Elokuisen bussireissuni ensimmäinen kohde oli Riika, jonka myötä matkailukartalleni nousi uutena tulokkaana Latvia. Vietin Riiassa kolme yötä ja eräällä tavalla se olikin koko matkani pääkohde. Valitettavasti fiilikseni kaupungista olivat kuitenkin hieman vaisummat, kuin mitä etukäteen odotin. Olin lukenut ja kuullut Riiasta paljon kehuja, jotka ylistivät etenkin sen kauneutta – ja noh, sen rinnalla tietysti halpaa alkoholia. Kaunishan Riika onkin, mutta tällä kertaa se ei kuitenkaan riittänyt. Mikä Riiassa sitten oikein jäi mättämään?
Riian vanha kaupunki on värikkäine taloineen nätti kuin mikä. Mukulakivien päällystämillä kujilla on mukava kävellä ja ihmetellä vanhoja, hieman rapistuneitakin rakennuksia. Noin puolessa tunnissa vanha kaupunki alkoi kuitenkin olla nähty ja huomasin pyöriväni samoilla nurkilla uudelleen ja uudelleen. Jouduin myöntämään itselleni, että tunsin itseni jopa hieman pitkästyneeksi. Mitä ihmettä Riika, oliko tämä oikeasti tässä?
En suostunut luovuttamaan, vaan kiertelin sinnikkäästi samoja kujia eri vuorokaudenaikoina ja hiippailin jopa niille vähän hämärämmille sivukujille, löytääkseni jotakin uutta ja kiinnostavaa. Ehkä vika olikin itsessäni ja olin nähnyt jo liian monta, samanlaista kaupunkia? Toisaalta siirtyessäni muutama päivä myöhemmin Tallinnaan, ihastuin jopa tähän läpensä tuttuun kaupunkiin taas uudelleen. Riikaa kohtaan puolestaan en tuntenut erityistä ihastusta tai uutuudenviehätystä, vaikka olin siellä ensimmäistä kertaa.
Vanhan kaupungin aluetta vaivasi monien muiden vanhojen kaupunkien tapaan paikalliskato. Tämän huomasi erityisen hyvin jalkautuessaan kaupungille arkiaamuna, kun katuja eivät täyttäneetkään töihin ja kouluun kiiruhtavat kaupunkilaiset, vaan ne humisivat tyhjyyttään. Suurin osa turisteista nautti vielä aamiaista hotelleissaan, joten kaduilla ei ollut yhtään ketään. Toki osa paikallisistakin saattoi elokuun viimeisillä viikoilla viettää vielä kesälomiaan, mutta kyllä heitä silti olisi odottanut näkyvän edes muutaman. Kaupunki ei tuntunut oikealta, vaan melkein kuin jonkin elokuvan lavasteelta.
Lavastetunnelmaa lisäsi vielä entisestään tieto siitä, että esimerkiksi vanhan kaupungin tunnetuin nähtävyys Mustapäiden talo on todellisuudessa ehtaa 90-luvun tuotosta, vaikka julkisivussa komeileekin vuosiluku 1334. Alkuperäinen rakennus tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa lähes maan tasalle ja neuvostomiehittäjät purkivat jäljelle jääneet rauniot 40-luvun lopulla. Talo pystytettiin uudelleen vanhalle paikalleen Riian kaupungin 800-vuotisjuhliin vasta parikymmentä vuotta sitten.
Toki olin osannut odottaakin, että historiallinen vanha kaupunki on turistien vallassa, olinhan siellä itsekin muiden joukossa pällistelemässä. Monet koluamani vanhat kaupungit ovat olleet turistimassoista huolimatta kuitenkin kiinnostavia ja niistä on yleensä löytynyt jotakin persoonallista, omaleimaista särmää. Riian vanhasta kaupungista en kuitenkaan löytänyt piirteitä, mistä juuri tämän kaupungin muistaisin. Jokin yllätysmomentti jäi puuttumaan.
Laajensin tutkimusmatkojani seuraavien päivien aikana vanhan kaupungin ulkopuolelle. Täältä löysinkin odotetusti hieman aidompaa Riikaa, mutta en edelleenkään sitä särmää tai omaleimaisuutta, mitä olisin kaivannut. Kiipesin ”Stalinin hampaaseen” eli Latvian tiedeakatemian huipulle katselemaan maisemia, kiertelin valtavissa kauppahalleissa, vietin aikaa vehreissä puistoissa ja ihastelin jugendrakennuksia kaukana vanhan kaupungin kujista. Lopulta jouduin kuitenkin toteamaan, että vaikka Riiassa riittää kyllä kaikenlaista nähtävää, niin tämä ei vain jostain syystä ole minun kaupunkini. Kuka tietää, mistä valjut fiilikseni pohjimmiltaan kumpusivat, mutta Riika ei säväyttänyt niin kuin olin odottanut.
Onko sinulle käynyt niin, että kohde ei sytytä, vaikka paikassa ei sinänsä olisikaan mitään varsinaisesti vialla? Olenko yksin Riian herättämien fiilisten kanssa?
– – –
Psst! Lisää reissujuttuja löydät blogin Instagramista, jonne päivitän aina tuoreimmat kuulumiset tien päältä.
37 Comments
Tykkäsin, mutta samalla vähän samanlaisia fiiliksiä kuin sinulla.
Vanhan kaupungin kadut oli aika nopeasti nähty ja jotenkin koin kun olin yksin matkjassa, että kohde painottui niin siihen syömiseenja juomiseen ja oleiluum, joten olsiin kokenut paikan seurassa varmasti toisenlaisena.
Kaupunki on kaikesta huolimatta kauniis ja ymmärrän niitä, jotka hehkuttaa sitä, mutta itselle jäi vähän tyhjä olo paikasta 🙂
Ehkä tuo yksin reissaaminen vaikutti osaltaan minunkin kokemukseeni. Monessa muussa kaupungissa olen viihtynyt yksinkin, mutta Riiassa vähän pitkästyin.
Se on aina ikävä juttu, kun joitain kohteita on hehkutettu etukäteen niin paljon. Itselle viimeisimmät pettymykset ovat Lissabon ja Firenze, tai ainakin sellaiset kohteet, jotka eivät täyttäneet yliampuvia odotuksia. Sitä vastoin Riikasta olen pitänyt ja siellä useamman reissun käynyt, sitä vastoin Vilna jätti hieman vaisuksi.
Ai hitsi, mulla on juuri Lissabonista ja Vilnasta mielikuvat todella mielenkiintoisina kohteina, joissa haluaisin lähitulevaisuudessa käydä! Mutta voi olla, että liian korkeat odotukset johtavat väistämättä lässähdykseen.
Pitkälti luulen, että syy oli jääminen pelkkään vanhaankaupunkiin. Riian kauppahallit mm. keräävät kiitosta liki kaikilta. Hallit ovat neljän suuren rakennuksen ja ison ulkotorin kokonaisuu ja alueella on tarjolla ihan kaikkea: vaatteita, kukkia, kalaa ja lihaa, meripihkaa, koivunmahlaa, olutta ja uzbekistanilaisen leipomon pasteijoita. Sanoisin, että parasta Riikaa! Lähellä on upeita rappioromanttisia kortteleita niiden etsijöille.
Pelkästään Vanhan- ja uudenkaupungin välissä on kaikkiaan neljä erilaista puistoa joissa kelpaa paistatella päivää ja Pietarin kirkko avaa upeita maisemia näköalatasanteeltaan Riikaan. Jos kulkee vain vanhankaupungin baarikadulla, mikä tahansa paikka lienee pettymys…
Et ehkä lukenut juttuani kokonaan, sillä kerroin kyllä käyneeni myös vanhan kaupungin ulkopuolella. Kauppahallit, puistot, Moscow district ym. tulivat siis kyllä tutuiksi niiden vanhan kaupungin baarikatujen lisäksi. En sano etteivätkö esimerkiksi kauppahallit olisi olleet vaikuttavia, mutta eivät ne minua sykähdyttäneet siinä määrin, että olisivat kokonaismielikuvaa Riiasta keikauttaneet toiseen suuntaan.
