Tutkailin tässä eräänä päivänä kalenteriani ja havaitsin, että reissuelämässäni on parhaillaan menossa varsin poikkeuksellinen kausi. Palattuani joulun välipäivinä Espanjasta, en ole poistunut Suomesta ollenkaan ja oikeastaan Tampereeltakin olen matkustanut vain Helsinkiin, sinnekin lähinnä töiden vuoksi. Kun plärään kalenteria eteenpäin, ensimmäinen varsinainen lomamatka tulee vastaan huhtikuussa – silloin lähden elämäni ensimmäistä kertaa turistiksi Turkuun! Seuraavaa ulkomaanmatkaa puolestaan saan etsiä kesäkuun vaiheilta, jolloin matkustan niinkin kauas kuin viikonloppulomalle Tallinnaan. Vasta heinäkuun lopulla kalenterissa pilkottaa merkintä, joka tietää pitkää reissua kauemmas Suomen ulkopuolelle. Ennen sitä pysyttelen siis yli puoli vuotta niinkin pienissä ympyröissä, kuin Tampereen ja Tallinnan välillä. Onko koronapelko tyhjentänyt kalenterini vai mistäs nyt tuulee?
Useimmille näin väljä matkustustahti on varmasti arkipäivää ja tuskin matkabloggaajistakaan ihan jokainen käy tämän tästä reissussa. Ennen kaikkea tämä ”kausi” onkin poikkeus omissa matkustustilastoissani. Tapanani on ollut singahtaa pienimmänkin mahdollisuuden ja lomapäivän tullen kaupunkilomalle vaikkapa Prahaan, Krakovaan tai Budapestiin, tai tehdä viimeistään kevään korvilla reissu eteläiseen Eurooppaan kesää vastaan. Näitä reissuja on nyt karsinut ennen kaikkea eräs periaatepäätös – en halua lentää vain muutaman päivän tähden yhtään mihinkään, vaan pysyn mieluummin lähietäisyydellä. Niinpä pääsiäisloman kohde on Tsekin sijasta Turku ja kesä otetaan vastaan Tallinnassa. Olen yllättänyt hieman itsenikin sillä, miten kivutonta päätöksessä pysyminen on ollut.
Toinen syy matkustustahtini hiipumiseen on varmasti ollut se, että olen saanut viettää alkaneen vuoden lähestulkoon turistina ihan omassa kotikaupungissani. Muutimme vuodenvaihteessa lähes 10 Hervannassa vietetyn vuoden jälkeen keskustaan ja ai että, minkä mahdollisuuksien ihmemaan tämä keskustaelämä on avannut! Olen päätynyt kaduille ja kortteleihin, joissa en ole varmasti koskaan aiemmin ollut ja nähnyt Tampereen täysin uusin silmin. Viikonloput täyttyvät kahvitteluhetkistä Tallipihalla, spontaaneista päiväleffoista Niagarassa, lenkkeilystä Näsijärven rantamaisemissa ja piipahduksista kirppareille, putiikkeihin ja kahviloihin. Kuljetan kameraa mukanani jopa lähtiessäni töihin, koska koskimaisema voi olla juuri tänään erityisen kaunis tai saatan huomata matkallani jotain muuta kuvaamisen arvoista. Ihan kuin olisin matkalla uudessa kaupungissa.
Kuherruskuukausi uuden asuinpaikan kanssa ei varmasti kestä ikuisesti ja ehkä ne pitkät viikonloput Euroopan kaupungeissakin herättävät jossain välissä kaipauksen, mutta tällä hetkellä on oikein hyvä näin. Uskokaa tai älkää, mutta olen ihan fiiliksissä tuon mainitun Turun reissunkin suunnittelusta – siellähän on vaikka mitä ravintoloita ja paikkoja, joihin haluan päästä!
Blogin puolella lähimatkailukauteni tulee varmasti näkymään ennen kaikkea entistä runsaampina Tampere-postauksina ja kotimaan matkavinkkeinä. Keväälle haaveissa on Turun lisäksi pari muutakin kotimaan kohdetta, joita uskallan kuitenkin lyödä lukkoon vasta työkiireiden helpottaessa. Purkamista odottamassa on myös vielä muutama kohdepostaus Espanjasta ja saatanpa fiilistellä jo hieman ennakkoon tuota kesän isompaa reissuakin, joten ihan pelkästään lähiympyröissä ei tätä alkuvuotta blogissa vietetä.
