Islanti neljässä päivässä osa 4: Luolia, lähteitä ja Blue Lagoon

Vietettyämme kaksi edellistä päivää tien päällä, päätimme rauhoittaa viimeisen kokonaisen päivämme Islannissa Reykjavikin lähiseutujen ja erityisesti Reykjanesin niemimaan tutkimiselle. Reykjavik sijaitsee aivan Reykjanesin niemimaan juuressa, joten useimmat Islantiin saapuvat matkailijat ovat ajaneet niemimaan läpi matkalla sen kärjessä sijaitsevalta Keflavikin lentoasemalta kohti pääkaupunkia. Myös Blue Lagoon sijaitsee tällä niemimaalla ja mekin kävimme reissumme päätteeksi lillumassa sen lämpöisissä vesissä. Laguunin lisäksi Reykjanesin niemimaalla on kuitenkin paljon muutakin nähtävää, eikä tätä aluetta kannata Islannin reissulla mielestäni missään tapauksessa jättää tutkimatta.

Raufarhólshellirin laavaluolat

Olimme tähän mennessä tutustuneet Islannin reissullamme jo ainakin vesiputouksiin, kuumiin lähteisiin ja jylhiin rannikkoseutuihin, sekä ihailleet etäisyyden päästä myös tulivuoria ja jäätiköitä. Luolia sen sijaan emme olleet vielä päässeet tutkailemaan, joten luettuani vain 30 minuutin päässä Reykjavikista sijaitsevasta Raufarhólshellirin laavaluolasta, päätimme tehdä täsmäiskun kyseiseen kohteeseen. Saavuimme laavaluolalle aamupäivästä ja olimme lähes ainoat ihmiset paikalla, joten saimme tutustua luolaan kaikessa rauhassa. Maan pinnalta katsottuna luola näyttää lähinnä vain syvältä kuopalta, mutta sisälle astuessa eteen aukeaa upea, yli kilometrin pituinen ja 10 metriä korkea onkalo, jonne katossa olevat reiät tuovat pilkahduksen päivänvaloa.

Raufarhólshellir on muodostunut tulivuorenpurkauksen yhteydessä yli 5000 vuotta sitten, kun tulivuoresta purkautunut laava on kovettunut pinnalta ja sulana virtaava kerros on muodostanut kovan kuoren alle tunneleita. Laavatunnelilla näyttäisi nykyään olevan omat nettisivut ja sinne järjestetään jonkinlaisia opastettuja kierroksia. Meidän käydessämme paikalla kesällä 2016 siellä ei ollut muuta kuin parkkipaikka ja luolaan pääsi kulkemaan ihan omalla vastuulla. Luolaan laskeudutaan kiveen hakattuja portaita pitkin ja ainakin alkuosa on varsin helppokulkuista, mutta syvemmälle mennessä lisävalo ja kypärä lienevät tarpeen. Luola on kuulemma toiminut kuvauspaikkana Batman Begins -elokuvalle, joten se tunnetaan nykyään myös epävirallisesti ”lepakkoluolana”.

Krýsuvíkin mutalähteet

Raufarhólshelliriltä matka jatkuu kätevästi niemimaan eteläreunaa pitkin länteen, kohti Krýsuvíkin geotermistä aluetta kuumine lähteineen ja mutalammikoineen. Lähteistä nousevan höyryn näkee jo kaukaa ja sen avulla on helppo suunnistaa perille. Toinen varma merkki lähteiden läheisyydestä on rikin haju. Islannissa ei muuten kannata järkyttyä astuessaan ensimmäistä kertaa suihkuun, sillä lämmin vesi ja sen seurauksena todennäköisesti koko kylpyhuone haisee aivan mädältä kananmunalta. Hajun saa aikaan veden rikkipitoisuus. Haju ei onneksi tartu ihoon, joten kananmunan hajuisesta kylpyhetkestä huolimatta olo on peseytymisen jälkeen puhdas.

Krýsuvíkissä itseäni ihastutti luonnon värikylläisyys, sinisenä hohtavan veden luodessa kauniin kontrastin sitä ympäröivään punaiseen maa-ainekseen. Keskellä kiehuvia vesilammikoita ja kuplivia mutalähteitä pääsi kävelemään hyväkuntoista polkua pitkin, josta ei ollut vaaraa horjahtaa polttavan kuumaan veteen. Lähistöllä sijaitsee myös useampia kraatterijärviä, joista Grænavatn loistaa kauniin vihreänä vedessä elävien levien ansiosta. Aikamoista värien ilotulitusta siis.

Laavahiekkarannat ja komeat rantakalliot

Niemimaalla ajellessa kannattaa jossain kohtaa hakeutua rannan tuntumaan ihastelemaan jylhiä rantakallioita ja mustia, laavahiekan muodostamia rantoja. Esimerkiksi Hafnarbergissä aivan niemimaan kärjessä on hienoja, dramaattisen näköisiä kallioita. Me pysähtelimme muutamassakin eri kohdassa niemimaata kiertäessämme ja joka kerta autosta noustessani ihmettelin ympärillä levittäytyvää hiljaisuutta. Hyvin vaimeaa tuulen huminaa lukuun ottamatta monin paikoin ulkona liikkuessa oli täysin äänetöntä, koska Islannissa ei ole juurikaan edes puita, joiden lehtiin tuulenvire tarraisi. Ihanan rauhoittavaa, mutta alkuun myös hieman omituista.

Kylpyhetki Blue Lagoonissa

Viimeisen matkapäivämme illan kruunasi kylpy Reykjanesin niemimaan kenties tunnetuimmassa nähtävyydessä, Blue Lagoonissa. Blue Lagoon on turistien keskuudessa äärimmäisen suosittu ja sen suosio heijastuu suoraan myös hintoihin. Vierailu laguunissa tulee varata etukäteen netistä ja halvimmillaan kylpemään pääsee 51 euron hintaan. Me valitsimme pari kymppiä peruspakettia kalliimmat Premium-paketit, joihon kuului sisäänpääsyn ja pyyhkeen lisäksi kaksi kasvonaamiota, kylpytakki ja tohvelit, sekä vapaavalintainen juoma allasbaarissa. Mielestäni paketti oli hintansa väärti ja maksoin mielelläni hieman ekstraa saadakseni kylpyhetkeen astetta enemmän luksusta.

Kylpylä sijaitsee laavakentällä lähellä geotermistä lämpövoimalaa, josta keinotekoinen laguuni myös saa lämpimän, noin 40-asteisen vetensä. Vesi on peräisin syvältä maan uumenista, jossa maanalainen laavavirta lämmittää sen kuumaksi, minkä jälkeen lämpövoimala käyttää suurimman osan lämmöstä energian tuottamiseen ja ohjaa veden sen jälkeen laguuniin. Laguunin vedessä on paljon mineraaleja ja sen on sanottu auttavan muun muassa erilaisiin ihosairauksiin. Kylpylällä on kauppa, josta voi ostaa mukaan laadukkaita ihonhoitotuotteita, joskin varsin hintavia sellaisia.

Altaille kuljetaan pukuhuoneiden ja suihkujen kautta, joissa vierailijoita pyydetään peseytymään ilman uimapukuja. Törmäsin suihkuun mennessäni kahteen amerikkalaiseen naiseen, jotka pällistelivät ihmeissään meille suomalaisille hyvin tuttua järjestelyä ja jonottivat ovellisiin suihkukoppeihin, minun painellessani nopean peseytymisen jälkeen jo altaalle. Kylmästä kesäkuun alun ilmasta oli ihanaa pulahtaa lämpöiseen veteen. Allas on iso, joten väkimäärästä huolimatta sieltä löytää helposti väljempiäkin alueita. Haimme pakettiimme kuuluvat kasvonaamiot altaassa sijaitsevasta ”naamiopisteestä” ja sen jälkeen drinkit niin ikään altaassa olevasta baarista ja nautimme rentouttavasta lämmöstä ja ihoa hoitavasta vedestä koko rahan edestä.

Islannissa on paljon myös paikallisten käytössä olevia, paljon edullisempia ja pienempiä lämpimiä lähteitä, joissa kylpyhetki on myös varmasti omanlaisensa elämys. Blue Lagoon on turistin näkökulmasta ehkä kuitenkin helpoiten lähestyttävä, tosin samalla myös ehdottomasti kallein ja ruuhkaisin kaikista kylpypaikoista. Laguuni oli kuitenkin ihana päätös Islannin lomalle ja seuraavana aamuna lentokoneeseen asteli rentoutunut ja monia kokemuksia rikkaampi matkalainen.

Neljässä päivässä Islannista ehti saada mielestäni varsin kattavan kuvan, vaikka näimmekin maan upeista luontokohteista vasta pienen osan. Mielessäni on pyörinyt paluu Islantiin ja koko saaren kiertäminen 1300 kilometrin pituista rengastietä pitkin, jolloin pääsisin näkemään myös maan itä- ja pohjoisosia jäätikkölaguuneineen ja muine luonnonihmeineen. Neljän vuorokauden reissunkin perusteella voin kyllä jo sanoa, että tuskin tulen näkemään missään muualla yhtä erikoista, kaunista ja henkeäsalpaavaa luontoa, kuin tällä karulla, pohjoisella saarella.

Joko sinä olet tehnyt matkan Islannin luonnonihmeiden äärelle?

Muihin Islanti-postaussarjan kirjoituksiin voit tutustua Islanti-aihetunnisteen kautta.