Sarajevo

Sarajevossa historia tulee lähelle

Sarajevo oli yksi niistä kaupungeista, jonka halusin Balkanin kierroksellamme ehdottomasti nähdä. Kaupungin nimikin tuo jo mieleen historialliset tapahtumat sotineen ja laukauksineen, ja sotahistoriaa kaupungista todella löysimmekin. Historian lisäksi juuri muuta mielikuvaa minulla ei kaupungista kuitenkaan ennakkoon ollut. Tiesin kaupungin olevan edellistä kohdettamme Belgradia pienempi ja osasin myös odottaa kirkontornien vaihtuvan moskeijoiden minareetteihin. Sitä värikästä kulttuurien, uskontojen ja rakennustyylien sekamelskaa mikä meitä Sarajevossa lopulta odotti, en kuitenkaan ollut osannut kuvitella. Kaupungilla todellakin on täysin oma fiiliksensä, joka erottaa sen muista reittimme kohteista.

Saavuimme Sarajevoon Belgradista, joka sijaitsee 300 kilometrin päässä Serbian puolella. Kevyt muutaman tunnin bussimatka moottoritietä pitkin? Pari tuntia junassa maisemista nauttien? Väärin ja väärin. Google Mapsin arvion mukaan Belgradista Sarajevoon ajaa ilman pysähdyksiä hieman alta viidessä tunnissa. Matka on suurimmalta osin pikkuteitä, joilla paikalliset kaahaavat tuhatta ja sataa. Jos ajat tämän matkan itse, pidä huolta että ratin takana on kylmäpäinen kuski. Junareittiä näiden kaupunkien välillä ei ainakaan tällä hetkellä ole.

Me päätimme turvautua hostellimme suosittelemaan shuttlepalveluun, joka hakisi meidät ilmoitettuna aikana hostellimme ovelta ja veisi määränpäähämme noin 20 euron hintaan. Kuulosti helpolta ja kohtuuhintaiselta, joten tartuimme tarjoukseen ja hostellimme hoiti kyydin soittamisen meille. Auto saapui sovitusti ja kierrettyämme ensin 2 tuntia (!!!) ympäri Belgradia poimimassa kaikki muut matkustajat kyytiin, pääsimme vihdoin matkaan kohti Sarajevoa. Lopullinen matka-aika? Aika lähellä 10 tuntia. Täällä päin maailmaa ei pidetä kiirettä ja ruokatauko kellon huidellessa keskiyötä on aivan pätevä syy pysähtyä yli puoleksi tunniksi vain muutaman kymmenen kilometrin päässä määränpäästä.

Kun olimme vihdoin selvinneet perille kohteeseemme ja nukkuneet matkaväsymyksen pois aivan vanhan Sarajevon sydämessä sijaitsevassa hostellissamme, olimme valmiita aloittamaan tähänkin kaupunkiin tutustumisen kävelykierroksen merkeissä. Sarajevo on ulkomuodoltaan kiinnostava sekoitus erilaisia historiallisia kerrostumia. Vanha kaupunki, Baščaršija, on matalan rakennuskannan muodostama kokoelma pieniä kauppoja, ravintoloita ja kapeita kujia, joilla kävellessä tuntuu kuin olisi saapunut turkkilaiseen basaariin. Suurin osa matkailijoista suuntaa juuri tänne, joten alue on välillä turhankin ruuhkainen. Vanhan kaupungin ulkopuolella rakennustyyli muuttuu Itävalta-Unkarin ajoista muistuttaviin palatsimaisiin, prameisiin kivitaloihin, sekä siellä täällä harmoniaa rikkoviin, muutaman vuosikymmenen takaisiin ankean harmaisiin betonirakennelmiin. Yhdistävänä piirteenä kaupungin rakennuksissa kuitenkin erottuvat julkisivuissa näkyvät luodinrei’ät, sekä pommitusten ja kranaattien jättämät aukot.

Sodan kauhuista löytyy muistoja myös jalkojen juuresta. Punaisiksi värjätyt, räjähdysten aiheuttamat arvet asfaltissa ja katukivetyksessä on jätetty merkitsemään paikkoja, joissa yksi tai useampi ihminen sai pommin tai kranaatin räjähtäessä surmansa Bosnian sodan aikana. Koska kaupungin piiritys kesti lähes neljä vuotta, vuodesta 1992 vuoteen 1996, näitä jälkiä on kaupungissa lukuisia. Ne ovat kuitenkin hiljalleen katoamassa, kun katujen pinnoitusta korvataan uudella.

Nykypäivänä eri etniset ryhmät ja uskonnot elävät kaupungissa ainakin päällisin puolin sopuisasti rinnakkain. Eniten katukuvassa näkee islamin uskoa tunnustavia bosnialaisia, joita onkin kaupungissa enemmistö. Uskonnon huomaa kaupungin arkielämässä mm. siitä, ettei monissa ravintoloissa myydä lainkaan alkoholia. Paikalliset myös kerääntyvät rukouskutsun saattelemana kaupungin lukuisiin moskeijoihin useita kertoja päivässä.

Monelle matkailijalle tulevat Sarajevosta luultavasti ensimmäisenä mieleen kuuluisat laukaukset ja muuan kruununprinssin salamurha. Sarajevon laukauksista muistuttavat museo ja muistolaatta Latinalaisen sillan kupeessa kohdassa, jossa Gavrilo Princip ampui Itävalta-Unkarin arkkiherttua Frans Ferdinandin kesäkuussa 1914. Paikalla voi käydä ihmettelemässä, mikäli tämän aikakauden historia kiinnostaa, mutta juuri ihmeempää nähtävää siellä ei muistolaatan lisäksi ole.

Sarajevoa halkovan Miljacka-joen varrella on mukava kävellä ja ihmetellä sen lukuisia, eri tyyliin rakennettuja siltoja, sekä joelle päin näkyvää kaupungin julkisivua. Oma suosikkini oli Festina lente -niminen silta, joka heittää silmukan keskellä jokea. Joen varresta voi myös tähyillä Sarajevoa ympäröiville kukkuloille, joita täplittävät lukuisat, valkoisten muistomerkkien täyttämät hautausmaat.

Yhdellä aivan vanhan kaupungin kupeessa kohoavista kukkuloista sijaitsee Keltainen linnoitus, jonne kannattaa ehdottomasti tehdä pieni patikkaretki. Reitti linnoitukselle lähtee aivan kaupungin maamerkin Sebilj-suihkulähteen lähistöltä. Kiipeämällä jyrkkää Kovači-katua ja jatkamalla hautausmaan oikeaa reunaa Jekovac-katua pitkin pääsee piknikpöytien täyttämälle näköalapaikalle, jonne kaupunkilaiset kokoontuvat perheineen paaston aikaan syömään auringon laskettua. Paikalta löytyy myös kanuuna, jonka laukaus kertoo paaston päättymisestä. Täältä on hienot näkymät Sarajevon ylitse ja löytyypä paikalta pieni kahvilakin, josta voi ostaa evästä ja juotavaa, mikäli jyrkkä nousu on päässyt uuvuttamaan.

Päivämme Sarajevossa kuluivat kaupungin katuja tallaten, sota-ajan muistoja ihmetellen, sekä basaarin kahviloista löytyviä herkkuja syöden. Belgradista tutut ćevapit pitivät valta-asemaa ruokapaikkojen listoilla täälläkin, mutta Serbiasta poiketen niihin piti usein tilata täytteet erikseen. Opimme tämän saatuamme ensimmäisen kerran eteemme leivän, jonka sisälle oli nakattu vain kasa jauhelihapötköjä. Menihän se alas toki näinkin, mutta kyllä soosit ja mausteet tekevät ćevapista ćevapin. Ćevapin lisäksi herkuttelimme baklavalla, jolle omistettuja myyntikojuja löytyi vanhasta basaarista pilvin pimein. Baklava puolestaan huuhdottiin alas tietysti bosnialaisella kahvilla, joka tarjoillaan omalaatuisista pienistä kuparikannuista. Tämä sumppi on tymäkkää tavaraa.

Satuimme muuten vierailemaan kaupungissa Sarajevon filmifestivaalien aikaan ja pääsimme aistimaan festivaalin tunnelmaa monena iltana keskustassa pyöriessämme. Festivaalia varten oli pystytetty oma ruokatori, joka oli avoin kaikelle kansalle ja tarjoili monelaista pientä purtavaa mukaan otettavaksi. Elokuvanäytöksiin ja muihin tapahtumiin päästäkseen olisi kuitenkin pitänyt hankkia festaripassi. Festivaalivieraita oli kaupungissa paljon ja saattaahan olla, että tietämättämme törmäsimme paikallisiin leffatähtiinkin, heitä valitettavasti kuitenkaan tunnistamatta. Sarajevon filmifestivaalit järjestettiin muuten ensimmäisen kerran keskellä kaupungin piiritystä vuonna 1995. Kun ulkomaiset mediat tiedustelivat tuolloin, miksi ihmeessä keskellä sotaa järjestetään filmifestivaali, vastattiin heille kysymällä, miksi ihmeessä keskellä filmifestivaalia soditaan.

Sarajevosta teimme päiväretken lähellä Kroatian rajaa sijaitsevaan Mostariin. Siitä tuonnempana oma postauksensa. Sarajevo jäi taakse kolmen yön oleskelun jälkeen, mutta mielessä kaupunki on pyörinyt vielä kauan sen jälkeen.

Mitä mielikuvia itää ja länttä sulavasti sekoittava Sarajevo sinussa herättää?

Muihin Balkan-kierroksemme kohteisiin voit tutustua blogin sivupalkin Balkan-aihetunnusteen kautta, tai suoraan tästä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply espanjaan maanantai, joulukuu 10, 2018 at 22:06

    Kiitos! Luin tekstisi läpi parikin kertaa fiilistellen ja muistellen. Sarajevossa tosiaankin historia tulee lähelle – ja minkälainen historia! Lähimenneisyydessä Sarajevo on todellakin ollut kauhujen keskipiste. Aikaisempi historia kyllä tuo positiivisempaakin väriä esimerkiksi monikulttuurisuuteen, joka nytkin on yksi Sarajevon ominaispiirre. Tykkäsin tekstistäsi kovasti. Kävimme Sarajevossa ekan kerran vuosia sitten ja silloin kiertelimme vielä enemmän noita sotahistorian paikkoja. Syyskuussa tänä vuonna kävimme uudelleen ja lähdimme katsomaan myös modernia Sarajevoa. Ajatus paikasta monipuolistui. Haluaisitko lukea: https://www.rantapallo.fi/ailajajuha/sarajevo/

    • Reply Noora tiistai, joulukuu 11, 2018 at 21:13

      Paljon kiitoksia kivasta kommentistasi! Lukaisin tuo teidänkin tekstinne läpi ja samoissa paikoissa ollaan pyöritty, tosin tuo uudempi puoli kaupunkia jäi meiltä aika pintaraapaisun varaan, kun vain pari päivää kaupungissa vietimme. Ensi kerralla sitten!

    Leave a Reply