Islanti neljässä päivässä osa 2: Kultainen kierros

Niin kutsuttu Golden Circle eli Kultainen kierros yhdistää toisiinsa kolme Islannin tunnetuinta luonnonnähtävyyttä, eli Gullfossin, Geysirin ja Thingvellirin. Kierros lienee maahan saapuvien matkailijoiden suosiossa erityisesti siksi, että reitti on helppo kulkea läpi yhden päivän aikana Reykjavikista käsin. Kierrokseen on myös helppo lisätä muita kohteita oman mielenkiinnon mukaan. Me kävimme kolmen edellä mainitun lisäksi Seljalandsfossilla, joka toisinaan luetaan kuuluvaksi mukaan Kultaiseen kierrokseen johtuen kohteen läheisyydestä muihin kierroksen paikkoihin. Jälkeen päin ajateltuna tämä lisäys todella kannatti, sillä Seljalandsfoss oli heittämällä suosikkini kaikista näistä neljästä.

Starttasimme Reykjavikista aamuvarhaisella ja suuntasimme ensimmäiseksi kohti Seljalandsfossin vesiputousta, sillä se sijaitsi kauimpana päivän kohteistamme, noin 130 kilometrin päässä Reykjavikista. Islannissa korkein nopeusrajoitus on 90 km/h, mikä kannattaa pitää mielessä matka-aikoja arvioidessa. Lähes tyhjillä teillä olisi tehnyt mieli kaasutella lujempaakin, mutta rajoituksia kannattaa noudattaa, sillä koskaan ei tiedä milloin eteen astelee esimerkiksi lammaslauma.

Islannissa ajellessa olo oli koko ajan hieman epätodellinen – ympärille levittäytyi laavakenttiä ja mustia hiekkarantoja, Atlantin aallot pauhasivat jylhiä rantakallioita vasten, vesiputouksia pilkisti esiin sieltä täältä ja rikinkatku paljasti kuplivien mutalähteiden läheisyyden. Missään muualla en ole nähnyt sellaista luontoa kuin Islannissa ja koko maa tuntui olevan kuin suoraan satukirjasta. Seljalandsfossin vesiputous ei tehnyt tässä asiassa poikkeusta. Vesi pauhasi alas 60 metrin korkeudesta jättäen taakseen suuren onkalon, jonne vesiputousta pääsi ihastelemaan takaa päin. Vesihöyry ja roiskeet kastelivat vaatteet ja veden pauhu peitti alleen kaikki muut äänet, mutta en olisi jättänyt tätä kokemusta väliin mistään hinnasta. Putoukselta kannattaa myös jatkaa matkaa hieman eteenpäin ja kävellä rohkeasti sisään kalliossa olevaan suureen halkeamaan. Kengät voivat hieman kastua virtaavastä vedestä pilkistävillä kivillä hyppiessä, mutta vaivannäkö palkitaan, kun edessä kohisee upea, kallion sisälle tiensä kovertanut vesiputous.

Seljalandsfossilta matka jatkui hetken matkaa takaisin päin, ennen kuin saavutimme varsinaisen Kultaisen kierroksen ensimmäisen kohteen eli Gullfossin vesiputouksen. Gullfossin putous on rakenteeltaan hieman erilainen kuin Seljalandsfoss ja sen putouksen korkeus on korkeimmillaan vain kolmasosa Seljalandsfossista, mutta leveydessä ja vesimäärässä Gullfoss vie voiton. Seljalandsfossin nähtyäni Gullfoss ei kuitenkaan tehnyt minuun yhtä suurta vaikutusta. Kiertelimme putouksella hetken aikaa ja ihastelimme vesihöyryyn piirtyviä sateenkaaria, kunnes jatkoimme matkaa lähellä sijaitsevalle Haukaladurin kuumien lähteiden alueelle.

Haukaladurissa sijaitsee ehkäpä Islannin tunnetuin nähtävyys, Geysir. Tämä aiemmin säännöllisesti purkautunut kuuma lähde on antanut nimensä kaikille vastaaville lähteille, geysireille, mutta nykyään aito ja alkuperäinen Geysir purkautuu vain harvoin. Sen vieressä sen sijaan sijaitsee paljon aktiivisempi Strokkur-lähde, joka syöksee kuumaa vettä ja höyryä jopa 40 metrin korkeuteen 5-10 minuutin välein. Geysir on purkautuessaan selvästi Strokkuria suurempi, mutta purkausten välillä saattaa kulua jopa useampi vuosi aikaa. Lepotilassa oleva Geysir näytti varsin säyseältä lätäköltä, mutta purkautuessaan sen vesi- ja höyrypatsas on yltänyt jopa 120 metrin korkeuteen.

