Monthly Archives

Haihäkkisukellus Etelä-Afrikassa

Haihäkkisukellus. Tämän päätin jo ennen reissua, että kyllä, minä haluan! Mä oon aina vähän pelännyt haita. Näitä pelkoja on tietenkin osittain luonut elokuvat, joissa hait saatetaan tietynlaisen valoon. Sanoinkin kaikille, että tämä on vähän sellainen pelon kohtaaminen silmästä silmään: joko ymmärrän ettei ne ole verenhimoisia petoja tai sitten en enää koskaan halua mennä mereen 😀

Lokkeja oli paikalla runsain määrin

Kapkaupungissa aloin selvittelemään, että miltähän firmalta tämä reissu kannattaisi ostaa. Anna-Katri oli blogissaan kirjoittanut hyviä kokemuksia yhtiöstä White Shark Projects joten otin yhteyttä heihin. Ja niin retki oli yks kaks varattu! Enää ei tarvinut olla kuin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Sinne vaan!

Hermanuksesta ajoi paikalle noin tunnissa (tietöiden vuoksi meillä kesti hieman pidempää). Paikalla oli amaupala tarjolla. Tässä vaiheessa hieman jännitti, kun ei oikein tiennyt, mitä odottaa. Vaikka lukuisia videoita olinkin instagramin puolelta katsonut. Meidän retken opas kertoi ennen lähtöä hieman yrityksen toiminnasta ja valkohaista. Tämän jälkeen oli hyvinkin turvallinen fiilis ja jännitys vaihtui innostukseen. Ja tietenkin toiveeseen, että niitä haita päästäisiin näkemään. Täytyy muistaa, että ne ovat villieläimiä ja aina niitä ei välttämättä näe. Tällä alueella valkohaitakin on kuitenkin paljon, joten suuret mahdollisuudet nähdä.

Me olimme vasta kolmannessa ryhmässä joten ehdittiin katsella meininkiä laivasta. Ryhmiä oli siis yhteensä kolme, häkissä oli kuusi ihmistä kerrallaan. Ensimmäisen ryhmän aikana veneen ympärillä liikkui vain kuparihaita. Niitä näkyi parhaillaan kuusikin yhtäaikaa, kun veneestä katsoi. Toisen ryhmän mennessä häkkiin nähtiin ensimmäinen aivan VALTAVA valkohai! Ja se tuli vauhdilla ja läheltä, heilutti pyrstöään vasten häkkiä (koostevideon ensimmäinen pätkä). ”Big Mamaksi” tätä kutsuivat. Tuli fiilis vau!

Hait houkuteltiin paikalle kalaöljyllä veteen sekoitettuna, jotain pieniä kalan roippeita veteen nakottiin myös, mutta todella pieniä ja vähän. Haita ei siis ruokittu. Narun päässä oli vanha suuri kalanpää, jota veteen heiteltiin, että haita saatiin houkuteltua lähemmäs häkkiä.

Meidän vuoro mennä häkkiin. Paksu märkäpuku oli puettu jo aikaisemmin, vielä maski ja painovyö. Painovyön avulla olisi helpompi päästä sukelluksiin. Tässä vaiheessa vähän jännitti. Vielä kun häkkiin pääsin ja tajusin ettei jalat yllä mihinkään. Jantsu sitten katsoi veden alle, että voin kantapäillä ottaa häkin takaosasta tukea. Tai siis katsoi ettei hait vie multa kantapäitä 😀 Häkissä siis pääsi pintaan kokoajan. Edessä oli keltainen tanko sisäpuolella, josta pidettiin kiinni ja siitä sai vedettyä itsensä pinnan alle, kun kävi käsky ”down, down, down”. Ehdin saada itseni valmiiksi ennen ensimmäisen hain tuloa, se jännitys oli taas vaihtunut innostukseen. Näimme ensin todella ison keihäsrauskun. Ja sitten se tuli, iso valkohai. Fiilis oli aivan sanoinkuvailematon. Niin siistiä! Sitä halusi kokoajan vain lisää. Hait olivat upeita. Omalla tavallaan edelleen pelottavia enkä halua ilman häkkiä moisiin törmätä. Mutta silti kuva siitä verenhimoisesta pedosta kaikkosi. Ne lipuivat rauhallisina ohitse, välillä olivat tarttumassa syöttiin. Välillä niitä ei kiinnostanut syötti ollenkaan. Niinkuin ryhmän vetäjä sanoi ”valkohait ovat väärinymmärrettyjä”, mikä varmasti pitää paikkansa. Näitä ui arvioiden mukaan maailman merissä 3000-5000, mikä on niin valtavalle alueella pieni määrä.

Näimme kuulemma viisi eri valkohaita ja suurin niistä oli 4,5-5m pitkä.

Koostevideota enimmäkseen häkistä kuvattuna 🙂 Taas ollaan yhtä uskomattoman hienoa kokemusta rikkaampia.

– Marjo

Kirjoita kommentti
perjantai, 27 syyskuun, 2019 by

Roadtripillä Etelä-Afrikassa

Kapkaupungissa vietetyn viiden yön jälkeen oli aika alkaa vaihtaa maisemaa. Niinpä vuokrattiin auto ja lähdettiin huristelemaan kohti Hermanusta. Aviksella lisäkuski olisi maksanut paljon. Siispä päädyttiin ratkaisuun, että Jantsu saa ajaa, koko matkan 😀 Mulle sopi hyvin, vasemmanpuoleinen liikenne ja autossa kuskin paikka oikealla. Pelotti alkuun jo kyydissä istuminen! No ei enää, tuntuu jo siltä, että olisin minäkin voinut ajaa. Määränpäänä meillä on Port Elizabeth. Meillä lähtee sieltä lento 6.10. kohti Johannesburgia. Johannesburgissa ei sen koommin aikaa vietetä, mennään vain lentokentän lähellä olevaan hotelliin yöksi ja 7.10. meidän viiden päivän safari starttaa. Mutta palataanpa vielä näihin viimeisiin päiviin.

Rantapolku pingviini paikan vieressä

Jos täällä päin ajelee, pääsee pingviineitä katsomaan toisella alueella huomattavasti halvemmalla kuin Simon’s Townissa. Paikka taisi olla Betty’s Bay. Me kävimme tässä kohtaa rannalla vähän kävelemässä, sisäänpääsy pingviineitä katsomaan taisi olla 25-35ZAR. Maksoimme Simon’s Townissa ainakin kuusinkertaisen hinnan…

Näitä otuksia nähtiin Hermanuksessa paljon

Hermanuksessa vietimme kaksi yötä. Hermanuksesta voi nähdä valaita ihan rannalta käsin. Me ei nähty, liekkö johtuu siitä, että jaksettiin ehkä pari kertaa hetki istuskella katselemassa merelle päin. Hermanus oli miellyttävä pieni kaupunki. Löytyi ihania pieniä ravintoloita ja kahviloita kapeilta kujilta. Etenkin meidän mieleen oli rannan myötäisesti kulkevat kävelypolut! Hermanuksesta varasimme majoituksen ”Hermanus backpackers & budget accommondation”. Huone omalla kylpyhuoneella kustansi noin 37e/yö. Rakennuksessa oli yhteiset olohuone sekä keittiö. Auton sai aidatulle takapihalle. Kehun tätäkin majoitusta. Siisti ja hyvällä sijainnilla 🙂 Keittiötäkin käytettiin, kun tarvii tietenkin budjetti pitää mielessä. Ei voi syödä ihan kokoajan ulkona 😀

Tässä oli meidän majapaikan etupiha, aika ihana!

Tänne suunnalle ei tultu niiden valaiden vuoksi. Vaan valkohaiden! Kävimme siis Gansbaaissa haihäkkisukelluksella. Aivan mieletön kokemus, josta kirjoittelen ihan oman postauksensa.

Valkohaiden kohtaamisen jälkeen ajeltiin maisemareittiä (= 20km aika heikkokuntoista hiekkatietä) Hermanuksen ns. viinitielle. Viinitiloja on tosiaan Hermanuksenkin lähistöllä paljon. Valitsimme yhden ja lähdetiin viininmaistelulle. Päädyttiin Ataraxia tilalle. Todella kaunis paikka ja saimme hyvää palvelua. Viinit ei niin minun makuun olleet, koska vain makea valkoinen menee (parhaillaan yritän opetella kyllä :D). Jantsulle lähti kuitenkin yksi pullo punaista mukaan vaikkei paljoa maistellutkaan.

