Kaksi viikkoa Balkanilla

Kaksi viikkoa Balkanilla – suunnittelusta toteutukseen

Viime kesänä toteutui yksi pitkäaikainen haaveeni, kun ajatus reppureissusta Balkanin niemimaalla konkretisoitui suunnitelman ja lopulta toteutuksen tasolle. Kiinnostukseni Euroopan kaakkoisnurkkaa kohtaan oli herännyt jo vuosia aiemmin ja keväällä 2017 toteutetun Montenegron autoloman myötä se oli vain kasvanut. Nyt olisi aika nähdä lisää tuota kiehtovaa, vielä hieman eksoottiselta tuntuvaa Balkania!

Ainoa ongelma oli, että saimme matkakumppanini kanssa sumplittua yhteistä kesälomaa vain kahden viikon ajaksi. Riittääkö kaksi viikkoa tällaisella reissulla mihinkään? Riittääpä hyvinkin, kun jo ennen reissua panostaa riittävästi aikaa ja vaivaa suunnitteluun. Mistä siis lähteä liikkeelle?

Matkareitin suunnittelu

Aloitin reissun suunnittelun tutkimalla kohdealuetta Google Mapsilla. Kartoitin kaupunkeja, niiden etäisyyksiä toisiinsa ja suunnittelin mielessäni erilaisia reittivaihtoehtoja. Mietin, haluanko painottaa matkallani pääkaupunkeja, pienempiä paikkakuntia, luontokohteita vai sekä että. Tutkailin, onko alueella joitakin erityisiä maita tai kaupunkeja, joita haluan ehdottomasti sisällyttää matkalle.

Seuraavaksi selvitin saatavilla olevia kulkuvälineitä ja varmistin, että kartalla hyvältä näyttävä reitti on myös toteuttamisen kannalta realistinen. Maata pitkin liikkuminen on hidasta ja Balkanilla se on vielä hitaampaa. Kartalla helpolta siirtymältä näyttävä muutaman sadan kilometrin matka voi viedä koko päivän. Toimivaa rautatieverkostoa ei kaikissa maissa ole ja tästä syystä esimerkiksi reilikortin hankkiminen matkaa varten olisi ollut rahan hukkaa. Välimatkat taittuvat pääasiassa busseilla, joita kulkeekin ainakin pääkaupunkien välillä hyvin.

Tämän tarkastelun perusteella perustin reittini neljän pääkaupungin varaan ja jätin loman loppuun pari päivää lekottelua rannikolla. Halusin ehdottomasti nähdä Sarajevon ja Ljubljanan, joten nämä molemmat piti sisällyttää matkaan. Olin valmis viettämään ainakin yhden yön tien päällä, käytännössä siis bussissa nukkuen. Serbiaan sai yllättävän halvat lennot ja Kroatian rantakaupungeista on hyvin yhteyksiä takaisin päin. Tältä pohjalta muodostui matkareitti: Belgrad, Serbia – Sarajevo, Bosnia & Hertsegovina – Zagreb, Kroatia – Ljubljana, Slovenia – Pula, Kroatia.

Matkustustahti, siirtymät ja yöpymiset

Koska kyseessä oli vain kahden viikon reissu ja reitti oli näin lyhyelle ajanjaksolle ehkä jossain määrin kunnianhimoinen, halusin suunnitella jo etukäteen, millaisella tahdilla etenemme paikasta toiseen. Tutkailtuani jo aiemmin matkustusvaihtoehtoja eri kaupunkien välillä tiesin, miten paljon aikaa kuhunkin siirtymään tuli varata. Seuraavaksi piti päättää, kuinka kauan aikaa vietämme eri kaupungeissa. Tähän tulivat avuksi Google ja matkablogit.

Tutustuin kaupunkeihin ennalta ja lueskelin muiden matkakertomuksia, yrittäen päätellä, miten kauan aikaa kunkin kaupungin kokemiseen kuluisi. Koska Sarajevo ja Ljubljana olivat ennakko-odotusteni pohjalta matkan kohokohtia, niille täytyi varata riittävästi aikaa. Sarajevon ja Zagrebin välinen etappi olisi matkan pisin, joten siihen ei kannattanut tuhlata kokonaista päivää, vaan hoitaa siirtymä kaupungista toiseen yöbussilla. Lopulta päädyimme viettämään Belgradissa, Sarajevossa ja Ljubljanassa 3 yötä kussakin, sekä Zagrebissa ja Pulassa 2 yötä. Kahden viikon reissu alkoi olla kasassa.

Suunnitelmasta toteutukseen

Reitti alkoi olla selvä ja päivämäärät lyötynä lukkoon. Jokseenkin kiireisen matkustustahtimme vuoksi halusin vielä varata reissun majoitukset etukäteen, jotta paikan päällä ei kuluisi aikaa majapaikkojen etsimiseen. Matkalipuista ostin etukäteen vain lennot – kaiken muun saa paikan päältä, vaikka matkustaisi keskellä elokuun kuuminta sesonkiaikaa, kuten me teimme.

Ihan viimeiseksi selvittelin vielä kohdemaiden hintatasoa ja laskin sen pohjalta käyttörahabudjettia. Reissun ensimmäisen viikon selviäisimme hyvin edullisesti Serbian ja Bosnian matalan hintatason vuoksi, mutta loppureissun kohteisiin piti varata hieman isompi päiväbudjetti. Ainakaan Tampereen Forex ei muuten tarjoa Serbian ja Bosnian valuuttaa, joten käteiset täytyy varautua nostamaan vasta paikan päältä.

Himosuunnittelija oli tätä myöten valmis matkaan! Miten se reissu sitten meni? Aloitan Belgradista, josta on luvassa (ainakin lähes yhtä) yksityiskohtainen postaus lähipäivinä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply