Suomen suurin matkablogiyhteisö

Valloittava Örö – luonnon kauneutta ja linnoitushistoriaa Saaristomerellä

”Jotenkin olin aiemmin mieltänyt rannikon ja saariston kohteet vain kesäajan jutuiksi. Kukaan ei vain ollut tohtinut kertoa minulle ruskan värjäämistä rannoista, syystuulien kohottamista aalloista ja kirpeän kuulaista päivistä, jotka tekevät ainakin Öröstä ihan hitsin viehättävän syyskohteen.”

Näin kirjoitin Instagramin kuvatekstiin vietettyäni Öröllä vasta muutaman tunnin syyslomani alkumetreillä. Olin vähän pakon sanelemana joutunut etsimään syyslomakohteen tänä vuonna Suomesta ja päätynyt raivokkaan googlettamisen ja vaihtoehtojen vertailun tuloksena keskelle Saaristomerta, pienelle saarelle, jolla oli hassun kuuloinen nimi: Örö. Vielä venematkalla kohteeseen olin hieman skeptinen valintani suhteen, sillä tunnetaanhan saaristo ennen kaikkea kesäkohteena ja nyt oltiin sentään jo puolivälissä lokakuuta. Paikan päällä mieleni muuttui kuitenkin nopeasti ja hurmaannuin Örön karusta kauneudesta, vieraanvaraisuudesta ja kiehtovasta historiasta kertaheitolla.

Linnoitettu luontokohde


Örö sijaitsee Kemiönsaaren edustalla Turun saaristossa ja on tätä nykyä osa Saaristomeren kansallispuistoa. Aiemmin Örö tunnettiin kuitenkin luontoarvojen sijasta jostain aivan muusta, nimittäin yli sadan vuoden ajan saarella oli sotilastoimintaa ja se oli suljettuna yleisöltä aina vuoteen 2015 asti, jolloin alue siirtyi pois Puolustusvoimien omistuksesta. Alunperin Örö linnoitettiin 1900-luvun alussa, kun vielä Venäjän vallan alla ollut Suomi valmistautui ensimmäiseen maailmansotaan ja Örö osoittautui juuri sopivaksi sijoituspaikaksi avomerelle suunnatuille tykeille. Sotien jälkeen Örö toimi varuskuntana ja vielä aivan viime vuosille asti Puolustusvoimien harjoitusalueena. Yli sata vuotta armeijan hallussa on jättänyt saarelle jälkensä tykkien, bunkkereiden ja lukuisten muiden rakennelmien muodossa, joihin tänä päivänä pääsee melko vapaasti tutustumaan.

Örön historia näkyy selvästi myös saaren nimistössä, mikä käy ilmi jo henkilökunnan ottaessa uudet tulijat vastaan satamassa ja ohjatessa retkeilijät kohti kasarmialuetta. Saaren sydän on 12 tuuman kasarmi, joka on saanut nimensä alueella sijaitsevasta 12″ tykkipatterista. Myös alueen patikkareitit on nimetty eri puolille saarta sijoitettujen patterien mukaan – on eteläinen 6″ kierros ja pohjoinen 120mm kierros. Saarta halkovat tiet kantavat nimiä Pitkä Ikävä ja Lyhyt Ikävä, mitkä ilmeisesti kuvastavat niitä pitkin marssineiden sotilaiden tuntoja. Myös rakennusten nimet ovat säilyneet pitkälti alkuperäisinä ja kertovat omaa kieltään saaren entisten asukkien huumorintajusta.

6″ kierros – ensikosketus Örön saaristoluontoon


Vaikka historia on saarella vahvasti läsnä, on Örö silti tänä päivänä ennen kaikkea luontokohde ja luonnon perässä minäkin olin paikalle saapunut. Pitkään suljettuna olleella saarella luonto on saanut elää pitkälti omaa elämäänsä ja vaikka saarella on kokoa vain parisataa hehtaaria, on alueen luonto uskomattoman monimuotoista. Saaren kaksi patikkareittiä kattavat yhdessä lähes koko saaren ja suosittelenkin ehdottamasti tutustumaan molempiin, sillä nämä kaksi reittiä ovat hyvin erilaisia. Pituutta kummallakin on vain viitisen kilometriä, joten ripeä reippailija talsii molemmat läpi päiväretkelläkin. Itse käytin reittien koluamiseen kuitenkin kaksi päivää, sillä pysähdellessäni vähän väliä kuvaamaan ja ihmettelemään ympärilläni levittäytyvää luontoa, vietin kumpaisellakin reitillä aikaa useita tunteja.

Melkein saman tien saarelle saapumisen jälkeen vaihdoimme retkeilyvarusteisiin ja suuntasimme matkakumppanini kanssa Örön eteläiselle, 6″ kierrokselle. Meidät vastaanottanut saaren henkilökunta oli ojentanut käsiimme kartan ja selittänyt saaren reittien keskeiset nähtävyydet ja luontopiirteet, joiden perusteella olimme päättäneet aloittaa 6″ reitistä. Luvassa pitäisi olla upeaa saaristoluontoa, sekä Örön hengen mukaisesti myös bunkkereita, poteroita ja muita puolustusrakennelmia. Peräämme saimme vielä kehotuksen tutustua rohkeasti näihin kohteisiin ja tutkia niitä myös sisäpuolelta, siellä missä kieltokyltit eivät sitä estäneet.

Jo kierroksen alkuvaiheilla totesin itsekseni, että syksy on varsin erinomainen ajankohta vierailla saaristossa. Ehkä olen elänyt tynnyrissä, mutta enpä olisi osannut ajatella, että myös merenrannat voivat värjäytyä upeisiin ruskan sävyihin! Öröllä tämäkin asia minulle paljastui. Saaren eteläisen, 6″ patikointireitin varrella keltaisen ja punaisen sävyissä loistavaa rantakasvillisuutta riitti silmän kantamattomiin ja muutamaa metsäosuutta lukuun ottamatta reitti kulkeekin pitkälti rantakallioiden ja luonnon muovaamien hiekkarantojen lomassa. Reitin varrella maisemasta pilkistää siellä täällä myös bunkkereita, tykkialustoja ja puolustusasemia, joissa riitti etenkin alkumatkasta ihmeteltävää, kun ei tällaisia kohteita kuitenkaan ihan joka päivä tule vastaan.

Tutkaillessani reittiä kartalla, huomasin sen varrella riippusillan. Innostun, mutta samalla palaan muistoissani parin kesän takaiseen Irlannin matkaan, jolloin jalkani melkein tekivät täysstopin keskellä meren yllä killuvaa riippusiltaa. Örön riippusilta osoittautuu onneksi paljon kesymmäksi versioksi, jonka tällainen arkajalkakin uskalsi hyvillä mielin ylittää. Alla ei pauhaa meri, vaan melkein sillan pohjaa hipova pöpelikkö.

Saaren reitit on merkitty kiitettävän hyvin ja eksymistä ei todellakaan tarvitse pelätä. Kartta on hyvä apu lähinnä erilaisten kohteiden tunnistamiseksi ja etäisyyksien hahmottamiseksi, mutta ilmankin sitä näillä reiteillä kyllä pärjää. Vähän väliä vastaan tulee myös infotauluja, joissa kerrotaan juuri kyseisen alueen luonnosta tai puolustushistoriasta. Kun palasimme kierroksen jälkeen takaisin kasarmille, huomasimme viettäneemme reitillä yli kolme tuntia ihmetellen saaren luontoa ja muita kohteita.

