Heinäkuisella Latvian reissullani löysin itseni jo toista kertaa vuoden sisään Riiasta. Viime vuonna ensivaikutelmani kaupungista jäi vähän latteaksi, mutta koronan rajoittaessa tuntuvasti kesän matkustusvaihtoehtoja, täällä minä taas olin. Kaupungin perusteellisen kertaamisen sijasta Riika jäi tällä reissulla kuitenkin lähinnä kätevän tukikohdan rooliin ja suuntasin katseeni sen ympäristöön, josta löytyy monia kiehtovia mahdollisuuksia päiväretkelle. Gaujan kansallispuisto on yksi Latvian vaikuttavimpia lajissaan ja vieläpä kätevästi saavutettavissa julkisilla Riiasta käsin. Päiväretki riittää hyvin alueen tärkeimpiin kohteisiin tutustumiseen, joihin kuuluvat muun muassa Baltian suurin luola, linnavuoret ja upea jokilaakso. Päiväretkellä ei kannata myöskään ohittaa somaa Siguldan kaupunkia, josta löytyi sattumalta koko Latvian reissun hurmaavin lounaspaikka.
Sigulda on portti Gaujaan
Gaujan kansallispuisto sijaitsee lähes koko Pohjois-Latvian kattavassa Vidzemen maakunnassa ja levittäytyy kaikkiaan seitsemän kunnan alueelle, mutta Riiasta käsin useimmat suuntaavat sinne juuri Siguldan kautta. Siguldaan kulkee Riiasta suora junayhteys ja matka kestää noin tunnin verran, kustantaen alle kaksi euroa suuntaansa. Etäisyys kaupunkien välillä on vain reilut 50 kilometriä, mutta vanhat dieseljunat ottavat niin sanotusti aikansa ja matkanteko on verkkaista. Liput saa kuitenkin ostettua nykyaikaisesti netistä.
Siguldan asemalta eteenpäin vaihtoehtoja matkantekoon on useampia, riippuen vähän mitä kaikkea haluaa päivän aikana nähdä. Oma päiväretkeni alkoi Turaidan linnalta, jonne matkustin asemalta noin 4 kilometrin matkan taksilla. Linnalta oli kätevää laskeutua kävellen takaisin päin kohti asemaa, ja kun toiseen suuntaan kulki moottorivoimin, ei samaa reittiä tarvinut talsia kahdesti. Paluureitti linnalta kulkee mm. Gutmanalan luolan, Gauja-joen ylittävän köysiradan ja Siguldan keskustan kautta. Linnalle kulkee asemalta myös bussi, mutta sen aikataulut kohtaavat melko huonosti junien kanssa ja vuoroväli on vieläpä yli tunnin mittainen. Moni näytti myös liikkuvan alueella pyörällä, tosin tämän vaihtoehdon kohdalla kannattaa muistaa, että maasto on täällä mäkistä.
Turaidan linna
”Vidzemen Sveitsiksi” kutsutun Siguldan alueen korkeiden mäkien päälle on ollut hyvä rakennella jo muinaisina aikoina linnoja, joista käsin aluetta lähestyvät viholliset bongattiin jo kaukaa. Kansallispuiston alueelta linnoja löytyy useampikin kappale, joista lähimpänä Siguldaa sijaitsevat Turaidan, Krimuldan ja Siguldan linnat. Krimuldan linnasta on jäljellä vain muutama sortunut seinä ja paikalla ei ole metsittyneen raunion lisäksi juuri muuta nähtävää. Turaidan linnaa puolestaan on lähes kauttaaltaan restauroitu ja sen torneista pääsee ihastelemaan ympäröivää kansallispuistoa. Turaidaan liittyy myös surullinen tarina Turaidan ruusuksi kutsutusta tytöstä, jonka hauta löytyy linnan mailta. Jos kuitenkin olet liikkeellä jalan, etkä jaksa patikoida Turaidan linnalle asti, voi kaupungin reunamilla sijaitseva Siguldan linna olla Turaidaa helpompi vaihtoehto.
Turaidan linnan historiaa ulottuu aina 1200-luvulle asti, jolloin linnaa alettiin kalparitariston toimesta rakentamaan. Viime vuosisadan alussa linnasta oli jäljellä lähinnä tornien ja muurien raunioita, mutta 1900-luvun aikana sitä kunnostettiin nykyiseen asuunsa. Tietty autenttisuus uudenkarheista tiiliseinistä tietysti jää hieman uupumaan, mutta alueella olevat näyttelyt ja opasteet avaavat hyvin linnan historiaa ja paikalle kannattaa tulla jo pelkästään tornista aukeavien maisemienkin takia.
