Matka Intiaan

Kerkesin mä ton parin kuukauden Balin reissun välissä pyörähtämään myös Intiassa. Tää idea Intian reissusta tuli oikeestaan kun juttelin puhelimessa mun rakkaan ystäväiseni Alexandran kanssa, joka opiskelee joogaopettajaksi ja tekee mallin hommia Delhissä. Todettiin että Baliltahan on kumminki lyhyempi matka Intiaan kun Ausseista, ja että siitä muutenkin on ihan liian pitkä aika kun viimeksi nähtiin. Ja pitihän mun joka tapauksessa poistua Balilta, tehdä ”visa run” johonkin maahan, koska turistiviisumilla saa olla vaan 30 päivää putkeen, ja kyllähän nyt Intian matka kuulosti houkuttelevammalta kun immigration-toimistossa paperihommissa ramppaaminen.

Mun kymmenen päivän reissun aikana Intiassa ehdin nähdä ja kokea kaikenlaista. Eniten aikaa vietettiin Delhissä, jossa siis asuu 19 miljoonaa ihmistä. Ihmisvilinää ja liikennettä siis riitti. Me asusteltiin osa ajasta Alexandran kaverin luona vähän keskustan ulkopuolella kivassa kämpässä, jossa meillä oli oma huone, ja täytyy kyllä sanoa että palvelu pelas kaikin puolin. Monissa Intialaisissa kodeissa on omat kodinhoitajat ja kokit, koska köyhiä ihmisiä on keskiluokkaan verrattuna niin paljon, että se on tosi yleistä. Niin oli meilläkin, ja kodinhoitaja pesi pyykit ja kokkasi meille oikeestaan mitä ruokaa me millonkin pyydettiin. Ensin tää tuntu oudolta, mutta tällä tavalla myös köyhät ihmiset saa työn, ruokaa ja katon pään päälle sen sijaan että asuisi esimerkiksi kaduilla. Ja eihän mulla nyt mitään valitettavaa oltavissa ollut. Kuulin sanonnan, että Intiassa vieras on jumala, ja vieraan viihtymiseksi nähdään siis todella paljon vaivaa, ja tän kyllä huomasin.

Iloinen jälleennäkeminen

Koska intialainen ruoka kuuluu mun lempiruokiin, odotin innolla pääseväni kokemaan aidon intialaisen ruokakulttuurin. Mehän ollaan Alexandran kanssa molemmat kulinaristeja ja tykätään syömisestä, ja yksi meijän yhteinen harrastus on buffailu eli siis buffeteissa käyminen. Pääsin tän reissun aikana yhteen elämäni parhaista buffista, jossa oli kaikkia mun lempiruokia, sushia, intialaista ja thairuokaa, se lisäksi oli kaikkea pastasta maukkaisiin salaatteihin ja vielä iso tarjonta kaikkia ihania jälkkäreitä. Meillähän on tapana panostaa buffaan menoon ihan kunnolla, eli yleensä paastota alkupäivä että voi sitten syödä koko päivän ja rahan edestä ja siis viettää buffassa useita tunteja pieniä breikkejä pidellen. Buffas eka, buffas vika! on meijän sanontana, ja oli kyllä totta tälläkin kertaa. Henkilökunta tuli jopa ottamaan kuvia meijän annoksista, oli kuulemma niin komean kokoset ??

Oltiin buffassa ihan iltaan asti, jonka jälkeen kirjaimellisesti pyörittiin hotellille. Ja oi voi sitä suola ja sokeri turvotuksen määrää aamulla, ei meinannu kyllä itseään peilistä tunnistaa ja vatsakin tuntu siltä että siellä olis pari kiveä. Että jos joskus ootte miettiny että voiko syömisestä tulla krapulaa niin voi tulla! Noh asiaahan ei ollenkaan auttanut se että meijän hotellissa oli myös aamiaisbuffa, jota ei tietenkään voinut missata vaikka nälästä ei kyllä ollut tietoakaan!

