Kootut reissumokat ja muita matkakommelluksia

Poistuessaan tutuista ja ennakoitavista kotiympyröistä päätyy toisinaan altistamaan itsensä pienemmille ja suuremmillekin mokailuille ja kommelluksille. Jälkikäteen niitä muistelee huumorilla, vaikka itse tilanteessa ei aina niin kovin naurattanutkaan. Omalle kohdalleni ei onneksi ole ainakaan vielä (koputan puuta) osunut mitään suurempia katastrofeja, mutta jokin pieni kömmähdys mahtuu lähes jokaiseen reissuun. Joistakin olen ottanut opikseni, toisille voin lähinnä nauraa. Tässä kokoelma koottuja mokia ja kommelluksia muidenkin iloksi ja opiksi.

Varastetut viskipullot

Vierailin jokunen vuosi sitten Skotlannissa ja sain kotiväeltä pyynnön ostaa tuomisiksi paikallista viskiä. Päädyimme hakemaan tavaratalon juomaosastolta kahtakin eri merkkiä, joiden pullot oli pakattu näyttäviin pahvipakkauksiin. Kassan kautta ulos ja hotellille pakkaamaan tuliaisia. Pakatessamme viskejä päädyimme riisumaan pullot paketeistaan tilan säästämiseksi. Vedin pullon pois pahvikuorestaan ja huomasin, että sen kaulan ympärille oli kiedottu järeä hälytin – kassa ei ollut ilmeisesti katsonut paketin sisään ja huomannut poistaa siellä olevaa hälytintä. Toisen pullon kanssa sama juttu. Tajusimme samalla, että kaupasta poistuessamme portit olivat hälyttäneet. Vartija oli kuitenkin meidän sijastamme pysäyttänyt jonkun toisen, sillä olimmehan juuri kulkeneet kiltisti kassan kautta maksaen.

Mietin, miten hälyttimillä varustettuihin pulloihin mahdetaan lentokentällä suhtautua, joten halusin hälyttimistä nopeasti eroon. Keinot järeiden hälyttimien poistamiseen hotellihuoneen varusteilla olivat kuitenkin vähissä, joten jouduin kiikuttamaan pullot respaan, jossa luultavasti olisi järeämpiä työkaluja saatavilla. Mitähän mahtoi respa ajatella vääntäessään varashälyttimiä viskipulloista irti…

Barcelonan tapasvedätys

Tätä tapausta en muistele samanlaisella hilpeydellä kuin edellistä. Vietin vuosia sitten synttäreitäni Barcelonassa ja kävimme juhlan kunniaksi nauttimassa illallista tapasravintolassa. Tarjoilija kertoi, ettei heillä ole kiinteää menua, vaan hän kertoisi meille päivän tarjonnan. Kuuntelimme valikoiman ja tiedustelimme myös annosten hintoja, jotka tarjoilija myös kertoi. Teimme tilauksemme, nautimme ateriamme ja pyysimme laskun. Meinasin lentää tuolilta kun näin loppusumman, joka oli kymmeniä euroja suurempi, kuin mitä olimme tarjoilijan kertomien hintojen pohjalta ynnäilleet. Pyysin tarjoilijan paikalle ja kysyin asiasta, jolloin hän yhtäkkiä toikin printatun menun hintoineen pöytään. Kahdeksan euron katkarapupannu olikin 18 euron pannu ja niin edelleen. Tarjoilijan mukaan olin vain kuullut väärin. Maksoimme laskumme hammasta purren ja poistuimme ravintolasta hölmöyttämme sadatellen. Nykyään en olisi niellyt tilannetta näin helpolla, mutta nuorempana en uskaltanut lähteä vänkäämään. Mitä opimme: pyydä hinnat nähtäville kirjoitettuna, niin et lankea turistivedätykseen.

Kiasman ilmaiset liput

Kotimaan matkallakin voi tapahtua, vaikka tästä tilanteesta onkin jo vuosikausia aikaa. Olin alle 18-vuotias ja ensimmäistä kertaa poikaystäväni kanssa kahdestaan Helsingissä. Lähdimme tutustumaan Kiasmaan, johon taitaa yhä edelleen olla ilmainen sisäänpääsy alle 18-vuotiaille. Saavuimme paikalle ja lähdimme kiertelemään näyttelyitä. Jonkin ajan kuluttua vartija seurasi perässä ja kysyi tiukkaan äänensävyyn lippuja. Sopersin jotakin ilmaisesta sisäänpääsystä, kun vartija veti meitä tylysti kohti lippuluukkua. Ilmainen sisäänpääsy olisi tietenkin pitänyt käydä lunastamassa lipunmyyjän kautta, mutta eihän sitä silloin nuorena tajunnut, kun puhe oli ilmaisesta sisäänpääsystä. Vartija varmaan seurasi ihmeissään, kun kaksi tolloa marssi muina miehinä ja naisina sisään museoon maksamatta.

