä. Paikka oli kuitenkin todella kiva varsinkin, kun saatiin sieltä vuokrattua hulppea villa (22,5e/hlö/yö). Nurmipiha, kaksi kerrosta + kattoterassi.

Auringonlasku katsottuna meidän kattoterassilta. Ja taustalla komeilee Le Morne mountain.

Viimeiset kaksi päivää ollaan todellakin otettu rennosti. Ei olla poistuttu omalta ihanalta taloltamme ihan mihinkään. Ruuatkin on tehty itse 😀

Tämmönen siisti kiipeili meidän aidassa.

Lepakoita on nähty aika paljon.

Pari päivää vain relax, täydellinen paikka <3 Blue Baystä ei varsinaisesti muuta kerrottavaa 😀

Oltiin aika yksimielisiä siitä, että jos tänne tultais resorttilomalle valikoituis paikaksi Le Morne. Se alue oli upea. Le Mornen julkinen ranta oli suosikkimme käydyistä rannoista. Le Mornesta tulee oma postauksensa!

Näkymät Le Morne vuorelta

Mauritiukselle ja sairaalaan

Etelä-Afrikan safarin jälkeen vietimme tosiaan yhden yön Johannesburgissa lentokentän lähellä. Jantsulla oli maha hieman huonona tuolloin perjantaina. Lauantaina meidän lentomme lähti aamulla kello 9, joten kentälle piti suunnata hyvissä ajoin. Johannesburgin kentällä sai kävellä hieman edestakaisin. Vie laukku tuonne päähän ja kävele turvatarkastukseen tuonne. Ja portille taas eri suuntaan. Jantsu ei oikein uskaltanut kauheasti aamupalaa syödä jottei lennolla tarvitsisi ravata vessassa.

Passintarkastukseen pääsy tuntui Mauritiuksella kestävän pienen ikuisuuden. Pohdittiin jo, että täytyy Jantsulle alkaa ettii sopiva sairaala jahka päästään majapaikalle. Maahan tullessa piti myös täyttää kortti, jossa kyseltiin onko kuumetta, kurkkukipua, ihottumaa tms. Jantsun kohdalla jännättiin miten vaikuttaa, kun sieltä se kuumetta kohta rastitettiin. Tämän kortin katsova ihminen toivotti vain tervetulleeksi. Serkkuni, hyvä ystäväni, Pia oli saapunut samana päivänä Suomesta Mauritiukselle meidän kanssa reissaamaan muutamaksi viikoksi. Odotti meitä jo ulko-ovien läheisyydessä <3 Taksin kyytiin ja majapaikalle. Taksi oli sovittu jo etukäteen meitä odottamaan ja löydettiinki herra lapun kanssa, jossa luki ”Marjo Quha” 😀

Mun tuliaiset Suomesta <3

Meidän ensimmäinen majapaikka sijaitsi itärannikolla, paikassa Trou d’ Eau Douce, sen nimi oli Villa La Fourche. Ei voida kyllä riittävästi kehua kuinka ystävällistä ja avuliasta palvelua ollaan täältä saatu. Eikä majapaikassa mitään vikaa noin muutenkaan. Ihania mökkejä viihtyisän uima-allasalueen ympärillä. Ihmiset kuitenkin tekivät tästä paikasta vielä uskomattomamman.

Jantsulle alettiin tosiaan selvittämään sairaalaa. 24/7 hätäpalvelunumerosta (vakuutusyhtiön) ei saatu ketään kiinni, puhelu vain hälyytti useita minuutteja. Netissä chatin kautta saatiin sairaala selville ja pyydettiin meidät tuoneelta taksikuskilta ehtisikö hän käyttää. Hän soitti tämän paikan omistajalle joka lähti serkkunsa kanssa meitä käyttämään. He odottivatkin meidän kanssa sairaalassa melko pitkään. Jantsu pääsi nopeasti lääkärille ja tippaan. Odoteltiin jonkin aikaa ja lääkäri sanoi, että täytyy jäädä yöksi. Meidän kuski oli serkkunsa kanssa juuri lähtenyt hakemaan ruokaa, kun ilmoitimme, että Jantsun pitää jäädä yöksi. Toivat sitten meillekin mäkkäriruuat ja ajeltiin majapaikalle. Onneksi Pia sattui just tähän saumaan tulemaan kaveriksi, mun mielikuvituksen kanssa yksin yöpyminen olisi ollut kamalaa.

Luultiin, että Jantsu saadaan seuraavana päivänä takaisin. Ei saatu. Pitää jäädä vielä toiseksi yöksi. Käytiin kuitenkin viemässä tavaroita ja vaatteita. Parempi hoitaa kerralla kuntoon. Pian kans vietettiin muuten vain rentoilupäivää altaalla, selvittiin kuitenkin kauppaan.

Kauppareissun maisemia <3

Etsi kuvasta koira

Tänään viimein saatiin Jantsu takaisin! Vaikka sairaalasta lähteminen alkoi jossain vaiheessa tuntumaan täysin mahdottomalta. Edellisenä päivänä sanottiin, että yhdeltä pääsee lähtemään ja istuttiin vielä kolmelta odottamassa, että paperihommat saa selviksi.. Puoli neljältä oli viimein selvät sävelet ja päästiin syömään. Sairaalareissu maksoi vajaa 700e, onneksi on hyvät matkavakuutukset 🙂

Toivotaan tällaisia reissuja kuitenkin mahdollisimman vähän! Ja nyt päästään viimein tutkimaan Mauritiusta paremmin. Vielä kaksi yötä täällä itärannikolla, sitten suunnataan pohjoiseen.

Etelä-Afrikassa safarilla 7-11.10.2019

Safari oli yksi suuri syy päästä Afrikkaan ja Etelä-Afrikka tuntui helpolta vaihtoehdolta. Safari valittiin jo kotona ennen reissuun lähtöä. Googlettelin, selvittelin ja kyselin muiden kokemuksia. Katsoin paljon erin hintaisia safareita ja mietin, mikä olisi just meille sopiva. Vaihtoehtoja oli todella paljon: omatoimisesta safarista Krugeriin, telttamajoituksesta aina mitä hienompiin luksus safareihin. Haluttiin jotain tältä väliltä. Sain suosituksen yrityksestä Viva safaris. Lueskelin heidän sivujaan ja muiden kokemuksia. Pitkähkön vatvomisen jälkeen uskalsin viimein tehdä valinnan ainakin yrityksen suhteen, josta safari ostettaisiin (Jantsu luottaa muhun näissä joten ei aina ihan hirveästi ota kantaa :D). Yhdessä pohdittiin sitten muutaman eri hintaisen vaihtoehdon väliltä. Tremisana Lodge viisi päivää/neljä yötä oli molempien mielestä sopiva. Ohjelmassa oli paljon tekemistä ja välillä olisi kiva rentoutua viihtyisässä paikassa. Halusimme myös nähdä muita pienempiä alueita kuin Krugerin. Tähän meidän valitsemaan safariin kuului yksi kokonainen päivä Krugerissa ja muita game drivejä pienemmillä nature/game reserve alueilla.

 

Johannesburgissa vietimme yhden yön. 9:30 kyytimme saapui kotellin edestä meitä hakemaan ja edessä olisi kuuden tunnin matka (sisältäen lounastauon). Tie muuttui noin puolessa välissä matkaa pienemmäksi ja hieman pomppuisemmaksi. Maisemat olivat melko karuja mutta silti upeita. Tähän aikaan vuodesta on todella kuivaa ja lämpötilat ovat alkaneet nousemaan. Päivisin täällä oli meidän vierailun aikana 37 astetta lämmintä! Torstaina ja perjantaina sää kuitenkin muuttui kylmemmäksi ja avojeepin kyydissä sai vähän palellakin.

Saavuimme Tremisanaan hieman myöhässä (lounastauko kesti ehkä odotettua pidempään) ja olikin hieman sekavaa mitäs nyt. Olimme siis paikalla noin 16:30 ja ensimmäinen sunset drive oli alkamassa jo klo 17:00. Selvittiin kuitenkin jeepin kyytiin ja saimme alkaa nauttimaan tästä pitkään odotetusta kokemuksesta!