Turaidan alueella on lähes mahdotonta vierailla kuulematta tarinaa Turaidan ruususta, nuoresta Maija-tytöstä, joka eli alueella 1600-luvun alussa. Tarinan mukaan Maija oli rakastunut Siguldan linnan puutarhuriin Victoriin ja he suunnittelivat häitä yhdessä. Eräänä päivänä Maija sai Victorilta kirjeen, jossa häntä pyydettiin saapumaan pariskunnan käyttämälle tapaamispaikalle, Gutmanalan luolalle. Luolalla Maijaa odottikin Victorin sijasta sotilas ja aatelismies nimeltä Adam Jakubowski, joka oli huijannut Maijan kirjeen avulla paikalle ja halusi pakottaa kauniin neidon naimisiin kanssaan. Maija suostutteli Adamin ottamaan hänen sijastaan taikahuivin, joka tekisi kantajastaan vahingoittumattoman. Huivin taikavoimia täytyi kuitenkin ensin kokeilla, joten Maija sitoi huivin kaulaansa ja Adam löi häntä – tietenkin kuolettavasti – kirveellä. Kuultuaan surmasta, murtunut Victor hautasi Maijan Turaidan linnan lähelle ja katosi maasta iäksi. Kuinka todenperäinen tarina sitten onkaan, mutta Turaidan ruusun hauta muistuttaa linnan mailla vielä tänäkin päivänä nuorenparin ikuisesta rakkaudesta.
Tuhannen portaan luontopolku
Linnalta lähtiessä kannattaa hetkeksi sukeltaa kansallispuiston vehreisiin metsiin, joihin on rakennettu kiitettävän hyväkuntoiset luontopolut. Luontopolkuja risteilee kansallispuiston alueella useampia, osa pidempiä ja osa lyhyempiä, kuten tämä Turaidan linnalta Gutmanalan luolalle ja edelleen Krimuldan linnalle johtava polku. Polku alkaa Turaidan linnan parkkipaikan kupeesta ja seurailee metsän suojissa Turaidas iela -tietä. Vaikka kaiken järjen mukaan jokilaakson pohjalle laskeutuvan polun pitäisi viettää alaspäin, tämä luontopolku poukkoili ylös ja alas miten sattuu. Jos kaipaat reissullesi vähän porrastreeniä, on tämä juuri sinun polkusi, mutta vastaavasti lastenrattaiden, fillarin tai pyörätuolin kanssa kannattaa suosiolla kulkea tien viertä. Kun kansallispuistossa ollaan, retkeily luonnossa kuuluu tietysti asiaan ja parinkymmenen minuutin kävely metsän varjossa teki paahteisena päivänä hyvää. Vaikka Latvia ei kovin kaukana Suomesta olekaan, on puusto ja muu metsän lajisto täällä silti aika eri näköistä kuin kotoisassa mäntymetsässä.
Hyvän miehen luola
Yksi kansallispuiston vaikuttavimmista nähtävyyksistä on Turaidas iela -tien varressa sijaitseva Gutmanala, joka on paitsi Latvian, myös koko Baltian alueen suurin luola. Valtavan hiekkakiviluolan pohjalla pulppuaa kirkasvetinen lähde, jonka vedellä luolassa muinaisina aikoina asunut ”Gut Mann”, eli hyvä mies tarinan mukaan paransi ihmisiä ja jonka myötä luola sai myös nimensä. Luolaan liitettyjen tarinoiden lisäksi paikasta tekee vaikuttavan tietysti sen koko, sekä luolan seiniä peittävät ikivanhat ”puumerkit”, joita ihmiset ovat kaivertaneet pehmeään hiekkakiveen vierailunsa merkiksi. Näyttävimpiä näistä ovat maanomistajien ja paronien kaiverruttamat vaakunat, joista vanhimmat ovat peräisin 1600-luvulta. Nykyään seiniin kaivertaminen on ankarasti kielletty, jotta vanhat merkinnät säilyisivät ainakin vielä toiset 400 vuotta. Siguldan alueelta löytyy myös muita, Gutmanalaa pienempiä luolia, joiden äärelle pääsee kiertelemällä alueen lukuisia luontopolkuja.