Yleensä mennään buffailemaan salin jälkeen, koska sillon tuntuu että ainakin osa siitä ruuasta menee hyötykäyttöön ja voi hyvillä mielin syödä PALJON! Salillä käymisen kanssa meillä ei myöskään ollut valitettavaa, koska meillä oli hyvät suhteet lähisalille, tai siis Alexandralla oli mutta mähän pääsin siinä siivellä mukana. Meillä oli tosiaan ilmainen pick-up kyyti salille ja takaisin, ei tarvinnut muuta kun ilmottaa mihin aikaan halutaan treenaamaan. Myös ilmainen proteiinismoothie salin jälkeen kuului pakettiin. Tämmönen systeemi Suomen saleille ois paikallaan! Välillä se ajatus sinne salille lähdöstä loskakelissä julkisilla saattaa pilata fiiliksen, ja se hyvänmakuinen protskupirtelökin kummasti lisää motivaatiota.

Päästiin myös muutaman päivän reissulle Alexandran intialaisen kaverin kotikaupunkiin Pushkariin. Pushkarissa sain fiiliksen aidosta intialaisesta elämästä, sellasesta minkälaiseksi olin Intian monesti kuvitellut. Pushkarissa käveli lehmiä joka puolella kaduilla ja keskustassa, ja koko kaupunki oli rakennettu pyhän järven ympärille. Saatiin myös osallistua temppelikierrokselle, missä päästiin mukaan näkemään ja kokemaan hindujen rukousrituaaleja, ja nähtiin samalla kyläläisten elämää kaupungin ulkopuolella. Koko kaupungissa pystyi tuntemaan hengellistyyden, ihmiset vaikutti rennoilta ja koko elämäntyyli rauhalliselta. Myös jooga ja meditaatiokulttuuri oli osa kaupunkia, ja monissa kaupoissa myytiin näihin liittyviä kirjoja, koruja ja tavaroita. Melkein kaikki ravintolat ja kahvilta oli roof-top mallisia ja ylhäältä pystyi kattelemaan kun ihmiset peseytyi pyhässä järvessä. Mielenkiintoinen paikka kaikin puolin!

Hindujumala Ganesh temppelissä Pushkarissa


Pushkarin keskustaa

Monesti kuulee puhuttavan että Intia on vaarallinen paikka ja että ainakaan naisena sinne ei pitäisi matkustaa yksin. Itse en oikein näin lyhyen matkan perusteella voi sanoa paljoa, mutta kyllä varsinkin miesten asenteen vaaleita naisia kohtaan huomasi välillä Delhissäkin. Kuulemma monilla intialaisilla miehillä (varsinkin niillä kouluttautumattomammilla) on käsitys, että vaalea nainen on seksiobjekti. Kerran jouduttiin illemmalla tilanteeseen jossa kolmen miehen seurue ihan selkeesti seurasi meitä. Vaihdettiin suuntaa useempaan kertaan ja mentiin kauppoihin sisään, mutta aina ne vaan sitkeesti ilmesty perään. Oltiin silloin muutama yö hotellissa keskustassa, eikä haluttu miesten tietävän missä asutaan. Noh Alexandrahan meni sitte reippaana tyttönä sanomaan yhelle herralle suorat sanat ja heilutteli vielä nyrkkiä ilmassa niin tais tää sitten ymmärtää ettei meijän kanssa pelleillä. Myös yksi mukava hedelmäkaupan myyjä autto meitä ja pyysi tätä miestä jättämään meijät rauhaan.

Vaarallisin uhka jonka itse reissulla koin ei olleet intialaiset miehet, vaan intialainen katukeittiö.. Oltiin matkalla takasin Delhiin Pushkarista, ja matkan varrella ei ollut oikein ruokapaikkoja auki niin pysähdyttiin nälissämme yhteen katukeittiöön. Ei sit vissiin ollutkaan ihan paras idea, koska vanha kunnon ruokamyrkytyshän sieltä tarttui matkaan mukaan. Kolme päivää vietin sängyn pohjalla.. Yks mun reissutraditioista on käydä tsekkaamassa lääkäriasemat jokaisessa maassa jossa käyn, ja koska traditioistahan on hyvä pitää kiinni niin tulihan se Intiassakin nyt nähtyä sitten.