Jo ensimmäinen ajelu sai aikaan ihastuksen. Näimme melkein heti, impala-antilooppeja, elefantteja ja kirahveja! Ja vieläpä aika läheltä. Näimme myös seeproja ja yhden virtahevon. Virtahepo seisoi aika kaukana rinteessä. Ajelun aikana aurinko laski oppaamme etsi eläimien kiiluvia silmiä valolla. Löysimmekin hyeenan pennun! Tai varmaan siinä pienen kukkulan liepeillä oli niitä useampiakin mutta yhden näimme aivan selvästi. Myöhemmin tiellä tuli vastaan täysikasvuinen hyeena. Yhdessä kohtaa norsu seisoi keskellä tietä, oli siihen kaatanut jonkin pusikon. Seisoskeli siinä jonkin aikaa ja kun lähti jatkamaan matkaa ja takaa paljastui aivan pieni elefantti, joka meni sitten äitinsä perässä! <3 Ajelimme nauttimaan illallista (Etelä-Afrikan Bush braai) tähtitaivaan alle. Paikka oli ihana, suuren puun alla oli pöytiä, joissa kynttilät toivat valoa. Muutama hyeena oleili aivan siinä lähellä! Niitä ei edes huomannut, vain silloin kun yksi henkilökunnasta osoitti niitä valolla. Ruoka oli hyvää, grillattua kanaa ja jotain makkaraa, jotain jossa oli papuja ja vihanneksia, tomaattikastiketta ja maissista tehtyä vähänkuin pottumuusia. Tunnelma oli ihanan rauhallinen. Tästä ajeltiin vielä takaisin Tremisanaan syömisen jälkeen. Kello oli jo yhdeksän illalla ja seuraavana aamuna piti olla viideltä aamukahveilla ennen bush walkille lähtöä.

Bush walk tarkoitti siis sitä, että hypättiin jeeppien kyytiin ja ajeltiin ensin ”keskelle ei mitään” kuskin sanojen mukaan. Sieltä sitten lähdettiin kävelemään, etsimään jälkiä eläimistä sekä niitä eläimiä. Mukana oli kaksi opasta ja molemmilla oli varalta kiväärit mukana. Toinen oppaista kertoi eläinten jäljistä sekä käyttäytymisestä. Näimme leijonan jälkiä, sekä aikuisten että pentujen. Virtahevon jäljet johtivat joelle, öisin ne ovat maalla ja aamun valjetessa painelevat takaisin jokeen. Niillä on niin herkkä iho, että ovat mielummin veden alla, kun aurinko paistaa. Joelle saavuttaessa nähtiin joen toisella puolella kuusi kirahvia. Joessa uiskenteli krokotiilejä, yksi makasi vastakkaisella rannalla. Ja sieltä löytyivät myös ne virtahevot. Istuimme kivillä ja söimme vähän eväitä. Ehkä paras eväsretki paikka koskaan 😀 Paluu matkalla jeepeille näimme vielä muutaman kudun. Opas kertoi elefantin kakan hyödyistä. ”Auttaa vatsakipuun”, vertasi antibioottiin. Maku ei kuitenkaan mikään hyvä, odotettavasti 😀 Toinen oppaista otti kuivuneen kasan elefantin kakkaa käteensä ja sytytti sen palamaan. Savua hengitetään nenän kautta sisään. Jokainen sai kokeilla. Yök! Se oli pahempi, voimakkaampi kuin tupakan savu, tuntui, että nenä kärventyi 😀 Kello oli noin yhdeksän, kun palattiin Tremisanaan ja päästiin aamupalalle melkein suoraan.

Oppailla oli bush walkilla aseet mukana

Aamupalan jälkeen päästiin nauttimaan lämmöstä aurinkotuoleille ja välillä pääsi uima-altaaseen viilentymään. Ruuat Tremisanassa ollessa sisältyivät hintaan, joten lounasta odoteltiin tosiaan altaalla sinne puoli kahteen. Ihana vain rentoutua välillä.

Seuraava game drive oli luvassa puoli neljältä. Kun jeeppi starttasi matkaan oli vielä todella kuuma ilma, lämpöä oli noin 35 astetta! Ei ollut millään tasolla viileää tuulta vaikka avojeepissä istuttiin. Oppaammekin sanoi ettei tällaisella säällä aivan hirveästi eläimiä näe.

Ajelimme tuolla alueella, jossa Tremisana Lodge sijaitsi (Balule nature reserve). Nähtiinhän me toki paljonkin eläimiä. Impaloita, kirahveja, afrikanpuhveleita, seeproja, isokuduja, norsuja, ja hyeenan, joka vilvoitteli vedessä, silläkin taisi olla hieman kuuma. Ja virtahepoja, nekin vilvoittelivat vedessä, niinkuin päivällä yleensäkin, joten niistä ei paljon näkynyt. Kun ajelimme paikkaan, jossa oli tarkoitus nauttia kylmät juomat auringon laskiessa horisonttiin, tapahtui jotain todella jännää. Leopardi! Se lähti juoksemaan juuri saman vesialtaan luota, jossa aikaisemmin hyeena oli vilvoittelemassa. Se juoksi läheisten puiden alle makaamaan, ikäänkuin olisi piiloutunut siihen paikkaan. Näimme sen todella selkeästi ja taisin juuri minä autossa liikahtaa liikaa, joten se jatkoi matkaansa toiseen pusikkoon. Pystyimme sitä hetken seuraamaan ja voi miten upean kaunis eläin sekin oli. Ne liikkeet olivat niin sulavat. Yksilö taisi olla naaras, koska ei ollut mikään kovin suuri.