Köysirata vie jokilaakson ylle
Vielä jonkin matkaa luolalta eteenpäin päätyy jo aiemmin mainitun Krimuldan linnan raunoille, jotka toimivat hyvänä maamerkkinä jokilaakson ylittävän köysiradan päätepisteelle. Köysirataa pitkin kulkeva, keltainen gondolihissi ylittää Gauja-joen, tarjoten mahtavat näköalat alas jokilaaksoon. Mitään halpaa hupia köysiradalla matkustaminen ei Latvian yleiseen hintatasoon nähden ole, mutta kyseessä onkin selvästi turistinähtävyys, joten hinnatkin ovat sen mukaisia – yksisuuntainen matka kustantaa 8 euroa per henkilö, edestakaisen lipun saa 12 eurolla. Lipun voi ostaa kummalta tahansa pääteasemalta.
Hinnasta huolimatta suosittelen kuitenkin matkustamaan köysirataa pitkin ainakin toiseen suuntaan, sillä matkalla avautuvat maisemat ovat upeat! Matkan varrella näkee kaikki kolme Siguldan alueen linnaa, Gauja-joen ylittävän sillan ja tietysti itse jokilaakson koko komeudessaan. Köysiradalla on pituutta hieman yli kilometri ja matka kestää alle 10 minuuttia suuntaansa. Varsinkin kesäaikaan köysiradalle voi kertyä jonoa, joten pieneen odotteluun on hyvä varautua kummassakin päässä.
Lounasta puutarhassa
Viimeistään tässä vaiheessa päivää ainakin tämä matkalainen kaipasi jo jotain hiukopalaa. Olin katsonut valmiiksi lounaspaikan läheltä kaapelihissin päätepistettä ja näin jälkeenpäin voin sanoa, etten olisi kyllä voinut parempaa valintaa tehdä. Tavallisen omakotialueen keskeltä löytyi nimittäin suloinen Doma, jonka pihapiirissä tuntui kuin olisin tullut puutarhakutsuille. Hurmaava miljöö yhdistettynä iloiseen puheensorinaan ja aurinkoiseen kesäpäivään kruunasivat tämän ravintolakokemuksen. Doma löytyy osoitteesta Leona Paegles iela 15.
Matkamuistoksi kävelykeppi
Ennen rautatieasemalle palaamista tein vielä lyhyen kierroksen Siguldan keskustassa ja saavuin erikokoisten, keltaisten keppien täyttämään puistoon. Keltaiset kävelykepit ovat Siguldan symboli ja niiden historia pohjautuu puukeppeihin, joita paikalliset valmistivat turisteille kävelysauvoiksi mäkiseen maastoon jo 1800-luvulla. En voinut vastustaa kiusausta ostaa matkamuistoksi omaa, pientä kävelykeppiä Turaidan linna-alueen sisäänkäynniltä löytämästäni kojusta ja täytyihän keppi tuoda vielä kuvattavaksi kaltaistensa joukkoon. Kävelykeppipuisto, eli Spieķu-puisto löytyy osoitteesta Jāņa Poruka iela 1.
Päiväretki Siguldaan ja Gaujan kansallispuistoon on mahtava yhdistelmä luontoa ja historiaa, ja näin jälkikäteenkin katsottuna yksi Latvian reissuni kohokohdista. Harvinaista kyllä, muttä tällä retkellä kaikki meni ihan nappiin! Päiväreissulla ehtii loistavasti käymään läpi tärkeimmät kohteet ja paikalle on helppoa ja edullista saapua omatoimisesti Riiasta. Ehdottomasti pistäytymisen arvoinen kohde kaupunkiloman vastapainoksi!
Lisää tietoa ja vinkkejä retken suunnitteluun löytyy kansallispuiston omilta sivuilta: Enter Gauja.
Psst! Voit seurata blogia myös Instagramissa (@seikkailumielellablogi), jonne päivitän aina tuoreimmat kuvat ja kuulumiset tien päältä.
22 Comments
Olipas mukavan kuuloinen päivä! Itse olen käynyt useamman kerran Riiassa, ja kieltämättä keskusta alkaa jo vähän kyllästyttää (vaikka näin koronan aikaan sekin on jo luksusta). Tässä oli kuitenkin kiva vinkki ihan uudesta kohteesta. Itse tykkään sekä luonnosta että historiasta, joten olisi varmasti kokemisen arvoinen.
Tämä on niin helppo yhdistää kaupunkilomaan Riiassa, että suosittelen ehdottomasti visiittiä ensi kerralla 🙂
Gaujan kansallispuisto täytyy kyllä pitää mielessä, kun Riikaan tulee lähdettyä. Näyttää ja kuulostaa erittäin kivalta kohteelta. En ollut kuullut Gaujan kansallispuistosta aiemmin ja tuo lisää kyllä Riikan kiinnostavuutta entisestään.
Kiva uusi tuulahdus Riikaan menijöille. Muistaakseni mekin pari vuotta sitten tutkailimme menoa tuonne linnaan mutta helteen vuoksi päädyimme Jumalaan.
Jurmalakin on kiva kohde etenkin aurinkoiselle hellepäivälle! Kävin siellä itse päiväretkellä jo viime vuoden reissulla, joten tällä kertaa oli aikaa tutkailla näitä hieman tuntemattomampia päiväkohteita 🙂
Riian ulkopuoliset kohteet tuntuvatkin olevan monelle hieman tuntemattomampia, mutta kiva jos sait tästä idean vaikkapa seuraavalle Riian reissulle!
Oi että kun on upeaa maisemaa! 🙂 Todella kaunista ja vehreää luontoa. Kyllähän tuolla varmasti kelpaisi kuljeskella ja ihastella näkymiä. Tuo linnakin todella ihanan näköinen. Itse kävimme myös Riiassa nyt elokuun alusta ja kaupunki oli kyllä erittäin kiva! Ensi kerralla täytyy myös lähteä kaupungin rajojen ulkopuolelle tutkimaan lisää paikkoja, sillä nähtävästi hienoa koettavaa löytyy. 🙂
Suosittelen ehdottomasti pistäytymään kaupungin ulkopuolellakin, sieltä löytyy vaikka mitä! 🙂
Olen käynyt kansallispuistossa joskus 30v sitten paikallisen ystäväni kanssa. Luolan muistan, mutta en muuta. Pitäisi palata!
Ihana reissupäivä ollut sulla! 🙂 j
Ja kiva lukea Latvian muistakin paikoista Riian lisäksi + sun tekstejä on muutenkin aina ilo lukea. 🙂 Täytyy pistää tämä korvan taakse, että muistaa, jos ja kun suuntaan joskus tuonnepäin.
Ps. Ihana ku kerroit noista tarinoista ja historiasta varsinkin Maijan tarina oli mielenkiintoinen.
Voi kiitoksia! 🙂
Paljon kyllä ehdit päivän aikana! Harmi, ettei Riika ole sinua säväyttänyt, itselläni on siltä paljon hienoja muistoja, ja joskus sinne olisin halunnut muuttaakin. Tosin parhaat muistot ovat jo aika lailla aikojen takaa.
Riika ei tosiaan ensimmäisellä reissullani oikein tehnyt vaikutusta, mutta tällä toisella kertaa se osoitti kyllä toimivuutensa helppona tukikohtana Latvian muihin kohteisiin tutustumiselle 🙂
Nyt kuulosti kyllä mielenkiintoiselta paikalta! Riikassa olen käynyt kymmenisen vuotta sitten tammikuussa, mutta se viikonloppu oli pyhitetty isosiskon synttärien juhlintaan ja hänen toiveestaan shoppailuun joten nähtävyyksiä tai varsinkaan luontokohteita ei silloin tullut käytyä läpi.
Täytynee ottaa uudelleen harkintaan sillä tää nyt kyllä todellakin herätti mielenkiinnon! Mikä ois parempi yhdistelmä kuin luonto ja historia?
Luonto ja historia ovat kyllä takuuvarma yhdistelmä! Toivottavasti löydät tiesi vielä uudelleen Riikaan ja Gaujaan 🙂
Kansallispuistot toimii aina ja ne jää usein hyvin mieleen! Hienolta paikalta näyttää ja tykkään kans lähteä just kaupunkien ulkopuolelle tutkimaan, mitä sieltä löytyy. En ihmettele, että oli reissun kohokohta! 🙂
Turaidan linnassa on käyty, mutta nuo monet muut hienot näkymät pyytävät uutta vierailua paikkakunnalle. Kiitos hienoista kuvista ja tarinasta!
Juha
Onpa suloinen retki. Kiitos! Oli kiva lukea tätä juttua matkakuumeisena. Viroa olen jonkin verran nähnyt mutta Latvia ja Liettua ovat kokonaan näkemättä, vaikka kokonainen aarreaitta on niin lähellä.
Minullekin Baltian maat ovat avautuneet ihan uudesta vinkkelistä vasta viime vuosina. Niistä löytää todellakin vaikka mitä!
Kivan näköiset maisemat tuossa kansallispuistossa. ♥️
Tosi upea kansallispuisto! Tätä lukiessa ja kuvia katsellessa hieman harmittaa se, että emme käyneet tuolla Latvian lomalla. No tietääpä ainakin sen, että tuonne on tehtävä retkipäivä seuraavalla Riian reissulla. Upea kaupunki ja lähistöllä paljon hienoja nähtävyyksiä.
Suosittelen lämpimästi, tänne oli niin helppo matkustaa Riiasta käsin!