Montenegron Kotor on kissojen kaupunki

Tykästymiseni Balkanin maihin alkoi Montenegrosta, johon tutustuinkin ihan kertaheitolla reissaamalla maan rannikon päästä päähän. Matkasta alkaa olla aikaa jo kohta kaksi vuotta, mutta maa palasi mieleeni kirjoitellessani postauksia hieman tuoreemmasta Balkanin reissusta, josta voit lukea vaikkapa täältä. Montenegro alkaa naapurinsa Albanian tavoin olla nouseva kohde matkailijoiden listoilla, mutta ainakin vielä tällä hetkellä maan kauneudesta pääsee nauttimaan huomattavasti väljemmissä tunnelmissa kuin tunnetummassa naapurissaan Kroatiassa. Montenegron ehdottomasti parasta antia on mielestäni maan rannikko, jolla on pituutta vain hieman alle 300 kilometriä. Rannikon ehdottomasti tunnetuin ja matkailijoiden keskuudessa suosituin kohde on Kotorinlahden pohjukassa sijaitseva Kotor. Sen pienillä ja mutkaisilla kujilla riittää ihmeteltävää ja varsinkin lahden huikeita maisemia ihastellessa voisi kuluttaa pidemmänkin tovin.

Monien muiden alueen kaupunkien tapaan Kotorissa on ollut asutusta jo hyvin kauan ja sen vanha kaupunki kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Vanha kaupunki on varsin kompakti, muurien rajaama alue, jonka sokkeloisille kujille on helppo eksyttää itsensä. Kaduilla ja aukioilla on paljon ravintoloita ja pieniä putiikkeja, mutta pyykkinaruille ripustetut lakanat ja vaatteet kertovat, että vanhassa kaupungissa myös edelleen asutaan. Muualla kaupungissa tunnelma on varsin toisenlainen, sillä heti muurien ulkopuolella vastaan tulee vilkkaasti liikennöity autotie, ostoskeskus, sekä risteilylaivojen ja huviveneiden käyttämä satama. Mikäli Kotoriin saapuu autolla, kuten me teimme, parkkitilaa löytyy varsin hyvin useilta vanhan kaupungin läheisyydessä sijaitsevilta, maksullisilta parkkialueilta. Me jätimme automme hieman kauemmas, Njegoseva-kadun varressa sijaitsevalle maksuttomalle alueelle, jossa tosin ei ollut myöskään vartiointia.

Kotoriin kannattaa jäädä ainakin yhdeksi yöksi, sillä kaupungin tunnelmasta pääsee mielestäni kunnolla nauttimaan vasta ilta-aikaan, kun risteilylaivojen mukanaan tuomat päiväturistit ovat lähteneet. Kaduilla on päivän päätteeksi rauhallista ja illan viiletessä myös kaupungin lukuisat kissat lähtevät liikkeelle. Kotorissa on niin paljon kulkukissoja, että niistä on muodostunut eräänlainen kaupungin symboli. Kuulin tarinan, jonka mukaan montenegrolaiset elävät kissoille kiitollisuuden velassa, sillä ne pitävät huolta kaupungin rotta- ja hiirikannan kurissa pitämisestä. Tästä kiitollisuudesta johtuen kissoista pidetään huolta ruokkimalla niitä ja huolehtimalla muun muassa tarpeellisista eläinlääkärikäynneistä. Hiljattain kissoja on alettu myös sterilisoimaan vapaaehtoisvoimin. Kotorissa sijaitsee myös kissamuseo ja monia kissatavaroihin keskittyviä kauppoja, joiden tuloilla osittain tuetaan kaupungin kissapopulaation hyvinvointia. Todellinen kissakaupunki siis!

Illan viileämpiin tunteihin kannattaa ajoittaa myös kiipeäminen Kotorin kaupunkia vartioivalle linnoitukselle. Korkealla vuoren seinämässä sijaitsevasta linnoituksesta on jäljellä pitkälti raunioita, joista osa on varsin huonossa kunnossa, mutta näkymät ylhäältä ovat huikeat. Hieman yli 1300 portaan kipuaminen käy myös hyvästä treenistä. Sisäänkäynti ikivanhalle ja paikoin rapistuneelle kiviportaikolle lähtee vanhan kaupungin sisältä ja pääsystä linnoitukselle kerätään muutaman euron maksu.

Etenkin kuumimpina vuodenaikoina kiipeämisurakkaan kannattaa varata vettä, hyvät kengät ja riittävästi aikaa. Maisemapysähdysten kanssa ylös kapuamiseen meni noin puolisen tuntia ja ylös ehdimme juuri sopivasti auringonlaskun alkaessa. Valaistusta linnoituksella ei käsittääkseni ole, joten jos tänne kiipeää bongailemaan auringonlaskua, kannattaa mukaan varata jokin taskulampun tapainen valaisemaan paluumatkaa. Kaikki kiipeämiseen käytetty vaiva palkitaan upeilla maisemilla Kotorinlahdelle ja sitä ympäröiville vuorille.

Jos haluaa nähdä Kotorinlahden vieläkin korkeammalta, kannattaa suunnata autolla Kotorin kupeesta lähtevälle serpentiinitielle. Tunnistat tien karttaa katsomalla helposti, sillä sen muodostama siksakkikuvio on helposti nähtävissä Kotorin eteläpuolella. Ratin taakse kannattaa istuttaa kylmähermoinen kuski, sillä tie kipuaa ylös jyrkkää vuorenseinämää pitkin useiden neulansilmämutkien kautta, eivätkä suojakaiteet ole kummoiset. Tien tuntevat paikalliset kiitävät vastaan varsin reippailla nopeuksilla ja toisinaan saatat joutua sihtaamaan autoa vastaan tulevan bussin ja vuorenseinämän välistä. Reissu huipulle on autollakin vaativa, joten voitte kuvitella kunnioitukseni määrän, kun auton eteen tupsahti vuoren huipulle lihasvoimin polkenut pyöräilijä.

Kunhan tästä reissusta selviää ehjänä, saa palkinnoksi huikeat maisemat yli Kotorinlahden. Siksakin päästä alkaa myös Lovćenin kansallispuisto, jonka alueella sijaitseva, vuoren huipulle rakennettu Njegošin mausoleumi on pilvettömällä säällä vierailemisen arvoinen kohde. Me saavuimme paikalle sankan sumun ja pilviverhon aikaan, joten upeista maisemista ei jäänyt juuri kerrottavaa jälkipolville. Ehkä sinulla käy parempi tuuri?

Kun Kotoria on päässyt ihailemaan korkealta ja vielä korkeammalta, voi palata takaisin merenpinnan tuntumaan ja viettää päivän tai pari tutkien Kotorinlahden pieniä kyliä ja kaupunkeja, kuten sympaattista Perastia ja sen edustalla sijaitsevia saaria. Näistä muista Montenegron helmistä kirjoittelen vielä erikseen omassa postauksessaan.

Omalla kohdallani visiitti Kotoriin oli tosiaan osa koko Montenegron rannikon kattavaa road tripiä, mutta suorinta ja nopeinta reittiä Kotoriin pääsee joko lentämällä Kroatian puolelle Dubrovnikiin tai huhtikuusta 2019 alkaen suoralla yhteydellä Helsingistä Tivatiin. Ilmastotietoinen matkailija yhdistää Kotorin reissun osaksi laajempaa Balkanin kierrosta tai vaikkapa Interrailia, joskin Balkanilla monet siirtymät on helpointa tai paikoin välttämätöntäkin toteuttaa bussilla. Montenegron rannikkoa mukailevalla Adrian valtatiellä maisemat eivät ainakaan pääse kyllästyttämään.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

9 Comments

  • Reply EVE / REISSUKUUME perjantai, tammikuu 25, 2019 at 13:23

    Mielenkiintoinen postaus – varsinkin tuo kissajuttu tuli uutena tietona! 🙂 Meidän piti viime vuonna Kroatian reissun yhteydessä piipahtaa myös Kotorissa, mutta jotenkin saimme päivät ahdettua niin täyteen ohjelmaa Kroatian puolella, että Montenegro jäi kokonaan katsastamatta. Ehkä tänä kesänä sitten 😉

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, tammikuu 25, 2019 at 21:00

      Montenegroon kannattaa kyllä ehdottomasti tehdä visiitti! Kroatiassakin olen pariin otteeseen käynyt, mutta omalla listallani Montenegro menee kirkkaasti kärkisijalle näistä kahdesta 🙂

  • Reply jossu perjantai, tammikuu 25, 2019 at 14:23

    Kissamuseo, mikä mahtava nähtävyys. Harmi että ei tullut käytyä siellä kuin kävin Kotorinlahdella.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, tammikuu 25, 2019 at 21:01

      Museo on aika pikkuruinen, mutta täynnä kaikenlaista kissatavaraa. Erikoinen ja omalaatuinen kohde!

  • Reply espanjaan perjantai, tammikuu 25, 2019 at 18:00

    Olipa harmi, että et nähnyt sitä Lovcenia. Me nimittäin näimme syyskuussa ja se on huikea! Ja onneksi minulla on se kylmähermoinen mies, joka ajaa mitkä serpentiinit tahansa. Hienoja kuvia sinulla Kotorista! Linnoitukselle kiipeäminen oli minun mielestäni koko Kotorin kaupungin nautinnollisin juttu. Sen minun juttuni Lovcenista kuvineen voit lukea täältä: https://www.rantapallo.fi/ailajajuha/kotorista-huikea-matka-lovceniin/

    • Reply jossu perjantai, tammikuu 25, 2019 at 19:40

      Kiitos.
      Herceq Novin portaat oli saanut jalkalihakseni niin kipeäksi että en olisi onnistunut kiipeämään mihinkään:D
      Pitää lukea sinun postaus.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, tammikuu 25, 2019 at 21:06

      Täytyypä käydä lukemassa, kiitos linkistä! Itsellenikin jäi Kotorista kyllä parhaiten mieleen juuri tuo linnoitukselle kiipeäminen. Ehkä nautinto syntyi juuri siitä, että kova kiipeämisurakka palkittiin mahtavilla näkymillä 🙂

  • Reply Christa perjantai, tammikuu 25, 2019 at 21:14

    Kävin Kotorissa ja Kotorinlahdella päiväretkellä Kroatiasta viime kesänä. Maisemat serpentiinitietä olivat mahtavat ja itse Kotor ihastutti tunnelmallaan. Olisi kiva mennä joskus uudelleen Montenegroon, sen verran ison vaikutuksen maa teki.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, tammikuu 25, 2019 at 22:34

      Kotor onkin varsin näppärä retkikohde Kroatian puolelta! Itse tein oikeastaan toisin päin, eli Montenegron reissun yhteydessä piipahdin yhden yön ajaksi Dubrovnikiin 🙂 Montenegrossa riittää kyllä nähtävää pidemmällekin reissulle ja itsekin voisin hyvin vielä palata sinne uudelleen, sillä viikossa ehdin koluta ”vasta” maan rannikon läpi.

    Leave a Reply