Innosta soikeana jäimme siihen paikkaan nauttimaan kylmistä juomista sekä pähkinöistä ja sipseistä. Auringonlaskukin oli hieno, mutta leopardi taisi yltää tämän ajelun, jos ei koko safarin kohokohdaksi. Kahden ensimmäisen päivän aikana oli myöskin nähty jo yhteensä 3/5 ”big five” -eläimistä. Big five on alkujaan metsästäjien nimeämä viisikko: vaikeiten metsästettävät eläimet jalkaisin. Nykyisin myös safareilla käytetään tätä samaa termiä. Viisikkoon siis kuuluu leopardi, elefantti, afrikanpuhveli, leijona ja sarvikuono. Näistä kaksi viimeistä oli vielä tässä vaiheessa näkemättä.

Seuraavana päivänä meillä oli vuorossa päivä Krugerissa. Matkaan lähdettiin heti aamusta jälleen jeepillä. Ajomatka Krugeriin kesti noin 1h20min. Aamu oli aika viileä ja viltit tulivat tarpeeseen vaikka jeepistä tämän ajomatkan ajaksi suljettiin sivut. Ilma kyllä päivän mittaan taas lämpeni ja päivällä ei ollut tietoakaan edes siitä kylmästä tuulenvireestä. Krugeri on valtava, 2,2miljoonaa hehtaaria. Sitä ei aivan päivässä kierretä, joten pieni osahan siitä vain nähtiin. Osa teistä oli asfaltoitu ja osa oli ihan hyväkuntoisia hiekkateitä. Krugerissa nähtiin jälleen paljon eläimiä. Paljon samoja joita oltiin jo nähty mutta enemmän. Etenkin kirahveja ja norsuja tuntui olevat todella paljon! Kuten myös erilaisia antilooppeja sekä seeproja. Gnuuantilooppeja sekä vesiantilooppeja nähtiin täällä ensimmäisen kerran.

Gnuuantilooppeja

Gnuuantilooppeja

Vesiantilooppi

Vesiantilooppeja

Krugerissa näimme myöskin ensimmäistä safarilla leijonan! Ne vain lepäilivät turistien töllistellessä vieressä.

Me ei ihan odotettu, että nähtäisiin leopardi toistamiseen mutta niin kuitenkin kävi 😀 Oppaamme oli kuullut, että yhdessä paikassa olisi nähty leopardi. Ajelimme sinne katsomaan ja siellähän se makasi puun alla, kun autoja ajoi siihen viereen.

Krugerissa lounas ei kuulunut safarin hintaan. Pysähdyimme Satara rest campilla, jossa jokainen sai syödä itselleen sopivan lounaan. Krugerissa on tällaisia rest camppeja usempiakin. Omalla autolla saa ajaa ympäriinsä ja näillä (aidatuilla) alueilla voi yöpyä.

Kamera oli kovassa käytössä, tässä hieman satunnaisia räpsyjä:

 

Päätettiin safari upeaan auringonlaskuun. Ja sen jälkeen hieman viileään jeeppikyytiin takaisin Tremisanaan.

Torstaina eli toiseksi viimeisenä päivänä ilma viileni huomattavasti. Aamulla oli todellakin viileä, tuuli kovasti ja vähän sateli vettäkin. Meillä oli luvassa vierailu Moholoholo Wildlife Rehabilitation Centreen, eli paikkaan, jossa loukkaantuneita villieläimiä hoidettiin kuntoon ja takaisin luontoon. Näitä eläimiä ei päässyt näkemään, koska luontoon palauttamisen vuoksi haluttiin, että eläimet saavat mahdollisimman vähän ihmiskontakteja. Siellä oli kuitenkin eläimiä joiden luontoon palauttaminen ei ollut syystä tai toisesta enää mahdollista joten niitä pääsi näkemään. Leijonia, leopardeja, gepardeja, hyeenoita ja muita, paljon lintuja. Ainakin kissaeläinten sekä hyeenojen kohdalla syy taisi olla, että ne olivat ihmisen kasvattamia, joten luontoon palauttaminen ei enää onnistunut.

Siellä oli myös aika hienosti toteutettu museo. Esillä oli täytettyjä eläimiä, joiden pelastaminen ei ollut onnistunut. Jokaisen kohdalla luki tarina, mitä sille oli käynyt.

Tremisanassa lepäilimme peiton alla, koska kumpikin meistä oli aika kylmissään aamun ja aamupäivän jäljiltä. Ilma oli koko päivän kylmä. Ei ihan odotettu Afrikkaan näin kylmiä säitä joten varustauminen vaatteiden osalta ei mitään parasta. Lounaan jälkeen iltapäivällä lähdimme game drivelle Thukudu Game Reserveen. Siitä meille sanottiin, että alue olisi pienempi ja olisi suuri mahdollisuus nähdä viimeinen meidän puuttuvasta big fivestä, eli sarvikuono.

Kirahvi Tshukudu Game Reservestä. Näitä ihania ilmeikkäitä tyyppejä näki kyllä joka paikassa!

Tämä game drive oli hieman erilainen kuin aikaisemmat. Etsimme ensin gepardeja. Toisella gepardilla oli jäljitin panta kaulassa ja opas pystyi omalla laitteellaan hieman etsimään suuntaa missä päin gepardit lymyilevät. Ja nämä sitten olivatkin sellaisia kavereita, joita pääsi ihan koskemaan. Olivat oppaan sanojen mukaan ystävällisiä, kun sanoi, että voimme hypätä autosta pois. Gepardien äidin oli leijona tappanut, kun ne olivat noin vuoden ikäisiä. Ja jotenkin ne sitten tottuivat ihmisiin. Gepardeilla oli saalistus käynnissä, joten ne eivät malttaneet olla tällä kertaa rapsuteltavina.

Seurailtuamme jonkin aikaa gepardien liikkeitä sai oppaamme viestin radiopuhelimen välityksellä ja lähdettiin kaahaamaan seuraavaan paikkaan. Sieltä löytyi sarvikuonoja! Tältä äitiltä oli pari vuotta sitten leikattu sarvi pois. Se oli leikattu siksi, ettei salametsästäjät ampuisi sitä sarven vuoksi. Sarvi on samaa ainesta kuin kynnet ja se kasvaa takaisin. Sarvella uskotaan olevan jotain parantavia vaikutuksia ja sen hinta on pimeillä markkinoilla todella korkea.

Ajelimme pimeään saakka. Oppaamme etsi meille leijonia. Oli jo pimeä, kun tiellä makasi neljä leijonaa. Siinä oli nuori uros, vanhempi naaras sekä kaksi pentua. Pennut eivät kuitenkaan olleet enää mitään ihan pieniä. Pusikossa oli itseasiassa afrikanpuhveli ja leijonat tuijottivat sitä. Odoteltiin tapahtuuko mitään mutta leijonat lähtivät kävelemään tietä pitkin. Ne olivat erittäin rauhallisia ja eivät autostakaan välittäneet mitään. Tästä pimeys teki aika jännittävää! Leijonien seuraamisen jälkeen oli aika palata jälleen Tremisanaan. Olimme molemmat aika kylmissämme tämän reissun jälkeen. Illallisella meille sanottiin, että aamulla puoli kuudelta alkaa viimeinen jeeppiajelu, auringonnoustessa.

Viimeinen aamu sarasti yhtä kylmänä ja tuulisena kuin edellinen. Kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja jälleen ajelulle. Viimeisenä aamuna ei nähty enää mitään ”uutta” vaikkei yksikään ajelu ole samanlainen. Paljon eläimiä siis jälleen. Aamun kruunasivat hyeenat. Siellä oli pentuja leikeissään ja aikuiset nukkuivat ilmeisen raskaan yön päätteeksi.

Aamupalan jälkeen alkoi matka kohti Johannesburgia. Matkalla pysähdyimme vielä todella upeassa paikassa: Blyde River Canyonissa. Korkeuserot tekevät maisemista useimmiten mykistäviä, eikä tämä ollut poikkeus. Todella vaikuttava paikka.

Jantsu ja oikealla ”Three Rondavels”

Kannattiko satsata niinkin iso summa viiden päivän safariin. Meiltä tulee molemmilta ainakin ehdoton kyllä! Ainakin tällä meidän safarilla oli ohjelmaa todella paljon aamusta iltaan, jokaiselle eurolle saatiin vastinetta. Ruokakin ole todella hyvää ja majapaikasta ei voi sanoa moitteen sanaa. Oppaat ja henkilökunta muutenkin olivat ystävällisiä ja asiansa osaavia. Saatoin jäädä koukkuun. Sri Lankan jälkeen sanoin, että haluan joskus Afrikkaan safarilla. Nyt sanon, että haluan vielä joskus uudestaan Afrikkaan safarille.

 

-Marjo