Suomen suurin matkablogiyhteisö

Alpo Jaakolan patsaspuisto – vieraana Loimaan shamaanin mailla

Kirjoittaessani koostetta reissuvuodesta 2020, huomasin erään kohteen jääneen blogissa kokonaan ilman postausta. Ajellessamme kesällä Fiskarsista kotiin päin Tampereelle, bongasin matkan varrelta kohteen, jota kuvattiin mm. sanoilla ”salaperäinen maailma, jossa luonto ja taide kohtaavat”. Tällaisilla kuvauksilla minut saa helposti kääntämään rattia päätieltä sivummalle. Alpo Jaakolan patsaspuisto onkin kieltämättä yksi niistä Suomen tienvarsien erikoisista nähtävyyksistä, joiden kohdalla pienen jaloittelutuokion pitäminen kannattaa. Paikka on auki vain kesäisin, mutta tässä jo tulevaa kesäkautta ja kotimaan matkoja silmällä pitäen vinkki Loimaan suunnalla reissaaville.


Alpo Jaakola ei ollut minulle ennalta tuttu nimi, vaikka kyseessä on Suomen mittakaavassa varsin tunnettu nykytaiteilija. Vaikka taidemuseot eivät kuuluisikaan omien reissukohteiden top kymppiin, patsaspuistossa vierailu kannattaa silti, sillä paikka on kaukana tavanomaisesta taidekohteesta. Taiteilija Alpo Jaakola hankki 50-luvulla Loimaalta tilkun peltomaata, mutta alkoikin maanviljelyn sijasta kasvattamaan pellolla puita. Puiden katveessa hän työsti omaa taidettaan, joka on hiljalleen vuosikymmenien saatossa sulautunut osaksi pellon paikalle syntynyttä metsämaisemaa. Jaakola myös asui alueella itse rakentamassaan mökissä yli kaksikymmentä vuotta, kunnes hän päätti muuttaa pakoon tonttinsa laidalle rakennetun ysitien melulta ja liian uteliaaksi käyneen yleisön katseilta. Oman onnensa nojaan jääneessä patsaspuistossa luonto sai jättää oman kädenjälkensä veistoksiin, kunnes puisto siirtyi 90-luvulla Jaakolalta Loimaan kaupungille ja se avattiin yleisölle.

Vierailu patsaspuistossa alkaa lyhyellä opastuksella, joka esittelee puiston historiaa ja Alpo Jaakolan elämää. Jaakola oli taiteilijan lisäksi myös jonkin sortin ympäristöaktivisti, jonka syvä luontosuhde ja huoli ympäristön turmeltumisesta on vahvasti läsnä myös hänen patsaspuistonsa hengessä. Ei siis ihmekään, että taitelija on saanut jopa shamanismiin viittaavia lisänimiä.

Myös kierros patsaspuistossa on kuin retki luonnon henkien luokse, sillä niitä metsän siimeksestä pilkottavat, sammalen peittämät patsaat pitkälti muistuttavat. Paikoin nämä luontoon maastoutuvat rakennelmat tuovat mieleen muinaisten temppelien rauniot ja niiden jumalolentoja esittävät patsaat. Sieltä täältä rakennusten seiniltä pilkistää myös kasvoja ja muita maalattuja hahmoja. Osa veistoksista on puolestaan koottu romumetallista ja ne muodostavat räikeän kontrastin ympäröivän maiseman kanssa. Ehkä taiteilija halusi tälläkin viestiä meille jotakin?

Patsaiden lisäksi puiden keskeltä löytyy myös asuinrakennuksia, joiden sisutuksesta saa kuvan, että Jaakola eli varsin askeettista elämää. Paikoin rakennuksissa vallitsee hieman outokin tunnelma, kun seiniltä osuu taiteen ohella silmiin mitä erikoisempia uutisaiheita käsitteleviä lehtileikkeitä. En jäänyt sen tarkemmin analysoimaan, mistä esimerkiksi kissantappajasta kertovassa uutisessa oli kyse. Taiteilijan veistohuoneena toiminut, paikalle alunperin muualta siirretty vanha ruumiinleikkaushuone ei puolestaan herättänyt ollenkaan niin kalseita fiiliksiä, kuin voisi etukäteen kuvitella. Nykyisin rakennuksessa toimii puiston kahvila.

Jaakola olisi halunnut elellä tontillaan rauhassa, mutta patsaat vetivät paikalle uteliasta yleisöä ja omasta rauhasta ei ollut lopulta tietoakaan. Taiteilija pystytti vasta taimikkona kasvaneen metsänsä ja patsaidensa suojaksi aidan ja rakensi kauemmas metsään jopa uuden asuinmökin, jossa hän ajatteli pääsevänsä rauhaan liikenteen melulta. Lopulta oman rauhan kaipuu kuitenkin ajoi hänet muuttamaan pois. Tätä tarinaa vasten patsaspuistossa käyskentely tuntuu aluksi väärältä, mutta opas lohduttaa, että olemme alueella nykyään taiteilijan luvalla, jonka hän antoi luovuttaessaan patsaspuistonsa aikoinaan Loimaan kaupungin haltuun. Patsaspuisto oli luojalleen selvästi tärkeä, mistä kertoo myös se, että taiteilija vaimoineen on haudattu puiston alueelle.

Tällaiset yllättävät, hieman erikoiset pysähdyspaikat Suomen teiden varsilla ovat ihan mun suosikkeja ja tutkailen näitä aina ennalta lähtiessäni autoilemaan hieman pidemmälle taipaleelle. Vastaavien tienvarsikohteiden ystäville suosittelen Ylen Egenland-karttaa, johon on kerätty yli 100 omaperäistä ja ainutlaatuista kohdetta eri puolilta Suomea. Tuolta kartalta bongasin tämän patsaspuistonkin.

Lisätietoa patsaspuistosta ja mm. aukioloajoista löytyy Loimaan kaupungin sivuilta. Puisto aukeaa jälleen kesäkuun alussa ja on avoinna elokuun loppuun. Onko paikka sinulle jo tuttu?

Psst! Voit seurata blogia myös Instagramissa (@seikkailumielellablogi), jonne päivitän aina tuoreimmat kuvat ja kuulumiset tien päältä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 14 maaliskuun, 2021 at 13:25

    Me listattiin helmikuussa kohteita Suomesta, joissa olisi kiva päästä käymään: https://www.matkallamissamilloinkin.com/naihin-kohteisiin-haluamme-matkustaa-suomessa/

    Kohdassa 3. mainitsimme Parikkalan patsaspuiston, erityisesti Vaasassa olevan Edvininpolun innoittamana. Pari viikkoa myöhemmin sitten kävimmekin tuolla Parikkalan patsaspuistossa. Vaikka kummassakin noissa on kyse ITE-taiteesta, niin paljon niissä näyttäisi olevan samankaltaisuutta tuon Alpo Jaakolan patsaspuiston kanssa. Mukavaa olisi sielläkin käydä.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä lauantai, 20 maaliskuun, 2021 at 23:08

      Täytyypä kurkata teidän postaus! Melkein nolottaa myöntää, etten ole tuolla Edvininpolulla käynyt, vaikka olen jopa hetken aikaa Vaasassa asunutkin. Varmasti täytyy käydä asia vielä jollain visiitillä korjaamassa!

  • Reply Terhi tiistai, 16 maaliskuun, 2021 at 13:48

    ITE-taiteilijat kiinnostavat kyllä ja tuollakin olen käynyt jo 90-luvulla. Tosin näyttää vähän enemmän sammaloituneelta. Mielenkiintoinen tuo ”egenland”-lista, nuo Lounais-Suomen kohteet ovat tuttuja, mutta pohjoisempana löytyy vaikka mitä.

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista lauantai, 20 maaliskuun, 2021 at 19:18

    En tiennytkään tällaisesta patsaspuistosta. Jännä nähdä, miten luonto muovailee sammaleillaan töitä lisää. Tuli vähän mieleen Parikkalassa Etelä-Karjalassa oleva patsaspuisto, joka on täynnä ihmeellisiä ja jopa vähän spookeja hahmoja. Suosittelen, jos noilla nurkilla joskus liikuskelet.

  • Leave a Reply