Elokuun alussa teimme vajaan viikon road tripin länsirannikkoa pitkin pohjoiseen, koluten matkalla niin Pohjanmaan, Oulun seudun kuin Rovaniemenkin nähtävyyksiä. Vaikka emme tällä kertaa tämän pohjoisemmaksi ehtineet, teimme Rovaniemeltä käsin pienen päiväretken myös Napapiirin pohjoispuolelle Pyhä-Luoston kansallispuistossa sijaitsevalle Lampivaaralle. Ajatuksena oli alunperin etsiä jokin mukava päiväpatikkakohde Rovaniemen nurkilta, mutta kuultuani Lampivaaralla sijaitsevasta ametistikaivoksesta, en saanut kohdetta enää mielestäni. Kun selvisi, että kaivos sijaitsee keskellä kansallispuistoa, oli päätös päiväretkikohteesta sinetöity – Lampivaarassa yhdistyy juuri passelisti erikoinen elämyskohde ja parin kilometrin patikkaretki Lapin luonnossa.

Kestävän kehityksen matkakohde keskellä kansallispuistoa

---

Lampivaaran ametistikaivokselle ajelee Rovaniemen keskustasta aika tarkalleen puolitoista tuntia. Maisema vaihtuu juuri tällä reilun sadan kilometrin pätkällä selvästi aiempaa mäkisemmäksi ja ympäristö alkaa muistuttamaan enemmän Lappia. Myös poroja puskee tielle milloin minkäkin puun ja mutkan takaa, joten niiden kanssa saa olla tarkkana. Auto jätetään muutaman kilometrin päähän kaivoksesta Ukkoluoston pysäköintialueelle, josta on vielä 2,5km kävelymatka tunturin laella sijaitsevaan kohteeseen.

Lampivaaran kaivos sijaitsee tosiaan kansallispuiston alueella, mikä ainakin minusta tuntui alkuun oudolta ajatukselta, sillä kaivoksia ei yleensä tunneta varsinaisesti luontoarvojen puolestapuhujina. Ametistilla ei kuitenkaan ole niin suurta kaupallista arvoa, että sitä kannattaisi kaivella täältä koneellisesti ja myydä raaka-aineeksi, joten kaivostoiminta perustuu täysin käsityöhön. Kaivos onkin palkittu kestävän kehityksen matkakohteena. Lisäksi se on maailman ainoita yleisölle avoimia jalokivikaivoksia.

Ikivanhan jalokiven erikoiset taikavoimat

---

Kaivoskierros alkaa kahvion luota, josta saa ostettua liput joko suomen- tai englanninkieliselle opastukselle. Pienenä vinkkinä kuitenkin, että jos englanti yhtään sujuu, voi tämän ryhmän mukana päästä vähemmän ruuhkaiselle kierrokselle kuin suomenkielisen opastuksen kanssa, ainakin näin matkailurajoitusten ollessa vielä osin voimassa. Kierroksen aluksi kahviolta kiivetään pitkää portaikkoa pitkin tunturin laelle. Tyypillinen mielikuva maanalaisesta kaivoksesta kannattaakin tässä kohtaa unohtaa, sillä kaivos aukeaa tunturin laella laajana louhikkona.

Ennen kuin pääsemme tutustumaan kaivokseen lähemmin ja etsimään omaa ametistia, opas kertoo ametistien syntyhistoriasta ja louhimisesta sekä kiviin liitetyistä moninaisista uskomuksista. Ametistin muodostuminen ei ole ihan pikkujuttu, sillä jalokiveä muodostuu syvällä vuorten uumenissa vain 1 cm miljoonassa vuodessa. Tänään Lampivaaran laelta löytyvät ametistit ovat siis syntyneet miljoonia vuosia sitten tällä paikalla sijainneen vuoriston juurissa, mutta eroosion myötä korkeat vuoret ovat kuluneet mataliksi tuntureiksi ja ametistit paljastuneet maan pinnalle, josta niitä on helppo louhia pääasiassa ihan käsipelillä. Ametistiin liitetyistä uskomuksista mieleenpainuvin puolestaan liittyy jalokiven väitettyyn kykyyn suojella kantajaansa päihtymiseltä. Ei muuta kuin ametisti taskuun ja Rovaniemen yöelämään siis?

