Ljubljana oli Balkanin kierroksellamme yksi eniten odottamistani kohteista. Kaupunkiin kohdistuvat odotukseni olivat pitkälti esteettistä laatua – olin kahlannut läpi kuvia kaupungista ja ihastunut sen vihreyteen ja kauneuteen. Vaikka odotukseni olivat korkealla, Ljubljana lunasti ne täysin – kyseessä on todellinen jalokivi kaupunkien joukossa.
Saavuimme Ljubljanaan junalla Zagrebista, josta matkaa oli vain kahden tunnin verran – ei siis käytännössä juuri mitään aiempiin siirtymiimme verrattuna. Omat haasteensa näinkin lyhyellä matkalla kuitenkin oli, sillä reittiä liikennöi ikivanha junakalusto, jossa ei ollut ilmastoinnista tietoakaan. Aurinko porotti ikkunoista sisään ja lämpötilan huidellessa 30 asteessa junan sisälämpötila kohosi kestämättömäksi. Vesipullomme tyhjenivät heti alkuunsa ja suurin osa matkasta oli täyttä tuskaa. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan se, että juna seisoi Kroatian ja Slovenian rajalla yli puoli tuntia paikallaan – molempien maiden rajatarkastajat kävivät vuorollaan junan läpi ja tarkastivat jokaisen passit. Junan ollessa liikkeellä avoimesta ikkunasta puhaltanut tuulenvire sentään toi edes pientä helpotusta, vaikka sekin tuntui lähinnä siltä, kuin olisi föönin edessä istunut.
Hikisen junamatkan päätteeksi saavuimme kuitenkin perille mitä kauneimpaan kaupunkiin. Pientä ja sympaattista keskustaa halkoo joki ja joka puolella on puita ja muita istutuksia, jotka antavat Ljubljanalle sen tunnusomaisen, vehreän ja kotoisan tunnelman. Ljubljana on kaupunkina hyvinkin kompakti ja kaikkialle pääsee kävellen. Varsinaisia ”must see” -nähtävyyksiä siellä ei juurikaan ole, mutta ainakin itselleni kaupunki itsessään riitti nähtävyydeksi. Ljubljanassa tuntui myös olevan ihan omanlaisensa valo, jota yritin näihinkin kuviin kovasti vangita.
Sloveniassa huomasimme Italian läheisyyden ruokakulttuurissa vahvasti – söin täällä ihan heittämällä reissun parhaat ateriat. Tryffelipasta ja gelato tuskin kaipaavat sen suurempaa selittelyä. Hintataso kuitenkin nousi myös selkeästi aiempiin kohteisiimme verrattuna, eikä lounaasta selvinnyt enää alle kympillä, vaan monissa paikoissa ruoat olivat Suomen hinnoissa. Slovenialainen viini kruunasi vielä lähes jokaisen aterian.
Ljubljanan sadunomaisuutta ei lainkaan vähentänyt se, että kaupungissa törmäsi tuon tuosta lohikäärmeisiin. Lohikäärme on kaupungin symboli ja niihin voi varmimmin törmätä näiden taruolentojen mukaan nimetyllä Dragon Bridgellä, joka on yksi keskustan Ljubljanica-joen ylittävistä silloista. Sillan lisäksi lohikäärmeitä voi bongailla ainakin kaupungin lipusta, vaakunasta, sekä kaivonkansista. Erään tarinan mukaan lohikäärme majailee yhä Ljubljanaa vartioivan linnavuoren alla – sen liikkeet aiheuttavat kaupungissa maanjäristyksiä. Toisen tarinan mukaan kreikkalaisen mytologian sankari Iason saapui argonautteineen kaupunkiin ja tappoi kaupunkia piinanneen lohikäärmeen. Itse taidan kuitenkin pitää enemmän ensimmäisestä tarinasta.
Mekin kiipesimme linnavuorelle kuulostelemaan lohikäärmeen liikkeitä ja ihailemaan kaupunkia ylhäältä päin. Linnalle päästäksemme hyppäsimme jälleen jo Zagrebissa tutuksi tulleen kulkuvälineen, eli funikulaarin kyytiin. Mikäli funikulaariajelu ei nappaa, pääsee ylös myös kävellen useampaa eri reittiä pitkin. Linnalta oli hienot näkymät alas kaupunkiin, mutta muuten alue ei itseäni erityisemmin säväyttänyt. Kuljeskelimme linnan alueella tunnin verran ja tutustuimme mm. lohikäärmeaiheiseen taidenäyttelyyn, ennen kuin laskeuduimme takaisin alas.
Päivämme Ljubljanassa kuluivat lähinnä kaupunkia ihastellen, sekä hyvästä ruoasta nauttien. Yhtenä päivänä teimme myös päiväretken Slovenian upeaan luontoon, josta voit lukea lisää Vintgarin rotkoa ja Bled-järveä käsittelevästä jutustani. Tässä lopuksi vielä pari tunnelmakuvaa lisää tämän kauniin maan ihanasta pääkaupungista, jonka nimenkin opin muuten lausumaan oikein vasta paikan päälle saavuttuamme. Kuinka osuvaa onkaan, että Ljubljana kuulostaa lähes samalta kuin slovenian kielen rakastettua tarkoittava sana, ljubljena. Entä oletteko huomanneet, että myös maan nimeen on piilotettu hitunen rakkautta?
Joko sinä olet saanut tilaisuuden rakastua Ljubljanaan?
Muihin Balkan-kierroksemme kohteisiin voit tutustua blogin Balkan-aihetunnisteen kautta.
2 Comments
Upea Ljubljana! Kaupungin tunnelma tulee tässä hyvin esille, Ljubljanaan ja Sloveniaan on vaikea olla ihastumatta. Sarajevoon en ole vielä ehtinyt, mutta kiinnostaisi kovasti. Varmasti erilainen kokemus Ljubljanaan verrattuna.
Kiitos kommentistasi! Sarajevo ja Ljubljana ovat tosiaankin fiilikseltään hyvin erilaisia kaupunkeja, mutta Sarajevo on kyllä yhtälailla käymisen arvoinen.