tartto sadepäivä

Sadepäivä Tartossa – kulttuurikaupungin kiireetön tunnelma

Tällaisena sateisena sunnuntaina on hyvä palata vajaan kuukauden takaisiin tunnelmiin Tarttoon, jossa vietin lähes yhtä sateisen vuorokauden paluumatkallani Riiasta kohti Suomea. Saavuin Tarttoon neljän tunnin bussimatkan päätteeksi ja jalkauduin tutkimaan kaupunkia tasaisena valuvan sateen tyhjentämille kaduille. Luulin, että sade latistaisi mielialani ja päätyisin kirjoittamaan Tartosta yhtä latteita fiiliksiä kuin edellisestä kohteestani Riiasta, mutta toisin kävi. Ehkä tässä kohtaa matkaa kaipasinkin jonkinlaista lupaa vain istua alas, nauttia kiireettömyydestä ja antaa sateen piiskata katuja kahvilan ikkunan ulkopuolella. Tartto osoittautuikin lopulta täydelliseksi paikaksi nauttia rennosta ja kiireettömästä päivästä.

Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki, joka tunnetaan etenkin ylipistostaan ja aktiivisesta kulttuurielämästään. Vain muutama päivä vierailuni jälkeen Tartto valittiinkin vuoden 2024 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Elokuun lopulla opiskelijat taisivat vielä nauttia kesälomastaan, mutta opiskelijakaupungin fiilis ja henki oli silti aistittavissa. Hakeuduin pian kaupunkiin saavuttuani sadetta suojaan vanhan kaupungin Rüütli-kadun varrella bongaamaani ravintolaan, joka tarjoili pikkurahalla pizzaa ja pannukakkuja. Rento ja boheemin puoleinen Ruunipizza ja Pannkoogikohvik tuntui ja näytti sellaiselta paikalta, jollaiseen olisin voinut opiskelijana hakeutua nauttimaan edullista lounasta ja naputtamaan gradua. Tarjoilija tosin tuntui unohtavan olemassaoloni tämän tästä ja jouduin kyselemään niin juomani kuin ruokanikin perään, mutta minua kohdeltiin kuitenkin aina ystävällisesti ja henkilökunnan kömpelöhkö toiminta oli enemmän sympaattista kuin harmittavaa.

Lounaan jälkeen sade taukosi hetkeksi ja rohkenin suuntaamaan vanhan kaupungin takana nousevalle Toomemäelle. Toomemägi on laaja, puistomainen alue, jonka laella sijaitsevat 1600-luvun sodissa tuhoutuneen tuomiokirkon rauniot, tähtitorni ja Tarton yliopiston museo. Päädyin tutkimaan kirkon raunioita, jotka olivat yllätyksekseni varsin hyvin säilyneitä. Kirkon torniin ja raunioiden yhteydessä sijaitsevaan yliopiston museoon en tällä kertaa tutustunut, mutta niihinkin olisi halutessaan päässyt muutaman euron pääsymaksulla. Myös lyhyen matkan päässä kirkosta sijaitseva tähtitorni on avoinna yleisölle.

En tiedä johtuiko seuraava havaintoni sateesta, mutta kaikkialla Tartossa tuntui vallitsevan jotenkin rauhallinen ja seesteinen tunnelma. En juurikaan nähnyt muita ihmisiä vaeltaessani ympäriinsä kaupungissa, mutta aina astuessani sisään kauppaan, ravintolaan tai kahvilaan iloinen puheensorina ja lämmin tunnelma otti minut vastaan.

Laskeuduttuani Toomemäeltä takaisin kaupunkiin, kohdalleni osui kahvila Werner, johon päätin astua sisään suojautuakseni jälleen yltyvältä sateelta. Wernerissä tuntui olevan paikalla koko Tartto ja kahvilan kakkuvitriinin nähtyäni ymmärsin hyvin miksi. Opin myöhemmin, että kyseisen kahvilan historia ulottuu jopa 120 vuoden taakse ja paikka on etenkin Viron taide- ja kulttuuripiirien suosiossa. Ehkäpä minäkin istuin tietämättäni jonkun paikallisen kirjailijan, taiteilijan tai muusikon seurassa teekupposta ja kakkuviipaletta nauttien.

werner tartto

Kakkutankkauksen jälkeen jatkoin päämäärätöntä vaeltelua kaupungin kujilla ja osuin pian kirkolle, jonka edessä oleva kyltti mainosti mahdollisuutta kiivetä näköalatasanteelle. Astuin kirkkoon sisään ja maksoin nimellisen parin euron pääsymaksun, jonka jälkeen pääsin aloittamaan kiipeämisen kapeita portaikkoja pitkin kohti kirkon tornia. Tornin huipulla vastassa olivat kirkon massiiviset kellot, sekä hieman sumeiden ikkunoiden läpi tarjoutuvat näköalat yli sateisen Tarton. Jos Tartu Jaani kirik osuu matkasi varrelle, käy kurkkaamassa, löydätkö maisemasta esimerkiksi Tampere Majan, jonka ovella liehuva Tampereen vaakuna ilahdutti ainakin tätä tamperelaista matkailijaa. Tampere Maja toimii Tarton ja Tampereen yhteistyökeskuksena, jossa järjestetään pääasiassa erilaisia kulttuuritapahtumia. Majassa on myös mahdollisuus majoittua.

sadepäivä tartto

Tartto tarjoaisi sadepäivän viettäjälle myös monia mielenkiintoisia museoita, mutta päivän kääntyessä kohti iltaa jouduin toteamaan, etten ehtisi enää tällä reissulla tutustumaan niihin. Voin kuitenkin antaa suosituksen erityisesti Tarton lelumuseosta, jossa olen vieraillut lähemmäs 15 vuotta sitten. En nimittäin ollut Tartossa suinkaan ensimmäistä kertaa, vaan ensikosketukseni kaupunkiin tapahtui yläasteen leirikouluretkellä vuosituhannen alussa, jolloin pääsin tutustumaan muun muassa mainittuun museoon. Kuulin kahvilan naapuripöydässä istuneen naisen kehuvan museota, joten luotan sen olevan maineensa veroinen vierailukohde edelleen.

Museoissa kiertelyn sijasta suuntasin jo alkuillasta majoitukseeni, joka sijaitsi kaupungin keskeisimmällä paikalla, Raatihuoneentorin laidalla. TerviseksBBB tuntui kuin kodilta, jonka olohuoneeseen tepastelin viettämään rauhallista iltaa, lukemaan kirjaa ja juttelemaan muiden majoittujien kanssa. Minua ei harmittanut, vaikka en ollutkaan nähnyt Tartosta kuin pienen siivun ja viettänyt suuren osan päivästä kahvilassa tai muissa sisätiloissa istuen. Näemmä tällainen suorittajaluonne tarvitsee matkan varrelle silloin tällöin sadepäivän muistuttamaan myös rentoutumisen tärkeydestä.

Lisää Tartto-vinkkejä löydät esimerkiksi näistä blogeista:

– – –

Psst! Lisää reissuinspiraatiota löydät blogin Instagramista, jonne päivitän aina tuoreimmat kuulumiset tien päältä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sirpaliisa keskiviikko, syyskuu 18, 2019 at 14:50

    Tartossa olen käynyt vain kerran. Olin Linnat ja kartanot kierroksella. Yövyimme Tartossa ihanassa Dorpat hotellissa ja aamulla jatkettiin matkaan. Tarttoon täytyy kyllä mennä muutamaksi päiväksi. Kaupunki vaikutti mielenkiintoiselta. Onhan siellä myös ERM museo myöskin. Se on nähtävä

    • Reply Noora / Seikkailumielellä keskiviikko, syyskuu 18, 2019 at 19:48

      Tartossa on kyllä yllättävän paljon nähtävää niinkin ”pieneksi” kaupungiksi – vaikka onhan kyseessä Viron mittakaavassa toiseksi suurin kaupunki 🙂 Tartto hurmasi minutkin ja varmasti eksyn sinne vielä joskus uudemman kerran.

    Leave a Reply