Suomen suurin matkablogiyhteisö

Näihin hetkiin palaisin – rakkaimpia muistoja maailmalta

Blogi on viettänyt kuukauden hiljaiseloa, mikä on kuvastanut hyvin myös omaa olotilaani täällä kotona nököttäessä – päivät sekoittuvat toisiinsa ja tunnen kelluvani kuin jossain välitilassa, jossa seuraavasta askeleesta ei ole mitään tietoa. Pienistä hetkistä, kuten kesän ensimmäisestä puistopiknikistä, oman yrttitarhan istutuksesta tai purjeveneiden lipumisesta ikkunastani näkyvään satamaan, on tullut tässä tasaisessa arjessa yhtäkkiä aiempaa merkityksellisempiä. Yhtä lailla merkitystään ovat kasvattaneet pienet hetket menneiltä reissuilta, joita on nyt ollut aikaa muistella, kun tulevista matkoista ei ole mitään tietoa. Matkalla lähelle tai kauas -blogissa muisteltiin hiljattain hetkiä ja paikkoja maailmalta, joihin tahtoisi palata vielä kerran uudelleen. Samassa hengessä palasin mielessäni omiin matkamuistoihini ja kokosin maailmalta muistoja, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet erityisen lämpiminä mieleeni.

Jos voisin palata matkakohteeseen tai hetkeen…

… palaisin tien päälle Islantiin.

Kesällä 2016 toteutunut matka Islantiin oli jo pitkään ollut yksi suurimpia matkahaaveitani. Muistan yhä sen pakahduttavan tunteen, jonka koin astuessani autosta ulos ihmettelemään rikinkatkuisia mutalähteitä, purskahtelevia geysirejä, mahtavia vesiputouksia, tulivuoria, laavakenttiä ja kaikkia muita tämän uskomattoman maan luonnonihmeitä. Olin tullut unelmieni satumaahan! Islannin reissu oli myös ensimmäinen roadtrip, jonka toteutin puolisoni kanssa – tämän matkan jälkeen vastaavia onkin koettu yhdessä jo useampia. Islannilla tulee varmasti ikuisesti olemaan erityinen paikka matkamuistoissani.

… lipuisin ystävien kanssa polkuveneellä pitkin Utrechtin kanaaleja.

Loppukesästä 2016 sain graduni valmiiksi ja valmistuminen häämötti enää muutaman kurssin ja harjoittelujakson päässä. Olin koko opintojeni ajan paiskinut töitä ja tuolloin päätin, että nyt jos koskaan minun on aika ottaa rennommin ja nauttia nämä viimeiset yliopistokuukaudet rennosta opiskelijaelämästä ilman työpaineita. Niinpä irtisanouduin töistäni elokuun alussa ja lähdin kahden viikon kesäkurssille Alankomaihin paikallisten opiskelijoiden vieraaksi. En tuntenut suomalais-alankomaalaisesta kurssiporukasta ennakkoon ketään, mutta näiden kahden viikon aikana solmin ystävyyssuhteita, joista osa on kantanut tähän päivään asti. Tuolla reissulla rakastuin myös Utrechtiin, kaupunkiin, jossa kurssiviikkomme järjestettiin. Erityisen hyvänä muistona mieleeni on jäänyt aurinkoinen lauantaipäivä, jonka vietimme polkuveneiden kyydissä Utrechtia halkovissa kanaaleissa. Ihanan huoleton päivä, johon palaisin koska tahansa uudestaan.

… palaisin Etelä-Ranskan pikkukyliin ja viettäisin kiireetöntä elämää Provencen auringon alla.

Etelä-Ranskan Provencessa on eräs erityinen pikkukylä, jossa olen viettänyt perheeni kanssa useita viikkoja ensimmäisen kerran jo lapsena. Ensimmäiset reissut Provenceen teimme ajaen autolla Suomesta Euroopan halki ja viettäen perillä parhaimmillaan useita viikkoja. Viettäessäni noita viikkoja umpiranskalaisessa, provencelaisessa maalaiskylässä, opin mm. tilaamaan leipäkaupasta croissantteja ja patonkeja ranskaksi, tutustuin Picasson asuinseutuihin, maistelin toisinaan hieman epäilyttäviäkin ranskalaisen keittiön antimia – ja ennen kaikkea nautin olostani tuossa pienessä, laventelintuoksuisessa kylässä Provencen auringon alla. Edellisestä matkastani noille seuduille on nyt 7 vuotta aikaa ja luulen, että kaipuu Provenceen tulee vielä joskus viemään minut takaisin eteläisen Ranskan huolettomiin kesäpäiviin.

… pujahtaisin espanjalaisen torin ihmisvilinään ja täyttäisin ostoskorin paikallisilla herkuilla.

Espanja on hiipinyt salakavalasti suosikkimaideni joukkoon ja olen käynyt siellä muutaman viime vuoden aikana matkalla kolmesti. Barcelonasta, Malagasta ja Alicantesta on kustakin mieleeni jääny paikallinen tori tai kauppahalli, jonka ihmisvilinässä olen vain voinut haaveilla siitä, että voisin lähikaupassanikin täyttää ruokakorini yhtä runsaasta valikoimasta tuoreita hedelmiä, vihanneksia, mereneläviä ja leipomotuotteita. Ylipäätään yksi suosikkiasiani ulkomailla ollessa ovat paikalliset ruokakaupat ja -torit. Minusta on aina huikean kutkuttavaa tutustua paikalliseen kulttuuriin ruoan kautta ja voisin viettää matkakohteessani vaikka kuinka kauan vain ruokaostoksia tehden. Etelä-Euroopan toreille on vaikea vetää vertoja monipuolisuudessa, kun merestä nousee mitä moninaisempia kalalajeja ja hedelmät kypsyvät ympäri vuoden Välimeren auringon alla. Puhumattakaan viinitilojen antimista!

… istuisin junaan ja matkaisin halki Euroopan.

Erityisesti viime vuosien rakkaimpia reissumuistojani ovat erilaiset reilit ja road tripit eri puolilla Eurooppaa: kaksi viikkoa reput selässä pitkin Balkania, junalla Tanskasta Belgiaan ja Saksaan, bussireissu Baltian halki. Näitä matkoja yhdistää se ihana tunne, että jo matka itsessään on määränpää ja vaikka joudut jossain vaiheessa jättämään ihanimmankin kohteen taaksesi, odottaa edessä jo seuraava, mahdollisesti vielä upeampi paikka. Junassa ja bussissa olen myös tuntenut ihan eri tavalla matkustavani, kuin tupsahtaessani lentokoneella parissa tunnissa uuteen maahan. Miten ihana tunne onkaan istua ikkunapaikalla ja katsella maisemien vaihtumista, tienviittojen kielten muuttumista toiseksi ja saapua illaksi ihan uuteen paikkaan. Kylläpä antaisin paljon, jos pääsisin tällaiselle reissulle juuri nyt!

… veisin jonkun läheiseni rakastamaani kaupunkiin ja näyttäisin hänelle sen parhaat puolet.

Meneillään oleva poikkeustilanne on herättänyt ajattelemaan myös sitä skenaariota, että mitä jos emme voisikaan koskaan enää matkustaa. Jos ja kun toivottavasti minulla vielä joskus on mahdollisuus matkustaa, haluaisin, että myös läheiseni voisivat nähdä ne kohteet ja kaupungit, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Haluaisin viedä äitini katsomaan Tallinnan uusia kulmia ja rakastamiani paikallisia ravintoloita, joita hän ei ole vielä päässyt kokemaan. Näyttäisin isälleni ikisuosikkini Lontoon, joka häneltä on Euroopan suurkaupunkien joukosta vielä käymättä. Veisin puolisoni Belgiaan olutmatkalle samoille kulmille, joita kiertelin viime kesänä itsekseni. Aasian metropoleja ristiin rastiin kolunnut veljeni voisi lähteä tällä kertaa idän sijasta länteen ja katsoa kanssani niskat kenossa Chicagon pilvenpiirtäjiä. Haluaisin, että hekin voivat kokea niitä ihmetyksen ja pakahtumisen hetkiä, joita kaikki nämä reissut ovat minulle suoneet.

Millaisiin matkakohteisiin ja hetkiin sinä haluaisit palata juuri nyt?

– – –

Psst! Vaikka reissut ovatkin nyt jäissä, aiempiin reissutunnelmiin ja Tampereen paikallisvinkkeihin pääset mukaan myös blogin Instagramissa (@seikkailumielellablogi).

Previous Post Next Post

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta maanantai, toukokuu 11, 2020 at 03:43

    Ihana lista ja ihana tuo kohta, että veisit jonkun rakastamasi jonnekin.. Ihana lisäys. 🙂 tein itsekin tällaisen listan ja sitä oli tosi ihana palata vanhoihin reissuihin. 🙂 Islantiin palaisin minäkin!

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, toukokuu 15, 2020 at 21:01

      Kiitos 🙂 Täytyypä kurkata tuo sinunkin listasi!

  • Reply Sini matkakuumeessa maanantai, toukokuu 11, 2020 at 11:07

    Palaisin mielellään Itä-Georgian viinitiloille, Indonesiaan Floresin saarelle jollekin autiolle paratiidirannalle tai Mongoliaan, josta haluaisin suunnistaa hevosvaellukselle erämäähan. Se kun jäi viimeksi ajan puutteesta kokematta. 😊

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, toukokuu 15, 2020 at 21:01

      Oi että, kuulostavat kyllä palaamisen arvoisilta kohteilta kaikki!

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, toukokuu 11, 2020 at 14:32

    En ole käynyt Islannissa, mutta sinne olisi kiva joskus päästä matkalle. Uskon, että pitäisimme maasta erittäin paljon.

    Omat matkakohteet ja -hetket, joihin erityisesti haluaisin palata ovat erilaisia luontokohteita, jotka yleisestikin ovat suosikkejamme. Esimerkiksi Afrikan safarit, Pantanal, Amazon, Galapagos ja Raja Ampat. Voi vitsit, olisi kiva päästä tästä toukokuisesta räntäsateesta johonkin.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, toukokuu 15, 2020 at 21:03

      Mahtavan eksoottisia kohteita, voin kuvitella, että näissä kyllä pääsee kosketuksiin todella ainutlaatuisen luonnon kanssa!

  • Reply Siiri maanantai, toukokuu 11, 2020 at 21:04

    Sulla on tosi kiva tyyli kirjoittaa. Matkakuumetta nosti kyllä. Olisipa ihana ottaa varaslähtö kesään Italiassa tai Ranskassa vaikka viikonloppulomalla. Toivottavasti lähivuosina.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, toukokuu 15, 2020 at 21:04

      Voi kiitoksia! 🙂 Rento alkukesän loma Italiaan tai Ranskaan kelpaisi kyllä tännekin juuri nyt.

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, toukokuu 12, 2020 at 09:45

    Tuttuja maisemia, joskaan paikat eivät ehkä ole ihan samoja. Pitääkin palata laajemmin tähän joskus myöhemmin omassa blogissa, mutta tuosta junamatkakohdasta tuli kyllä mieleen pätkämatka Aachenista Kölniin ja edelleen Heidelbergiin. Jompi kumpi juna oli pitkän matkan juna ja luettelivat asemia aina Milanoon asti ja, silloin Heidelbergiin töiden takia mennessäni, mietin, että miten hienoa olisikaan jäädä junaan ja olla illalla Milanossa …

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, toukokuu 15, 2020 at 21:07

      Itsekin muistan Saksassa katsoneeni rautatieaseman kansainvälisten junien taulua ja haaveilleeni niistä monista kohteista, mitä kyseisellä taululla vilahteli. Olisipa Suomestakin yhtä helppo matkustaa junalla ympäri Eurooppaa!