Kuumilta lähteiltä matkamme jatkui kierroksen viimeiseen kohteeseen, Thingvellirin kansallispuistoon. Gullfossin ja lähteiden välillä ajomatkaa oli vain kymmenisen kilometriä, mutta Thingvelliriin (islanniksi kirjoitettuna Þingvellir) on jälleen hieman pidempi matka, noin 60 kilometriä. Islannissa ei peritä maksua luonnonnähtävyyksillä vierailusta, mutta esimerkiksi Thingvellirissä pysäköinti on käsittääkseni kaikilla virallisilla pysäköintialueilla maksullista. Me jätimme automme lähelle Almannagjá-rotkoa, jonka luona sijaitsee myös puiston virallinen vierailijakeskus. Parkki maksoi muutaman euron ja samalla rahalla sai pysäköidä vaikka koko päiväksi. Tämä pysäköintialue oli mielestäni hyvä lähtöpiste puiston tutkimiseen ja vaikuttavan kokoinen Almannagjá-rotkokin oli vain parin askeleen päässä.

Thingvellir on kuuluisa kahdesta syystä. Ensinnäkin Islannin parlamentti eli Althingi on perustettu siellä yli tuhat vuotta sitten, mikä tekee kyseisestä parlamentista maailman vanhimman edelleen toimivan kansanedustuslaitoksen. Toisekseen, Thingvellir on uskomattoman kaunis luontokohde, joka sijaitsee geologisesti mielenkiintoisella alueella Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkanemispisteessä. Laattojen erkaneminen on luonut Thingvelliriin laajan laakson, upeita rotkoja, sekä paikoin myös vulkaanista toimintaa ja maanjäristyksiä.

Game of Thrones -sarjaa katsoneille yllä olevat maisemat voivat näyttää tutuilta, sillä sarjaa on kuvattu muun muassa täällä. Kansallispuisto on laaja alue ja sinne voi suunnata vaikka vaellukselle tai ratsastamaan. Meillä oli kuitenkin päivävisiitillämme aikaa tutustua vain Almannagjá-rotkon alueeseen, josta kylläkin oli upeat näkymät myös ympäröivään luontoon. Kävelimme rotkon pohjalle ja ihmettelimme sen jyrkkiä seinämiä ja kivissä näkyviä aaltokuvioita, jotka lienevät seurausta sulan kiviaineksen pusertumisesta maankuoren alta. Rotkon luona voi nähdä myös Islannin lipun liehumassa paikassa, josta käsin parlamentin jäsenet pitivät muinaisina aikoina puheita ja ilmoittivat säädetyt lait kansalle. Melkoisen hienon kokoontumispaikan olivat kyllä löytäneet.

Thingvelliriltä ajelimme illansuussa noin 50 kilometrin etapin takaisin Reykjavikiin. Kokonaisuudessaan ajelua kertyi tälle päivälle noin 350 kilometriä. Jos Seljalandsfossin jättää pois, selviää noin 100 kilometriä vähemmällä ajamisella. Varsinkin näin ensimmäisenä päivänämme Islannissa satojen kilometrien taittaminen autolla ei tuntunut lainkaan puuduttavalta, kun ympärillä oli jatkuvasti uskomattomia maisemia ja erilaisia luontokohteita. Ruokailut hoidimme nähtävyyksien luona olevissa ravintoloissa, sekä marketista ostamiamme eväitä syöden. Rahaa tällä reissulla ei lopulta muuhun kuin ruokaan ja bensaan kulunutkaan.

Kultainen kierros on klassisin, mutta myös varmasti ruuhkaisin matkailureitti Reykjavikin lähistöllä. Seuraavina päivinä lähdimme ajamaan Reykjavikista kohti pohjoista, Snaefellsnesin niemimaata, jossa kanssamatkailijoita oli enää harvassa. Snaefellsnesistä löysimme ainakin omasta mielestäni reissun vaikuttavimmat maisemat ja suosittelen ehdottomasti tutustumaan kyseiseen niemimaahan Reykjavikissa vieraillessa. Snaefellsnesista lisää seuraavassa postauksessa.

Muihin Islanti-postaussarjan kirjoituksiin voit tutustua sivupalkin Islanti-aihetunnisteen kautta, tai suoraan tästä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply