Näihin hetkiin palaisin – rakkaimpia muistoja maailmalta

Blogi on viettänyt kuukauden hiljaiseloa, mikä on kuvastanut hyvin myös omaa olotilaani täällä kotona nököttäessä – päivät sekoittuvat toisiinsa ja tunnen kelluvani kuin jossain välitilassa, jossa seuraavasta askeleesta ei ole mitään tietoa. Pienistä hetkistä, kuten kesän ensimmäisestä puistopiknikistä, oman yrttitarhan istutuksesta tai purjeveneiden lipumisesta ikkunastani näkyvään satamaan, on tullut tässä tasaisessa arjessa yhtäkkiä aiempaa merkityksellisempiä. Yhtä lailla merkitystään ovat kasvattaneet pienet hetket menneiltä reissuilta, joita on nyt ollut aikaa muistella, kun tulevista matkoista ei ole mitään tietoa. Matkalla lähelle tai kauas -blogissa muisteltiin hiljattain hetkiä ja paikkoja maailmalta, joihin tahtoisi palata vielä kerran uudelleen. Samassa hengessä palasin mielessäni omiin matkamuistoihini ja kokosin maailmalta muistoja, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet erityisen lämpiminä mieleeni.

Jos voisin palata matkakohteeseen tai hetkeen…

… palaisin tien päälle Islantiin.

Kesällä 2016 toteutunut matka Islantiin oli jo pitkään ollut yksi suurimpia matkahaaveitani. Muistan yhä sen pakahduttavan tunteen, jonka koin astuessani autosta ulos ihmettelemään rikinkatkuisia mutalähteitä, purskahtelevia geysirejä, mahtavia vesiputouksia, tulivuoria, laavakenttiä ja kaikkia muita tämän uskomattoman maan luonnonihmeitä. Olin tullut unelmieni satumaahan! Islannin reissu oli myös ensimmäinen roadtrip, jonka toteutin puolisoni kanssa – tämän matkan jälkeen vastaavia onkin koettu yhdessä jo useampia. Islannilla tulee varmasti ikuisesti olemaan erityinen paikka matkamuistoissani.

… lipuisin ystävien kanssa polkuveneellä pitkin Utrechtin kanaaleja.

Loppukesästä 2016 sain graduni valmiiksi ja valmistuminen häämötti enää muutaman kurssin ja harjoittelujakson päässä. Olin koko opintojeni ajan paiskinut töitä ja tuolloin päätin, että nyt jos koskaan minun on aika ottaa rennommin ja nauttia nämä viimeiset yliopistokuukaudet rennosta opiskelijaelämästä ilman työpaineita. Niinpä irtisanouduin töistäni elokuun alussa ja lähdin kahden viikon kesäkurssille Alankomaihin paikallisten opiskelijoiden vieraaksi. En tuntenut suomalais-alankomaalaisesta kurssiporukasta ennakkoon ketään, mutta näiden kahden viikon aikana solmin ystävyyssuhteita, joista osa on kantanut tähän päivään asti. Tuolla reissulla rakastuin myös Utrechtiin, kaupunkiin, jossa kurssiviikkomme järjestettiin. Erityisen hyvänä muistona mieleeni on jäänyt aurinkoinen lauantaipäivä, jonka vietimme polkuveneiden kyydissä Utrechtia halkovissa kanaaleissa. Ihanan huoleton päivä, johon palaisin koska tahansa uudestaan.

… palaisin Etelä-Ranskan pikkukyliin ja viettäisin kiireetöntä elämää Provencen auringon alla.

Etelä-Ranskan Provencessa on eräs erityinen pikkukylä, jossa olen viettänyt perheeni kanssa useita viikkoja ensimmäisen kerran jo lapsena. Ensimmäiset reissut Provenceen teimme ajaen autolla Suomesta Euroopan halki ja viettäen perillä parhaimmillaan useita viikkoja. Viettäessäni noita viikkoja umpiranskalaisessa, provencelaisessa maalaiskylässä, opin mm. tilaamaan leipäkaupasta croissantteja ja patonkeja ranskaksi, tutustuin Picasson asuinseutuihin, maistelin toisinaan hieman epäilyttäviäkin ranskalaisen keittiön antimia – ja ennen kaikkea nautin olostani tuossa pienessä, laventelintuoksuisessa kylässä Provencen auringon alla. Edellisestä matkastani noille seuduille on nyt 7 vuotta aikaa ja luulen, että kaipuu Provenceen tulee vielä joskus viemään minut takaisin eteläisen Ranskan huolettomiin kesäpäiviin.

… pujahtaisin espanjalaisen torin ihmisvilinään ja täyttäisin ostoskorin paikallisilla herkuilla.

Espanja on hiipinyt salakavalasti suosikkimaideni joukkoon ja olen käynyt siellä muutaman viime vuoden aikana matkalla kolmesti. Barcelonasta, Malagasta ja Alicantesta on kustakin mieleeni jääny paikallinen tori tai kauppahalli, jonka ihmisvilinässä olen vain voinut haaveilla siitä, että voisin lähikaupassanikin täyttää ruokakorini yhtä runsaasta valikoimasta tuoreita hedelmiä, vihanneksia, mereneläviä ja leipomotuotteita. Ylipäätään yksi suosikkiasiani ulkomailla ollessa ovat paikalliset ruokakaupat ja -torit. Minusta on aina huikean kutkuttavaa tutustua paikalliseen kulttuuriin ruoan kautta ja voisin viettää matkakohteessani vaikka kuinka kauan vain ruokaostoksia tehden. Etelä-Euroopan toreille on vaikea vetää vertoja monipuolisuudessa, kun merestä nousee mitä moninaisempia kalalajeja ja hedelmät kypsyvät ympäri vuoden Välimeren auringon alla. Puhumattakaan viinitilojen antimista!

… istuisin junaan ja matkaisin halki Euroopan.

Erityisesti viime vuosien rakkaimpia reissumuistojani ovat erilaiset reilit ja road tripit eri puolilla Eurooppaa: kaksi viikkoa reput selässä pitkin Balkania, junalla Tanskasta Belgiaan ja Saksaan, bussireissu Baltian halki. Näitä matkoja yhdistää se ihana tunne, että jo matka itsessään on määränpää ja vaikka joudut jossain vaiheessa jättämään ihanimmankin kohteen taaksesi, odottaa edessä jo seuraava, mahdollisesti vielä upeampi paikka. Junassa ja bussissa olen myös tuntenut ihan eri tavalla matkustavani, kuin tupsahtaessani lentokoneella parissa tunnissa uuteen maahan. Miten ihana tunne onkaan istua ikkunapaikalla ja katsella maisemien vaihtumista, tienviittojen kielten muuttumista toiseksi ja saapua illaksi ihan uuteen paikkaan. Kylläpä antaisin paljon, jos pääsisin tällaiselle reissulle juuri nyt!

… veisin jonkun läheiseni rakastamaani kaupunkiin ja näyttäisin hänelle sen parhaat puolet.

Meneillään oleva poikkeustilanne on herättänyt ajattelemaan myös sitä skenaariota, että mitä jos emme voisikaan koskaan enää matkustaa. Jos ja kun toivottavasti minulla vielä joskus on mahdollisuus matkustaa, haluaisin, että myös läheiseni voisivat nähdä ne kohteet ja kaupungit, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Haluaisin viedä äitini katsomaan Tallinnan uusia kulmia ja rakastamiani paikallisia ravintoloita, joita hän ei ole vielä päässyt kokemaan. Näyttäisin isälleni ikisuosikkini Lontoon, joka häneltä on Euroopan suurkaupunkien joukosta vielä käymättä. Veisin puolisoni Belgiaan olutmatkalle samoille kulmille, joita kiertelin viime kesänä itsekseni. Aasian metropoleja ristiin rastiin kolunnut veljeni voisi lähteä tällä kertaa idän sijasta länteen ja katsoa kanssani niskat kenossa Chicagon pilvenpiirtäjiä. Haluaisin, että hekin voivat kokea niitä ihmetyksen ja pakahtumisen hetkiä, joita kaikki nämä reissut ovat minulle suoneet.

Millaisiin matkakohteisiin ja hetkiin sinä haluaisit palata juuri nyt?

– – –

Psst! Vaikka reissut ovatkin nyt jäissä, aiempiin reissutunnelmiin ja Tampereen paikallisvinkkeihin pääset mukaan myös blogin Instagramissa (@seikkailumielellablogi).