Väärässä Zemunissa

Olin kuullut kehuja Belgradin Zemun-nimisestä kaupunginosasta, joten viettäessämme Balkanin kierroksen aikana pari päivää Belgradissa, käytimme yhden päivän kyseiseen kaupunginosaan tutustumiseen. Zemun sijaitsi hieman kauempana majoituksestamme, joten päätimme kulkea sinne bussilla. Google mapsiin kohteeksi Zemun ja pysäkiltä bussi, joka kulki kyseiseen suuntaan. Istuimme bussissa pitkän tovin, kunnes vihdoin saavuimme kartan osoittamaan kohteeseen, joka oli myös bussin päätepysäkki. Ympärillemme levittäytyi serbialainen lähiö, jonka kohokohta oli pieni, virvoitusjuomia myyvä kioski. Tämäkö nyt oli se upea Zemun, josta olin lukenut? Kartta uudestaan käteen ja tällä kertaa naputtelin siihen ainoan tietämäni maamerkin Zemunissa, Gardos Towerin. Olimme kartan mukaan kilometrien päässä siitä. Ei muuta kuin takaisin bussiin ja kohti oikeaa Zemunia, kuskin ihmetellessä hölmöjä turisteja, jotka tulivat lähiöön asti ostamaan pullovettä.

Chicagon hämmentävät junapysäkit

Edellisen tarinan kanssa lähes vastaava tapaus sattui seikkaillessani itsekseni Chicagossa. Kaupungin julkisen liikenteen rungon muodostaa junaverkosto, jossa on metron tapaan useita eri värisiä linjoja. Olin suuntaamassa kohti keskustaa ja huomasin, että yleisimmin käyttämäni linjan lisäksi eräs toinenkin linja kulkee kohdepysäkkini kautta. Hyppäsin tähän toiseen junaan ja jäin tyytyväisenä pois tutun nimisellä asemalla. Nousin junasta ja seisoin keskellä täysin autiota asuinaluetta, joka ei näyttänyt ollenkaan tutulta. Mitäs hemmettiä. Google maps käteen ja paikantamaan sijaintiani. Olin jälleen kerran useamman kilometrin päässä aikomastani kohteesta. Huomasin tässä vaiheessa, että eri linjoilla on keskenään saman nimisiä pysäkkejä, jotka kuitenkin sijaitsevat toisinaan ihan eri paikoissa. Mahtavaa.

Kätevänä tyttönä en suinkaan palannut junaan, vaan lähdin kävelemään – mikäs kiire tässä. Vastaan ei tullut pitkään aikaan ristin sielua. Ikuisuudelta tuntuneen kävelyn jälkeen päädyin vihdoin tutuille kulmille. Myöhemmin kuulin, että olin tehnyt uhkarohkean vedon kävellessäni kyseisen asuinalueen halki – oli syynsä, miksi siellä ei liikkunut ketään. Suomalaiseen turvallisuuteen tottuneena en ollut edes tullut ajatelleeksi asiaa. Jatkossa tarkistan pysäkkini kahteen kertaan.

Minkälaisia kommelluksia ja sattumuksia sinä olet kohdannut matkoillasi?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Piyya sunnuntai, helmikuu 17, 2019 at 09:42

    Hauskoja sattumuksia, tuo tapas juttu tietenkin kävi vähän kalliiksi, mutta nyt sillekin voi jo naureskella, Näitä löytyisi varmaan oman postauksen verran jos alkaisin muistelemaan 😁
    Viime kesänä pienen pienellä Tiloksen saarella ihmettelin pitkää matkaa ”pääkaupunkiin” , kunnes ymmärsin, että olin ottanut päivän ainoan kuljetuksen luostarille ”pääkaupungin” bussin sijaan. Tulipahan luostari nähtyä, joka olisi muuten jäänyt väliin.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä maanantai, helmikuu 18, 2019 at 15:03

      Lohdullista kuulla, etten ole ainoa jolle oikeaan paikkaan päätyminen tuottaa haasteita! Mutta totta kyllä, että varmasti tulee nähtyä uusia paikkoja kun välillä hieman eksyy reitiltä.

    Leave a Reply