Reissatessani viime kesänä sattuneesta syystä lähinnä kotimaassa, silmäni avautuivat vihdoin kunnolla sille, millaisia vähemmän tunnettuja helmiä ihan lähinurkiltakin on mahdollista löytää. Tampereen kupeessa Pälkäneellä sijaitsevassa Laitikkalan Makukylässä minun piti itse asiassa vierailla jo viime vuonna, mutta visiitti siirtyi aina vain pidemmälle suunnitelmien muuttuessa ja toteutui lopulta vasta tänä kesänä. Pitkä odotus kuitenkin kannatti, sillä päiväretki lähiruoan äärelle Pälkäneen maaseudulle kruunasi tämän alkukesän viikonlopun.

Laitikkalan Makukylä kokoaa yhteen Pälkäneellä toimivia pientuottajia ja tarjoaa matkailijalle mahdollisuuden tutustua samalla kertaa niin viinitilan, juustolan, lihajalostamon kuin perinteisen marjatilankin tuotteisiin. Etenkin tuo viinitila oli herättänyt kiinnostukseni vierailtuani edellisenä kesänä Hollolassa Ainoa Winerylla, jonka viinejä maistettuani epäluuloinen asenteeni kotimaisia marjaviinejä kohtaan karisi kertaheitolla. Eipä siis muuta kuin auton nokka kohti Laitikkalaa.

Tilaviinin lähteillä Rönnvikin viinitilalla

---

Kesälauantain lähiruokakierros starttasi Rönnvikin viinitilalta, joka on lajissaan Suomen vanhimpia, sillä täällä on valmistettu tilaviinejä siitä asti kun se on Suomessa ollut sallittua, eli vuodesta 1995. Rönnvikin tilan historia ulottuu kuitenkin huomattavasti kauemmas kuin viininvalmistuksen alkuaikoihin ja paikka on ollut saman Rönnin suvun hoidossa jo kaikkiaan yli 150 vuoden ajan.

Viinitilan pihapiiri on tunnelmallinen kuin mikä ja etenkin villiviinin peittämä myymälärakennus hakee idyllisyydessä vertaistaan. Myymälästä löytyy kattava valikoima tilan tuotteita, joihin lukeutuvat lukuisten erilaisten viinien lisäksi myös pienemmässä määrin panimotuotteet sekä miedot hiilihapotetut juomat. Jos joku miettii, miten viinin myyminen Suomessa onnistuu ilman Alkon välikäsiä, niin alle 13-prosenttiset tilaviinit muodostavat poikkeuksen, kunhan myynti tapahtuu tuotantotilojen läheisyydessä.

Viinimyymälän lisäksi Rönnvikin tilalla toimii myös bistrotyyppinen ravintola, jonka tarjonnan testaaminen jäi kuitenkin seuraavaan kertaan, sillä seuraavan kohteen lounasmahdollisuudet kiehtoivat minua hieman enemmän. Jos sattuu olemaan liikkeellä muuten kuin auton ratissa, voisi bistrossa maistella myös tilan viinivalikoimaa. Lisäksi viininvalmistuksen saloihin pääsee perehtymään hieman syvällisemmin myös pienessä näyttelyssä, joka on koottu piharakennukseen ravintolan edustalle.

Suttisen tila ja visiitti maaseutumyymälässä

---

Päivän seuraavana kohteena oli vuorossa Suttisen tila, jonka pihapiirissä pääsee saman tien perinteisen maatilan tunnelmaan. Täällä suuntasimme ensimmäiseksi syömään, sillä olin kuullut hämmentävän paljon kehuja tilan pihaan pystytetyn burgerkärryn tarjoiluista. Valikoima on pieni, mikä lupailee yleensä hyvää: tarjolla on yksi lihaburger ja yksi kasvisburger, sekä jonkinlaisia wrappeja. Lihaburger näytti edustavan melko perinteistä linjaa, mutta kasvisburgerin ”pihvinä” puolestaan oli paksu siivu munakoisoa, jonka päällä lepäsi ainakin yhtä paksu viipale läheisen Heikkilän juustolan savujuustoa. Tämä oli niin hyvä yhdistelmä, että saatan kokeilla joskus kotonakin. Lähiruokaretkellä kun ollaan, burgeri nautittiin tietysti Suttisen tilan oman marjalimonadin kera.

Suttisen päätuotteita ovat marjat ja vihannekset, mutta tilan myymälässä edustettuina ovat kattavasti myös muut lähiseudun pientuottajat, kuten Heikkilän juustola, jolla ei ole omaa myymälää. Myymälän alakerta on varattu ruokatuotteille ja yläkerrassa puolestaan on valikoima erilaisia käsitöitä ja taidetuotteita. Varsin potentiaalinen ostospaikka esimerkiksi persoonallisia lahjatuotteita etsivälle.

Tilan pihapiiri on niin viihtyisä, että tänne jäi mielellään istumaan ja nauttimaan kesäpäivästä hieman pidemmäksikin aikaa. Pihan perällä asustelee myös muutama kani, lampaita ja poneja (vai olivatkohan ne minihevosia?), joita etenkin paikalla olleet lapsiperheet tuntuivat ilolla ihmettelevän. Lampaat olivat kuulemma saapuneet pihaan vasta samana päivänä, joten niilläkin riitti uudessa ympäristössään vielä ihmettelemistä.

Paluumatkalla kohti kotia teimme vielä yhden pysähdyksen Makukylän puolella, sillä Katajan lihan pyörittämä maaseutumyymälä Kesänmaku osui vielä sopivasti matkan varrelle. Oikeastaan kaikki tämän päivän kohteet sijaitsevat pitkälti saman tien varrella, joten paikasta toiseen on helppo suunnistaa. Kesänmakua voisi ehkä kuvailla sanoilla perinteinen ja konstailematon, sillä myymälä koostui pitkälti lihatiskistä ja sekalaista muuta elintarviketta ja tavaraa myyvästä osastosta.

Kotimatkan nähtävyyskierros rauniokirkolla

---

Pälkäneellä kun olimme, käytin tilaisuuden hyväksi käväistä vielä kotimatkalla nähtävyydellä, jota olen katsellut auton ikkunasta lukuisia kertoja. Pälkäneen rauniokirkko on huomiota herättävä näky ihan Lahdentien varressa, mutta en muista ainakaan aikuisiällä koskaan käyneeni paikalla, joten nyt oli hyvä hetki korjata tilanne. Noin vuonna 1500 valmistunut kirkko koki kovia myrskyssä joulukuussa 1890, jolloin sen katto romahti, jättäen jäljelle vain harmaat kiviseinät. Tunnelmallinen paikka on kuitenkin edelleen kirkollisessa käytössä vaikkapa Suomen kesäsään oikkuja pelkäämättömille hääpareille.

---

Laitikkalan Makukylä on ennen kaikkea kesäkohde ja näin kesä-heinäkuun aikaan lieneekin paras aika vierailla paikalla, sillä tilat ja myymälät ovat avoinna niin arkisin kuin viikonloppuisinkin. Tarkemmat paikkakohtaiset aukioloajat on hyvä tarkistaa kunkin kohteen omilta sivuilta, jotka on listattu kootusti Laitikkalan Makykylän nettisivuilla.

Tiedätkö vastaavia kohteita muualta päin Suomea? Vinkkaa kommenteissa, niin saadaan paikat kartalle ja pientuottajat esille 🙂

---

Psst! Voit seurata blogia myös Instagramissa (@seikkailumielellablogi), jonne päivitän aina tuoreimmat kuvat ja kuulumiset tien päältä.