Hakku käteen ja kaivamaan

---

Tietoiskun jälkeen päästään itse asiaan, eli etsimään sitä ihka omaa ametistia. Kaivoskierroksen hintaan sisältyy lupa ottaa alueelta mukaan yksi ametistikivi, joka mahtuu suljetun nyrkin sisään. Jos alueelta löytää isomman murikan tai useampia hienoja ametisteja, saa nekin toki mukaansa lisämaksusta. Kyseessä kun on loppujen lopuksi valtausalue, jolta ei ilman esiintymän omistajan lupaa sovi viedä jalokiviä mukanaan.

Suosittelen ottamaan mukaan esim. retkeilyyn tarkoitetun istuinalustan polvien alle, sillä louhikossa kököttäminen käy ilman sitä äkkiä tuskalliseksi. Myös esim. puutarhahanskat ovat hyvä kaveri kaivuuhommissa. Alkuun ametistien tunnistaminen hiekan ja muiden kvartsikivien seasta tuntuu vaikealta, mutta oppaan osoitettua kaivamastani kivimassasta muutamaa ametistia, on niitä sen jälkeen helpompi bongata omasta pikku kaivauksesta. Tässä vaiheessa todettakoon, että ametistien etsiminen on hitsin koukuttavaa puuhaa! Kaiveluaika on kuitenkin rajattu noin 20 minuuttiin, jotta seuraavakin ryhmä pääsee omalla vuorollaan etsimään.

Ja sieltä niitä ametisteja alkoi kuin alkoihin nousemaan. Omat löytöni jäivät melko vaatimattomiksi, noin sormenpään kokoisiksi kiviksi, kun taas viereisestä kuopasta nousi selvästi isompia ametisteja. Mukaan valitsemani kivi sai kuitenkin kehuja tasaisesta väristään, jota kuulemma arvostetaan korukivien maailmassa. Kauniiden ametistien lisäksi kaivuuhommien ohella ehti ihastelemaan myös upeita maisemia, jotka levittäytyivät tunturin ympärillä.

Ametistinmetsästys on kaiken ikäisten hupia

---

Vierailu ametistikaivoksella oli mieleenpainuva ja erikoinen elämys, jota varten kannatti ehdottomasti tulla paikalle Rovaniemeltä käsin. Minua kuitenkin hieman huvitti, kun kaivoksen lipunmyyjä kysyi mukanamme olevien lasten määrää ostaessani lippuja kahdelle aikuiselle. Ehkä tänne sitten tulevat pääasiassa lapsiperheet, mutta itse ainakin innostuin kovasti etsintätuokiosta ja tutustumisesta ametistikaivokseen ihan aikuisenakin.

Kaivos ei suinkaan ole vain kesäajan aktiviteetti, vaan paikalle pääsee pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta lähes ympäri vuoden. Talvea varten kaivoksella on katettu alue, jossa ametisteja pääsee kaivamaan myös lumisen kauden aikana, joskin ymmärrettävästi hieman rajatummalta alueelta kuin kesäisin. Kaivosalueen pinta kuitenkin myllätään pienellä kaivurilla uuden sesongin aluksi, joten pieneltäkään alueelta ametistit eivät pääse loppumaan ihan tuosta vain.

Lisätietoa mm. tarkemmista aukioloajoista ja hinnoista löytyy ametistikaivoksen sivuilta.

---

Psst! Voit seurata blogia myös Instagramissa (@seikkailumielellablogi), jonne päivitän aina tuoreimmat kuvat ja kuulumiset tien päältä.