120mm kierros – lehmäepisodi ja Örön parhaat maisemat


Seuraavana aamuna oli vuorossa saaren pohjoiskärkeen suuntautuva, 120mm reitti. Halusin varata tällekin kierrokselle reilusti aikaa, joten suuntasimme reitille heti aamupalan jälkeen, jotta ehtisimme varmasti takaisin alkuiltapäivästä lähtevälle yhteysalukselle. Melkein heti reitin alussa eteen tuli portti, joka näytti ensi näkemältä siltä, ettei siitä pitäisi kulkea. Punaiset reittimerkit jatkuivat kuitenkin portin toisella puolen ja portissakin oli vain ystävällinen kehotus sulkea se kulkijan jäljessä. Portista läpi siis ja matka jatkui.

Pohjoinen reitti kulkee aluksi pitkän matkaa metsässä, joten maisema poikkesi melko paljon edellispäivän kierroksesta. Pian maassa alkoi näkyä myös jotain ylimääräistä – kasoja lehmän lantaa, sekä tuoreita sorkan jälkiä. Saarella laiduntaa pieni lauma lehmiä ja olimme ilmeisesti kulkemassa juuri niiden laidunmaan läpi. Hetken kuluttua puiden siimeksestä pilkottaakin karvainen sarvipää ja sen perässä muutaman lehmän kokoinen lauma.

Vaikka kaupunkilaislapsi olenkin, olen kohdannut jokusen lehmän ennenkin ja ne ovat olleet varsin lauhkeita tuttavuuksia. Tämä yksilö seistä tönötti kuitenkin uhmakkaasti keskellä polkua ja otti painokkaita askelia suoraan kohti, muutama metri kerrallaan. Päästä törröttävät sarvet herättivät sen verran kunnioituksen sekaista pelkoa, että annoimme eläimen pitää polkunsa ja luikimme karkuun viereiselle kalliolle. Sieltä minä sitten katselin silmästä silmään tuota karvapäätä, jonka aivoituksista en ottanut tolkkua. Hetken päästä laitumen toiselle laidalle ilmestyi nainen, joka kutsui lehmiä luokseen – ja nehän lähtivät, sarvipäinen johtajansa etunenässä, ja kalliolle ajetut retkeilijät pääsivät jatkamaan matkaansa.

Lehmäepisodin jälkeen matka jatkui kohti saaren pohjoiskärkeä ja kasvillisuus alkoi muuttua metsistä jälleen rantakallioiksi ja -kivikoiksi. Suosittelen ehdottomasti patikoimaan aivan saaren pohjoisimpaan sopukkaan saakka, sillä sieltä avautuu koko saaren upein maisema. Koko komeuden kruunasivat vielä joutsenet, jotka lensivät maiseman halki juuri päästyäni kallioiden laelle. Hetkessä oli aistittavissa melkein jotakin maagista.

Paluumatka pohjoiskärjen länsipuolta pitkin jatkui kivikkoisten luonnonrantojen ja pienten, suojaisten hiekkarantojen ohitse. Myös puolustusrakennelmia näkyi jälleen siellä täällä ja osa maan alle kaivetuista tiloista tuntui suorastaan aavemaisilta, kun taskulampun valossa pimeydestä piirtyi esiin metallisia kerrossänkyjä, joissa oli vielä patjatkin tallella. Jos tämän tyyppinen historia kiinnostaa, Örö on kyllä siihen tutustumiselle unelmakohde.

Hotellimajoitus vanhalla kasarmilla


Ellei ihan kotikulmien luontokohteita lasketa mukaan, aika harvoin olen patikkaretkeltä päässyt lämpimään suihkuun ja hotellin pehmoiseen petiin nukkumaan. Öröllä on tarjolla monenlaista majoitusvaihtoehtoa, joista oma valintani kohdistui Kasarmihotelliin. Historiallisen kasarmirakennuksen tuvat ovat vaihtuneet remontin myötä tyylikkäiksi kahden hengen hotellihuoneiksi, jotka sijaitsevat saaren sydämessä, 12″ kasarmialueella. Hotellia vastapäätä on saaren ravintola, joten sijainti on ruokailuidenkin kannalta varsin optimaalinen. Myös patikointireitit lähtevät vain muutaman sadan metrin päästä hotellilta.

Hotellin huoneet ovat valoisia ja tilavia, mutta vaikka saarella ollaan, merinäköaloja niistä ei valitettavasti ollut tarjolla. Huoneiden varustukseen kuuluu mm. jääkaappi, jonne saa pakattua vaikkapa omat retkieväät tai pientä iltapalaa. Hotelliasukkaiden käytössä on huoneiden lisäksi myös oleskelutila, josta löytyy pieni keittiö. Omiin kokkailuihin ei silti tarvitse välttämättä ryhtyä, sillä Örön ravintolassa on tarjolla niin aamiaista, lounasta kuin illallistakin, jotka kaikki tuli vierailun aika testattua. Tajunnanräjäyttäviin gourmetelämyksiin ravintola ei ehkä yllä, mutta sekä lounas- että illallisbuffetissa tarjotuilla peruspöperöillä vatsansa sai kuitenkin täyteen. Myös kasvissyöjät on buffetissa huomioitu, mikä ei vielä nykyaikanakaan ole kaikkialla aina itsestäänselvyys. Illallisella ruokansa voi valita buffetin sijaan myös listalta.

Saaristo on ehdottomasti syyskohde


Syysretki Öröllä hälvensi ajatukseni siitä, että saaristo olisi vain kesäajan kohde. Erityisesti tällaiseen aktiivisempaan lomailuun lokakuun viileämmät säät sopivat hyvin ja vielä kun kohdalle osui vieläpä täysin sateeton viikonloppu. Muitakin retkeilijöitä saarelle oli saapunut, mutta mitään syyslomaryntäystä ainakaan meidän kohdallemme ei osunut ja suurin osa vierailijoista oli aikuisten pieniä ryhmiä tai pariskuntia ilman lapsia. Örössä voi piipahtaa päiväretkellä tai jäädä yhdeksi tai useammaksi yöksi. Kemiönsaaren Kasnäsistä liikennöivän yhteysaluksen aikataulut löytyvät täältä: Wilson Charter. Lisätietoa saaresta ja sen palveluista löytyy puolestaan osoitteesta visitoro.fi.

Millaisia kokemuksia sinulla on saaristosta sesongin ulkopuolella? Joko Örö on tuttu kohde?


Psst! Voit seurata blogia myös Instagramissa (@seikkailumielellablogi), jonne päivitän aina tuoreimmat kuvat ja kuulumiset tien päältä.

Previous Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, lokakuu 14, 2020 at 20:29

    Örö on tuttu kohde ja nuo molemmat rengasreitit on tullut kuljettua. Hienoja maisemia tuntui molemmat reitit tarjoavan. Vaikka itse kävimme tuolla kesäkuussa, niin uskon kyllä, että syksy on varmasti erinomainen aika vierailla tuolla.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, lokakuu 16, 2020 at 19:46

      Minulle Örö oli ihan tuntematon ennen tätä reissua, mutta toisaalta Tampereelta käsin se onkin hieman syrjässä, eikä ole osunut matkan varrelle aiemmin. En ihmettele, jos tuo on varsinkin kesäisin suosittu kohde 🙂

  • Reply Marinella / KAUKOKAIPUU sunnuntai, lokakuu 18, 2020 at 11:58

    Olipa ihana lukea tämä! Olen nimittäin itse vieraillut vain hyvin pikaisesti Öröllä, enkä tuolla reissulla ehtinyt kulkemaan saaren luontopolkuja. Tuonne pitää ehdottomasti päästä, kun taas ensi kerran saapuu etelään. Ja vielä: sesongin ulkopuolella matkailu on ihanaa! Suosin sitä aina mahdollisuuksien mukaan. 🙂

  • Reply Mari /Kodinvaihtaja sunnuntai, lokakuu 18, 2020 at 16:13

    Minulla on haaveena mennä johonkin pieneen saariston saareen ihan itsekseni. Jurmo on ollut haavepaikka, mutta Örö voisi olla jopa sopivampi – ei niin eristäytynyt.

  • Reply Maarit - niceMatkaaja maanantai, lokakuu 19, 2020 at 17:56

    Suomen saaristo ei ole itselleni juuri lainkaan tuttu, jos ei Helsingin lähisaaria lasketa lukuun. Mutta haaveissa olisi laajentaa reviiriä Turun saaristoon. Olen vain ollut siinä luulossa, että ilman omaa venettä on vaikea päästä asiassa eteenpäin. Mutta ilmeisesti ilmankin pääsee hienoihin paikkoihin, kuten Örön saarelle. Ja sesongin ulkopuolellahan on yleensä paras hetki – ei pelkoa suurista ihmismääristä ja hinnatkin yleensä halvemmat.

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, lokakuu 21, 2020 at 14:23

    Örössa mekin kävimme, taisi olla ihan avajaisvuonna, mutta tietysti kesällä. Jotenkin kun pääosin jo monena vuonna olemme viimeistään loka-marraskuussa vaihtaneet matkojemme suunnan Suomesta poispäin niin en osaa minäkään kuvitella lähteväni Öröhön marraskuussa (ajatuksissani marraskuun sateisiin), mutta ehkä tässä vielä joutuu miettimään asioita uudelleen …

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista keskiviikko, lokakuu 21, 2020 at 21:47

    Ehkä saaristoon pitäisikin mennä syksyllä eikä kesällä. Melkein jo noista kuvista tulee läpi pirtsakka syyssää ja hienot värit. Olipa sulla vaellusseuraa 🙂 Oisin itse varmasti juossut peloissani karkuun.

  • Reply Anne/ Matkahetket perjantai, lokakuu 23, 2020 at 15:40

    Saaristo on kyllä hienoa seutua ja itselleni Örö on uusi tuttavuus. Kiitos siis vinkistä! Tuo majapaikka näyttää myös tosi hyvältä!

  • Reply Eveliina | Korkkarit rinkassa lauantai, lokakuu 24, 2020 at 21:02

    Olipa mielenkiintoinen postaus, sillä samaa kohdetta olen itsekin miettinyt tälle kesälle, mutta sittemmin unohtanut suunnitelmat seuraavalle kesälle. Ei näytä kuitenkaan olevan vielä liian myöhäistä! Minulla olisi jopa sellainen mielikuva, että Turusta saattaisi päästä myös jollain suoralla yhteydellä tuonne, mutten uskalla varmaksi väittää. 🙂

  • Reply INDIVUE lauantai, lokakuu 24, 2020 at 21:12

    Kiva, kun kerroit tästä mielenkiintoisesta suomalaisesta matkakohteesta. Turun saaristo on minulle toistaiseksi tuntematon, mutta nimestään huolimatta Örö vaikutti mukavalta.
    Ei kaukokaipuulla niin väliä, jos Suomestakin löytyy Pitkä ikävä ja Lyhyt ikävä ja veneetönkin voi ne saavuttaa.

  • Reply Terhi lauantai, lokakuu 24, 2020 at 23:03

    Suomen saaret ovat oivallisia syyskohteita, vaikeutena on, että palvelut eivät välttämättä ole enää auki syksyllä. Itse olen käynyt tuolla kesäaikaan ja kulkenut vain toisen reiteistä.

  • Reply Sanna I Seven Seas sunnuntai, lokakuu 25, 2020 at 18:54

    Oih, näyttää ihanalle! Meidän piti tänä kesänä käydä Örössä, mutta venesatama oli täynnä, niin ei lähdetty purjehtimaan sinne ja sitten yritettiin Kasnäsistä lautalla, niin sekin oli täynnä. Kesäaikaan siis ainakin oli todella suosittu, mutta ei tämä syksyaikakaan huonolta näytä. Saaristo on kyllä upeaa!

  • Leave a Reply