Sinnittelyä ja poikkeusoloja – miten lievittäisin korona-ahdistusta?

En halunnut ensin kirjoitaa koronasta ollenkaan, mutta mitä pidemmälle tilanne etenee, sitä vaikeampi aihetta on näin matkablogissakaan vältellä. Täällä blogin puolella merkittävin vaikutus on tietysti se, että matkailusta kirjoittaminen käy vähän haastavaksi, kun kukaan ei saisi tällä hetkellä oikeastaan matkustaa. Vanhojen postaustenkin lukijamäärät ovat laskeneet kuin lehmän häntä sitä mukaa, kun korona on levinnyt maailmalla ja matkustusrajoitukset ovat tiukentuneet. Itselleni tästä ei toki seuraa mitään sen kummempaa, mutta voin vain ajatella niitä bloggaajia, joiden elinkeino on kiinni tässä hommassa. Saati niitä lukuisia muita yrittäjiä, matkailualan toimijoita ja työntekijöitä, joita tämä tilanne rokottaa kovalla kädellä.

En ole itsekään pystynyt täysin välttämään ahdistusta tilanteen edetessä, vaikka omat työni jatkuvat ainakin toistaiseksi etänä kuten ennenkin. Kotona puuhastelu ja sisälle rauhoittuminen on rentouttavaa vapaaehtoisesti ja muutaman päivän ajan, mutta tässä pakkotilanteessa päätään nostavat myös ikävät tunteet ja ajatukset. Näitä suitsiakseni olen tehnyt itselleni lupauksia, joista ehkä on tässä tilanteessa apua jollekulle muullekin:

• Rajaan koronauutisoinnin seuraamisen vain yhteen kertaan päivässä. Näin en missaa mitään tärkeää, mutta en myöskään jatkuvasti vello ahdistavissa uutisissa ja annan pääni välillä levätä.
• Keskityn siihen, että teen itse parhaani, jotta ainakaan minä en levittäisi virusta yhtään pidemmälle. Tehdyt toimet ovat auttaneet muualla, kunhan ihmiset sitoutuvat niihin. Enempää minulta ei vaadita.
• Jatkan myös normaaleja arkirutiinejani mahdollisimman normaalisti. Epätavallisessa tilanteessa tuntuu helpottavalta, kun on myös tuttuja rutiineja, joihin turvautua.
• Muistutan itselleni, että kyseessä on poikkeustila, joka nimensä mukaisesti ei tule kestämään ikuisesti.
• Jos ahdistaa, juttelen siitä jonkun kanssa ja hankin oikeaa ja täsmällistä tietoa huoleni aiheesta. Kuuntelen myös, jos joku muu haluaa puhua.
• Kaltaiselleni ennakoivalle ja turvallisuushakuiselle ihmiselle epävarmuuden sietäminen on hankalaa, mutta aion säilyttää perusluottamukseni siihen, että asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella.
• Olen myös tilanteen synkentyessä yrittänyt viedä ajatuksiani jo siihen hetkeen, kun tämä kaikki on selätetty ja palvelut, matkailu ja ylipäätään elämä palautuvat normaaliraiteille. Uskon, että sitä ihan tavallista arkeakin osaa taas arvostaa ihan uusin silmin, matkailusta puhumattakaan.

Kun matkailu ja oikeastaan useimmat muutkin vapaa-ajan aktiviteetit ovat katkolla, täytyy päiviin keksiä hetkeksi muuta sisältöä. Arkisella puuhastelulla ajatuksensa saa myös kätevästi muihin asioihin. Omalla to do -listallani on tällä hetkellä mm. koneella odottavien reissukuvien läpikäynti ja karsiminen, parin kesken jääneen kirjan lukeminen loppuun, ulkoilu luonnossa, Netflixin leffa- ja sarjalistan läpikäynti ja huonekasvien mullanvaihto. Nyt olisi myös aikaa pistää viestiä kavereille, joihin ei niin usein tule pidettyä yhteyttä.

Otetaan tilanne vakavasti ja tehdään parhaamme, mutta pidetään huolta myös omasta jaksamisesta. Itse ainakin yritän keskittyä normaaleihin arkirutiineihin siinä määrin, kuin se on turvallista ja mahdollista, sillä monin tavoin elämä kuitenkin jatkuu normaalina poikkeusoloista huolimatta. Ja tulevista reissuista haaveilua ei onneksi ole koronakaan estämässä!