Tänään jatkettiin ajamista. Eilen illalla just ennen nukkumaan menoa tehtiin päätös mihin ajetaan ja varattiin majoitus 😀 Ajoimme Cape Agulhaksen eli Afrikan eteläisimmän kärjen kautta Swellendamiin. Cape Agulhaksessa Intian valtameri ja Atlantti niin ikään kohtaavat. Kaunista ja karua aluetta, meidän vierailuajankohtana oli todella sumuista. Sielläkin oli polkuja rannan myötäisesti. Ja tapahtui jotain ei ihan joka päiväistä: Jantsu joutui autolla väistämään kilpikonnaa! Se raukka oli lähdössä ylittää tietä (sellaista hiekkatietä) mutta kääntyi sitten takaisin.

Cape Agulhas

Cape Agulhas

Tähän asti ajaessamme on oikeastaan koko matkat näkynyt todella suuret alueet peltoja. Joillain alueilla viiniviljelmiä mutta suuremmalla osalla alueista viljanviljelyä. Osalla pelloista on myös näkynyt laiduntamassa nautoja sekä lampaita.

Swellendamissa majoitumme The View Swellendam B&B:ssä. Ainakin näin ensimmäisen päivän/illan perusteella todella kiva paikka. Tällä hetkellä täällä ei ehkä ole muita vieraita, ainakaan emme ole nähneet. Pihalla on uima-allaskin!  Omistajat asuvat tässä itsekin, ymmärtääkseni vuosi sitten avanneet paikan ja ovat tänne Johannesburgista muuttaneet. Ystävällistä palvelua. Vanha rakennus ja todella kivalla tyylillä remontoitu.

– Marjo

Kirjoita kommentti
perjantai, 27 syyskuun, 2019 by

Fiiliksiä Kapkaupungista

Kapkaupunki on ollut varmasti sellainen helppo ensikosketus Afrikan mantereeseen. Kaupunki tuntuu todella kansainväliseltä ja tietyllä tavalla jopa tutulta. Muutama päivä katseltu ja kierrelty. Täällä on todella paljon erilaista nähtävää. Kaupunki on aivan valtava! Ainakaan me ei olla koettu turvattomuuden tunnetta missään, missä ollaan liikuttu.

Osallistuttiin sunnuntaina City sightseeing Cape Townin järjestämällä retkelle Kapin niemimaalle. Bussilla Cape Pointille matka kesti noin 1,5h. Retken opas oli aivan loistava! Hän otti koko ryhmän mukaan kyselemällä, mistä kukin on ja tietenkin heittämällä vitsiä siihen päälle 🙂 Kertoi bussimatkan yleistä tietoa paikoista sekä myös mielenkiintoisia yksityiskohtia. Cape Pointilla oli aikaa kierrellä noin 1,5-2h. Aikao oli meidän mielestä riittävästi, ehti nähdä huikaisevan hienoja maisemia! Tästä sai sitten valita lähteekö ryhmässä kävelemään Hyväntoivonniemelle vai tuleeko sinne bussilla. Me (ja suurin osa ryhmästä) valittiin tietenkin kävely. Reitti oli edelleen upeilla maisemilla. Tuuli oli kova ja melko kylmä koko tuolla alueella. Kävihän tuuli sentään suoraan Etelämantereelta 😀 Antaa kuvien vielä puhua maisemien puolesta:

Tästä matka jatkui kohti Simon’s townia ja afrikanpingviineitä. Vuonna 1982 alueelle asettui pingviinipariskunta pesimään. Tästä on saanut alueen pingviiniyhdyskunta alkunsa. Nyt pingviineitä pesii alueella noin 3000 suojelutoimien ansiosta. Pingviinit ovat ihmisiin tottuneita. Boulders Beach on tarkalleen ottaen paikka, josta pingviinit löytyvät. Tässä kohtaa tunnettiin vähän tulleemme huijatuiksi. Paikalla oli siis ranta ja sitten paikka, jossa pingviinit ovat. Tietenkin lippu täytyi ostaa ja sehän suositeltiin ostamaan jo bussissa. No näitä pingviineitä oli myös rannalla, jonne pääsi ilmaiseksi. Jos joku tätä tekstiä lukeva paikalle menee niin suosittelen ainakin tsekkaamaan rannan ennen lipun ostamista. Toki pingviineitä oli paljon enemmän siellä alueella, joka niille oli rauhoitettu. Myös ihmisiä oli todella paljon, ihan tungokseksi asti. Ihmiset pääsivät pingviineitä katsomaan puusta tehdyillä kävelysilloilla.

Tästä näkee, millaisen ihmismassan joukosta pingviineitä katsottiin

 

Nämä uivat pingviinit nähtiin rannalta, jolle ole ilmainen sisäänpääsy

Tämän jälkeen bussi ajoi takaisin Kapkaupunkiin. Kävimme Waterfrontissa syömässä (hienosti ja halvasti mäkkärissä) ja käveltiin takaisin guest houselle, ei oltu saatu selvästikään kävellä vielä tarpeeksi. Kilometrejä kertyi aktiivisuusrannekkeen mukaan melkein 16.

Maanataina aamulla ostettiinliput hop-on-hop-off bussiin. Ei oikeastaan tiedetty vielä bussiin hypätessä kello 11, että mitä me oikein tänään haluttais 😀 Table Mountain vai muuta. No järki ratkaisulla tänään muuta, koska liput maksoivat yhteensä 470ZAR (noin 30e) ja Table Mountainille pääsee uberilla alle vitosella. Niinpä hypättiin sinisen linjan bussiin Waterfrontista ja suunnattiin kohti viinitiloja. Näillä hop-on-hop-off busseilla pääsee muutamalle lähellä olevalle viinitilalle helposti. Kävimme kiertelemässä ja katselemassa kaksi eri paikkaa: Groot Constantia ja Eagle’s Nest. Näistä ensimmäinen tila oli todella upea. Ympärillä näkyi paljon viljelmiä ja vanhat rakennukset toivat tunnelmaa. Aivan kuin olisi pompannut ajassa taaksepäin. Viininmaistelusta olisi pitänyt maksaa noin 7e ja ihmisiä oli täälläkin paljon, joten jätimme maistelun toiseen kertaan. Erittäin viihtyisä paikka kuitenkin. Löytyi myös ainakin kaksi ravintolaa. Eagle’s Nest oli paljon pienempi, hieno paikka kuitenkin sekin. Emme päätyneet maistelemaan viinejä kuitenkaan sielläkään. Kolmas paikka, jonne olisi päässyt, oli maanantaisin suljettu.

Hop-on-hop-off bussit olivat varsin hyviä mutta meitä jäi mietityttämään kuinka täynnä ne mahtavat olla, kun turistikausi on kuumimmillaan? Nytkin parilla pysäkillä jouduimme jäädä odottamaan seuraavaa, kun kyytiin ei mahtunut. Ja istuttiin myös kyydissä, kun pysäkiltä kaikki eivät kyytiin sopineet. Aikaa siis saa odotteluun varata.

Jatkettin viinitiloilta vielä matkaa sinisen linjan bussilla rannikolle, Camps Bayhin. Tämä oli selvästi se Kapkaupungin rantalomakohde! Fiilis aivan eri kuin esim Green Pointin alueella, missä me majailemme. Täältä päädyttiin ottamaan iltakävely kotiin, mapsin mukaan noin 8,5km. Koska olihan tänään kävelty aivan liian vähän.

Vielä viimeisenä päivänä Kapkaupungissa päätettiin lähteä valloittamaan Table Mountain! Olin pitänyt tätä vähän sellaisena ”must” juttuna jo ennen reissua. Uberilla kyyti vaelluksen alkuun ei montaa euroa kustantanut. Meille sattui erittäin tuulinen päivä kiipeämiseen, joten ylös menevät hissit olivat suljettuina koko päivän. Toisaalta meidän tuuri, koska ylhäällä oli porukkaa todella vähän. Tietenkin vuori keräsi myös pilviä, joten näkymät eivät olleet aivan parhaimmat. Onneksi saatiin kuitenkin pilvien välissä nauttia henkeäsalpaavista maisemista.

 

 

Vasta matkalla kohti huippua

 

Nähtiin paikallinen ilves! Pikaisen googletuksen perusteella Karakali

Matka edestakaisin (sisältäen ylhäällä vietetyn ajan) kesti meiltä noin neljä tuntia. Matkaa sykemittari mittasi noin 8,5km. Table Mountainin huipulle vie useampi eri tasoinen reitti. Valitsimme sen helpoimman eli reitin nimeltä Platteklip Gorge. Melkoisen kivinen oli tämäkin tie. Ylös mentäessä syke oli sen 1,5h 150-179. Alaspäin tultaessa syke oli matalampi mutta jaloille kyllä raskas. Ainakin meidän mielestä ylöspäin meneminen on useimmiten helpompaa 😀 Maisemista nauttii kuitenkin enemmän silloin, kun on nähnyt vaivaa niiden eteen.

