Majavien mailla – monipuolinen Isojärvi on helppo retkikohde

Pitkä juhannusviikonloppu tarjosi keskelle kesää mukavan mahdollisuuden pienelle kotimaan matkalle. Monien muiden suomalaisten tapaan minäkin vietin vuoden valoisimman yön luonnon helmassa, tosin mökkeilyn sijasta aktiviteetiksi valikoitui patikointi ja majoitusmuotona toimi lähi-Prisman edullisin teltta. Näistä eväistä rakentuikin lopulta varsin mukava juhannusreissu.

En pidä itseäni kummoisena eräihmisenä, mutta luonnossa liikkuminen on aina mieluista puuhaa ja sen verran niitä erätaitojakin löytyy, että ainakin yhden vuorokauden selviän telttamajoituksen ja retkikeittimen turvin metsässä hengissä. Olen aiempina kesinä kierrellyt jo jonkin verran Tampereen läheisyydessä sijaitsevia kansallispuistoja, mutta juhannuspatikan kohteeksi valikoitui tällä kertaa itselleni aivan uusi kohde, Kuhmoisissa sijaitseva Isojärven kansallispuisto. Tämä kompaktin kokoinen, 23 neliökilometriä kattava puisto sijaitsee kätevästi tunnin ajomatkan päässä Tampereelta Jyväskylän suuntaan, joten se sopii hyvin päivä- tai viikonloppuretken kohteeksi. Jos olet onnekas, saatat nähdä retkelläsi vilauksen myös puiston veikeästä tunnuseläimestä.

Reiteissä riittää valinnan varaa

Kansallispuistossa risteilee eri pituisia polkuja aina muutaman kilometrin mittaisista luontopoluista lähes koko puiston kattavaan, noin 20 kilometrin pituiseen kierrokseen. Reittivaihtoehtoihin voit tutustua yksityiskohtaisemmin tästä ja kartalla reitit on esitetty täällä. Minulla ja retkiseurallani oli tarkoitus yöpyä reissullamme, joten valitsimme pisimmän, vajaan 20 kilometrin mittaisen reitin, jonka puolivälissä voisimme leiriytyä yöksi. Jätimme auton Heretyssä sijaitsevalle parkkipaikalle ja patikoimme reittiä Heretty – Latokuusikko – Vahterjärvi – Kalalahti, yöpyen Kalalahden leiriytymispaikalla. Paluumatkalla kiersimme takaisin Herettyyn Lortikan kautta. Puiston reitit on merkitty hyvin ja ilman karttaa pärjää mainiosti, kunhan suunnittelee reittinsä etukäteen siten, että tietää minkä nimistä paikkaa kohden haluaa mennä. Kyltit ja puihin merkityt reittimerkit vievät surkeimmankin suunnistajan turvallisesti perille.

Vaikka puistossa kiertäisi lyhyempääkin reittiä, ehtii matkan varrella hyvin havaita Isojärven luonnon monimuotoisuuden. Maisema vaihtuu hetkessä jylhästä kalliomaisemasta hämyiseen kuusimetsään ja edelleen tupasvillan täyttämistä soista perisuomalaiseen järvimaisemaan. Polun varrelta voi bongata myös luolia, rotkoja ja tietysti puiston salaperäisen vakioasukin rakentamia patoja. Kansallispuistossa elää nimittäin amerikanmajavapopulaatio, joiden pesärakennelmina toimivia patoja näkee useissa puroissa ja laskuojissa puiston alueella. Patojen nostattamien tulvien peittämillä metsäalueilla puolestaan törröttää kelottuneiden puiden metsikköjä. Useimmat näkevätkin majavista vain nämä tulvametsät ja patorakennelmat, sillä kyseessä on hämäräaktiivinen ja melko arka eläin. Kuulemma kärsivällisellä odottelulla valoisassa kesäyössä voi kuitenkin bongata myös itse talttahampaan ruoanhaku- tai pesänrakennuspuuhissa.

Tauko- ja leiriytymispaikat

Reittien varrella on useita taukopaikkoja ja laavuja, joihin voi pysähtyä pienelle tauolle tai leiriytyä pidemmäksi aikaa. Mikäli suuntaat kansallispuistoon yhden tai useamman yön patikalle, muistathan, että leiriytyminen on sallittua vain näillä telttailualueilla sekä laavuissa ja tulentekopaikkojen välittömässä läheisyydessä. Ennen tulen sytyttämistä tulee myös varmistaa, että metsäpalovaroitukset eivät estä tulen tekemistä – esimerkiksi juhannuksena varoitukset olivat voimassa, joten jouduimme pärjäämään retkikeittimellä, jota ei lasketa varoituksen tarkoittamaksi avotuleksi.

Taukopaikkojen tarkemmat sijainnit ja niiden palvelut voit tarkistaa aiemmin mainitusta kartasta. Meidän leiriytymispaikkamme sijaitsi Kalalahdessa, josta löytyy telttailualue, ulkohuussi, kaksi nuotiopaikkaa ja laavu. Ohitimme Kalalahteen saapuessamme myös Vahterjärvellä sijaitsevan, vastaavilla palveluilla varustetun leiriytymispaikan ja näin jälkikäteen täytyy sanoa, että seuraavalla kerralla harkitsisin mieluummin yöpymistä Vahterjärvellä. Vahterjärven alue on laajempi ja mielestäni maisemallisesti miellyttävämpi, minkä lisäksi telttapaikat eivät sijainneet aivan yhdessä rykelmässä, toisin kuin Kalalahdessa.

Varsinkin pidempää patikkareissua suunnitellessa kannattaa huomioida, että kansallispuiston ainoa juomavesipiste sijaitsee parkkipaikan luona Heretyssä. Mukana täytyy siis kantaa omat vedet, tai tehdä kuten me ja juoda järvivettä – toki tarkoitusta varten hankitun vedenpuhdistimen läpi suodatettuna. Vielä jonkin aikaa sitten naureskelin ajatukselle tällaisesta hardcore-eräjormalaitteesta, mutta kieltämättä kannan 20 kilometrin matkan mieluummin mukanani puolen kilon vedenpuhdistajaa kuin useita litroja juomavettä. Uskottavuuteni eräpirkkona nousi myös vähintään seuraavalle tasolle pullottaessani muina naisina juomavettä leiripaikkamme rannasta.

Suosikkipaikkojani reitin varrelta

Isojärvi tarjoaa hämmentävän monimuotoisen kattauksen suomalaista luontomaisemaa ja meidänkin reittimme varrelle osui monia upeita kohteita, jotka saivat arvostamaan kotoista luontoamme entistä enemmän. Tässä muutamia suosikkipaikkojani, joita kannattaa mahdollisuuksien mukaan sisällyttää omallekin reitille.

Majavien pato Hevosjärvellä

Hevosjärvellä, Heretystä lähtevän polun varrella vastaan tulee suurin Isojärven alueella näkemäni patorakennelma. Pato on nostanut viereisen järven vedenpinnan niin korkealle, että vesi on peittänyt alleen osan metsästä ja kelottanut alueella seisoneet puut. Itse majavaperhettä emme nähneet, mutta patorakennelma on itsessäänkin vaikuttavaa katseltavaa.

Ylinen-Lortikkalammi

Tämä pieni järvi tuli vastaan paluumatkallamme kohti Herettyä. Näin alkukesästä paikka näytti suorastaan taianomaiselta, satojen tupasvillojen kukkiessa järven rannoilla ja pitkospuiden lomassa. Järven rannalla seisoo Metsähallituksen vuokraama metsäkämppä, mutta jos kämppä on tyhjillään, on järven ranta rauhallinen ja idyllinen paikka pienelle tauolle tai eväshetkelle.

Sammallammet

Pienet, sammalen ja kortteiden täyttämät metsälammet olivat kuin pieniä, vihreitä keitaita keskellä metsämaisemaa ja toivat vehreydessään mieleen trooppiset viidakot. Lampia näkyi matkan varrella siellä sun täällä, pääasiassa kosteikoissa kuusimetsien ja järvien läheisyydessä. Muistan ihastelleeni erityisen kaunista lampea ainakin Latokuusikossa, joka itsessäänkin on mielenkiintoinen, ikivanha aarniometsäalue vain lyhyen kävelymatkan päässä Heretyn pysäköintialueelta.

Näköalapaikat

Reittimme varrelle mahtui melkoisia korkeuseroja ja välillä kalliopolkuja sai kiivetä ylöspäin hiki hatussa, mutta kallioiden laella näköalat onneksi palkitsivat rehkimisen. Jyrkät kalliot ja syvät rotkolaaksot ovat perua maankuoren repeämisestä noin 200 miljoonaa vuotta sitten ja korkeuserot ovatkin yksi tämän kansallispuiston tunnuspiirteistä. Korkein kohta on Vahtervuori, joka kohoaa 218 metriä meren pinnan yläpuolelle. Alla oleva kuva puolestaan on Hevosjärveltä, jossa niin ikään pääsi ihastelemaan järvimaisemaa korkeiden kallioiden päältä.

Lopuksi vielä muistutuksena muutama asia, jotka Isojärvellä ja yleisestikin luonnossa liikkuessa on hyvä muistaa:

• Vie roskat mukanasi, laavu- ja telttapaikoilla ei usein ole jätehuoltoa
• Telttapaikkojen ulkohuusseissa ei myöskään ole paperia, joten varaa omat vessapaperit matkaan
• Pidä koira kytkettynä äläkä häiritse villieläimiä
• Jos peseydyt tai tiskaat luonnonvesissä, varaa mukaan biohajoavat, ympäristöystävälliset pesuaineet
• Marjoja ja sieniä saa poimia, mutta kasveja ja puita ei saa katkoa
• Pysy merkityllä polulla etenkin jäkälien peittämillä kallioilla, sekä erillisillä rajoitusalueilla, jotka on merkitty kartalle oranssilla värillä
• Nauti ainutlaatuisesta luontohetkestä ja liiku ympäristöäsi arvostaen

Mikä Suomen kansallispuistoista on sinun suosikkisi?