Kaikki paikat eivät vain sytytä 🙂 itselleni näin kävi pikkaisen Nizzassa. Me kävimme Riika ja Vilna reissun tekemässä viime syksynä ja se oli ihanaa! Me tykkäsimme kovasti syksyisestä Riiasta. 🙂 meidän päätarkoituksena tuolla reissulla oli puhtaasti vain päästä rentoutumaan ja syömään hyvin. 🙂
Nizza on mullekin kyllä sellainen kohde, joka ei erityisemmin sytyttänyt. Vilnaa kohtaan mulla on kovat odotukset ja sinne olisi lähitulevaisuudessa tarkoitus matkata, toivotaan, ettei lopputulos ole samanlainen lässähdys kuin tämä Riika!
Riikan kokemus vuosi sitten oli sama, jätti kylmäksi. Ja toisin on juuri esim Tallinna, johon ihastun joka kerta uudelleen. Outoa.
Kiva kuulla etten ole tuntemuksieni kanssa ainoa!
Kiva postaus kauniine kuvineen! Mulla kävi sama juttu Riian kanssa, ei vaan kolahtanut meikäläiseen. En tiedä miksi, mutta se joku jäi puuttumaan. Monet hehkuttavat myös Barcelonaa ja Lissabonia, olen käynyt molemmissa. Ihan kivat, mutta en ihastunut näihinkään eikä tarvitse ihan lähiaikoina mennä uudelleen.
Kiitos Laura! Lissabon on mulla vielä käymättä, mutta kiinnostaisi kyllä kovasti päästä sinne. Barcelonasta taas tykkäsin, kaupungista jäi mieleen värit, hyvä ruoka ja Gaudín hullu arkkitehtuuri 🙂
Itse olen viettänyt Riiassa yhden päivän muutamia vuosia sitten paluumatkalla Pariisista kun jatkolento olikin peruttu. Olen ajatellut, että Riika jäi valjuksi juuri Pariisissa vietetyn viikon vuoksi, eli jäi siis vähän Pariisin varjoon. Viime aikoina olen kuitenkin lukenut ja kuullut paljon juuri tämäntapaisia mielipiteitä, ettei Riika oikein sytytä. Olen ehkä sen verran itsepäinen, että lähden vielä joskus kokeilemaan miltä se Riika vaikuttaa. 🙂
Ainahan voi tosiaan antaa vielä uuden mahdollisuuden, jos fiilikset muuttuisivat 🙂 Minä luulen, että omat Riika-visiittini olivat nyt tässä, vaikka voisihan kaupungista löytää erilaisia puolia vaikka seurassa matkustaessa. Sooloilemaan en sinne kyllä uudestaan lähtisi.
Minulle kävi samoin, en ihastunut. Olenkin miettinyt oliko vika minussa, joten kiva kuulla että muillakin sama kokemus. Toisin on Tallinna josta löytyy aina jotain uutta.
Tallinna on kyllä jännä, kun sitä luulee jo kolunneensa joka nurkan, niin silti löytyy aina jotain uutta!
On tietysti paikkoja, jotka eivät oikein säväytä, niin kuin Machu Picchu, mutta en kyllä ole samaa mieltä Riiasta alkuunkaan. Kuitenkin näit esimerkiksi ne valtavat kauppahallit, mitä siellä on. Minä sen sijaan tiedän ihan täsmälleen, miksei Machu Picchu säväyttänyt minua: koska olin nähnyt jo hienommat inkarauniot paljon korkeammalla. Mitä tulee arkikatoon, se taitaa vaivata koko Latviaa, sillä kovin moni on joutunut jättämään maansa ja etsimään leipänsä muualta.
Jos tuosta kulmasta lähtee asiaa purkamaan, niin nuo kauppahallit toivat kovasti mieleen Zagrebin valtavan ruokatorin, vanhoja kaupunkeja olen nähnyt vaikka ja missä, Latvian tiedeakatemian tornirakennus on samanlainen kuin esimerkiksi Varsovassa, isoissa puistoissa olen käyskennellyt vaikkapa Lontoossa. Eli ehkä tosiaan jokin omaleimainen ”vain Riiassa -elementti” jäi siis uupumaan, kaikki oli jo toisintoa jostain muualta.
En ole käynyt Riikassa, koska sitä tullut säästettyä helpoksi viikonloppukohteeksi. Se ei kuitenkaan etukäteen kovasti innosta. Itsellä Prahan kanssa oli sama ilmiö. Monet suomalaiset hehkuttavat mm. Riikaa ja Prahaa. Tärkeimmät syyt on edulliset lennot/ helppo matkustaminen, kohteen edullisuus ja se että on vanha kaupunki. Kuitenkin ne itsessään ei vielä takaa oikeastaan mitään.
Tuo on muuten totta, että joidenkin kohteiden suosio voi perustua puhtaasti käytännön seikkoihin. Prahassa olen käynyt kahdesti ja se on mulle aika puhtaasti ruokakohde, koska kaupungissa on kasapäin edullisia ja tasokkaita ravintoloita. Kaupunkina se ei kuitenkaan yllä suosikkikohteideni joukkoon.
Musta Riika on ihan kiva, mutta Vilna sytytti enemmän (ei ollut mitään odotuksia, kun kävin siellä). Ehkä seurassa Riika on tosiaan hauskempi, kun taas yksin ollessa kiinnittää kovasti huomiota mainitsemaasi paikalliskatoon. Paikat on varmaan kunnostettu nätiksi neuvostoaikojen jälkeen sellaisena projektina, mikä on jättänyt hieman persoonattoman ilmeen vanhaan kaupunkiin (?). En tiedä, kaikki ei vain syty kaikesta niinhän se menee.
Odotan kovasti että pääsisin näkemään vielä Vilnan, sillä jotenkin etukäteisfiilikseni on, että voisin tykätä kaupungista Riikaa enemmän. Jonkinlainen persoonattomuus Riiasta tosiaan jäi mieleen.
En ole käynyt Riikassa, mutta samanlaisia fiiliksiä mulle on tullut useammastakin paikasta. Päällimmäisinä tulee mieleen nyt ainakin Barcelona, Split Kroatiassa ja Kuala Lumpur Malesiassa. Kaikissa tapauksissa kohde jäi jonkin toisen paikan varjoon tai fiilikseen liittyi myötävaikuttavia asioita (reissuväsymys, sää, sairastaminen jne) jotka eivät olleet itsensä kohteen syytä mutta latistivat tunnelmaa. On myös paikkoja, joihin en ensikäynnillä tykästynyt ollenkaan, mutta toisella kerralla se näyttäytyikin jo ihan erilaisessa valossa!
Reissuväsymys on minullakin latistanut muutamia kohteita, kun ei vaan jaksa enää lähteä tutustumaan uuteen paikkaan ja sitten vähän harmittaakin, ettei jaksa ja kohde jää kokematta kunnolla. Ja sairastuminen tietysti on vielä ihan oma lukunsa. Sää taas on tehnyt joskus ihan ihmeellisiä temppuja mielikuville, näin kävi esimerkiksi Tartossa, josta tykkäsin tosi paljon, vaikka satoi ihan koko ajan. En varmaan nähnyt suurinta osaa kaupungista ollenkaan, kun istuin kahviloissa pitämässä sadetta ja lukemassa kirjaa, mutta se taisikin olla sillä hetkellä juuri se, mitä kaupungilta kaipasinkin.
Olen ollut Riiassa muutaman kerran, mutta aina matkalla jonnekin muualle, eli vain yhden päivän ja yön. Näin nähtynä vanha kaupunki suunilleen riittää. Ei ehdi niin kaivata vielä muuta. Pettymyskohteita on toki osunut reiteille minullakin. Suurin pettymys on ollut Barcelona. Niin paljon sitä kehutaan, mutta kahdellakaan kerralla en ole innostunut. Kolmatta mahdollisuutta en taida antaa.
Aika jännä, että juuri Barcelona on näissäkin kommenteissa noussut monesti pettymyksen kohteeksi! Omasta vierailustani siellä on jo useampi vuosi, mutta muistan kyllä pitäneeni kaupungista. En toki tiedä, mitä räjähdysmäinen turismi on kaupungille viime vuosina tehnyt ja tykkäisinkö siitä enää toisella kertaa.
Kaikki ei miellytä kaikkia. Wien on jättänyt kylmäksi jo kaksi kertaa, eikä siinäkään kaupungissa mitään vikaa ole. Se ei vaan sytyttänyt. Olen menossa Riikaan syksyllä, joten jännä nähdä miten käy 🙂
Wien on minun kohdelistallani heti kun sille suunnalle ehdin, mutta vähän jo etukäteen pelkään, että kaupunki on vähän liian ”puunattu” ja yllätyksetön minun makuuni. Saa tosiaan nähdä miten käy!
On hyvä ja joskus aika rohkeaakin tunnustaa, että joku muiden hehkuttama kohde ei ollutkaan itselle mieleen. Minä olen kerran sanonut, että en ymmärrä, mitä romanttista ihmiset näkevät Pariisissa ja saanut niskaani aikamoisen ryöpyn. No, lievennän nyt saman tien tuota mielipidettäni Pariisista siten, että toki se on mielenkiintoinen ja siellä on paljon tärkeää ja kivaakin nähtävää, mutta en vain ymmärrä, mitä ROMANTTISTA siinä on. Tungosta, taskuvarkaita ja turismin lieveilmiöitä on minulle liikaa. Riika oli minulle kyllä ok, ja ainakin tekstisi kuvat osoittivat jälleen kerran, että paljon kaunista siellä on.
Aika jännä kyllä, että valtavirrasta poikkeava mielipide jonkin matkakohteen suhteen saa aikaan ryöpytyksen! Ehkä Pariisin maine kaikkien romanttisten kohteiden äitinä on sitten niin vankka, ettei sitä sovi kyseenalaistaa. Riian kohdalla kauneus on kyllä ihan totta, mutta kai sitä on tullut niin krantuksi, ettei se riittänyt yksistään tekemään lähtemätöntä vaikutusta.
Et ole yksin fiilistesi kanssa. Riika oli ihan kiva, vähän tallinnamainen. Sieltä löytyi kaverin vinkistä Leningrad pub, josta tuli vähän mieleen oma Helsingin kantapubi. En kaipaa muuten takaisin.
Tuollaiset pienet, kivat löydöt voivat tehdä muuten vähän valjulle kohteelle kyllä paljonkin! Itse en Riiasta onnistunut ravintolasektoriltakaan mitään kovin kummoista löytämään, vaikka kovasti suositusten mukaan paikkoja testailinkin.
Joskus käy noin reissussa, ei kai sille mitään voi jos joku paikka ei iske. Oon monta kertaa yrittänyt muistella, että onko mulla ollut jotain matkakohdetta joka ei ole oikein tuntunut missään. Ehkä Laosin pääkaupunki Vientiane.
Jep, onneksi tällä reissulla oli kuitenkin muita kohteita, jotka käänsivät kokonaissaldon matkasta positiivisen puolelle! Ja sehän on vaan positiivista, jos joutuu pinnistelemään valjut fiilikset jättäneitä kohteita 🙂
Olen käynyt Riiassa kerran, ja siitä reissusta en muista kauheasti (ehkä enemmän ajankulumisen kuin reissun viininkulutuksen vuoksi) mutta ymmärrän tunteen sinällään hyvin: vaikka esimerkiksi itse pidän Barcelonasta, ei se herätä samanlaisia ihastuneita tunteita kuin monella muulla.
Ehkä näihin tiettyihin kohteisiin, kuten Riikaan ja Barcelonaan, ladataan tavallista enemmän odotuksia ja kaupunkien pitäisi sitten tarjota jotain todella spesiaalia täyttääkseen nuo kovat odotukset. ”Ihan kiva” ei siinä kohtaa enää riitä, kun kaikki ovat hehkuttaneet paikan upeutta.
Barcelona ei tuntunut oikein miltään. Saattaa osittain liittyä siihen, että matkustin siihen aikaan todella paljon, olisi ehkä pitänyt olla jotain spessumpaa, että olisi niihin aikoihin säväyttänyt.