Kahden kuukauden hiljaiselo täällä blogissa kuvaa hyvin sitä pysähtyneisyyttä, jota olen matkailun suhteen kokenut viime syksystä asti. Varmaan juurikin tästä pitkästä tauosta johtuen olinkin ihan innosta piukeana, kun suuntasimme näin toukokuussa vihdoin vuoden ensimmäiselle reissulle! Kohde valikoitui niin läheltä, että tätä matkaa voisi melkein jo kutsua staycationiksi – noin 50 kilometrin päässä Tampereelta sijaitseva Sastamala on vielä kotoisasti Pirkanmaan rajojen sisällä. Rimani ei liene pitkän reissutauon jälkeen kovin korkealla, mutta olin siitä huolimatta itsekin yllättynyt, miten kivan viikonlopun Sastamalassa sai pienillä puitteilla kasaan. Ehkä pitäisi jatkossa katsoa muitakin lähiseudun paikkakuntia hieman vähemmän kriittisellä silmällä?
En ihmettele, jos et ole ennen kuullutkaan koko paikasta, sillä Sastamala ei varsinaisesti vastaa mielikuvaa trendikkäästä kaupunkikohteesta. Vaikka kyseessä on kohtalaisen pieni, noin 24 000 asukkaan kaupunki, löytyy paikkakunnasta kuitenkin yllättävän paljon matkailupotentiaalia. Tämän reissun myötä olen vieraillut Sastamalassa kuluneen vuoden sisällä jopa kolmesti – kaikki alkoi viime kesän puutelttailusta ja talvella palasin samoille nurkille patikoimaan Ritajärven luonnonsuojelualueelle. Nyt kolmannella kerralla reissun teemana olivat kulttuuri, ruoka ja hotellihemmottelu – ihan niin kuin kunnon kaupunkilomalla kuuluukin.
Sastamalan salainen helmi – Putiikkihotelli Pyynpesä
Koko ajatus viikonloppureissusta Sastamalaan alkoi oikeastaan yhdestä hotellista, johon olin ihastunut paikasta näkemieni kuvien perusteella. Tutkailin jonkin aikaa sitten tamperelaisen Pyymäen Oma -kahvilan sivuilta brunssitarjontaa, kun huomasin saman omistajan ylläpitävän myös putiikkihotellia Sastamalassa, aivan kaupungin torin laidalla. Minun ei tarvinut nähdä kuin pari kuvaa Putiikkihotelli Pyynpesän sviitistä, kun pistin jo huonevarausta menemään.
Saunalla, kylpyammeella ja parvekkeella varustettu sviitti on hotellin kuudesta huoneesta suurin ja kallein, mikä Sastamalan hintaluokassa tarkoitti noin 150 euroa yöltä. Sviitti oli tällaiselle reissulle nappi valinta, koska pikkukaupunkien tapaan Sastamalassa ei iltaisin tapahdu juurikaan mitään, jolloin lauantai-illan aktiviteetiksi sopi mainiosti saunominen ja kylpeminen oman huoneen rauhassa. Katselimme parvekkeelta saunasta vilvoitellessamme tyhjiä katuja, joita elävöittivät lähinnä satunnaisten mopojen pärinä.
Hotellin alakerrassa sijaitsee Pyymäen Konditoria, jossa arkisin ja lauantaisin tarjoillaan myös hotellin aamiainen. Sunnuntaisin konditoria on suljettu, joten aamupala löytyi valmiina huoneen jääkaapista. Hotellissa ei ole omaa vastaanottoa, vaan sisäänkirjautuminen tapahtuu kontaktittomasti numerolukon ja nimilapulla varustetun avaimen muodossa, mikä sopi näin korona-aikana tietysti hyvin.
Museo Pukstaavi on kirjan koti
Kun majoitus oli lyöty lukkoon, täytyi kaupunkilomalle keksiä vielä sopivaa tekemistä. Sastamalan luontokohteet olivat edellisillä reissuilla tulleet jo riittävän tutuiksi, joten tällä kertaa oli aika keskittyä kulttuuriin ja ruokaan. Suomen kirjapääkaupungiksi itsensä brändännyt Sastamala tarjoilee kulttuurin saralla erityisesti kirjallisuusteemaan sopivia kohteita, joihin lukeutuvat mm. Herra Hakkaraisen talo ja Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi. Ensiksi mainittu on käsittääkseni enemmänkin lapsille suunnattu leikkikohde, joten Pukstaavi kuulosti näistä vaihtoehdoista houkuttelevammalta. Kohteet sijaitsevat vierekkäin, joten halutessaan samalle reissulle on kyllä helppo yhdistää kummatkin.
Pukstaavi sijaitsee hurmaavassa, vuonna 1920 valmistuneessa talossa, jonka apteekkari Bäckman rakennutti asuin- ja liiketiloiksi itselleen ja perheelleen. Museoon noustaan talon sisätiloissa upeaa portaikkoa pitkin, jonka ylätasanteella on pieni sopukka runojen kuuntelua varten – nimenomaan kuuntelua, sillä haluamansa runon pääsee kuulemaan tilassa olevan laitteen lausumana. Tänne minäkin istahdin hetkeksi rauhoittumaan Eino Leinon runonsäkeiden parissa.
Pukstaavin päänäyttely avaa museon teeman mukaisesti suomalaisen kirjan historiaa 500 vuoden ajalta. Kirjan historiaa on pyritty tuomaan esiin elävästi ja kiinnostavasti ihmisten kautta, joiden elämään kirjat ovat eri aikakausina kuuluneet eri tavoin. Esillä oleviin kirjoihin ja moniin muihin näyttelyn osiin saa luvan kanssa koskea, mikä kaikenlaisten pöpöjen osalta hieman arvelutti, mutta museon kosketuspinnat puhdistetaan kuulemma säännöllisesti ja koko vierailumme aikana paikalle ei vieläpä osunut ketään muita. Tutkailin mm. Pukstaavin kirjastosta löytämääni 50-luvun psykologian kirjaa, jonka teoriat ihmisen käyttäytymisestä herättivät alan ammattilaisessa paikoin kauhun sekaista hilpeyttä.
Pukstaavin yhteydessä sijaitsee myös kahvila, jonka valikoimaan kuuluvat mm. Apteekkari Bäckmanin nimeä kantavat ja paikan päällä Sastamalassa valmistetut limonaadit. Museokierroksen jälkeen punaherukkalimppari maistui auringonpaisteessa talon pienellä ulkoterassilla.
Muita vierailukohteita Sastamalassa:
Sastamalan seudun museo
Herra Hakkaraisen talo
Ritajärven luonnonsuojelualue
Vatsalle täytettä Funkkistalosta
Aivan Pukstaavin vieressä sijaitsee toinen talokaunokainen, joka tunnetaan nimellä Funkkistalo. Talossa on sen historian aikana, eli vuodesta 1938 alkaen toiminut ainakin kumikauppa, hammaslääkäri ja alkoholiliike, mutta nykyään sen kaareva, valkoinen julkisivu kätkee sisäänsä ravintolan ja taidegallerian. Museokierroksen jälkeen tänne oli kätevää pistäytyä myöhäiselle lounaalle, jonka pääsi lämpimänä kesäpäivänä nauttimaan talon sisäpihalla sijaitsevalla terassilla.
Matkakumppanini valitsi listalta F-burgerin, joka sai kehuja hyvästä makumaailmastaan, kun taas itse valitsin lämpimän lohibagelin. Ruokaisampien annosten lisäksi listalta löytyy myös tapastyylistä naposteltavaa ja myös kahvilaherkkuja, jotka ovat esillä vitriinissä tiskin luona. Sunnuntaisin Funkkiksessa tarjoillaan myös brunssia. Näin pienessä kaupungissa lienee järkevääkin yhdistellä monenlaista ruoka- ja kahvilatarjontaa saman katon alle.
Ruoan lisäksi Funkkiksen alakerrasta löytyy myös galleriatila, jossa esillä on vaihtuvia taidenäyttelyitä. Minua ihan pikkuisen harmitti, että missasin täällä huhtikuussa päättyneen Marc Chagallin näyttelyn, jonne en koronarajoitusten vuoksi ehtinyt ajoissa. Chagall on kuitenkin seuraavan kerran esillä jo kesäkuusta alkaen melkein naapurissa, eli Art Pappilassa. Ehkä tänne täytyy kesän mittaan tehdä vielä toinen reissu.
Muita hyväksi kehuttuja ruokapaikkoja Sastamalassa:
B15TRO
Tyrvään Pappila
Viimeistään korona on avannut silmät lähimatkailulle
Viikonloppu Sastamalassa oli ihana ja juuri sellainen pieni irtiotto, jota tähän koronan kurittamaan kevääseen kaipasin. Parasta reissussa olivat ehdottomasti rentoutuminen upeassa putiikkihotellissa ja se hippunen lomatunnelmaa, jota tämä aurinkoinen kesäviikonloppu uusissa maisemissa tarjosi. Hieman epäilen, että ilman koronan aiheuttamia matkustusrajoitteita olisin koskaan eksynyt ainakaan yöpymään tänne – jos pandemiasta jotain hyvää on seurannut, niin ainakin matkailijana osaan nyt katsoa entistä tarkemmin myös lähikohteiden potentiaalia. Sastamalaan kannattaa ehdottomasti pistäytyä kertavisiitille, jos näillä suunnilla liikkuu.
Tässä myös linkkivinkki jutussa mainitsemaani puutelttamajoitukseen viime kesältä: Telttailuelämys Sastamalassa – puumajoitus nostaa jalat irti maasta
Psst! Voit seurata blogia myös Instagramissa (@seikkailumielellablogi), jonne päivitän aina tuoreimmat kuvat ja kuulumiset tien päältä.
5 Comments
Ihan totta, meillekin on tullut kyllä joitain kotimaan kohteita matkalistalle, jotka eivät siellä olisi ilman koronaa. Tosin meidän mielestämme Suomesta löytyi todella paljon kiinnostavaa jo ennen koronaakin.
Sastamala on itselleni kyllä varsin tuttu kohde jo lapsuudesta, sillä Ellivuorella tuli lasketeltua säännöllisesti. Nyt kiinnosta erityisesti tuo Ritajärvi, mutta näköjään sieltä löytyy muutakin.
Piti tulla lukemaan tämä kun yhdellä ystävälläni on kesämökki Sastamalassa – en ole kyllä koskaan siellä tullut käyneeksi! Mutta kivan tuntuinen hotelli, selvästikin ja tuota museotakin voisi hyvin harkita, jos sinne päin päätyisi.
Minä seikkailen vieläkin enemmän lähikohteessa, kun käyn Kangasalalla, Nokialla ja Ylöjärvellä. Ei se mitään, Tampesterikin on hiljennyt tylsistyttäväksi pikkukyläksi. Sastamalassa olen käynyt, tietysti, geokätköilemässä ja melkoinen kaupunki se onkin. Silloin kuitenkin oli myöhäissyksy, joten oli off-season. Useat Sastamalan kohteet jäivätkin sen vuoksi näkemättä. Huomaan, että paljon on vielä nähtävää. Pitääkin palata uudestaan.
Tämä oli mielenkiintoinen, sillä olemme suunnitelleet kesälle Sastamalassa käyntiä. Meidän pienin on ihan hulluna Herra Hakkaraiseen ja haluaa käydä Hakkaraisen talolla. Sastamala sattuu meidän matkan varrelle kun ajamme Kokkolasta Turkuun. Kävimme siellä joskus vanhemman lapsen kanssa ja se oli kyllä oikein kiva paikka. Täytyykin miettiä, jos jäisimme tällä kertaa yöksi. Taisimme silloin syödä lounasta siinä Pukstaavin kahvilassa. En tiennyt tuosta Funkkiksesta. Täytyy laittaa tämä muistiin.
Mei olemme poikenneet vuosien (vuosikymmenten) aikana usein Vammalassa, tai siis Sastamalassa. Pyhän Olavin kirkko on kuulunut kesän vierailukhoteisiin jo 1990-luvulta lähtien. Aikanaan, kun lapset olivat pieniä, oli Herra Hakkaraisen talo suosikkipaikkoja. Ja myöhemmin sitten tutuiksi ovat tulleet Pukstaavi, Tyrvään pappila ja Funkis. Mutta koskaan ei kyllä ole tullut mieleen yöpyä Sastamalassa. Ei hassumpi idea!