Yleisesti mulle jäi todella ystävällinen ja vieraanvarainen kuva intialaisista. Aina oli joku tarjoutumassa viemään meitä nähtävyyksille, syömään ja milloin minnekin, ja kun tulin kipeäksi, mua tarjouduttiin viemään lääkäriin ja apteekkiin ja kokattiin intialaista vatsatautiruokaa. Oli muuten toosi hyvää, eli jotain hyvää kaikessa haha.
Myös karman laki, jossa hyvyys toista kohtaan on tärkeää on osa hindulaisten kulttuuria, ja sen huomasi ihmisten aidossa ystävällisyydessä ja avuliaisuudessa. Myöskään eläimen tappamista ja syömistä ei arvosteta, ja suuressa osassa ravintoloita ei ollut lihaa ollenkaan tarjolla, vaan ihmiset oli kasvissyöjiä. Tulikin syötyä paljon erilaisia hyviä Daleja eli linsseistä tehtyjä curry-kastikkeita.

Delhissä näkyi myös tosi selkeesti ihmisten luokkaerot. Oli tosi rikasta, ja tosi köyhää ja varmasti kaikkea siltä väliltä. Mulle jäi elävästi mieleen pienen n. 10 vuotiaan pojan lasittuneet huumatut silmät kun meijän auto pysähty liikennevaloissa. Monesti liikennevaloissa köyhät lapset ja joskus vanhuksetkin tuli koputtelemaan autojen ikkunoihin yrittäen myydä kukkia tai millon mitäkin ja näyttäen käsillään että tarvitsee syötävää. Kuulemma monet kaduilla asuvat, valitettavasti myös lapset on huumeriippuvaisia. Myös se näky, kun keskustan kalliiden merkkiliikkeiden edessä oli pieniä lapsia puolialastomana nukkumassa, kertoi paljon Intialaisten luokkaeroista ja köyhien ihmisten hädästä.

Kuulin mielenkiintosena faktana että alle 3% Intialaisista maksaa veroja, eli ei mikään ihmekään ettei julkiset palvelut oikein toimi. Ja kaikista köyhimmät jää kokonaan kaikkien systeemien ulkopuolelle. Vaikka monia tällasia asioita on surullista nähdä, niin mun mielestä silti yksi matkailun hyviä puolia on se että oppii arvostamaan omaa kotimaataan. Tää on kyllä tullut mieleen monesti muulloinkin matkustellessa, varsinkin Aasiassa. Meillä Suomessa kuitenkin ihmisistä pystymään pitämään huolta niin ettei lapset joudu kasvamaan kadulla ja jos ihminen sairastuu, pääsee hoitoon. Muutenkin meillä Suomessa asiat toimii, jos aikataulussa lukee että bussi tulee kl. 14 niin se myös yleensä tulee suunnilleen sillon. Aasiassa matkustellessa oon huomannut että tääkään ei ole mikään itsestäänselvyys, saattaa hyvin ollakin että se bussi tuleekin vasta kahden päivän päästä. Ihan kivana bonuksena on myös se että virkavaltaan voi yleensä luottaa jos jotain sattuu. Silti en vaihtaisi mun matkailukokemuksia mihinkään, koska hienoahan se on että saa nähdä erilaista elämää ja samalla oppia arvostamaan sitä mitä itsellä on.

Intiaan aion todellakin mennä uudestaan! Se on niin valtava maa ettei muutamassa paikassa käymällä oikein saa minkäänlaista käsitystä koko maasta. Kuulin myös niin monista niin mielenkiintosista paikoista minne haluan ensi Intian reissulla päästä käymään! Ja ens kerralla kierrän katukeittiöt kaukaa ja muistan maitohappotabletit. Niin ärsyttävää jos menee lyhyemmällä lomalla useampi päivä kipeenä.. Nyt se lääkäriasema on check-listalta poissa eli sen voi hyvillä mielin skipata ens kerralla!

Pakko hehkuttaa myös että Intiassa oli kaikenlaisia ihon, hiusten ja terveydenhoitotuotteita myynnissä joka puolella ihan tosi halpaan hintaan. Kaikenlaiset luonnolliset ayrveda tuotteet, luonnolliset shampoot, hiusöljyt, voiteet ja naamiot, jotka yleensä on kalliita ei maksanut melkein mitään, ja tuli niitä tietysti sitten vähän shoppailtua. Mulla olikin laukku takasintulomatkalla niin täynnä että lentokentällä ehdotettiin että se pitäisi vuorata teipillä, näytti varmaan siltä että se repeää liitoksistaan hetkenä minä hyvänsä. Eli jos Intiaan matkaat niin varaa tilaa matkalaukkuun näille ihanille kauneus ja terveystuotteille!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply