Suomen suurin matkablogiyhteisö

Haihäkkisukellus Etelä-Afrikassa

Haihäkkisukellus. Tämän päätin jo ennen reissua, että kyllä, minä haluan! Mä oon aina vähän pelännyt haita. Näitä pelkoja on tietenkin osittain luonut elokuvat, joissa hait saatetaan tietynlaisen valoon. Sanoinkin kaikille, että tämä on vähän sellainen pelon kohtaaminen silmästä silmään: joko ymmärrän ettei ne ole verenhimoisia petoja tai sitten en enää koskaan halua mennä mereen 😀

Lokkeja oli paikalla runsain määrin

Kapkaupungissa aloin selvittelemään, että miltähän firmalta tämä reissu kannattaisi ostaa. Anna-Katri oli blogissaan kirjoittanut hyviä kokemuksia yhtiöstä White Shark Projects joten otin yhteyttä heihin. Ja niin retki oli yks kaks varattu! Enää ei tarvinut olla kuin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Sinne vaan!

Hermanuksesta ajoi paikalle noin tunnissa (tietöiden vuoksi meillä kesti hieman pidempää). Paikalla oli amaupala tarjolla. Tässä vaiheessa hieman jännitti, kun ei oikein tiennyt, mitä odottaa. Vaikka lukuisia videoita olinkin instagramin puolelta katsonut. Meidän retken opas kertoi ennen lähtöä hieman yrityksen toiminnasta ja valkohaista. Tämän jälkeen oli hyvinkin turvallinen fiilis ja jännitys vaihtui innostukseen. Ja tietenkin toiveeseen, että niitä haita päästäisiin näkemään. Täytyy muistaa, että ne ovat villieläimiä ja aina niitä ei välttämättä näe. Tällä alueella valkohaitakin on kuitenkin paljon, joten suuret mahdollisuudet nähdä.

Me olimme vasta kolmannessa ryhmässä joten ehdittiin katsella meininkiä laivasta. Ryhmiä oli siis yhteensä kolme, häkissä oli kuusi ihmistä kerrallaan. Ensimmäisen ryhmän aikana veneen ympärillä liikkui vain kuparihaita. Niitä näkyi parhaillaan kuusikin yhtäaikaa, kun veneestä katsoi. Toisen ryhmän mennessä häkkiin nähtiin ensimmäinen aivan VALTAVA valkohai! Ja se tuli vauhdilla ja läheltä, heilutti pyrstöään vasten häkkiä (koostevideon ensimmäinen pätkä). ”Big Mamaksi” tätä kutsuivat. Tuli fiilis vau!

Hait houkuteltiin paikalle kalaöljyllä veteen sekoitettuna, jotain pieniä kalan roippeita veteen nakottiin myös, mutta todella pieniä ja vähän. Haita ei siis ruokittu. Narun päässä oli vanha suuri kalanpää, jota veteen heiteltiin, että haita saatiin houkuteltua lähemmäs häkkiä.

Meidän vuoro mennä häkkiin. Paksu märkäpuku oli puettu jo aikaisemmin, vielä maski ja painovyö. Painovyön avulla olisi helpompi päästä sukelluksiin. Tässä vaiheessa vähän jännitti. Vielä kun häkkiin pääsin ja tajusin ettei jalat yllä mihinkään. Jantsu sitten katsoi veden alle, että voin kantapäillä ottaa häkin takaosasta tukea. Tai siis katsoi ettei hait vie multa kantapäitä 😀 Häkissä siis pääsi pintaan kokoajan. Edessä oli keltainen tanko sisäpuolella, josta pidettiin kiinni ja siitä sai vedettyä itsensä pinnan alle, kun kävi käsky ”down, down, down”. Ehdin saada itseni valmiiksi ennen ensimmäisen hain tuloa, se jännitys oli taas vaihtunut innostukseen. Näimme ensin todella ison keihäsrauskun. Ja sitten se tuli, iso valkohai. Fiilis oli aivan sanoinkuvailematon. Niin siistiä! Sitä halusi kokoajan vain lisää. Hait olivat upeita. Omalla tavallaan edelleen pelottavia enkä halua ilman häkkiä moisiin törmätä. Mutta silti kuva siitä verenhimoisesta pedosta kaikkosi. Ne lipuivat rauhallisina ohitse, välillä olivat tarttumassa syöttiin. Välillä niitä ei kiinnostanut syötti ollenkaan. Niinkuin ryhmän vetäjä sanoi ”valkohait ovat väärinymmärrettyjä”, mikä varmasti pitää paikkansa. Näitä ui arvioiden mukaan maailman merissä 3000-5000, mikä on niin valtavalle alueella pieni määrä.

Näimme kuulemma viisi eri valkohaita ja suurin niistä oli 4,5-5m pitkä.

Koostevideota enimmäkseen häkistä kuvattuna 🙂 Taas ollaan yhtä uskomattoman hienoa kokemusta rikkaampia.

– Marjo

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply