Mostar

Uimahyppyjä ja tungosta Mostarissa

Mostar ei alun perin ollut Balkan-kierroksemme kohteiden joukossa, mutta suunnitelmamme muuttuivat hetkessä luettuani kertomuksia kaupunkiin vievästä, maailman kauneimpien joukkoon valitusta junareitistä. Sarajevossa ollessamme päätimme siis lähteä päiväretkelle katsomaan tätä korkeasta sillastaan tunnettua, Hertsegovinan alueella sijaitsevaa kaupunkia. Näin jälkikäteen voimme todeta, että junamatka oli todellakin vaivan arvoinen, vaikka täysin kommelluksitta emme siitä selvinneetkään.

Matkaa Sarajevosta Mostariin on 130 kilometriä ja reissu kestää junalla hieman alta kaksi tuntia suuntaansa. Lähdimme matkaan aamujunalla ja saavuimme takaisin iltamyöhään, joten Mostarin kokemiseen jäi aikaa kokonainen päivä. Kaupunki on Sarajevoon verrattuna varsinainen turistimagneetti, mitä osaltaan selittänee varsin kohtuullinen etäisyys Kroatian suosittuihin rannikkokohteisiin. Sarajevosta päin tullessa juna sen sijaan oli puolillaan, vaikka elettiin keskellä elokuun sesonkiaikaa.

Junamatkalla kannattaa varautua yllätyksiin ja suhtautua aikatauluihin varsin väljästi. Me saavuimme odottamaan aamujunaamme Sarajevon asemalle seitsemän aikaan aamulla, noin vartti ennen ilmoitettua lähtöaikaa. Odotimme ja odotimme, eikä junaa näkynyt. Noin kolmen vartin kuluttua juna vihdoin saapui ja pääsimme matkaan. Matka katkesi kuitenkin lyhyeen, koska junaan tuli tekninen vika, minkä vuoksi se ei olisi päässyt etenemään mäkisemmäksi muuttuvassa maastossa. Ratkaisu tilanteeseen? Vastakkaisesta suunnasta tullut juna ajoi kohdalle, junan ovet avattiin ja matkustajia vaihdettiin päikseen. Siellä me loikimme raiteiden yli ja toivoimme, ettei enempää junia osu kohdalle samaan aikaan.

Loppumatka sujuikin sitten jo rattoisammin. Sarajevo-Mostar -reitille on hiljattain hankittu upouudet junat, joissa matkustaminen sujuu mukavasti. Maisematkin olivat juuri niin upeat, kuin olin ennakkoon lukenut, mutta kuvien ottaminen jäi vähiin erittäin heijastavien ikkunalasien vuoksi. Aiemmin tällä reitillä kulki vanhoja ruotsalaisia junia, joista sai ikkunat auki. Jotain huonoa siis uudistuksessakin.

Mostarin rautatieasemalta on noin kymmenen minuutin kävelymatka tapahtumien keskipisteeseen, eli alun perin vuonna 1566 rakennetulle Stari most -sillalle. Silta pommitettiin palasiksi Bosnian sodan aikana, mutta se on vuonna 2004 palautettu uudelleen alkuperäiseen loistoonsa. Elokuussa pikkuruinen Mostar ja varsinkin kyseinen silta olivat niin täynnä porukkaa, että melkein pelkäsin sen romahtavan uudelleen. Väkeä oli ahtautunut vanhaan kaupunkiin niin paljon, ettei omaa liikkumatilaa juuri jäänyt.

Silta on koko 19 metrin korkeudessaan ihan vaikuttavan näköinen ja sen poikkeuksellisen siro rakenne tekee rakennelmasta vieläkin vaikuttavamman. Siltaa on pidetty monikansallisuuden ja kansojen rauhaisan rinnakkaiselon symbolina ja vielä tänäkin päivänä se yhdistää toisiinsa joen itäpuolella asuvat bosniakit ja länsipuolella enemmistön asemaa pitävät kroaatit. Tämän symboliarvon vuoksi silta myös määrätietoisesti pommitettiin hajalle sodan aikana.

Siltaan liittyy eräs vuosisatoja vanha paikallinen traditio, nimittäin hyppääminen alas alla virtaavaan, hyisen kylmään Neretva-jokeen. Ensimmäiset kirjatut tiedot sillalta hyppäämisestä ovat yli 400 vuoden takaa ja perinteisesti hyppääjinä ovat toimineet kaupungin nuoret miehet. Hyppääjillä näytti olevan sillan kupeessa oma sukelluskerhonsa, joka keräsi hyppyä katsomaan kerääntyneiltä turisteilta tippejä, joita vastaan hyppyjä toteutettiin parisen kertaa päivässä. Me asetuimme seuraamaan hyppyä sillan alla olevalle pienelle rantakaistaleelle, jonne pääsi hieman piilossa olevia portaita pitkin sillan länsipuolelta.

Hyppyesityksen jälkeen siirryimme sillan luota hieman sivummalle, tutkailemaan väljempiä alueita tässä pienessä kaupungissa. Vanhasta kaupungista ei tarvitse kovinkaan pitkälle kävellä, kun löytää jo täysin tyhjiä katuja ja omaa rauhaa. Me tutkailimme sodan raunioittamia rakennuksia ja nautimme hengähdystauosta ryysiksen ulkopuolella.

Ruokailemaan palasimme vanhan kaupungin kupeeseen, sillan länsipuolella sijaitsevaan Tima-Irma -nimiseen ravintolaan. Olin kuullut kehuja paikan maistelulautasesta, joten tilasimme sellaisen. Kuva kertokoon kaiken tästä ”maisteluannoksesta”. Tulee ähky pelkästä ajatuksesta.

Iltaa kohden Mostar alkoi tyhjentyä muista päiväturisteista ja vanhaa kaupunkiakin oli hieman leppoisampaa tutkiskella. Sillalle vievän kadun varrella on paljon käsityöläisten pitämiä kauppoja, joista osassa voi tehdä ihan laadukkaitakin löytöjä esimerkiksi nahkatuotteiden osalta. Paljon on kuitenkin myös ihan suoranaista krääsää. Itse ihastuin värikkäitä nahkalaukkuja myyvän Edon tuotteisiin sillan itäpuolella ja ostin matkamuistoksi pienen keltaisen olkalaukun.

Takaisin Sarajevoon palasimme vasta iltamyöhään, jälleen reippaasti aikataulusta jäljessä. Junamme saapui asemalle 1,5 tuntia myöhässä, tästä tosin onneksi kuulutettiin ja paikalliset nuoret ystävällisesti käänsivät kuulutuksen meille englanniksi. Mostarista olisi helppo jatkaa myös toiseen suuntaan Kroatian puolelle vaikkapa Dubrovnikiin, mikäli ei halua tehdä edestakaista matkaa. Me palasimme takaisin Sarajevoon ja jatkoimme sieltä parin päivän kuluttua eteenpäin Zagrebiin. Zagrebiin siirtymisestä ja Kroatian tunnelmista lisää lähipäivinä.

Mitä mietteitä Mostar herättää, lähtisitkö katsomaan uimahyppyjä ryysiksestä huolimatta?

Muihin Balkan-kierroksemme kohteisiin voit tutustua blogin sivupalkin Balkan-aihetunnusteen kautta, tai suoraan tästä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Pirjo torstai, joulukuu 13, 2018 at 20:42

    Kävimme Mostarissa pari vuotta sitten Cavtatin majapaikastamme(Kroatian eteläkärjessä)käsin vuokra-autolla.Reissusta jäi todella ristiriitaiset tunteet,koin Mostarin jotenkin ahdistavaksi paikaksi.Valtavat ihmismassat,varsinkin sillalla,pommien jäljet sodan runtelemassa kaupungissa yhä selvästi näkyvissä,hautausmaa kylän keskustassa todella vaikuttava;nuoria miehiä rivi rivin perään,sodan viemiä.
    Ehkä sateisella säälläkin oli osuutensa alakuloon.Kauneimmaksi Mostarin muistoksi jäi tuo vähän sivummalla oleva kivisillan pienoismalli ympäristöineen!Rantareitti etelä-Kroatiasta on todella kaunis ennen sisämaahan siirtymistä.Rajanylityksiin täytyy varata aikaa molemmin puolin ainakin kesäaikaan.

    • Reply Noora perjantai, joulukuu 14, 2018 at 13:22

      Itse olin Sarajevon myötä varmaan jo tavallaan tottunut sodan jälkiin ja hautausmaihin, mutta Kroatian puolelta tullessa se voi ymmärrettävästi olla pieni shokki. Tuo rantareitti on kyllä kiva ajella, hurautimme itse sitä pitkin Dubrovnikista Montenegron läpi Albanian rajalle saakka viime vuoden keväällä. Todella kaunista seutua!

  • Reply Saara sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 10:17

    Tänään tarkoitus täältä Kroatiasta käsin lähteä vuokra-autolla tutustumaan Mostariin, joten vinkit on luettu tarkkaan. Tungos tuskin ihan kesäsesongin luokkaa.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 14:05

      Kivaa reissua sinne, toivottavasti vinkeistä on hyötyä 🙂

    Leave a Reply