Suomen suurin matkablogiyhteisö
kintulammi

Neljä vuodenaikaa lähiluonnossa – ruskaretkellä Kintulammilla

Vaikka rakastankin asua kaupungissa, mieleni halajaa säännöllisesti virkistäytymään ja rentoutumaan luontoympäristöjen äärelle. Luonto on minulle ennen kaikkea paikka rentoutua, liikkua ja ihmetellä, enkä ole vielä kymmenessäkään vuodessa kyllästynyt edes lähimetsääni, vaikka piipahdankin siellä vähintään kerran viikossa. Välillä on kuitenkin kiva katsella uusiakin maisemia ja onneksi Tampereelta löytyykin useampia lähiluontokohteita, joihin paeta rauhoittumaan ja virkistäytymään. Yksi näistä on Kintulammi, jonne painelin ruskaretkelle eräänä lokakuisena viikonloppuna.

Kurkkaa tästä vinkit myös muihin Pirkanmaan luontokohteisiin: Jos metsään haluat mennä nyt – 8+1 luontokohdetta Pirkanmaalla

Muistan retkeilleeni Kintulammilla jo alakouluikäisenä, mutta paikka on noista ajoista muuttunut paljon, kiitos kaksi vuotta sitten toteutetun mittavan kunnostusprojektin, jonka myötä Kintulammille tallottiin uusia polkuja, rakennettiin pitkospuita ja pystytettiin reittiopasteita. Nykyään alue toimii sekä luonnonsuojelu- että retkeilyalueena, jossa risteilee noin 15 kilometrin verran merkittyjä reittejä. Kintulammi on mukavan kompakti, mutta tarpeeksi laaja päiväretken tarpeisiin.

Kintulammille ajelee Tampereen keskustasta noin puoli tuntia ja ainakin tänä kesänä paikalle on päässyt myös Tampereen joukkoliikenteen bussilla, joka kulkee Kintulammille viikonloppuisin vielä lokakuun loppuun asti. Muina aikoina bussit 28A ja 90 operoivat Aitolahti-Sorilan risteykseen asti, josta loput kolmisen kilometriä alueelle taittuu kävellen. Mikään ei estä myöskään saapumasta alueelle pyörällä, jolla poljettavaa kertyy keskustasta noin 20 kilometriä.

Tutkailin sopivaa reittiä jo etukäteen alueen nettisivuilta, mutta paikan päälle päästyäni päädyin vain painelemaan metsään sen suuremmin suunnittelematta. Poluista voi silmämääräisesti muodostaa rengasreittejä oman mielen mukaan, mutta omaa reittisuunnitteluani olisi kyllä helpottanut, jos opasteissa olisi ollut valmiina vaikkapa pari eri pituista esimerkkikierrosta. Nykyisellään reitin pituutta joutuu ynnäilemään itsekseen opastekylttien ja kartalle merkittyjen välimatkojen avulla.

Hyvään ruskaretkeen kuuluvat olennaisena osana eväät ja mikäpä olisi sen tamperelaisempaa purtavaa kuin Pyynikin munkit, joita nappasin matkalle mukaan Keskustorin munkkikahvilasta. Munkinsyöntiin täytyi löytää hyvä paikka, joten suuntasin retkiseuralaiseni kanssa kohti Kintulammi-nimistä lampea ja sen rannalla sijaitsevaa laavu- ja nuotiopaikkaa. Melko pieneksi alueeksi Kintulammin retkeilualue on luonnoltaan yllättävän monipuolinen, sillä parin kilometrin matkalla vastaan tuli niin niittymaisemaa, mäntymetsää kuin soitakin. Meitä käveli vastaan myös useampi sienestäjä päivän aikana, joten oletettavasti alue on myös melkoisen hyvää sienestysmaastoa. Myös puolukoita näkyi polkujen varsilla paikoin runsaastikin.

Syksyinen metsä saa aistit hereille ihan eri tavalla kuin kaupungissa. Havahduin outoon ääneen kulkiessamme vanhan metsän läpi ja jäin ihmettelemään, mistä se mahtoi tulla. Pian huomasin, että yksi pystyyn lahonneista puista oli juuri kaatumaisillaan ja nojasi enää viereisen puun oksan varassa, naristen hiljaa tuulen heilutellessa sitä. Yksi kova tuulenpuuska, niin puu rojahtaisi humisten maahan. Jäimme katselemaan puun kamppailua, mutta ainakin tämän tuulisen päivän se vielä sinnitteli jotenkuten pystyssä naapurinsa tukemana. Ihastelimme matkan varrella myös korkeassa puussa raakkuvaa korppia ja hetken olin aivan varma, että kuulin liito-oravien hyppivän puusta toiseen. Mitään ei kuitenkaan näkynyt ja tuskin tuo yöaktiivinen liitelijä päiväsaikaan olisikaan ollut liikkellä. Kaikkea se mieli kuitenkin keksii, kun antautuu tarkkailemaan ympäristöään kaikilla aisteilla.

Pysähdyimme syömään munkkieväämme Kintulammin rannalle, josta jatkoimme matkaa toista reittiä takaisin päin. Päästyämme takaisin pysäköintialueelle oli aikaa kulunut parisen tuntia, vaikka mielestäni olimme kävelleet vain muutaman kilometrin. Metsässä aika tuntuu kuluvan melkein huomaamatta, kun on kaikenlaista ihmeteltävää ympärillä.

Olen aiemmin retkeillyt Pirkanmaan alueella lähinnä Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoissa, mutta kotoisan tamperelainen Kintulammi nousee helposti näiden rinnalle monipuolisuudellaan ja helppoudellaan. En ihmettele, että alue on ylittänyt kaikki alkuperäiset kävijäennusteet ja etenkin syyskuukaudet ovat osoittautuneet kävijöiden keskuudessa suosituiksi. Onneksi reiteillä ruuhkaa ei kuitenkaan näy, vaan luonnosta saa nauttia suosiosta huolimatta kaikessa rauhassa.

– – –

Lisää retkeily- ja reissuinspiraatiota löydät blogin Instagramista, jonne päivitän aina tuoreimmat kuulumiset tien päältä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply maijaliini sunnuntai, 20 lokakuun, 2019 at 23:04

    Ompa kauniit kuvat retkeltä. Täytyypä laittaa retkikohde muistiin.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä maanantai, 21 lokakuun, 2019 at 21:03

      Voi kiitoksia! 😊

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta perjantai, 25 lokakuun, 2019 at 11:08

    Olen Tampereen suunnilta kotoisin, niin täytyypä muistaa tämä ja lisätä omiin retkikohteisiin. Paikan nimi on kyllä tuttu. Kauniit kuvat olet ottanut 🙂
    Ah nuo Pyynikin munkit tuolla luonnossa, ehkä kopioin tämän idean, kiitos! 😀

    • Reply Noora / Seikkailumielellä sunnuntai, 27 lokakuun, 2019 at 20:39

      Kiitos kommentista! Pyynikin munkit sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen ja erityisen hyvin syysretken evääksi 🙂

    Leave a Reply