  • Reply Katja keskiviikko, toukokuu 13, 2020 at 08:45

    Ihan ensimmäisenä palaisin Yellowstoneen. Olen aiemmin luvannut itselleni että ei tule enää ainuttakaan vuotta, etten sinne palaisi, mutta tänä vuonna taitaa joutua joustamaan. Mutta ensi vuonna sitten taas!
    Toisekseen palaisin Lofooteille, tällä kertaa rakkaani kanssa kun edelliskerralla pari vuotta sitten seurana oli siskontyttö.
    Yksi paikka minne myös haavelen aina pääseväni takaisin, on Jerseyn saari. Vietin siellä kesällä 2000 3 viikkoa kielikurssilla, ja olen siitä lähtien halajanut takaisin.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, toukokuu 15, 2020 at 21:08

      Mahtavia kohteita nämäkin, tuo Lofootit on omalla reissulistallani keikkunut jo kauan!

  • Reply reetaeevi torstai, toukokuu 14, 2020 at 15:25

    Jos pitäisi valita yksi paikka johon palaisin juuri nyt, se olisi ehdottomasti Pariisi ja sen keväisiin puistoihin sekä museoiden kätköihin. Ja siitä suuntaisin niille Ranskan alueille, joissa en ole vielä käynyt, esimerkiksi Normandiaan ja Bretagneen.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, toukokuu 15, 2020 at 21:09

      Keväinen Pariisi on kieltämättä kutkuttava ajatus! Oma edellinen Ranskan reissuni ajoittui juuri kevääseen, joten yhdistän maan jotenkin aina tähän vuodenaikaan 🙂

  • Reply Mari/Kodinvaihtaja perjantai, toukokuu 15, 2020 at 05:35

    Färsaarille palaisin. Edelleen näen sen vihreyden silmissäni kun mietin. Jos koskaan ei saisi matkustaa, niin raskainta olisi se, että ei näkisi ulkomaalaisia ystäviään.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, toukokuu 15, 2020 at 21:12

      Färsaarista haaveilen minäkin, tosin itselleni kerta olisi vasta ensimmäinen, jos sinne pääsisin! Ja aivan totta, että monien ihanien kohteiden lisäksi maailmalta jäisi kyllä kaipaamaan myös montaa hyvää ystävää.

  • Reply Erja 60+ perjantai, toukokuu 15, 2020 at 18:47

    Amalfi. Ehdottomasti. Valo , meri ja maisemat. Syyskuun lämpö muistoissa mutta nyt lähtisin hiukan myöhemmin jotta voisin käydä myös vaelluksilla.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, toukokuu 15, 2020 at 21:13

      Kuulostaa ihanalta! Toivotaan, että pääset vielä joskus sinne palaamaan 🙂

  • Reply Teija / Lähdetään Taas lauantai, toukokuu 16, 2020 at 07:47

    Näitä on ollut mukava lukea, ja olen alkanut itsekin miettiä, mihin maisemiin kaikkein mieluiten palaisin. Se kyllä vaihtuu päivittäin, mutta onneksi on paljon paikkoja joista edes haaveilla 🙂

  • Reply suvinmatkassa lauantai, toukokuu 16, 2020 at 11:06

    Ihana lista ja ihanan kuuloisia hetkiä. Itse palaisin New Yorkin vilkkaille kaduille tai Costa del Solin aurinkoisille rannoille.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää sunnuntai, toukokuu 17, 2020 at 01:57

    Sattuipas hauskasti, kirjoitin nimittäin juuri itsekin postauksen sellaisista paikoista joihin haluaisin vielä palata uudelleen. Siis sellaisista, joissa olen kerran käynyt mutta jäi olo, että tänne tulen vielä takaisin. Olipas ihania muistoja tässä! En yhtään ihmettele, että valitsit nämä. Mielelläni ottaisin näistä minkä vaan kokemuksen.

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA sunnuntai, toukokuu 17, 2020 at 09:06

    Palaisin oikein mielelläni Etelä-Afrikan viinimaille ja miksei myös safarille. Oli se sellainen kokemus, että ei hetkeen unohdu. Ja kyllä Aasiakain kelpaisi oikein hyvin. Tai Espanja 😀

  • Leave a Reply