Miltä sun reissukalenterisi näyttää juuri nyt? Vetääkö lähimatkailu vai vaivaako kaukokaipuu?
– – –
Psst! Seuraathan blogia myös Instagramissa, jonne päivitän aina tuoreimmat kuvat ja kuulumiset tien päältä.
6 Comments
Olen ollut ihan samoissa fiiliksissä ja niinpä tämän viikon kaksi postausta ovatkin ainakin osaltaan Tampesterista. Minä en, tosin, asu ihan keskustassa vaan asun Kalevanrinteessä, mutta on se melkein keskustaa, ainakin sinne hurauttaa fillarilla nopeasti. Muuten minulla tämän kuun kalenteri näyttää Teuvaa. Muuten on ihan yksi Prahan reissu ja sitten on reissaamista Suomessa. Toivottavasti koronahihhulit eivät rajoita ihmisoikeuksiani eli kokoontumisvapauttani.
Se on parasta kun voi harrastaa minimatkailua omassa arjessa ja Tampere on siihen ihan loistava kaupunki 😊
Mulla reissukalenteri näyttää toistaiseksi tyhjää, mutta kyllä sinne vielä täytettä saadaan 😊 Onneksi viimeiseltä puolelta vuodelta on niin paljon reissukokemuksia, joista voi kirjoittaa blogipostauksia ja päästä kokemaan jo noiden tehtyjen reissujen kohokohtia uudelleen 😊
Täällä myös reissukalenteri näyttää vielä ihan tyhjää koko vuodelle. Varsinaisia suunnitelmiakaan ei ole vielä lyöty lukkoon. Keväällä/alkukesästä olisi mukava käydä Riiassa, sitä on ehkä eniten suunniteltu.
Turku kutsuisi myös, siellä kun olisi kesäkuussa ne keskiaikamarkkinat, joka vaikuttaa tapahtumana tosi kiinnostavalta.
Toisaalta myös Slovakiasta on tullut luettua paljon, joten voi olla, että syksymmällä se perinteinen viikon reissu vaatii lentomatkan Keski-Eurooppaan….
Reissukalenteria on kyllä paljonkin mietitty mutta tämänhetkisessä koronatilanteessa ei pysty oikein mitään varaamaan joten odotellaan. Tampereella olisi varmasti paljon katsomista niinkuin myös tietenkin Turussa.
Tänä talvena olen kerennyt tekemään kolme reissua ulkomaille (joihin tosin sisältyy mm. Tukholman-risteily), mutta nyt koronan vuoksi tulevat kuukaudet ovat mysteeri. Olen kanssasi samoilla linjoilla siinä, että en harrasta lainkaan lyhyitä lentopyrähdyksiä, vaan jos lennän, niin sitten kohteessa täytyy viettää jo vähän pidemmän aikaa. Muutenkin lähimatkailu on lähellä sydäntä ja pyöräreissaajana se on tietenkin varsin luonteva valinta. Hienoa, että olet löytänyt uuden näkökulman omaan kotikaupunkiisi. Itsekin olen huomannut lähestyväni Helsinkiä aivan eri tavalla, kun olen esitellyt kaupunkia ranskalaiselle kumppanilleni. Välillä tuntuu kuin olisi turisti omassa kotikaupungissaan ja on tullut vierailtua paikoissa, joihin ei ole omassa arjessa aiemmin vaivautunut menemään.
Itsekin olen aiemmin huomannut, että kotiseutujaan tulee katsottua vähän eri silmin, kun niitä esittelee ulkopaikkakuntalaisille tai ulkomaalaisille vieraille. Etenkin jälkimmäisiä kuljettaessani olen päätynyt monesti avantouintipaikoille 😀 Ja toki muutenkin tulee kierrettyä sellaisia paikkoja, joista turistit innostuvat, mutta joissa itse paikallisena ei tule omassa arjessa niinkään käytyä.