Täys kymppi täytyy antaa ravintolalle The Hutcher Shop & Grill (sijainti Green Pointilla Kapkaupungissa). Jantsun tilaama pihvi oli täydellinen, minun tilaama lohisalaatti oli ehkä paras, minkä olen koskaan syönyt. Lisäksi löytyi toinen valkoviini koskaan, josta oikeasti tykkäsin ja palvelu oli erinomaista (y)

Huomenna hyvästelemme Kapkaupungin ja jatkamme matkaa näillä näkymin Hermanukseen!

– Marjo

2 kommenttia
tiistai, 24 syyskuun, 2019 by

Meidän matka maailman ympäri alkoi!

 

Tänä aamuna saavuttiin maailmanympärimatkan ensimmäiseen kohteeseen: Etelä-Afrikkaan, Kapkaupunkiin.

Lähtöfiilikset olivat poikkeukselliset verrattuna yleensä reissuun lähdettäessä. Yleensä on vain innoissaan, kun tietää ajan olevan niin lyhyt. Nyt jo jonkin aikaa ennen lähtöä fiilikset on olleet hyvin ristiriitaiset. On ollut itkusta ja ahdistuksesta innostukseen ja jännitykseen. Tiesin, että lähtö tulee olemaan vaikea. Ystäville, perheelle ja koirille heipat eivät olleet ihan helpoimmasta päästä. Tiesin kuitenkin, että kun reissuun pääsee nämä haikeuden fiilikset helpottuvat vaikka ikävähän varmasti tulee. Ensimmäistä kertaa itkin lentokoneessa. Tämän itkun jälkeen toki olo helpotti ja vaihtui siihen innostukseen, onneksi! Luulen kuitenkin, ettei tässä ihan vielä ole kuitenkaan sisäistänyt kuinka pitkään oikeasti ollaan reissun päällä. Tai no, kaikkihan on suhteellista 🙂

Itkusilmä lentokoneessa Nooran ihanan vihon ja kirjeen kanssa

Tällä reissulla ei tule olemaan niin kovaa painetta suorittaa kaikkea kokoajan, koska meillä on aikaa. Sitä todellakin on. Tässä mä pienessä flunssassa avasin koneen guest housemme parvekkeella Jantsun kuunnellessa äänikirjaa. Meidän majapaikka on ainakin kaksi seuraavaa yötä Anchor Bay Guest House ja tykätään tästä kyllä todella paljon. Täytyy kysyä voidaanko jatkaa varausta vielä muutamalla yöllä. Tää sijaitsee Green Pointilla ja kuulemma turvallista aluetta. Todella ystävällistä ja henkilökohtaista asiakaspalvelua paikan omistajalta(?). Täällä on ehkä neljä huonetta ja sitten yhteinen oleskelutila ja iso parveke. Talo tarjosi sekä valkoista että punaista viiniä pullolliset 😀

Yritetään ottaa iisisti ainakin pari päivää, että tämä flunssa helpottaisi. Käytiin kävelemässä tässä lähialueella ja rannalla. Katselimme vähän aamupala paikkaa valmiiksi, käytiin syömässä guest housen omistajan suosittelemassa pihviravintolassa (The Hussar Grill) ja kaupan kautta tän hetkiseen ”kotiin”. Kaupassa oli vaikka kuin paljon gluteenittomiakin tuotteita. Tää Green Pointin ja Sea Pointin alue Kapkaupungissa on kyllä nättiä, etenkin rannalla kulkeva kävelytie. Hieman viileähän täällä vielä tähän aikaan vuodesta etenkin rannalla on, tuuli on sen verran viileä. Tänään ollut noi 20 astetta lämmintä.

Kaikki kuvassa näkyvä tippeineen noin 23e. Ei nyt ehkä joka päivä passaa ihan näin kuitenkaan syödä 🙂

Huomiselle lupasi vesisadetta, joten ei mitään paineita. Nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa. Pitkä matkustaminen (Kuopiosta Kapkaupunkiin noin 24h) ja huonot unet lentokoneessa, joten univelkaa on! Katsotaan jos vaikka Waterfrontille päästäisiin katselemaan ostoskeskusta. Huomenna ehtiikin sitten tehdä muita tarkempia suunnitelmia tänne Etelä-Afrikkaan. 6.10. meidän pitää lentää Johannesburgiin, koska kauan odotettu viiden päivän safari starttaa 7.10. maanantaina. Sinne asti on siis aikaa nähdä muita paikkoja.

 

– Marjo

2 kommenttia
perjantai, 20 syyskuun, 2019 by