Suomen suurin matkablogiyhteisö

Siauliain ristikukkula – päiväretki Liettuan tuhansien ristien mäelle

Sade ropisi auton ikkunoita vasten ja tummat pilvet kerääntyivät pahaenteisesti yllemme, kun oppaamme kurvasi autollaan Latvian rajalta kohti Liettuan yhä kuoppaisemmiksi käyviä teitä. Olimme lähteneet aamulla matkaan Riiasta, josta ajomatkaa oli tähän mennessä kertynyt noin sadan kilometrin verran ja pian saapuisimme kohteeseemme, Šiauliain kaupungin kupeessa sijaitsevalle mäennyppylälle. Täällä, keskellä Liettuan maaseutua sijaitsee kymmenien tuhansien ristien peittämä kukkula, jota kaukaa katsottuna voisi erehtyä luulemaan epätavallisen täyteen ahdetuksi hautausmaaksi. Kukkulassa ei kuitenkaan ole kyse hautapaikasta, vaan ristien taakse kätkeytyy uskonnollisen merkityksen ohella vaikuttava tarina liettualaisten sinnikkyydestä ja periksiantamattomuudesta. Kaiken tämän lisäksi kyseessä on varmasti yksi Baltian erikoisimmista nähtävyyksistä.

Kukkulan historia on tarina surusta ja vastarinnasta


Mikä ihme on saanut liettualaiset kiikuttamaan tuhansia ristejä yhden mäennyppylän päälle? Täyttä varmuutta kukkulan historiasta ei ole, mutta varhaisimmat kirjalliset maininnat risteistä viittaavat 1830-luvulle, jolloin liettualaiset kapinoivat epäonnistuneesti Venäjän keisarikunnan hallintoa vastaan. Perheet alkoivat tuolloin pystyttää kansannousussa kuolleiden läheistensä muistoksi ristejä entiselle linnakukkulalle. Ristien pystyttäminen jatkui seuraavan kapinan yhteydessä 1860-luvulla ja jatkui aina Liettuan neuvostomiehitykseen saakka.

Neuvostovallan aikana tilanne mutkistui. Neuvostomiehittäjät lanasivat mäellä olevat ristit puskutraktoreilla maan tasalle ja yrittivät estää uusien pystyttämisen kaikin keinoin. Liettualaiset kuitenkin jatkoivat sinnikkäästi ristien pystyttämistä aina uudelleen ja uudelleen, ja vähitellen ristikukkulasta muodostuikin alkuperäisen merkityksensä ohella myös symboli väkivallattomalle vastarinnalle. Liettuan itsenäistyttyä uudelleen 1990-luvun alussa ristejä on jälleen saanut tuoda paikalle vapaasti ja tätä vapautta on toden totta hyödynnetty.

Sukellus tuhansien ristien keskelle


Tummien pilvien alla nököttävät ristit näyttävät suorastaan pahaenteisiltä lähestyessäni niiden peittämää kukkulaa. Tien varressa vastaan tulee ensimmäiseksi pari minikokoista puukirkkoa, mutta pian niiden jälkeen maiseman täyttävät tuhannet ja taas tuhannet ristit, joita on valmistettu niin puusta, metallista, kolikoista kuin legopalikoistakin – vaikkakaan viimeksi mainittua en etsinnöistä huolimatta onnistu ristien joukosta löytämään. Ei kyllä ihmekään, koska yksittäisen ristin bongaaminen tästä massasta on kuin etsisi sitä kuuluisaa neulaa heinäsuovasta.

Ristien tarkkaa määrää ei tiedä kukaan. Viimeisimmässä laskelmassa vuodelta 2006 niitä arveltiin olevan 100 000 ja tällä hetkellä määrä on arviolta jotain sadan tuhannen ja puolen miljoonan väliltä. Ristien laskeminen olisikin lähes mahdoton tehtävä, sillä niitä tuodaan paikalle jatkuvasti lisää. Pienimmät niistä ovat muutaman sentin mittaisia krusifikseja, joita on ripusteltu suurempiin risteihin tai kasattu keoiksi niiden juurelle. Suurimmat ristit törröttävät kohti taivasta monen metrin korkeuteen.

Kierrellessäni ristiröykkiöiden seassa saan jatkuvasti varoa, etteivät vaatteeni, laukkuni tai sateenvarjoni tartu jostain törröttävään sakaraan ja kisko mukanaan kokonaista ristien kimppua. Osa risteistä on pelkistettyjä puuristejä, kun taas hienoimmat säihkyvät kullattuina ja tekojalokivillä koristeltuina. Monet risteistä näyttävät identtisiltä, joten pohdin, onkohan paikalla tavallisesti jonkinlainen koju, josta ristejä voi ostaa mäelle pystytettäväksi. Nyt koronan hiljentämänä kesänä paikalla ei ole lisäkseni juuri ketään, joten kojujakaan ei mäen edustalla näy.

Tutkaillessani ristejä tarkemmin huomaan osassa kaiverruksia ja kirjoituksia, joista päätellen ristejä on tuotu paikalle ympäri maailmaa, aina Aasiasta ja Amerikoista saakka. Samaan aikaan paikalle osunut, saksaa puhuva perhe kiinnittää sivummalla juuri omaa ristiään muiden joukkoon ja pari kertaa huomaan risteissä myös suomenkielistä tekstiä. Nykyään mäelle pystytetyt ristit edustavat surun sijasta toivoa, eikä paikalla vallitse lainkaan surumielinen tai apea tunnelma. Tunnelma ei myöskään ole erityisen harras tai uskonnollinen, vaikka ristejä pukkaakin esiin joka puolelta.

Perille omalla autolla tai osana kierrosta


Ristikukkula sijaitsee noin 10 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista, lähes kirjaimellisesti keskellä peltoa. Julkisilla paikalle on hyvin hankalaa päästä, joten varminta on ajella perille autolla tai osallistua opastetulle kierrokselle. Minä ja ystäväni päädyimme johonkin näiden väliltä ja vuokrasimme meille oman oppaan, eli yksityisen päiväretken Riga Travellerin kautta. Normaalisti reissu hoituisi pienryhmäretkenä, mutta koronan vuoksi lähtijät olivat harvassa ja yksityinen retki täten ainoa vaihtoehto, kun meistä kumpaakaan ei houkutellut ajaa itse. Jos Riian kadut alkavat näyttää liiankin tutuilta, ota siis auto alle ja suuntaa rajan yli Šiauliaihin. Mikseipä paikalle ajelisi myös Vilnasta käsin, joskin matkaa kertyy siltä suunnalta noin 100km enemmän.


Psst! Voit seurata blogia myös Instagramissa (@seikkailumielellablogi), jonne päivitän aina tuoreimmat kuvat ja kuulumiset tien päältä.

Previous Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply